Olen varattu 25-vuotias nainen ja olen nyt ollut töissä eräässä työpaikassa, jossa on yksi 37-vuotias mies. Olen huomannut että olen nyt kyllä ihastunut häneen. Tulen aina iloiselle tuulelle, jos tiedän että hän on töissä ja odotan sitä että olemme samana päivänä töissä. Ehkä jopa olen hieman flirttaillut hänelle ja yrittänyt olla mukava. Olen itse varattu ja rakastan kihlattuani paljon, mutta silti jostakin syystä tunnen vetoa tähän mieheen. En tietenkään mitään aio tehdä tämän miehen kanssa, koska olen äärimmäisen onnellinen oman mieheni kanssa, olemme olleet jo kaksi vuotta yhdessä ja asumme yhdessä. Mieheni on 38-vuotias. Olen myöskin ollut jo jonkin aikaa ihastunut mieheni hyvään ystävään. Hän
on noin kolmekymppinen ja sellainen komea tapaus. Mikä minua oikein vaivaa, kun tuntuu etten kyllä mahdaa näille tuntemuksilleni mitään? Onko tämä normaalia ja onko muilla vastaavia tilanteita ollut ja onko ihastukset menneet ohi? Myönnän että minulla on myös ollut seksifantasioita molemmista miehistä ja kiihotun niistä kovin paljon. Minulla on välilä sellainen petturi olo, vaikken mitään väärää ole siis tehnyt, mutta tuskin tämä nyt kovin mukavaakaan olisi mieheni kuulla. Salailu on pahasta, mutta en tiedä onko minulla aihetta kertoa tästä miehelleni.
Mieheni tietää että tämä hänen kaverinsa ehdotti minulle seksiä ennen kuin aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tämän kerroin miehelleni, koska se painoi mieltäni. En siis hänen kanssaan mennyt sänkyyn, koska oli minulla tunteita jo silloin nykyistä miestäni kohtaan (myös hänen kaveriaan kohtaan). Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen itseeni kun en harrastanut seksiä hänen kanssaan, mutta kai siitä sellainen ajatus jäi millaista se olisi.
Ja molemmat siis tietävät että olen varsin himokas nainen ja päivittäin on seksuaalisia tarpeita.
Kiitos jos joku voi antaa hyviä neuvoja.
P.S Tämä ihastumiseni mieheni ystävään on ajan mittaan hieman laimentunut, mutta sitten tämä työkaverin aiheuttama ihastus on tullut lisäksi voimakkaana tilalle. Ja välillä on kausia kun en paljon asiaa ajattele ja sitten välillä fantasioin molemmista miehistä.
on noin kolmekymppinen ja sellainen komea tapaus. Mikä minua oikein vaivaa, kun tuntuu etten kyllä mahdaa näille tuntemuksilleni mitään? Onko tämä normaalia ja onko muilla vastaavia tilanteita ollut ja onko ihastukset menneet ohi? Myönnän että minulla on myös ollut seksifantasioita molemmista miehistä ja kiihotun niistä kovin paljon. Minulla on välilä sellainen petturi olo, vaikken mitään väärää ole siis tehnyt, mutta tuskin tämä nyt kovin mukavaakaan olisi mieheni kuulla. Salailu on pahasta, mutta en tiedä onko minulla aihetta kertoa tästä miehelleni.
Mieheni tietää että tämä hänen kaverinsa ehdotti minulle seksiä ennen kuin aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tämän kerroin miehelleni, koska se painoi mieltäni. En siis hänen kanssaan mennyt sänkyyn, koska oli minulla tunteita jo silloin nykyistä miestäni kohtaan (myös hänen kaveriaan kohtaan). Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen itseeni kun en harrastanut seksiä hänen kanssaan, mutta kai siitä sellainen ajatus jäi millaista se olisi.
Ja molemmat siis tietävät että olen varsin himokas nainen ja päivittäin on seksuaalisia tarpeita.
Kiitos jos joku voi antaa hyviä neuvoja.
P.S Tämä ihastumiseni mieheni ystävään on ajan mittaan hieman laimentunut, mutta sitten tämä työkaverin aiheuttama ihastus on tullut lisäksi voimakkaana tilalle. Ja välillä on kausia kun en paljon asiaa ajattele ja sitten välillä fantasioin molemmista miehistä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sinun työsi ja yksityiselämäsi on haasteetonta ja tylsää. Sinulla ei ole jännittäviä harrastuksia ja intohimon kohteita. Siinä tylsyyden keskellä harrastat sitten sitä, mikä on kaikkein helpointa, eli pikku ihastumista ja fantasioita siellä ja täällä.
Moikka, kiitos vastauksestasi! ;)Kyllä minä työstäni tykkään ja harrastan liikuntaa ja ruoanlaittoa, leipomista. Näen ystäviäni myös. Minulla on kyllä aina ollut sellainen taipumus nopeaan ja tuliseen ihastumiseen. Ei kai siihen voi juurikaan vaikuttaa itse kehen ja milloin ihastuu. Tuntuu ainakin ettei sille voi mitään, se on ihmiselle niin luontaista. Mutta kaikista eniten rakastan miestäni ja hän on minulle se oikea. En vaan millään pääse näistä ihastumisista yli..
Itse mietin ihan samaa asiaa. Olen aivan pohjattoman ihastunut/rakastunut työkaveriini. Tunnen ajatuksissani paljon samaa kuin sinun kirjoituksessani, tulen myös hyvälle tuulelle, kun olemme samaan aikaan töissä. Minulla on mies ja lapsia, olemme olleet hyvin pitkään yhdessä. En vain mahda tunteilleni mitään. Ihastukseni kohde tuntee samaa minua kohtaan, tämä kävi äskettäin ilmi. Olen jopa viettänyt yön hänen kanssaan. Ihastumista on jatkunut jo jonkun aikaa, mutta nyt se taitaa olla leimahtanut jo rakastumisen puolelle. Ihastukseni kohde ei haluaisi tulla meidän väliimme.
Järki sanoo, että lopeta, mutta tunteet eivät kuuntele...
Niinpä. En vain voi tunteilleni mitään, mutta tämä ihastuminen ei nyt onneksi vielä ole niin suurta että jotakin asialle tekisin. Ehkä on minun onneni etten ole vakituinen työntekijä ja jossakin vaiheessa sitten työpaikka vaihtuu. Vielä siitä mieheni ystävästä, häneenkin olen ollut jo pari vuotta ihastunut, niin pitkään kuin hänet ensimmäisiä kertoja näin. Mutta olen oppinut elämään asian kanssa, vaikkakin kyllä häneen fyysistä vetoa tunnen.
On varmaan silläkin osuutta asiaan että hän silloin aikoinaan minulle ehdotti seksiä. Tottakai olisin mielelläni harrastanut seksiä, jos minulla ei olisi ollut jo juttua mieheni kanssa ja jos hän ei olisi hänen kaverinsa jos ei olisi ehdottanut seksiä tämän kaverinsa kotona (avopuolisoni). Siis jos olisi ollut ihan random tyyppi ja minulla ei tunteita muita kohtaan. Olisi hieman ikävä tilanne jos olisimme sekstailleet, vaikka en avokkini kanssa vielä yhdessä ollutkaan, silti se olisi tuntunut huijaamiselta ja tuskin siitä avokilleni olisi hyvä mieli tullut. Joka kerta sitten tulisi minullekin se mieleen kun hänet näen avokkini kanssa.. ;D
Soppahan siitä olisi voinut tulla.
Huomenna taitaa herra ihastuskin olla töissä.. Tiedän etten aio mitään tehdä asian suhteen, odottelen vain että tunne menee ohi. Miestäni en aio pettää, tosin voihan joku tämän minun tilanteeni katsoa pettämiseksi. En sitten tiedä onko tilanteen kertomisesta miehelleni hyötyä?
Juuri tuota tarkoitin: elämäsi on tosi tylsää aasta ööhön ja ainut vipinä on ihastuminen yhteen sun toiseen miehen kuvatukseen. Mieti sitä, ihan oikeasti! Elämään saa vahvaa sisältöä jos vain viitsii etsiä, säälittävä työpaikkaflirtti ei elämääsi muuksi muuta.
Kiitos kommentistasi. En tosin tiedä sitten mikä olisi mielestäsi sellaista sisältöä, joka tekisi elämästäni mielenkiintoista? Koen että elämäni on onnellista ja en koe että työpaikkaflirtti on säälittävää, mutta ei tietysti tarpeellistakaan.
Niin muuten ja avokkiani on aiemmissa suhteissa petetty ja hän on joskus pettänyt itse kostoksi. Hänen ex-nainen petti häntä hänen hyvän ystävänsä kanssa, herättäisiköhän tämä ikäviä muistoja, jos kertoisin olevani hieman ihastunut hänen hyvään ystäväänsä?
Kerro tilanne rehellisesti miehellesi jotta hän voi rauhassa jättää sinut.
Toinen vaihtoehto on lopettaa tuollainen touhu joka jossain vaiheessa johtaa katastrofiin, tehdä sekä ihastumisen kohteelle että miehellesi selväksi että kun on miehesi ja kuka ei. Otat miehesi kuvioon, esittelet ihmiset toisilleen ja niin edespäin. Jos ei onnistu, niin on aika vaihtaa miestä.
Sinä et ole "hieman ihastunut" vaan sinä olet ihan päin sitä poikaa... tuon valheenhan näkee sokea Ristokin. Jos jatkat tuota, niin jossain vaiheessa voit mukavasti sallia itsellesi lisää kivaa sen pojan kanssa sillä, alkamalla hissukseen löytämään aina vain lisää vikoja miehestäsi.
Tuollainen salailu on ihan perseestä.
No voi että, tännepä on tullut kommentteja, kiitos niistä! En usko millään että mieheni jättäisi minut, vaikka hänelle asiasta kertoisin, koska me olemme todella onnellisia yhdessä ja olen häneen sitoutunut. Kunnioitan häntä ja tahdon että suhteemme toimii jatkossakin. En vaan silti voi ihastumiselleni mitään. Mutta se on vain tunne joka toivottasvasti menee ohi. Siitä olen aivan varma etten miestäni petä. En aio mitään alkaa säätämään ihastukseni kanssa. Olen hyvin luotettava kumppani mutta kyllähän tämä salailu tietysti on väärin. Siitä ihmiset tosin ovat montaa mieltä.
Kyllä minä olen mieheni kanssa niin onnellinen että tahdon oikeasti olla hänen kanssaan aina. Tämä ihastus ei johda katastrofiin, en koskaan ole pettänyt ketään, vaikka on kuinka ehdoteltu seksiä ym. Minulla on sentään itsekunnioitusta sen verran ja se pettäminen tuhoaisi kumppanini ja itsenikin. Se on väärin ja en sellaista pettämistä hyväksy. Olen hyvin määrätietoinen ihminen ja jos päätän jotakin se myös pitää.
Ihastuminen on aina viatonta. Yksikään ihminen ei tietoisesti kontrolloi kehen ihastuu ja kehen ei. Tekojaan voi kontrolloida, samoin ajatteluaan. Parisuhteessa olevalle ihastuminen toiseen mieheen/naiseen voi olla hämmentävää, mutta normaalia. Ihastumisen tunne voi muuttua ajan myötä voimakkaammaksi tai heiketä ja kadota kokonaan.
Fantasiointi on normaalia kaikilla tasoillaan. Aika kuitenkin näyttää mihin suuntaan tunteet kääntyvät. Ehkäpä ihastuksesi ja fantasiasi ovat sinun salaisuutesi mitä et kerro miehellesi.
Samoilla linjoilla olen, että ihastumiseen ei voi vaikuttaa itse. Tekojani tietenkin kontrolloin ja en missään nimessä aio pettää miestäni, olen tarpeeksi vahva siihen, enkä sellaista edes haluaisi tehdä. Se on vain ihastuminen ja enhän minä rakasta miestäni kykenisi pettämään, koska vain häntä rakastan.
Olet sitoutunut liian nuorena (ja liian vanhaan mieheen).
Niin no montaa mieltä voi olla. En ainakaan ole siksi ihastunut työkaveriini, että minulla ei olisi kokemusta miehistä. On minulla monenlaisia kokemuksia, eikä ihastumiseni johdu siitä että tahtoisin vielä kokeilla miltä jonkun toisen kanssa tuntuisi harrastaa seksiä. Tämä on vain mielen aiheuttamaa harhaa, biologista, se on luontaista ihmiselle ja menee toivottavasti ohi.
En minä oikeasti ketään toista miestä tahdo elämääni, koska minulla jo on ihana kihlattu
Kyllähän minä pyrin olemaan kihlatulleni rehellinen, jos jokin asia painaa minua. Niinkuin se kun kerroin hänen ystävänsä ehdottaneen minulle seksiä täällä mieheni kotona hänen ollessa muualla, kun emme vielä olleet siis yhdessä. Hän otti sen aika tyynesti ja totesi että emmehän silloin tosiaan vielä yhdessä olleet. Tapahtuneesta siis kului jo kuukausia ja päätin sitten kertoa kun olimme olleet yhdessä joitakin kuukausia, koska se painoi mieltäni ja tuntui että hänen kuuluisi saada tietää. Kumppanini ei ole mustasukkaista tyyppiä, enkä ole kyllä minäkään, mutta kyllähän jossakin raja menee. Kun olin kertonut asiasta, tuntui kyllä helpottavalta että asiaa ei tarvinnut enää salata eikä pohtia yksin, tosin ei hän sitä paljon kommentoinutkaan, mutta uskon että hän uskoi etten tosiaan harrastanut seksiä hänen ystävänsä kanssa, niinkuin en tehnytkään. Se kuitenkin taisi olla hieman arka aihe koska häntä ex tyttöystävänsä petti häntä hänen parhaan ystävänsä kanssa vuosia sitten ja kaikki välit heihin hän tietenkin katkaisi sen jälkeen. Sen vuoksi kai hieman jännittikin kertoa.
En vain osaa sanoa kuinka sitten ihastumisesta työkaveriin kertoisin, lisääkö se hänen epävarmuutta, koska kun kerran on petetty niin kyllä se jäljet jättää. En tiedä kyllä kuinka asiasta kertoisin ja miten se vaikuttaisi hänen ajatteluun. Kihlattuni on ehkä hieman huono avautumaan syvällisesti asioista, joten en välttämättä tietäisi mitä hän oikeasti sitten asiasta ajattelisi. Hänellä on viimeiset pari kuukautta kuitenkin ollut hieman tavallista enemmän stressiä työn ja sairastumisen vuoksi ja hän on ollut hyvin väsynyt aina toisinaan. Tietysti kannatan rehellisyyttä kaikin puolin. Olen myös parhaalle ystävälleni kertonut totuuden kun sain tietää että hänen miesystävänsä petti häntä. Lopulta parin kerran jälkeen se sitten johti eroon. Vaikeaahan se oli kertoa, mutta koin sen parhaaksi vaihtoehdoksi, jotta ystäväni ei tuhlaisi aikaa sellaiseen mieheen.
Voihan ihastumiseni johtua myös siitä että haen jonkinlaista hyvksyntää miehiltä ja myös ihailua sekä huomiota. Mutta koen kuitenkin saavani mieheltäni useimmiten tarpeeksi huomiota, läheisyyttä ja seksiä. Mutta kyllähän toisinaan olen aika paljon itsekseen kotona, kun miehelläni on pitkähköjä päiviä töissä ja monesti lähtee kaverinsa/kavereiden kanssa viettämään iltaa taikka jotakin muuta tekemään yhdessä. Itselläni ei ole ihan mielettömän paljon ystäviä, mutta kyllä minä myös tarvitsen omaa aikaa.
Mulla on ihan sama juttu.. Onko Se sinun työkaverisi sitten näyttänyt vastakiinnostusta sinuun? Entä oletko sitten tekemisissä sen sinun poikakaverisi kaverin kanssa. Ihastumisia tulee. Ja niitä tulee aina. Ja flirttiä pitää elämässä olla. Mut rajat on tiedettävä. Ja en voisi ikinä erota omasta miehestäni. Mutta ihastumiset ja fantasiat tuovat pientä piristystä elämään.
Sillä työkaverillani on naisystävä. Hyvä niin. Olen ollut huomaavani että hän olisi jonkinasteista kiinnostusta/huomiota minulle osoittanut, yleensä siis huomaan nämä asiat, koska miehistä on kokemusta. Mutta eihän sitä tiedä ja parempi minun kannaltani olisi jos hän näkisi minut vain säälittävänä nuorena tytön tyllerönä ja ei ottaisi edes vakavasti. Kyllä hän on minua hyvin kohdellut ja monesti pyytänyt mukaansa hoitamaan jonkin työasian yhdessä, taikka sitten sanonut että voi hoitaa jonkin aloittamani työn loppuun, toki hänhän voi olla luonteeltaankin ystävällinen, kuten minäkin olen, eikä nähdä siinä mitään muuta. Ja olen ollut huomaavanani hänen hymyilevänkin aika usein minulle. En ole eläissäni vielä ollut väärässä tulkinnoissani, onko mies ollut kiinnostunut, mutta parempi kun en mieti asiaa.
Mutta siitä mieheni ystävästä, hän aina käy silloin tällöin kylässä, on hänelläkin tässä aina välillä ollut tyttöystäviä, mutta ne eivät kovin pitkään ole kestäneet. Ja kyllä olen huomannut että hän jollakin tavalla minua edelleenkin katselee, mutta ei tietenkään mitään asiasta jutella, koska olen mieheni kanssa ja se ihastuminen on jo jonkin verran laantunut, onneksi!
Mutta aina joskus vielä hänestä fantasioin,
Ap. älä nyt vain mene mistään ihastumisesta kertomaan kihlatullesi. Kerjäät "verta nenästäsi" jos tässä yhteydessäkin voisi tätä sanontaa käyttää.
Miksi nyt mitään kertoisit, kun ei ole mitään vielä tapahtunut. Flirttailla voi, mutta kun olet asiasta kuitenkin varma ettet aio pettää, niin rauhoitu.
Minun tuli jotenkin mieleen, että ehkä siksi sinulla on ihastuksia, koska kerrot olevasi seksuaalisesti aktiivinen. Silloin kun on tämä vietti vahvana voi ajatukset laukata villiin malliin...Lisäksi olet vielä nuorikin.
Mutta ei sinulla ole "hätää" kun kerran kihlattusi on kuitenkin se rakas. Ihastuksia tulee ja menee. Leikitellä ei kannata liian pitkälle ettet joudu sellaiseen tilanteeseen, ettei tahdonvoimasi enää riitäkään.
Niin, sitä tässä olen itsekin pohtinut, onko kertomisesta hyötyä. Sen aiemman asian kerroin, siis sen kun kerroin hänen ystävänsä ehdottaneen minulle seksiä täällä mieheni kotona hänen ollessa muualla, kun emme vielä olleet siis yhdessä, koska tämä asia painoi mieltäni. Tämä nykyinen ihastuminen tuntuu paljon harmittomammalta kuin tuo asia. Ja olen tosiaan varma että miestäni en petä, en vaikka mikä olisi. Vaikka olen seksuaalisesti aktiivinen ja mieheni ei ihan pysy siinä mukanani, en lähtisi koskaan seksiä muualta hakemaan. Mies välillä aina vitsaileekin että hän on epäonnistunut minut tyydyttämään, jos on aivan liian väsynyt seksiin, ilmeisesti se häntä oikeastikin vähän vaivaa. En nyt sentään niin kyltymätön ole. Mieheni on hyvin ymmärtäväinen ja niin olen minäkin, uskon että meillä tulee olemaan upeaa yhdessä, ihastuksista viis. Ehkä ne ihastumiset tekevät minusta vielä halukkaamman. Kyllähän me rakkaan kanssa katsellaan välillä pornoa yhdessä, pornon katselu kiihottaa molempia ja se antaa vähän virikettä lisää seksiin. Mieheni katselee välillä myös netin deitti- ja muilla palstoilla hehkeiden tyttöjen kuvia. Kai se vain on hänelle jäänyt tavaksi, enkä siitä pahastu.
Rakasteltiin tänään mieheni kanssa, niinkuin joka päivä, ellei mieheni kykene.. Silti taas tekee mieli. Taidankin taas tehdä aloitteen kun hän tulee kotiin.. ;) Laitoin hänelle tuossa jo aiemmin vihjailevan viestin.. Välillä vain tuntuu että voisi useasti päivässä rakastella.. Minä olen se joka meillä tekee lähes aina aloitteen, välillä tuntuu että olen ihan tyrkky.. Mies on kyllä todennut että ihana kun olen, aiemmissa suhteissä hän on aina tehnyt aloitteen, huonolla menestyksellä ja monesti saanut kuulla olevansa vonkaaja..
Joo ei kannata kertoa kihlatullesi jos todella rakastat ja haluat olla vain miehesi kanssa. Tuntuu että haet ns.jt virikettä kodin ulkopuolelta. Ja työpaikkahan on kuitenkin ihmisen pakko arkea ja suurin osa ajasta. Hyvin monella on työpaikka ihastuksia ja hyvät välit työkavereihinkin on tärkeää. Ja töissäkin jaksaa paremmin kun on jt mitä ajatella :) mutta toiv.tiedät rajasi. Sitten kun tulee muutakin kuvioihin esim.työpaikan ulkopuolella kannattaa touhu jättää sikseen. Osoittaako miehesi sinulle tarpeeksi huomiota? Läheisyyttä? Naiset hakevat hyvin herkästi huomiota ja hyväksyntää muualta jos kotoota ei sitä saa.
Tiedän tosiaankin rajani. Tähän työkaveriin en siis ole mitenkään muuten yhteyksissä kuin työpaikalla ja työajalla. Ja hyvä niin. Molemmilla on kuitenkin oma kumppani ja oma elämä ja omat tunteet kumppaniaan kohtaan. Ja viimeistään sitten en häntä näe, kun työpaikka vaihtuu. Siitä olen jo aika varma, koska minulla on tiedossa yksi toinen työ ensi keväänä. Mutta eihän se silti tarkoita että ihastuminen loppuisi siihen että ihastuksen kohdetta ei näe, mutta antaahan se jotakin etäisyyttä asiaan. Ehkäpä kaipaan aika paljon läheisyyttä, huomiota ja rakastelua, en ole tosiaan varma saanko näitä riittävästi. Ymmärrän kyllä että mies ei aina voi pysyä halujeni mukana. Kyllä minulla häntä nytkin jo ikävä on kun ei ole kotona.. Jospa hän kohta tulisi kotiin, mutta veikkaan että hän ei yksinkertaisesti enää kykene tänään rakastelemaan toista kertaa..
Mutta häntä rakastan ja kunnioitan, hän on kyllä se oikea minulle,