Onko naiset tehnyt sinulle aloitteita? Jos on niin minkälaisia ja missä paikoissa?
Ja joo baarit/yökerhot ja humalaiset naiset voidaan jättää jo suoraan laskematta.
Eli selvinpäin.
Kiitos vastanneille!
PS. mulle ei ole tätä virhettä tapahtunut, että olisi aloite tehty :/
Ja joo baarit/yökerhot ja humalaiset naiset voidaan jättää jo suoraan laskematta.
Eli selvinpäin.
Kiitos vastanneille!
PS. mulle ei ole tätä virhettä tapahtunut, että olisi aloite tehty :/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joku yökerho se oli kun yks nätti 23 v nainen tuli pyytää tanssimaan ja menin sit tanssimaan sen kanssa. Tarjosin sille drinkin ja juteltiin joku tunti ja sit tanssittiin pari hidasta biisii. Naisen huulet tuli mun huulten lähelle silleen kutsuvasti ja minä sitten suutelin sitä. Se tuntui tosi hyvälle ja suudeltiin hitaasti ja pikään niin et mulla alkoi stondaamaan. Sitten biisi loppui ja lähdettiin naisen asunnolle jossa harrastettiin uskomatonta seksiä. Vielä aamullakin naitiin ja siitä tuli lopulta 10 vuoden suhde. Se oli mun eka ja ainut tyttöystävä jonka kans olen ollut.
Miksei baareja voi laskea mukaan? Onko sen aloitteen nyt pakko olla jossain kirkossa tehty? Varmaan suurin osa äijienkin aloitteista tehdään humalassa.
Mutta on joo, yleisesti ottaen hengatessa äijä/muija-porukassa. Tai, jos aloite katsotaan vähän laveammin, että mukaan lasketaan naisen erittäin selkeästi ilmaisema kiinnostus, mutta mies joutuu kuitenkin tekemään itse ehdotuksen, niin kuvio laajenee entisestään. Jos nainen tulee kourimaan, niin kai sekin muuten lasketaan aloitteeksi?
Suurin osa naisten tekemistä aloitteista on tapahtunut baarissa, missäpä sitä muuallakaan. Kirkossakaan en käy ja virkkuukerhot eivät ole ihan minun juttuni. "Hei, virkattaisiinko yhdessä?" :)
Ehkä aloittaja kaipasi aloitteita naisilta, jotka eivät iske baarista kännipanoa ja etsivät vakavaa parisuhdetta? Että paljonko sellaiset naiset tekevät aloitteita? Itse olen sellainen nainen ja olen tehnyt kerran aloitteen miestä kohtaan.
Joo puhut totta. No mites kävi sen alotteen jälkeen?
Millä tapaa baari sulkee pois vakavan parisuhteen? Useimmat naiset eivät siellä ole todellakaan iskemässä jotain kännipanoa. Ikävä kyllä ja onneksi kyllä (riippuu siitä, mitä juuri silloin haluaa). Suurin osa kontakteista baarissa johtaa vain jutusteluun siellä baarissa ja puhelinnumerojen vaihtoon, vaikka nainen kuinka hyppäisi syliin aloitteineen.
Ihme stereotypioita teillä.
Vaikea selittää :) Siis sanotaan niin, että ei pahasti, mutta ei olla kyllä yhdessäkään. :) Mies meni alkuun ihan puihin, mutta tokeni kyllä ihmetyksestään. Ei kuulemma tunne samoin minua kohtaan, sanoi näin. Silti sitä mietin, että miehellä ei ole paljon suhteita, eikä helppoa aloittaa tai olla niissä, että voiskohan mieli muuttua........
Nimittäin mitä tarkoittaa, että tuosta oli jo 9 vuotta ja sattumalta äskettäin (1,5 kk sitten) törmäsimme, niin mies halasi mua kuin kauan kadokaissa ollutta ystävää? No, ehkä ei mitään erityisempää, kun ei hänestä ole sittemmin kuulunut kuin 2 viikkoa sitten, että "sähän ehdotit, että voitais nähdä, olen silloin ja silloin sillä paikkakunnalla" eikä äänensävy ollut yhtään ystävällinen. En tajua, miksi ei ollut yhtään ystävällinen äänensävy, vaan tyly :( Tuntuu tosi epävarmalta lähteä tapaamaan, kun olen itse rakastunut, mutta toinen vaikuti siltä, kuin olisi tulossa vaan pikaseen hörppäämään kahvit ja kuuntelemaan jotkut pakolliset kuulumiset. Vaikka mikään pakko ei ois ollut.
Mutta voi olla mulle liian vaikeaa kun huomaan, että kaipaan "enemmän kuin ehkää".
Ihan muissa asioissa on siis tulossa tänne päin, ei minun takiani. (Selittääkseni tilannetta sanon)
Vaikeus on siinä, että olen tavannut miehen aivan erilaisissa ympyröissä, kuin nyt on, eli psykodraamakurssilla, ja miehellä (ja mullakin) oli siis kuntoutus työelämään syynä olla siellä. Miehen ongelmat olivat sellaisia, että ei oikein kykene kanssakäymiseen normaalisti, vaan sanoi, että lähinnä vain sellaisessa ympäristössä, missä on psyykeä tukevat puitteet pystyy olemaan muiden ihmisten kanssa. Eli muuten liian lukossa.
Niin vaikka ymmärrän, että jotain vaikeuksia on, niin pelkään sitä tietty ihan hirveästi, että tapaamme liian nopeasti, ja se ihana muisto joka mulla hänestä on, romuttuu. Menin nimittäin ehdottamaan sitä tapaamista, kun en enää oikein muistanut/uskonut miten lukossa hän on. Tuntui, että hän sitten yrittää vastata siihen "mun toiveeseen". Pakko ei tosiaan olis ollut, en ruonannut sitä enää uudestaan, vaan laitoin viestiä ihan muuten vaan. Hän ois voinu ihan hyvin jättää koko jutun, jos olis halunnut.
Mutta kun se puhelukin oli niin suoraan sanottuna kauhean kylmä, niin aloin aavistella, että tapaaminen on kannaltani liian iso pettymys, tahtoisin, että mies olisi oikeasti iloinen ja osoittaisi sen. En kestä mitään nopeat kahvit ja moro -hommaa, sit alkaisin itkeä ja pelkään, etten kestäisi ja suuttuisin hänelle, enkä halua suuttua, jos toinen ei voi peloilleen mitään.
En vaan tiedä... Mulle vain tuli vahvasti sellainen tunne, että tapaaminen nyt ei ole hyvä idea. Ehdin jo kysyä häneltä, voisiko tapaamista siirtää, selityksenä, että en saanutkaan päivää sopimaan (sen varmistus jäi auki), mutta ei ole tullut mitään vastausta (viikossa).
Tai sitten kaikki on vaan hidasta hidasta ja huomion häntä taas jossain kohtaa jollain viestillä ja katson, mitä tapahtuu. Se vain on kans ikävää miettiä, että vitsit jos sieltä tulee, että lopeta jo. Mutta no, sithän olisin ainakin katsonut loppuun asti.
Tai sitten koitan unohtaa. En oikeasti tiedä, mihin suuntaan tää tulee menemään. Meidän piti tavata 2.12, ja saisin sen sopimaan, mutta siis jänistin todellakin nyt itse. Ja syynä siis pelko, että saan isosti pettyä, jos hän ei tule yhtään kiinnostusta osoittaen, kun se oli vaan niin vaikeaa puhelimesakin. (Nimenomaan soitti, vaikka itse olin laitellut yhden kirjeen ja tekstiviestin.)
Meinaan, jos olis kiinnostusta, niin olisko jo vastannut, että siirretään vaan. Tai sitten on miettinyt jotenkin samaa, että toi ei ole meille paras tapa aloittaa tutustumista tapaamisella, vaan joku ei niin instant-reagointia vaativa tapa olis parempi. Ainakin itsestäni tuntuu ihan siltä.
Eikä sit vastaa. Mä uskon, että hänelle on vielä ihan se ja sama jatkuuko tää vai ei. Meinaan, että luottoa ei varmaan "meihin" oo vielä yhtään. Tai sitten ei ole kiinnostustakaan :/
Useammankin aloitteen on naiset tehneet.
Baarit/diskot/yökerhot jätän väliin, niitä en itsekään muista niin tarkasti.
Mutta kun olin treeninvetäjä, niin tyttö tuli kertomaan, että kaverinsa olisi kiinnostunut. Noh seurustelin jo, joten se sitten siitä.
Kännikuskina rundin viimeinen tyttö kertoi aina olleensa ihastunut minuun. Noh seurustelin jo, joten se sitten siitä.
Työkaveri kerran sanoi kahvitunnilla jonkun keskustelun päätteeksi, että jos joskus harkitsen elämän kuvioita uudelleen hän olisi kiinnostunut. Noh olin silloin naimissa jo, joten se sitten siitä.
Jumpan jälkeen yksi nainen joka käy samassa jumpassa sujautti lapun, jossa kertoi kiinnostuksestaan. Noh olin silloin naimissa jo, joten se sitten siitä.
Eli kyllä noita aloitteita tulee miehelle, jos mies käyttäytyy kohteliaasti, on avoin, iloinen ja puhelias.
Vaikutat ihanalta ja uskolliselta mieheltä! Oli pakko kommentoida tähän väliin :)
Sydäntensärkijä... Aah. Joo, täydellinen mies naisen kiinnostua.
N24 juuri tuollainen olen :)
Kiinnostaako tietää lisää?
Lopettakaa näitten sivujen lukemiset, ja ottakaa naiset itseänne niskasta kiinni!
Olkaa omia itsejänne!
Lueskelette täällä päivät, että miten sitä miehen iskisi, mutta ei se vastaus täältä löydy.. Tapoja on monia, ja jos sinulla on muita sosiaalisia suhteita, niin kyllä sinä osaat miehenkin kanssa kommunikoida.
Flirttaile, pyydä tanssimaan, kehu, sano "moi!"... mitä vaan! Tartu hetkeen!
(Päätin tuossa, että nyt loppu marmatus. Alko laihutus, ja aion olla avoin kaikille!)
Olen tehnyt aloitteita. Lähes jokainen seurustelusuhde on alkanut siitä, että olen itse ollut aloitteellinen. Nykyinen liittoni yli 15v. kestänyt ja jatkuu edelleen. Alkoi siitä että menin reippaasti tulevaa miestäni jututtamaan. "Hei, saako tähän istua?