Koen hieman huonoa omaa tuntoa, kun en ole ollut yhteydessä ex-puolisooni meidän eromme jälkeen. Erosta on kulunut pari vuotta ja ehdimme olla hänen kanssaan avoliitossa n. 10-vuotta. Ero oli vähän riitaisa ja epäselvä minun puoleltani, olin siis se jätetty osapuoli. Niiden "eroseremonioiden" jälkeen emme ole olleet exän kanssa minkäänlaisissa yhteyksissä, vaikka mielestäni olemme vähintäänkin hyvän päivän tuttuja. Minulla ei vaan ole ollut hänelle mitään asiaa tai ei minua kiinnosta kysellä häneltä kuulumisia. En tiedä mitä hän ajattelee asiasta, mutta minä ainakin koen asian niin, että kun ei ole enää mitään niin en myöskään tarvitse toiselta mitään. Tiedän jotain eronneita, jotka jopa viettävät aikaa yhdessä senkin jälkeen. Minusta ei ole sellaiseen. On oikein jatkaa eteenpäin elämässä, mutta onko soveliasta unohtaa toinen täysin?
Suhde loppui, yhteydenpito loppui
jäätävää
9860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Unohda koko ukko. Jos sillä olis ollut asiaa niin kyllä se 2 vuoden aikana olisi tullut esille sinulle.
Jos olet jätetty osapuoli niin miksi käyttäydyt lammasmaisesti ja haluat ottaa yhteyttä jättäjään? Tunnetko ITSE syyllisyyttä erosta?
Itsekin sanoit, että sinulla ei ole ollut mitään asiaa niin anna vaan asian olla siten.
Juna on mennyt ajat sitten. Jatka elämääs.
Ehkä ilmaisin asian epäselvästi. Tarkoitin, että onko moukkamaista, jos ei enää eron jälkeen pidä minkäänlaista yhteyttä ex-puolisoon. Tuossahan siis käytännössä kokonaan unohdetaan toinen ja kaikki se mitä joskus on ollut. Jotenkin tunnen, että olen saanut ikävän ihmisen maineen, kun olen päättänyt näin. Niin ja kyllähän minäkin omalta osaltani olen syypää eroon.
Vi..n idiootti! Miksi pitäisi roikkua eksissä?? Ellet haluu pilua tai kalua??!!
Jos on moukkamaista niin sitten on varmaan paljonkin moukkamaisia ihmisiä tai sit ei oo moukkamaista.
Tuntuu vieläkin olevan epäselvää, joten kysytäänpä sitten niin, että kuinka moni eronnut on ollut tai on edelleen yhteydessä ex-puolisoonsa ja miksi? Jos on yhteisiä lapsia tai lomaosakkeita jne., niin tämä tietenkin edellyttää jonkinasteista yhteydenpitoa. Jos taas ei ole mitään yhteistä, niin entäs sitten?
Niin ja joku kysyi "asiallisesti", että miksi pitäisi roikkua exissä. En roiku, vaan mietin, että olenko törkeä kun en pidä yhteyttä 10-vuoden yhteiselon jälkeen.
Ei pidä olla. Varsinkin jos ero oli riitaisa, epäselvä ja olit jätetty osapuoli.
Jos toinen ei sua sen vertaa arvostanut, että hoitaisi noin pitkän suhteen alta pois tyylikkäästi ja keskustellen, niin miksi sun pitäisi olla sen kaveri?
Jos et kaipaa sitä ihmistä niin miksi olisit yhteydessä.
Mieti itseäsi välillä, kuulostat aivan liian kiltiltä ja tarpeettomasti vastuuta ottavalta. Paljonko se on sulle soitellut? Luuletko, että sillä on huono omatunto siitä?
Haloo....jos puoliso roikkuisi vanhoissa suhteissa niin Sais niihin jäädäkin!
Ihan rehti ihmissuhdetyöläisen arvio: 98% ei pidä yhteyttä exään enää 3 vuotta erosta. Ekan vuoden aikana 20% on löysästi kontaktissa, siitä 20%:sta valtaosassa toinen roikkuu, ja toinen säälii, tai molemmilta on vielä uusi vakava suhde löytymättä. Ja niistä joille pelkkä frendi, niistä suurin osa lopettaa senkin tason, koska mihin sä exää enää kaveriksi tarviit, kun uusi riittää sillekin sektorille. Erotessa on turha muistella mitään hyvä entisistä ajoista, koska ne lopulta johti eroon... Ja toivottavasti jokaisen uusi suhde on parempi kuin entiset, muutenhan koko vaihto olisi ollut virhe?
Noinhan se suurinpiirtein meni. Oikeastaan ekan 3kk ajan yhteydenpito oli melko tiivistä, lähinnä vuodatusta puolin ja toisin. Sitten kun hän löysi uuden, niin siitä eteenpäin yhteydenpito hiipui vähän kerrassaan. Se oli minulle viimeine pisara, enkä sen jälkeen halunnut pahemmin ajatella koko exää. Taisin siinä vuoden aikana polttaa sillat sen verran perusteellisesti, etten voisi palata menneeseen muutenkaan. Kahdesti olemme nähneet tämän parin vuoden aikana, kieltämättä tunnelma oli vähän jäätävä. Nostan hattua niille entisille pareille, jotka pystyvät hymyilemään ja halailemaan toisiaan vielä eron jälkeenkin.