Tilanne on, että petin miestäni suhteen alkuaikana kerran. Kaduin syvästi ja heti seuraavana päivänä kerroin asiasta oma-aloitteisesti. Se oli kertajuttu, ei pitkä salasuhde. Mies antoi anteeksi ja siitä on nyt vuosia jo kulunut.
Ongelma on, että tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi, ja tuo pettäminen nousee aina esiin uudelleen ja uudelleen. Jos vaikka telkkarissa leffassa ilmenee pettämistä, tai iltapäivälehdessä on artikkeli tms. Se ei koskaan siis unohdu.
Olen yrittänyt panostaa avoimuuteen, ei ole salasanoja tietokoneella tai puhelimessa jne. Se ei vain riitä. Mies ei siis koskaan itse ota asiaa esiin tai syyttele, mutta huomaan välillä, että asia kalvaa häntä.
Kysyisin niiltä, jotka ovat olleet tilanteen toisena osapuolena, että onko jotain, mitä vielä voisi tehdä? Minulla ei ole mitään halua koskaan pettää toiste ja kadun tuota nuoruuden tyhmyytä syvästi. Jos olisin ollut kypsempi olisin tiennyt, mitä siitä seuraa pitkälle tulevaisuuteen, mutta mennyttä eî voi enää muuttaa.
Haluaisin saada miehelle mielenrauhan. Onko siis jotain neuvoja asian suhteen? Haukkua ei tarvitse, ymmärrän mitä tein väärin, ja kehotan kaikkia muitakin miettimään näitä puolia ennen kuin tekevät jotain tyhmää itse.
Ongelma on, että tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi, ja tuo pettäminen nousee aina esiin uudelleen ja uudelleen. Jos vaikka telkkarissa leffassa ilmenee pettämistä, tai iltapäivälehdessä on artikkeli tms. Se ei koskaan siis unohdu.
Olen yrittänyt panostaa avoimuuteen, ei ole salasanoja tietokoneella tai puhelimessa jne. Se ei vain riitä. Mies ei siis koskaan itse ota asiaa esiin tai syyttele, mutta huomaan välillä, että asia kalvaa häntä.
Kysyisin niiltä, jotka ovat olleet tilanteen toisena osapuolena, että onko jotain, mitä vielä voisi tehdä? Minulla ei ole mitään halua koskaan pettää toiste ja kadun tuota nuoruuden tyhmyytä syvästi. Jos olisin ollut kypsempi olisin tiennyt, mitä siitä seuraa pitkälle tulevaisuuteen, mutta mennyttä eî voi enää muuttaa.
Haluaisin saada miehelle mielenrauhan. Onko siis jotain neuvoja asian suhteen? Haukkua ei tarvitse, ymmärrän mitä tein väärin, ja kehotan kaikkia muitakin miettimään näitä puolia ennen kuin tekevät jotain tyhmää itse.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja kehotan kaikkia muitakin miettimään näitä puolia ennen kuin tekevät jotain tyhmää itse.
Kehoitus ei tepsi etukäteen .
Johan he tietävät ilman kehoitusta pettäneensä ja siitä koituvat seurauksetkin
kuten sinulla tulevat vasta kokemuksen jälkeen .Ei ennen .
Sama on rakkauden sokeuden suhteen Luotetaan ,kunnes uskottomuus -
kokemus poistaa rakkauden harhat .
Elämä on jotenkin äärimmäisen arvaamatonta äkkirakastumisten kautta .
Pitemmäm päälle yhdessä asuminenkaan ei aina tuota toivottua lopputulosta .
Että uskottomuutesi jälkeen miehesi on kadottanut mielenrauhan .
Mistä tiedät miehesi kadottaneen oman mielentauhansa sinun pettämisen kautta ?
Ei se mihinkään voi kadota .Pettäjän mielenrauha häiriintyy tosin siihen asti,
kunnes on antanut itselleen anteeksi tekonsa .
MIehesi on antanut anteeksi mistä syystä hän vielä olisi kanssasi ?
Jos menee kertaluontoisesti pettämään niin kannattaako sitä kertoa eteenpäin.
Kertoo sitten jos ei itse halua suhdetta jatkaa, tai sitten päättää suhteen eikä kerro..
Edesvastuutonta kertoa noin vai puhdistaakseen omatuntonsa, jolloin asia jää toisen harteille.Ellet sitten muutenkin ollut jäämässä kiinni.
Juuri ne pettäjät joiden PITÄISI kertoa eivät koskaan kerro,(tapapettäjät ja harkitut pettäjät hukkaavat siis toisenkin aikaa salaamalla suhteensa, ja samalla ovat mustasukkaisia silti ja rajoittavat toisen elämää)
Sitten ne pettäjät jotka muutenkin katuu ja pettäminen jää yhteen kertaan, ei tarvisi kertoa ollenkaan.
Mutta näinhän se ei koskaan mene.
Hyvä tai edes yrittävä ihminen ottaa paskaa niskaansa,
paha tapapettäjä ei tunnusta edes kiinnijäätyään.
"Mies ei siis koskaan itse ota asiaa esiin tai syyttele, mutta huomaan välillä, että asia kalvaa häntä."
Mistä päättelet, ettei miehelläsi ole mielenrauhaa? Oletko varma, että miestä yhä kalvaa juuri uskottomuutesi vuosia sitten? Hmm.
Mielestäni, kirjoituksestasi päätellen, sinä et ole antanut itsellesi anteeksi, et ole päässyt uskottomuutesi yli ja se kalvaa sinua yhä. Joten armahda itsesi, päästä pahasta. Kyllä tuon asian pohtiminen nyt riittää, olisi jo riittänyt ajat sitten. Sinulla taitaa olla, kuten monella muullakin naisella syyllisyyden tunnelukko. Vieläpä erittäin vahva.
Itsesyytöksesi on tapahtunutta suurempi. Anna jo itsellesi anteeksi ja anna itsesi sekä miehesi elää tapahtuneesta vapaana. Haloo!!!
Ei mies olisi kanssasi jatkanut elei olisi painanut asiaa alun sekoilujen piikkiin. Sinun kannattaa tehdä samoin. Mitä tästä opimme? Ei kannata heti tunnustella kaikkia mokia, vaan oikeasti unohtaa ne. Jotkut mölyt voi pitää sisällään.
Viestiketjun aloittajalle: teit täsmälleen oikein, kun kerroit asian puolisollesi! Täällä näkyy salailun kannattajiakin olevan, onhan meitä moneen junaan. Kertomalla osoitit arvostavasi häntä ja annoit hänelle mahdollisuuden arvioida suhteenne tulevaisuuden. Salaamalla olisit vain jatkanut valehtelua. Miehesi on kertomasi mukaan antanut anteeksi, eli haluaa siis vielä jatkaa. Hänen muistinsa toimii silti, ja asia tulee väkisin mieleen aika ajoin. Sille ei voi mitään, mutta sen kanssa voi elää. Petettynä miehenä tiedän mistä puhun. Pettämisen suurin ongelma on luottamuksen menetys. Luottamus ei koskaan palaudu ennalleen. Ei koskaan, vaikka mitä tekisit. Epäilyn itu jää suhteeseenne ainaiseksi. Avoimuudella ja välttämällä epäilyttäviä tilaisuuksia voit vähentää epäilyn aiheita.
Vaimoni petti minua ja taidan olla oikea ihminen vastaamaan.
Avoimuus on A ja O, ja siinä sinä olet jo oikealla tiellä. Hyvä. Tämän täytyy ulottua myös ihmissuhteisiin; ei mitään miesystäviä, joita et esittelisi miehellesi. Pikkujoulut yms. täysin turhat menot pois tai mies mukaan.
Sinun pitää jokaisena elämäsi päivänä osoittaa olevasi kypsä parisuhteeseen. Tämä tarkoittaa, että osoitat valinneesi miehesi elämänkumppaniksesi. Jaat elämäsi hänen kanssaan.
Eräs lause tekstissäsi särähti pahasti. ”Jos olisin ollut kypsempi olisin tiennyt, mitä siitä seuraa pitkälle tulevaisuuteen,...”
Tuossa sinä et ilmaise ymmärtäneesi sitä, että uskottomuus on itsessään väärin. Sinä vain harmittelet sen seurauksia sinulle. Ikään kuin että et kadu pettämistä, vaan sitä, että se hajotti elämäsi. Sinun pitäisi ymmärtää, että uskottomuus on sellainen teko, joka rikkoo kaikkea sitä vastaan, minkä varaan parisuhde rakentuu. Niitä ei voi sovittaa yhteen.
Lauseen pitäisi kuulu jotenkin näin: ”Olin rikki, epäkypsä, ehkäpä sairaanloisen itsekäs ja itsetuntoni oli niin huono, että hain hyväksyntää tai itsekkään hedonistisesti jotain täytettä ja täysin väärällä tavalla. Nyt olen ymmärtänyt, että olin rikki, epäkypsä ja viallinen, ja siksi tiedän, että olen ”parantunut”, kypsynyt ja muuttunut aikuiseksi – tiedän miksi tein väärin ja siksi tiedän, että en voisi enää koskaan tehdä niin uudestaan. En ikinä voisi tehdä niin, vaikka olisi täysin varmaa, että en jäisi kiinni, eikä mitään seurauksia olisi.”
Sinun pitää siis ensin itse ymmärtää, mikä on parisuhde. Sen jälkeen ymmärrät miksi uskottomuus on totaalisen väärin ja mitä se rikkoo. Vasta sitten voit toimia ja käyttäytyä siten, kuin parisuhteessa kuuluu.
Mun mielestä pettäminen on väärin juuri sen vuoksi, mitä pettämisestä voi seurata.
Itse pettäminen ei ole mitään muuta kuin seksiä tai muuta.
Sehän ei ole moraalisesti väärin, jos ei tää pettäjä sit raiskaa väkisin sitä kakkosta.
Kahden aikuisen ihmisen seksi ei ole moraalisesti väärin tekona,
mut pettämisellä voi aiheuttaa toiselle vahinkoa,jolloin jos haluaa parisuhteessa pysyä niin pettämistä on syytä välttää.
Mieheni teki minulle alussa kuprun. Ei katkonut suhdetta entiseen kun oli jo suhteessa minuun. Ei kertonut, mutta paljastuttua tunnusti. Käytöstä on perusteltu erilaisin motiivein. Koska hän koki, ettei ollut sitoutunut kumpaankaan. Toisinaan oli epävarma uuden suhteen kestosta. Yms. Yhtäkaikki luottamushan siinä meni. Pahinta oli aikaviive teon ja tunnustuksen välillä, se oli liian pitkä.
Mainitsit miten se tulee esiin vaikka tv-ohjelmasta, elikkä luen tämän niin, että se kyllä tulee hänellekin mieleen. Onko siis vain sanonut että antaa anteeksi, tarkoittaen, että haluaa antaa anteeksi, muttei pysty koska "sehän tulee esiin".
Tunnistan tilanteen. Minäkin saan kimmokkeen vetää tuo teko esiin kun jokin palauttaa mieleen sen pettymyksen ja loukkauksen. Ei siitä pääse yli muutamassa vuodessa, enkä tiedä josko ikinä. Se törttöily on osa teidän tarinaa ja sen alkua. Ei voi muistella romanttisesti alkuaikoja, ensimmäisiä aikoja, koska ne on tärvätty.
miksi jäit jos luottamus meni, nyt piikittelet (parin vuoden jälkeen jos ymmärsin oikein) asiasta?
"Jos olisin ollut kypsempi olisin tiennyt, mitä siitä seuraa pitkälle tulevaisuuteen, mutta mennyttä eî voi enää muuttaa"
Minusta sinä et rakasta itseäsi ja ole itsellesi uskollinen, edelleenkään.
Sinä et ole koskaan oikeasti ja todellisesti pyytänyt anteeksi sitä mitä teit ja ajattelit... tai oikeastaan jätit ajattelematta. Tuo kalvaa häntä ikuisesti jollette pysty kuittaamaan sitä pois päiviltä.
Miehesi ei ole saanut kokea sinun tuntemaa aitoa tuskaa ja katumusta tuosta hommasta, ja vaikka hän rakastaakin sinua yli tuollaisten asioiden, hän on syvemältä loukkaantunut joka nousee esiin pilaamaan hänen nykyistä onnellisuuttaan.
Voi olla, ettet pysty katumaan, itkemään ja voimaan pahoin tuosta enään... sillä aikahan ei paranna asioita, mutta se vie kivun pois. Eli sitten kun aika on painanut kivun taustalle ja asia on yhä vieläkin kesken, ollaankin todellisen haasteen edessä.
Kyllä. Pilasit mieheltäsi jotain, jonka täydellinen korjaaminen voi olla mahdotonta.
Kyllä. Avioliiton ulkopuolinen seksi eli uskottomuus on moraalitonta.
jos itse olisit se joka pettää niin mitä sitten?
kuka saa tässä seksuaaliasiassa päättää moraalista?
mikä on oikein ja väärin?
saako sen päättää uskonto, joku muu asia vai tiede?
kristinusko antaa hyviä neuvoja kieltämättä, mutta...
tiede todistaa että ihmiselle seksi on perustarve ja eihän siinä itsessään ole mitään pahaa, vaan siinä että jotkut jäävät ilman, mutta se taas on luojan vika että loi meidät sellaisiksi...eihän mies oikein voi valita sitä, että pitää kauneudesta yms...
avioliitto on tullut tiensä päähän ja nykyinen elämäntyyli on seurausta siitä että tiede murskatessaan uskonnot ja niiden doktriinit ovat luoneet uuden seksuaalivallankumouksen ja elämä alkaa muodostua samanlaiseksi kuin eräällä kongolaisheimolla...omia vanhempia ei ole lapsille vaan kaikki kuuluvat yhteisöön...kaikki panevat siis kaikkia paitsi tietysti totaaliluuserit...
joten meidän moraalisena velvoitteena tulisi olla avioliittoinstituution lakkauttaminen omistamista ja ahneutta lisäävänä pahuuden voimana
ja keksiä tieteen avulla kirurgisia kikkoja ja lääketieteen avulla pillereitä niille totaaliluusereille jotta heistä saataisiin panokelpoisia
tämä kapitalistinen omaisuuspalvonta ja ahneuden ylistys on tullut tiensä päähän, sitä symbolisoi ennen katolisen kirkon anekauppa, mutta nykyään sitä symbolisoi itse tieteeseen perustumattomat markkina/oikeusjärjestelmät eritoten tämä jessen aikainen avioliittoinstituutio joka on vain toisen ihmisen orjaksi tekemistä ja kaupantekoa...
hakunamata
Lopetat vain menneitten ajattelun. Keskityt siihen mitä elämässäsi pitää tehdä.