Minulla oli vuosia kestänyt salasuhde. Pelkäsin että jään kiinni joten lopetin suhteen. Tunsin syyllisyyttä ja meinasin jopa kertoa vaimolle mutta sitten tulin siihen johtopäätökseen että se olisi järjetöntä. Asunto menisi myyntiin, perhe hajoaisi, lapset kärsisivät. Päätin antaa itselleni anteeksi enkä ole päivääkään katunut. Samaa suosittelen kaikille muillekin syyllisyydestä kärsiville.
Annoin itselleni anteeksi
Näin parasta
10259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinne aloittajalle tiedoksi, että salasuhde johti avioliittoon, talon rakennukseen, 2 yhteiseen lapseen ja ihan mukavasti toimivaan uusperheeseen. On myös onnellisia loppuja, joissa kaksi sielunkumppania kohtaa, vaikka aikoinamme tapasimmekin "salaa".Joskus vaan rakkaus voittaa :)
Ja toiset taas eivät millään omaksua,eikä hyväksyä tuota toimintamallia!!!! Noup!
"Sinne aloittajalle tiedoksi, että salasuhde johti avioliittoon, talon rakennukseen, 2 yhteiseen lapseen ja ihan mukavasti toimivaan uusperheeseen."
Mutta se johti _myös_ edellisen perheen ja kodin hajoamiseen, ja kaikkeen siihen mielipahaan, joka luottamuksen pettämisestä seuraa. Muttä tätähän sinä et itsekkyytesi vuoksi näe. Et edes huomaan kun rikot asioita ympärilläsi. Tämä on juuri sitä pahinta itsekkyyttä. "Mukavasti toimiva" on ehkä vain sinun näkemyksesi.
Voi toki olla, että edellinen liitto olisi hajonnut ja sinä puolisosi kuulutte yhteen. Siihen ei vain tarvita mitään "salasuhdetta". Edellinen liitto puretaan jos sitä ei voi korjata ja sitten rakennetaan uusi elämä.
Sinun tapauksesi on myös poikkeus säännöstä. Kakkosesta tulee hyvin harvoi ykkönen. Toisaalta niissä suhteissa, jotka ovat seurausta uskottomuudesta, esiintyy uskottomuutta huomattavasti keskimääräistä useammin. Eli puolisosi pettää sinua jo?
Kakkosesta tulee harvoin ykkönen. HYVIN USEIN syy on siinä että kakkonen ei edes halua ykköseksi.
ikävintä tuossa on että on jouduttu "tapaamaan ensin salaa", parempihan se olisi että
ensin selvittää vanhat ja sitten jatkaa, mutta hyvä että löysitte toisenne...
Sama täällä, kerroin vaimolle 5 vuotta suhteen loppumisen jälkeen kun hän kerran kysyi asiasta, että oli aavistellut aikoinaan. Ei tullut eroa ja itseasiassa suhteemme parani.
Kakkoseen olen edelleen yhteydessä joskaan emme tapaa enää, olemme kuin aseveljiä käyty yhdessä läpi aika paljon ja hän on edelleen luotettuni ja päinvastoin
Ei missään nimessä pidä kertoa! Eikä kannata syyllisyyttä tuntea jos juttu on ohi eikä toista virhettään. Voi jopa parantaa liittoa kun huomaa mitä olisi voinut menettää. Joka tietoa lisää se tuskaa lisää.
Ei pidä kertoa. Kun ei kerran halunnut liitostaan luopua, miksi siis kertoakaan uskottomuudestaan enää toiselle, varsinkin kun on heivannut salasuhteensa.
Pettäjän pitää itse kestää omassa päässään kaikki tuntemukset, eikä siirtää niitä
"viattomalle" osapuolelle.
Salasuhteita on niin monenlaisia, ihan kuin mitä suhteita tahansa.
Joistakin alkaa se uusi elämä ja toiset vain lopetetaan kun katsotaan että avioliitto on tärkeämpi.
Kyllähän se vaara salasuhteen paljastumisesta jatkuu, vaikka olisi loppunutkin.
Aina on joku joka tietää siitä, tuskin niin salaista suhdetta pysytyy pitämään, toki on hienoa että joku on pystynyt näkemään mitä seuraa elämässä jos jatkaa, eli antanut arvo perheelleen ja nähnyt sen tärkeämmäksi.
Näistä asioistahn on kyse, mitä merkitsee, puoliso, lapset, koti ja osittain myös yhdessä eletty elämä ja sen ainaka saadut asiat.
Totta on, että kaikki hajoaa, jaetaan omaisuus, turvallinen puoliso on poissa, myös lapset jossakin vaiheessa ainakin vieroksuvat päätöksiänne. Eihän ole helppoa lapsen murrosiässä alkaa ymmärtämään, että isä tai äiti on seksin vuoksi hyljännyt perheen ja ottanut tilalle toisen ihmisen. Sehän iljettää nuorta aikusituvaa ihmistä.
Ehkä kannattaisi miettiä, mitä voisi tehdä nykyisessä suhteessa, jotta elämä tuntuisi elämältä, silloin pitäisi ehkä miettiä yhteistä tekemistä, jotain pientä matkaa puolison kanssa, kyllä ne lapset aika monet voivat saada vaikka isovenhemmille, kummeille , tädille, sedille tai vaikka kaverille muutamaksi päiväksi, jotta onnistuu.
Kysehän on vain siitä että yrittää eikä vaivu toivottomuuteen.
Toinen kiperä paikka elämässä noiden pienlapsiaikojen on , sitten kun sitä aikaa alkaakin olla hieman liikaa ja tekeminen ja varsinkin yhdessä tekeminen on vähissä. Näitä ovat lasten kotoa poismuutto, silloin vielä on yleensä työelämässä ja se antaa virikettä,. Työttömyys tai toinen eläkeellä ovat varsin pahoja sekä sitten molemmat eläkkeellä, silloin niin helposti toisen naama ja sanat ärsyttävät pieninmistäkin eleistä tai sanoista. Ärtyvyyskynnys on hyvin matalalla ja silloin ihminen tekee täysin harkitsemattomia ja älyttömiä siirtoja.
Tätä asiaa meidän ydhteiskunnassa ei näytetä ymmärtävän lainkaan, tarvittaisiin tehdä paljon enemmään yhteiskunnan tasolta näisää elämänmuutosten vaiheissa.
Irtisanotut jätetään yksin, kuten omassa työpaikassa ja miehen työpaikassa, kyllä niitä luottamusmiehia ja johtoa terapoitiin, muta näitä ihmisiä ei kukaan halunnut millään tavalla auttaa, jotka irtisanottiin.
Heitä kodeltiin kuin ilmaa ja jätettiin yksin, samoin tehdään lapsilel avio- ja avoeroissa, heitäkään ei kukaan huomioi millään tavalla tai auta, heidätkin vain pakotetaan tilanteeseensa.
Jo eläkkeelle jäävät huitaistaan pihalle, kukaan ei enää pidä yhteyttä, vaikka ollaan oltu vuosikymmeniä työssä samassa paikassa.
Ennen ei ollut samassa mittakaavassa irtisanomisia, ja eläkkeeelle jäävät ikäänkuin saateltiin eläkkeelle, saivat joulupaketin työnantajalta, kutsuja silloin tällöin tilaisuuksiin, nyt kaikki tämä terapeuttinen ja arvostava ilmapiiri on kadonnut.
Näiden tilalle sitten tulee tuo moraalittomuus.
Olen nimimerkki "En mitään en ketään", enkä ole vastannut enkä kirjoittanut tähän ketjuun. Joku lainaa kommenttiani toisesta ketjusta. Eikö tällä tyypillä itsellään ole mitään sanottavaa? Miksi pitää varastaa toisen mielipiteet?
Olen kyllä kirjoittamani takana. Ja kyllä, olen 100 % varma, ettei mies petä, vaikka vuosia sitten salaisena tulikin elämääni. Turha myöskään ivailla, että mistä voit olla varma, jos kerran jo pettänyt. Ei osu, eikä mene läpi. Olen lopultakin "kotona".