http://www.hs.fi/kotimaa/Miesten masennusta on vaikea tunnistaa /a1384935054430
Moni masentunut mies jää vaille diagnoosia ja asianmukaista hoitoa. Itse tajusin juuri, että oma
juoksemiseni johtuu pitkälti siitä, että sen avulla peitän naisttomuudesta johtuvaa masennusta.
Itse juoksen pitkiä lenkkejä 5 kertaa viikossa. Ei ehdi ajatelka kuinka onneton on.
Moni masentunut mies jää vaille diagnoosia ja asianmukaista hoitoa. Itse tajusin juuri, että oma
juoksemiseni johtuu pitkälti siitä, että sen avulla peitän naisttomuudesta johtuvaa masennusta.
Itse juoksen pitkiä lenkkejä 5 kertaa viikossa. Ei ehdi ajatelka kuinka onneton on.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tein just aloituksen samasta aiheesta. Sinä tunnistat tämän itsessäsi.
Sun paikat hajoaa juostessa. Kohtuus siinäkin, hyvä harrastushan se on.
Kohtaa syy miksi juokset tolkuttomasti ja etsi keinoja miten torjutaan masennusta. Tietty määrä alakuloa voi ollakin ihan tervettä, eihän aina voi olla huippista.
Naisettomuus- onko se paha sinun vai toisten silmissä?
Miksi olet naiseton ?
Sanon sinullekin, että ajattele yksi positiivinen ajatus päivässä joka saa sinut hymyilemään. Se ensimmäinen ajatus voisi olla jotain muu kuin nainen....näin alkuun. Onhan sinun elämässä muitakin iloisia asioita?
Älä itse tietoisesti leivo naisettomuudesta isompaa ongelmaa kuin mitä se on. Se alkaa kääntymään sinua vastaan.
masentunut, kun voi käyttää aikansa paremmin kuin oman surkeuden voivottelussa
Juokseminen voi olla sublimaatiota, mutta tuskin sentään masennusta...
Lopeta mokoma itsetuhoinen harrastus ja ala juomaan. Vedä myös röökiä ja käy iltaisin baareissa.
Eiköhän ongelma ratkea sitä rataa... Ainakin paremmat mahdollisuudet.
Masentuneen miehen ongelma voi olla myöskin narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu usein myös pakko-oireista ajattelua ja seksiriippuvuutta. Narsistia ei voi parantaa, hänen masennuksensa, pakko-oireensa ja riippuvuutensa on kroonista.
Voihan parantaa ja paranee yleensä itsestäänkin ajan kanssa vanhetessaan.
Ehkä voi lieventyä kun fyysiinen puoli antaa periksi, mutta narsistinen pakko-oireinen ajattelu ja masennus eivät parane vanhetessakaan. Narsisti tarvitsee vanhanakin lähteitä, hän on niistä riippuvainen, ilman lähdettä narsisti ajautuu yhä syvemmälle masennukseen.
Aika epätodennäköistä kuitenkin. Minä tunsin opiskeluaikana kaksi miespuolista kanssaopiskelijaa, joilla tuo häiriö on. Molemmat olivat alle 30-vuotiaina perheellisiä miehiä ja hyväpalkkaisia yritysjohtajia. Karismaattisia ja sosiaalisesti erittäin verkostoituneita tyyppejä, joiden molempien ympärillä pyöri hyvin laaja sosiaalinen verkosto. Ei merkkiäkään masennuksesta.
Henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, masentuu yleensä jonkin suuren kolauksen myötä, mutta ei itsestään. Usein se kolaus on avioero, joskus ehkä potkut töistä. Vastaavat jutut voivat saada narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan henkilön myös tappamaan perheensä.
Hyvä ystävä, masennus kun ei näy päällepäin. Tiedän myöskin samanlaisia päällepäin hyvin menestyviä, kauniita ja rohkeita ihmisiä.,joilla on narsistinen häiriö, osaavat näytellä ja antaa itsestään täysin toisenlaisen kuvan, mutta sisällä asuu tyhjyys ja epätoivo, jota yritetään peitellä kaikin tavoin. Tämä kulissi murtuu ja särkyy juuri kuten sanot silloin, kun narsistia kohtaa jokin henkilökohtainen takaisku.
Paranee terapialla ja paranee kolmesta kympistä eteenpäin itsestäänkin suurella oosalla.
Oho,,sinulla taitaa olla oikein viisastenkivi käsikirja edessäsi, jossa tuollaista tietoa jaetaan :)
Älä nyt sitä satukirjaa kuitenkaan tosissasi ota ja usko siihen ;)
Ennemmin pitäisi uskoa sinua koska ja maalaisjärki?
Ei se persoonallisuushäiriö ole sama asia, kuin masennus. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö masentuu hyvin harvoin ja tarvii masentuakseen tosiaan jonkin negatiivisen elämänkokemuksen, yleensä jonkin menetyksen.
Sitähän on näistä sanottu, että hakeutuvat keskivertoa harvemmin mielenterveyspalveluiden piiriin ongelmiensa takia. Myös näiden hoito on hyvin vaikeaa, koska sellainen henkilö tulkitsee kaiken terapian häiriönsä kautta ja muuttaa sen häiriölle sopivaan muotoon. Hän ei siis ota terapiaa vastaan. Lähinnä hän voi terapiassa oppia, miten ihmisiä huijataan.
Se kova takaisku elämässä voi kuitenkin avata hetkeksi aikaa ikkunan, jolloin henkilö on terapiaa vastaanottavassa tilassa. Tuo ikkuna voi olla auki esim. kaksi vuotta itsestään jona aikana terapia on aloitettava. Sinä aikana henkilö kokee yleensä olevansa masentunut ja kuluttaa päivänsä ryyppäämäällä. Hän saattaa hakeutua hoitoon, mutta hoidossa hän ilmoittaa ongelmiensa syyksi toiset ihmiset ja heidän käytöksensä, ei omia ongelmiaan. Syy voi olla pelkistetysti vaikkapa, että "vaimo on ilkeä, koska hän jätti minut".
Masennus on lääketeollisuuden keksimä myytti, joka myy hyvin. Kai sitä nyt kaikkia välillä ahdistaa. Toiset vain alkavat vinkua ongelmistaan helpommin. 500v sitten ei ollut masennusta. Kenelläkään ei ollut aikaa eikä varaa miettiä joutavia.
"Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa ken itse sit' ei hanki." Kirjoitti Kaarlo Kramsukin aikanaan.
Oksettaa nämä nykyiset vinkujat.
Taidat olla oman harhaisen käsityksesi vanki. Olet varmasti jokin muinaisjäänne tai mammutti, koska olet elänyt jo 500 vuotta ja nähnyt menneisyyteen, jossa ihmiset elivät terveinä, onnellisina, eivätkä kärsineet masennuksesta saati vaikertaneet vaivojansa. Ah,,miks`en ma saanut elää tuota ilon ja onnen aikaa,.
Niinpä. Ihannoikaamme nykyaikaa, jossa kaikkeen on olemassa pilleri ja ihmiset ovat todella onnellisia!
Asioita ei pidä kärjistääkään. Lääkkeet ovat joillekin masentuneille ollut pelastava apu. Itse totisesti toivon lääketutkijoilta sellaista läpimurtoa, jolla ihmisen kaikkea kärsimystä voidaan helpottaa ja lieventää turvallisilla lääkkeillä. Mitä enemmän tietoa ja tutkimusta, sen paremmin voidaan ihmistä auttaa. Lääkkeiden tarkoitus on hyvin yksinkertaisesti vai yrittää helpottaa ihmisen olotilaa, niiden tarkoitus harvoin on poistaa itse sairautta.
Hyvä markkinointipuhe. Paljon saat provikkaa?
"Masentuneille" vinkiksi. Menkää ulos ja heittäkää vaikka moukaria sen aikaa, että helpottaa.
Kassa kilahtaa aina, kun puhun lääkkeiden puolesta :) No, joo, en suosi lääkkeitä, mutta en ole täysin lääkevastainenkaan, jos niisä joku avun saa. Minulle on ihan sama miten ihminen alkaa voimaan paremmin, oli se keino sitten lääkkeet tai moukarin heitto.
Kyllä, ylös, ulos ja lenkille tekee kenelle vaan hyvää, mutta mene sanomaan tuo masentuneelle ihmiselle, hän voi pudottaa moukarin varpaillesi,..niin tai masentua entisestä pahemmin :)
Rakkaus, hellä syli, ymmärrys, hyvä kuuntelija, keskustelu, asioiden järjestely, ulkoilu ja-seurusteluseura, ystävällisyys, ymmärtävä olkapää, turvallinen läheinen ihminen, seksi, hyvä ruoka, lepo, riitävä uni ja liikunta...jne...näillä kaikilla on suuri merkitys ihmisen mielenterveydelle. Pitkään jatkuneet krooniset ongelmat ovat uhka kenen tahansa mielenterveyttä järkyttämään, siksi ihmisellä pitäisi aina olla riittävä tukiverkosto, josta hän saisi tarpeen tullen apua, eikä putoaisi silloin yksinäisyyteen, kun eniten tarvitsee tukea.
Päinvastainen menettely voisi toimia paremmin. Tuet poikki, niin eiköhän rupea arki kiinnostaa. Suurin osa näistä "masennuspotilaista" ei tajua sitä asiaa, että yksikertaisesti ei ole sellaista mahdollisuutta, että kaikki jäisivät kotiin makoilemaan. Jonkun pitää käydä töissä, kiinnosti se tai ei. Ei se aina kiinnosta itseänikään heräillä aamuvarhaisella ja kiirehtiä töihin, mutta koen, että se on vähän niin kuin pakko.
Ihmisellä on vahva halu selviytyä. Kyllä se saadaan pintaan, kun vaan ei tuoda kaikkea hopeatarjottimella.
Sitäpaitsi se kotiin ja ajelehtimaan jääminen vain pahentaa ongelmaa.
Heh, eiköhän se masennus ole seurausta joidenkin työssäkäymisestä. Kun porukka käy masennuslääketehtailla, psykiatrit praktiikoillaan ja toimittajat toimituksesa töissä, luodaan mielikuvia masennuksesta, jolla tuotetaan itselle rahaa ja toisaalta yhteiskunnalle rahanmenoa. Kyse on siis työssäkäynnin vahingollisuudesta yhteiskunnalle. Jos palkat poistettaisiin kokonaan, korvattaisiin kansalaispalkalla ja jokainen työssäkäyvä hakattaisiin aamuin illoin palkintona työnteosta, ihmiset eivät tavoittelisi rahaa yhteiskunnalle vahingollisen työn avulla.
Miksi jokaisella on sinun mielestäsi velvollisuus työntekoon, jopa silloinkin, jos työnteko on vahingollista yhteiskunnalle? Tuo on vähän sama juttu, kuin raiskaaja sanoisi, että jokaisella on velvollisuus n*ssia mahdollisimman montaa naista.
Pitää myös ottaa huomioon, että sairaseläkkeelle masennuksen vuoksi jäävät saattavat usein jäädä sille jonkin fyysisen sairauden vuoksi. Usein vaan jopa kroonisesti fyysisesti sänkysairas henkilö ei saa sairaseläkettä muun, kuin masennuksen avulla.
"500v sitten ei ollut masennusta. Kenelläkään ei ollut aikaa eikä varaa miettiä joutavia."
Silloin 500 vuotta sitten ei ihmisillä ollut muuta, kuin aikaa. Tai ainakin seuraavaan ruttoepidemiaan asti.
Mitä helvettiä sä mahdat sössöttää. Lipsahtiko poskeen yksi Triptyl liikaa?
No 500 vuotta sitten elämä oli taistelua hengissä pysymisestä, ainakin tavallisella ihmisellä. Lapset laitettiin raatamaan peltotöihin tai kerjuulle. 50-vuotias oli jo selkeästi vanhus, eivätkä useimmat edes eläneet niin vanhaksi.
Ei silloin kukaan ehtinyt masentumaan.
Sillon taisivat kolmikymppisenä parhaat nuoruusvuodet olla jo takanapäin?
masentuvat. Miehet eivät!
Sama. Itsekin vedän arviolta viisi juoksulenkkiä viikossa ja huomaa että sen parinkymmenen minuutin ajan oma henkinen ahdistus hetkeksi lievittyy.
Sitten palaan taas kämpille, käyn suihkussa, puen päälleni ja mieleen palautuu saman tien kaikki opiskeluun ja sosiaaliseen elämään liittyvät asiat samoin kuin rahan puute tietenkin. Kirjaudun (korkeintaan) pariksi minuutiksi facebookkiin eikä siellä omalla seinälläni oikeastaan ole mitään mielenkiintoista. Samat naamat päivittävät samoja asioita, joku heittää läppää, toinen keskustelee politiikasta, kolmas päivittää oluttuopin ja neljäs ilmoittaa lähtevänsä etelänreissulle.
Myönnettäköön silti että tulevaisuuteni näyttää omissa silmissäni valoisalta vaikka juuri nyt aika monet asiat tuntuvatkin painavan mieltä.
"Rakkaus, hellä syli, ymmärrys, hyvä kuuntelija, keskustelu, asioiden järjestely, ulkoilu ja-seurusteluseura, ystävällisyys, ymmärtävä olkapää, turvallinen läheinen ihminen, seksi, hyvä ruoka, lepo, riitävä uni ja liikunta...jne...näillä kaikilla on suuri merkitys ihmisen mielenterveydelle. Pitkään jatkuneet krooniset ongelmat ovat uhka kenen tahansa mielenterveyttä järkyttämään, siksi ihmisellä pitäisi aina olla riittävä tukiverkosto, josta hän saisi tarpeen tullen apua, eikä putoaisi silloin yksinäisyyteen, kun eniten tarvitsee tukea."
Pitäisi ja pitäisi. Jos näitä ei ole koskaan ollutkaan niin mitäs sitten? Ei auta kuin jatkaa elämää tai päättää se.
on aina huono ratkaisu
Mistä tiedät?