Moni yrittää perustella, että eihän avioehtoa tarvita mihinkään. Perustelut hieman ontuvat ja antavat sen kuvan, että ilman avioehtoa vain turvataan/yritetään turvata oma taloudellinen tilanne tulevassa erotilanteessa etukäteen.
Nyt kiinnostaisi tietää niiden perustelut,jotka ovat tyrmänneet avioehdon allekirjoittamisen,kun toinen on sitä ehdottanut.
Mitkä ovat ne perustelut mitä olette käyttäneet/ mitä perusteluja olette kuulleet esitettävän?
Nyt kiinnostaisi tietää niiden perustelut,jotka ovat tyrmänneet avioehdon allekirjoittamisen,kun toinen on sitä ehdottanut.
Mitkä ovat ne perustelut mitä olette käyttäneet/ mitä perusteluja olette kuulleet esitettävän?
Vastaukset 18
Vanhimmat
--että eihän avioehtoa tarvita mihinkään.--
Avioehto on aivan ehdoton, onneksi älysin tehdä avioehdon aikoinaan, nyt vaimo on eroamassa ja lähes kaikki omaisuus on minun.
Jos toinen osapuoli ei allekirjoita avioehtoa kannattaa jättää menemättä naimisiin kokonaan.
Itse olen kuulluut perusteluina näitä ikuinen rakkaus juttuja, eihän me koskaan erota, tätä samaa se vannoi minunkin vaimoni.
juu...minallkin nykyinen emäntä väittää samaa, ettei koskaan erota,kun mennään naimisiin. sanoin, että 50% jostain syystä eroaa vuosittain. Ei kuulemma koske meitä. noh, avioehto tehdään kumminkin. Eihän meidän talokaan koskaan pala, mutta silti on vakuutus,jos se sitten joskus palaisikin:)
Ex-eukkoni kieltäytyi allekirjoittamasta, koska äitinsä kielsi sellaisen paperin teon. Häiden aattona kun tuo oli, hintalappu minulle oli 50 000 e. Persoonahäiriöiset ovat oma lajinsa.
Jaa, meillä kyllä allekirjoitettiin ja haettiin lainvoima avioehtoon ennenkuin häitä alettiin suunnittelemaan. Ehkäpä puolivuotta etukäteen. Miksi ihmeessä jätit sen häiden aattoon?
Avioehdossa on se huono puoli, että se on yleensä miehen edun mukaista. Jos naiset olisivat yleensä niitä varakkaampia osapuolia, feministit olisivat politiikassa ajamassa pakollista avioehtoa naisten suojelemiseksi.
--Avioehdossa on se huono puoli, että se on yleensä miehen edun mukaista.--
Eiköhän se ole ihan oikein että mies saa pitää hankkimansa omaisuuden, miksi siitä pitäisi jakaa vaimolle erotilanteessa ?
Ja ihan vastaavasti voihan se suurempi omaisuus olla vaimollakin.
Niin, toi lause olikin sarkasmia, kuten toisesta lauseesta selviää ;)
Pitää täysin paikkaansa. Aina se köyhempi osaåuoli on turvaamassa omaa etuaan ja jättämässä avioehtoa pois mitä kummallisimmilla syillä:)
Eihän se aina miehen edun mukaista ole koska se naisenkoin voi olla hyvä palkkasissa töissä tai saada perintöa jossain vaiheessa. Voi vaikka voittaa lottovoiton niin ottaa varmaan monia päähän jos toienne rupeaa sen jälkeen ahneeksi. Pariskunnan rahankäyttö voi olla kanssa erilaista eli toinen laittaa kaiken menmään ja toinen säästää ja toista ottaa päähän jos 20v avioliiton jälkeen jouttuu säästäistää puolet maksamaan tasinkona toiselle joka vaan on tuhlannut kaikkeen turhaan ja se siitä.
Siis naiset eivät saa perintöä ja miehet saavat?
Harvemmin naiset ovat avioehtoa vaatimassa. Jos se vauraus tulee vain peinnön kautta niin mitä osaa henkilö itse näyttelee tässä prosessissa. kyllä vauraus on itse tehtävä.
Emme avioituneet erotaksemme!
Avioituessamme minulla oli vain velkaa ja vähän kuluneita vaatteita.
Ei fillaria, suksia eikä potkukelkkaa.
Vaimolla oli rahaa noin 2000mk ja pahvilaatikollinen liinavaatteita ja astioita.
Omat lapsemme olemme turvanneet siten, ettei puolisolla ole oikeutta lahjoituksiin eikä perintöön.
Toisen kohdalla tämä on jo realisoitunut.
En muista kuulleeni mitään perusteita. Ehto ei vaan kuulunut ajatusmaailmaamme.
--Ehto ei vaan kuulunut ajatusmaailmaamme. --
No sehän on ihan oma valinta, en kyllä mitenkään pysty ymmärtämään että miksi avioehtoa ei voisi tehdä.
Kun kerran on vannottu ikuista rakkautta niin eihän se avioehto tule ikinä käyttöön, vai onko se rakkaus sittenkään ikuista ?
Ne tekevät ketkä katsovat sen tarpeelliseksi tai haluavat muuten.
Me lähdimme täysin tyhjästä! Lisäksi kummellekaan ei ollut tulossa tai odotettavissakaan mitään perintöjä.
Vaimo peri myöhemmin puolen kaunottaren ( perusfillari ) verran rahaa.
Avioehto ei TODELLAKAAN käynyt mielessämme.
Ei ollut mitään ajateltavaa eikä sillä ollut mitään tekemistä ikuisen rakkauden kanssa.
Lastemme osalta varmistimme oman osuutemme ja se toimenpide lienee tarkoitukseltaan avioehtoa vastaava.
Ei erossa puolisolle!
Teorisoiden, jos nyt eroaisimme, suhteessa kokonaisajan ansioihimme vaimoni hyötyisi rutkasti. Palkkatulomme jakautuivat suunnilleen suhteessa 80% >< 20%.
Eipä tuo silti ole leikkaamassa mattoja halki.
--Eipä tuo silti ole leikkaamassa mattoja halki. --
Voi olla ettei sinun vaimosi pilko mattoja, mutta moni muu todennäköisesti tekee sen, ei tarvitse muuta kuin lukea avioerotilastoja niin asia selkenee.
Ja taas huomaa ettei lakikirjaa ole edes vilkaistu. Tehkää ihmeessä avioehtoja, jos liitto pitää sillä ei ole merkitystä muttei avioehto ole niin mustavalkoinen kuin tässä moni luulee. Kannattaa jutella ihan asianajajan kanssa ja käydä kaikki mahdolliset kysymykset ja tänkkapååt läpi etukäteen, eikä marista jälkikäteen mistään, okei? Tai jättää menemättä naimisiin kokonaan.
tilanne on aivan eri,jos kaksi samassa taloudellisessa tilanteessa olevaa persaukista menee keskenään naimisiin. siinä mitään ehtoja tarviat.
tilanne muuttuu oleellisesti,kun toiselle on omaa omaisuutta ja toisella ei ole omaisuutta. Tällöin tarvitaan avioehto turvaamaan toisen omaisuus. liian usein näkee tilanteista,jossa avioliiton kautta hankitaan itselle omaisuutta,mihin ei ole mitään osuutta ollut.
Avioehto on,kuin kotivakuutus. jos jotain sattuu, on se hyvä olla olemassa. muutenhan on ihan turhaa ottaa mitään vakuutuksia,kun eihän mitään koskaan satukaan,vai?
Todennäköisyys sille, että koti palaa poroksi tai tulee avioero,on kyllä paljon eron puolella todennäköisempi. silti jokaisella on se kotivakuutus, outoa?
"kotivakuutus: Avioehto on,kuin kotivakuutus. jos jotain sattuu, on se hyvä olla olemassa."
Vertaaminen kotivakuutukseen edellyttää kyllä aika pikälle menevää puolison ja avioliittokäsitteen esineellistämistä. Eipä silti, taloudellinen ja materialistinen tapa mieltää maailmaa on kyllä niin vahvasti kiinni ajan hengessä, että sopimusavioliitoissa voitaisiin kyllä monilta osin palata rehelliseen kauppa-tapaan ostaa omaisuudella puoliso.
Ts. ehdolliset avioliitot pitäisi määritellä sopimusliitoiksi, lähelle työsuhteita, ja valtiovalta ja ammattiliitot tulisivat mukaan sopijapuoleksi. Näin varmistettaisiin että kaikki osapuolet saisivat tyydyttävän sopimuksen. Nythän usein käy niin, ettei sinisilmäinen nuori nainen saa liiton rauettua mitään, jääden puille paljaille. Tämä rasittaa veronmaksajia, ja mm. köyhät kunnat joutuvat entistä pahempaan ahdinkoon, toieentulotukien vuoksi.