Eikö nämä ole aika selviä merkkejä?
Olen jo pitkään ollut toivottoman ihastunut opettajaani. Olen itse kohta 30v, aikuinen siis. Olen paljastanut tunteeni hänelle ja olemme avoimesti asiasta keskustelleetkin. Kovasti valitteli, ettei voi vastata tunteisiin niin kuin ehkä pitäisi... Nimenomaan siksi, että hän on opettaja ja minä oppilas. Mutta olen 99% varma, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan.
Käyttäytyy minun kanssani eri tavalla kuin kenenkään mun luokkalaiseni. Keskustellaan paljon lähes joka päivä, kun meillä on hänen päiviään. Keskustelut venahtaa aina ja itse kouluaiheesta ajaudutaan aina muihin juttuihin. Ei taida olla juuri mitään maan ja taivaan välissä, josta emme olisi keskustelleet... Ja yleensä se on hän, joka pyytää minut luokseen, vaikkei aina olisi mitään varsinaista asiaakaan, haluaa vain jutella.
Muihin pitää tiettyä etäisyyttä, se kuuluisa "oma tila", eli noin käden mitta. Mutta meikäläisellä tulee aina ihan viereen. Jos kävelläänkin, tulee niin lähelle, että kädet osuu yhteen, eikä hätkähdä sitä ollenkaan. Katsoo vain syvälle silmiin ja hymyilee. Muutenkin on alkanut luoda pitkiä viipyileviä katseita, ja ohi mennessäänkin saattaa kääntyä vielä katsomaan minua päin kujeileva hymy huulillaan.
Muutenkin on alkanut harrastaa näitä "huomaamattomia" pieniä kosketuksia, milloin missäkin tilanteessa :) Milloin jalat osuu yhteen kun tulee niin lähelle istumaan, tai sormenpäät leikkii hetken toistensa kanssa kun ojentaa minulle jotain tavaraa tms. Muille suunnilleen laskee tavaran pöydälle. Kaikkea tällaista pientä kivaa on alkanut ilmaantua yhä enevissä määrin. Väitti kyllä kerran, ettei ole antanut mitään merkkejä enemmästä, mutta ei nämä kaikki voi vaan minun silmissäni olla? :) Monta kertaa on myös itsekkin säpsähtänyt siihen totuuteen, että huomaa selittävänsä vain minulle jotain asiaa, vaikka kyseessä olisikin ryhmätyö, jossa hän yrittää neuvoa eteenpäin...
Koulun ulkopuolella olemme muutamia kertoja nähnyt sattumalta. Joskus kaupassa, joskus lenkillä. Joka kerta moikkaa iloisesti jos menee ohi, jos on itse myös kävellen liikkeellä, tulee aina juttelemaan. On myös suoraan sanonut, että olisi kiva olla koulun ulkopuolella enemmän tekemisissä, mutta ei virkansa puolesta uskalla. Valmistun itse puolen vuoden päästä, mahtaakohan tilanne muuttua sen jälkeen ;)
Tosiaankin tossa lyhykäisyydessään kerrottu muutamia juttuja, joita olen pistänyt merkille.. Ja tosiaankin kaikki vain minun kanssani, muihin pitää sen tietyn välimatkan, fyysisesti ja henkisesti. Mitä mieltä olette asiasta? Vaikka ei kuulemma ole antanut merkkejä mistään enemmästä, niin mielestäni on kyllä aika selviä merkkejä :) Itse ainakin olen nauttinut tästä tilanteesta, melkein jatkuvaa pientä flirttiä puolin jos toisin ;)
Ihastuminen on ihanaa aikaa, ja vielä ihanampaa on nämä pienet asiat/hetket siellä täällä
Olen jo pitkään ollut toivottoman ihastunut opettajaani. Olen itse kohta 30v, aikuinen siis. Olen paljastanut tunteeni hänelle ja olemme avoimesti asiasta keskustelleetkin. Kovasti valitteli, ettei voi vastata tunteisiin niin kuin ehkä pitäisi... Nimenomaan siksi, että hän on opettaja ja minä oppilas. Mutta olen 99% varma, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan.
Käyttäytyy minun kanssani eri tavalla kuin kenenkään mun luokkalaiseni. Keskustellaan paljon lähes joka päivä, kun meillä on hänen päiviään. Keskustelut venahtaa aina ja itse kouluaiheesta ajaudutaan aina muihin juttuihin. Ei taida olla juuri mitään maan ja taivaan välissä, josta emme olisi keskustelleet... Ja yleensä se on hän, joka pyytää minut luokseen, vaikkei aina olisi mitään varsinaista asiaakaan, haluaa vain jutella.
Muihin pitää tiettyä etäisyyttä, se kuuluisa "oma tila", eli noin käden mitta. Mutta meikäläisellä tulee aina ihan viereen. Jos kävelläänkin, tulee niin lähelle, että kädet osuu yhteen, eikä hätkähdä sitä ollenkaan. Katsoo vain syvälle silmiin ja hymyilee. Muutenkin on alkanut luoda pitkiä viipyileviä katseita, ja ohi mennessäänkin saattaa kääntyä vielä katsomaan minua päin kujeileva hymy huulillaan.
Muutenkin on alkanut harrastaa näitä "huomaamattomia" pieniä kosketuksia, milloin missäkin tilanteessa :) Milloin jalat osuu yhteen kun tulee niin lähelle istumaan, tai sormenpäät leikkii hetken toistensa kanssa kun ojentaa minulle jotain tavaraa tms. Muille suunnilleen laskee tavaran pöydälle. Kaikkea tällaista pientä kivaa on alkanut ilmaantua yhä enevissä määrin. Väitti kyllä kerran, ettei ole antanut mitään merkkejä enemmästä, mutta ei nämä kaikki voi vaan minun silmissäni olla? :) Monta kertaa on myös itsekkin säpsähtänyt siihen totuuteen, että huomaa selittävänsä vain minulle jotain asiaa, vaikka kyseessä olisikin ryhmätyö, jossa hän yrittää neuvoa eteenpäin...
Koulun ulkopuolella olemme muutamia kertoja nähnyt sattumalta. Joskus kaupassa, joskus lenkillä. Joka kerta moikkaa iloisesti jos menee ohi, jos on itse myös kävellen liikkeellä, tulee aina juttelemaan. On myös suoraan sanonut, että olisi kiva olla koulun ulkopuolella enemmän tekemisissä, mutta ei virkansa puolesta uskalla. Valmistun itse puolen vuoden päästä, mahtaakohan tilanne muuttua sen jälkeen ;)
Tosiaankin tossa lyhykäisyydessään kerrottu muutamia juttuja, joita olen pistänyt merkille.. Ja tosiaankin kaikki vain minun kanssani, muihin pitää sen tietyn välimatkan, fyysisesti ja henkisesti. Mitä mieltä olette asiasta? Vaikka ei kuulemma ole antanut merkkejä mistään enemmästä, niin mielestäni on kyllä aika selviä merkkejä :) Itse ainakin olen nauttinut tästä tilanteesta, melkein jatkuvaa pientä flirttiä puolin jos toisin ;)
Ihastuminen on ihanaa aikaa, ja vielä ihanampaa on nämä pienet asiat/hetket siellä täällä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäystä.. En tietenkään millään tavalla halua vaarantaa hänen työtään, vaikka opettaakin enää tämän luokuvuoden. En missään nimessä tekisi mitään, mitä tekisi hänelle hallaa :) Eikä tilanne muutenkaan ole vaikuttanut hänen puoleltaan mitenkään esim. arviointiin tai muuhunkaan. Koulunkäynti sujuu siis ilman mitään "häiriötä" tai muutakaan, tämä on vain mukavaa extraa siihen koulussa käymiseen ;)
Toki haluaisin enemmänkin, mutta hän on tehnyt selväksi, ettei voi ryhtyä mihinkään opettaja-oppilas suhteen takia ja kunnioitan hänen päätöstään.. Mutta tosiaankin, kaikista noista hänen tekemisistään/sanomisistaan/käytöksestään voi kyllä päätellä, että hänelläkin niitä tunteita, ei vaan uskalla/voi tuoda niitä esille...
Okei, kiva kun kerroit. Mitenhän muut luokkalaisesi kokevat tilanteen. Ovat varmaan huomanneet erityisasemasi.
Itseasiassa eivät ole huomanneet...
Oletko aivan varma, sillä monesti sivusta seuraajat näkee selvästi missä mennään eli ihastuminen näkyy aika selvästi. Itsekin hoksannut muutaman kerran, kun toinen on ruvennut loistamaan, hehkumaan, kun ihastumisen kohde on lähistöllä. Rakkautta ja punaista nenää on vaikea piilottaa ;o)
Niin on. Ihastumisen energia näkyy yleisenä hyvän olon aurana, joka vaikuttaa myös sivullisiin. Ihastuneesta henkilöstä lähtee ikäänkuin aaltoja, jotka vaikuttavat törmätessään toisiin ihmisiin.
Kyllä mä silti olen melko varma, meillä on nimittäin aika erikoinen luokka :) Ja ovat muutenkin tottuneet siihen, etten liiku ja muutenkaan mene samalla tavalla kuin he ja että joudun olemaan jokatapauksessa muidenkin opettajien kanssa enemmän tekemisissä, koska valmistun muita aiemmin ja joudun sen parissa tekemään normaalia enemmän töitä.
Pystyn yleensä olemaan ihan normaali hänen seurassaan, välillä meinaa lähteä lapasesta kun ei vaan pysty peittämään hymyilyä ja muuta :) Mutta niitä tilanteita ei yleensä ole muut edes näkemässä ;)
Voi, olisipa omat kokemukseni noin positiiviset. Olemme molemmat (nuoria) aikuisia mutta miehellä on perhe. Henkilön läsnäolo aiheuttaa sen luokan tuntemuksia että ne vievät keskittymisen koko loppupäiväksi ja olo on kuin elävällä kuolleella. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Olen jo hyväksynyt sen etten saa häntä mutta kun joutuu käymään luennoilla niin ei pysty unohtamaan.
En voi puhua koulupsykologille koska henkilökemiat eivät toimi, ei ole varaa käydä muulla psykologilla, ystävät käskevät unohtamaan mutta se on mahdotonta. Ei tässä pian ole kovin montaa vaihtoehtoa...
AP:lle, oletteko molemmat sinkkuja? Jos olette niin odotat sen puolivuotta kunnes valmistut ja sen jälkeenhän olette valmiita tekemään mitä hyvänsä eli leffaan tai lenkille!
Ei ole molemmat sinkkuja, mikä onkin hankaloittanut asiaa.. Olemme myös asiasta keskustelleet avoimesti. En usko, että tästä tulee ikinä mitään sen enempää, ja olen sen jollakin tapaa hyväksynytkin (vaikken täysin vielä luovuttanutkaan, mutten ehdointahdoin mene pilaamaan mitään), mutta olen näistä molemminpuolisista flirteistä silti nauttinut :)
Antaa tuo ihastumisen tunne, varsinkin kun selvästi saa vastakaikua (hän on nyt monta kertaa tehnyt sen "aloitteen" tuon flirtin kanssa), lisää voimia jaksaa eteenpäin, on aina piristävää ja ihanaa mennä kouluun (joskus niinkin)! :) Toivon kuitenkin, että voisimme olla edes ystäviä, kun tämä puoli vuotta on ohi. Kemiat osuu niin hyvin yhteen, samanlainen huumorintaju, paljon samanlaisia harrastuksia ja nautimme vapaa-ajalla pitkälle samoista asioista.
Ensi viikon koulupäiviä taas odotellessa, melkein joka päivä tuo jotain pientä kivaa uutta tullessaan ;)
Tuollainen on flirtin oikeaa käyttöä! :-)
Enkä siis toki voi sanoa täysin luovuttaneeni, mutta en tosiaan ehdoin tahdoin mene mitään rikkomaankaan, sen verran järkeä päässä :) Vähän katselen miten tilanne kehittyy, jos kehittyy ja nautin täysin rinnoin tästä mitä nyt on!!! :)
Ap oletko mies vai nainen?
Nainen olen, miksikäs niin?
Ah, olipa taas niin mukava päivä! :)
On se vaan niin piristävää tuo pikku flirtti ;)
Kuulostaa pelottavan tutulta!