Haluaisin kokemuksia siitä, miten olette onnistuneet irrottautumaan varatusta miehestä.
Kyseessä on ollut useita vuosia kestänyt suhde, jossa molemminpuoliset vahvat tunteet. Miehelle kahden naisen pitäminen ei todennäköisesti aiheuta niin paljon pahaa oloa, kuin minulle, kakkoselle, joka koko ajan odottaa ja toivoo enemmän, paljon enemmän. Yhteistä elämää, jota ilmeisesti ei tule. Ainakaan näin jatkamalla.
En halua jatkaa enää näin. Miten tukahdutan tunteeni ja työstän "eron" ja surun.
Kyseessä on ollut useita vuosia kestänyt suhde, jossa molemminpuoliset vahvat tunteet. Miehelle kahden naisen pitäminen ei todennäköisesti aiheuta niin paljon pahaa oloa, kuin minulle, kakkoselle, joka koko ajan odottaa ja toivoo enemmän, paljon enemmän. Yhteistä elämää, jota ilmeisesti ei tule. Ainakaan näin jatkamalla.
En halua jatkaa enää näin. Miten tukahdutan tunteeni ja työstän "eron" ja surun.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Ihan oikein sinulle että kärsit koska olet tuollaiseen ryhtynyt..
millä oikeudella sanot noin tuntemattomalle ihmiselle. Pettääkö miehesi sinua- ei ihme, ihmiset jotka ajattelevat kuten sinä mustavalkoisesti ovat erittäin rajoittuneita ja rasittavia.
Hyvin ikävä asenne sinulla "kakkoset pohjasakkaa". Taidat olla katkeroitunut ihminen, kun toivot toiselle kärsimystä. Tuskin kukaan haluaa tuohon tilanteeseen, mitä aloittaja kertoi.
Sama tilanne. Oikeastaan ihan täsmälleen sama. Olen itkenyt sydänverellä miehen vuoksi ( hän ei tiedä sitä) mutta tiedän ettei hän jätä perhettään eikä niin ole luvannutkaan. Hänelle sopii jatkaa näin, mutta itse rikon vain itseni.
Pakko lopettaa ja paikata sydämeni. Joskus helpottaa, mutta nyt tuntuu todella raskaalta.
Saat varmasti kuraa päällesi tällä palstalla mutta älä välitä niistä, sinulle on oikeus tunteisiisi.
Aika auttaa.
En halua rikkoa itseäni enempää, haluan työstää suruni kunnolla, jotta joskus vielä voisin uskoa löytäväni kumppanin. Tiedän, että se vaatii aikaa, mutta mikä edes helpottaisi? Ja miten pysyn päätöksessäni. Tuntuu kovin raskaalta.
Teille, jotka vain iloitsette pahasta olostani, ymmärrän että teidän on vaikea ymmärtää. Minä ymmärrän, mutten itsekään hyväksy. Mies sai minut rakastumaan itseensä, olen sitten varmaan monen mielestä heikko tai moraaliton, kun en pystynyt lopettamaan ajoissa. Syy on kuitenkin sekin, että hän sai minut uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen, sitten joskus.
Unelmoitko vain sinä yhteisestä tulevaisuudesta vai aivan tarkastiko mies sinulle yhteisen tulevaisuuden lupasi? Yritän vain ymmärtää, mikä saa toisen pysymään odottamassa jotakin epämääräistä, itse en moiseen pystyisi, mutta ei periaatteetkaan anna periksi. Onnistuuko kakkosena eläminen vain ns. sitku-ihmisiltä?
Elämä ei ole aina niin mustavalkoista, eihän kukaan halua tälläiseen tilanteeseen päämäärätietoisesti. Joskus vain asiat johtavat toiseen ja huomaakin, että tunteet ovat vieneet liikaa mennessään.
Minä yritän olla ottamatta yhteyttä mieheen enää ja yritän selvitä vain päivä kerrallaan. Tiedän, että joskus suru helpottaa koska helpommaksi ero tuskin tulee myöhemminkään.
Ole vahva, olet ansainnut oikean onnen sellaisen miehen kanssa, joka sinulle sen pystyy antamaan kokonaisuudessaan. Näin olen itselleni vakuutellut.
Eikö sulla ole henkistä kanttia ton enempää nainen?Viitsit vielä täällä valittaa asiasta ap.Tiesitkä että monilla ihmisillä ihan oikeita suuria murheita ja sä paasaat itse aiheuttamastasi paskasta?
Helvetin rakentava kommentti tämä. Rikkinäinen ihminen hakee täältä apua ja sinä vähättelet. Kohdista vihasi oikeaan kohteeseen.
Olet vain lumppu. Mikä sinut sai uskomaan, että sinä olet sen oikeutetumpi siihen yhteiseen tulevaisuuteen kuin se jo olemassa oleva vaimo? Suuret luulot?
Voi voi voi. " hän sai minut uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen, sitten joskus. "
Miksi uskot tähän? Siksi koska haluat uskoa. Mies myös tietää sinun haluavan uskoa, muuten ei tehoisi. Et ole sen enempää heikko kuin moraalitonkaan. Suhteen jatkaminen on kuitenkin omissa käsissäsi. Et voit laittaa syytä miehelle.
Se menee niin, että ensin jätät hänet ja sitten itket ja itket ja itket. Lopulta se
alkaa helpottaa.
Tiedän, että on paljon helpommin kirjoitettu kuin tehty mutta muuta tietä ei ole.
Olen itkenyt ja itkenyt.. Neljä kuukautta on mennyt ja tuntuu että kaikki olisi tapahtunut eilen. En voi häntä vieläkään unohtaa. On tämä niin vaikeata.Mies ei ymmärtänyt kuinka kärsin; pyysi vain aina odottamaan. Syvällä sisimmässäni odotan vieläkin.
Kun mies ei ymmärtänyt kärsimystäsi, hän ei ainakaan rakastanut sinua. Älä odota.
Neljä kuukautta itkin ja viimeisen kuukauden olen ollut jo tolpillani. Sitten sain soiton, johon vahingossa vastasin.....
Mitä vastasit - toivottavasti, et vahingossa-?
Alkakaa yhdessä miehen kanssa hakata henkisesti ykköstä. Kyllä se siitä syövän saa tai ainakin luovuttaa, Parhaimmat teistä pystyvät siihen. Todisteita on.
Hyi,mikä kommentti!!! Varo vaan,karma is a bitch! Joka toiselle kuoppaa kaivaa,itse siihen lankeaa.....
Jutun loppuessa omat tunteet olivat vain voimakasta kuvotusta ja inhoa miehenkäppänää kohtaan. Hyvin pääsin eroon. Enempi säälittää sitä ihmistä joka käppänän kanssa yhä joutuu elelemään.
Ymmärrätkö, että yhtä kuvottava olet ollut itsekin, kun hu....sit käppänän kanssa. Pata kattilaa soimaa. Ehkäpä vaimo, luultavasti teistä kolmesta fiksuin, ei sinunlaisesi sääliä kaipaa.
Miesmaussasi on hiukkasen nostamisen varaa, jos mies kuin mies kelpaa sun sänkyysi. Ja sulle kelpasi käppänäkin.
Tuskin kuule kovin fiksu on, jos ottaa pettäjän takaisin...
Ehkäpä onkin todella fiksu. Pystyy ajattelemaan kokonaisuutta, eikä nyrkit pystyssä huutaen ole heti eroamassa tultuaan loukatuksi.
Hämmästyttää suuresti nämä jätetyt kakkoset, jotka muka alkavat sääliä petettyä, kun kuitenkaan koskaan tuskin pettäessä ja sen pettäjän sylissä tuli mieleen petetty vaimo.
Nyt ihmetellään ja hurskastellaan! Olisi kannattanut ihmetellä jo suhdetta alkaessa ja hiukan kyseenalaistaa sitä luuseripettäjää.
En ole jätetty kakkonen vaan kakkonen joka ei huolinut miestä. Säälin hänen vaimoaan silloin ja säälin yhä. Miestä en olisi huolinut missään tapauksessa, kelpasi kyllä hauskanpitoon. Lopulta ihmettelin miten olin edes hauskaa onnistunut pitämään niin ikävän tyypin kanssa. Olisi ollut edes komea! Säälin vaimoa ja tämän ketjun aloittajaa että rakastuvat pettävään mieheen. Kannattaisi tajuta että se mies ei oo teidän rakkautenne arvoinen koska pettäjä pettää aina.
Onnea Sinulle. Puolustusmekanismisi toimivat hyvin. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Lopeta menneitten ajatteleminen.
Vaihdat nron ja alat etsiä muita ihmisiä töitä elämääsi. Kun ei jää vapaa aikaa unohdat helpommin.
Itseni lopullisesti riipi irti tilanne että äitini sairastui ja olisin tahtonut kuuntelijaa tästä ukkomiehestä sitä ei tullut hänellä ei ollut aikaa niin lopputulos oli karkean kova ero mutta nyt helpottaa. Jos ei ole empaattisia tunteita edes mitä sitä ukkomiehen uittopaikkanakaan sitten aikaansa käyttää.
Ei mitenkään. Tunteita ei voi tukahduttaa, yrittää tietysti voi, mutta siitä ne vain saavat lisää happea roihutakseen. Elikkäs järkeä ja tahtoa on käytettävä. Lähde siitä, ettei miehellä ole sinua kohtaan sopivia vahvoja tunteita. Sinä voit pahoin, kaipaat toisenlaista suhdetta. Eli siitä se lähtee, kun konkreettisesti alat irrottautua suhteesta. Kokemukseni mukaan niin kannattaa tehdä kertaheitolla. "Tässä nyt irrottaudun pikku hiljaa" ei toimi.
Minulla kyllä toimi pikkuhiljaa eroaminen.
Päätin viime talvena että haluan eroon miehestä, aloin sitä pikkuhiljaa työstämään ja kesällä lopetin suhteen. Jokaisella omat keinonsa, luopua jostain tosi rakkaasta.
Ei tunteita pidä tukahduttaa vaan pitää seurata sydämensä ääntä. Lopulta tosirakkaus voittaa, sen on elämä opettanut.
No tähän en enään jaksa uskoa. Ei sitä tosi rakkautta ole olemassakaan..
Jos mies on luvannut sulle jotain, mutta ei ole pitänyt lupaustaan, pääset kätevästi hänestä eroon kun kerrot vaimolle. Ehkä vaimo on sitä sorttia että laittaa liittonsa koetukselle. Miehen kanssa sulla menee välit, joten paluuta ei ole.
Suosittelen lämpimästi. Mies saa harmia, vaimo saa tietää totuuden, sinä pääset eroon miehestä.
Tiedän, ettet haluaisi tehdä pahasti rakastamallesi miehelle, mutta niin hänkin on sulle tehnyt, jos on jotain katteettomia lupauksia antanut. Anna palaa!
Hyvä, että tulee tällaisia kirjoituksia, kiitos aloittaja. Itsellä melkein sama tilanne muuten, paitsi olen naimisissa ja rakastajani on naimisissa. Olemme tapailleet muutaman vuoden ja varoneet jäämästä kiinni. Seksi on ihanaa ja tunteet ovat syvenneet. Emme kumpikaan voi erota puolisoistamme. Olen useasti jo lopettanut suhteen tuntien häpeää ja katumusta, mutta olemme aina uudelleen päätyneet yhteen. Ajattelemme toisiamme paljon ja ikävöimme. Asumme pitkän välimatkan päässä. Olemme nyt sopineet taas, ettemme tapaa. Hän olisi vielä halunnut jatkaa ja näin surun hänen silmissään. Nyt poistin hänen numeronsa ja yritän unohtaa päivä kerrallaan. En edes voi itkeä, koska enhän ole yksin. Jos vain edes ero miehestäni olisi mahdollista, voisin surra rauhassa. En rakasta miestäni, en kai muuten olisi pettänytkään. Muutin jo oman numeronikin kerran, silti taas löysimme toisemme.
Ei ole helppoa. Jos ei ole tulevaisuutta parina, niin ettekö voi rauhoittua ja olla salaisina ystävinä loppu elämänne. Jos teillä,ei ole tulevaisuuden suunnitelmia , relax ja älkää stressatko. Jos et rakasta miestäsi niin pitäähän rakkautta silti olla.
Pelätään sitä, että jäädään kiinni ja seurausia. Muutenhan se olisikin ratkaisu.
Voi mitä luusereita. Miehesi ansaitsisi paremman vaimon. Tietämättään joutuu elämään horon rinnalla.
Onpa tylyä haukkua ihmisiä luusereiksi ja horoiksi. Kannattais varmaan miettiä vähän, mitä tänne kirjoittaa.
Tottahan tuo on. Miehen olisi hyvä tietää minkälainen horo siinä rinnalla kulkee.
Onko sun mielestä aikuista käytöstä huoraaminen ja pettäminen?Kysyn vaan.Nämä white trash tyypit ansaitsevat täysillä nämä nimitykset.Itsehän ovat elämäntapansa omaksuneet.
Et pääse irti ennenkuin surutyö on tehty ja käsitelty. Pätee kaikkiin elämän kriiseihin. Inhoan fraasia "aika parantaa haavat", mutta käytännön elämä osoittanut, että se on ainoa, mikä auttaa. Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi, eikä ole mitään äkkikeinoa unohtaa kaikki ja jatkaa kuin ei mitään. Tärkeän ihmisen menettäminen ottaa koville, ei sitä voi ohittaa olankohautuksella.
Tälle "Kakkoset pohjasakkaa" sanoisin, että häivy äkkiä näiltä areenoilta. Joku muukin tuossa kirjoitti, että rikkinäiset ihmiset hakevat täältä apua ja tukea ja joku viitsii ivata tuossa tilanteessa. Ilmeisen rikki olet itsekin, mutta häpeäisit silti. Lyöt lyötyä - onko hyvä olla ?
Mitä te ääliökakkoset teette ylipäätään tällä palstalla? Ettehän te ole uskottomia kenellekään, mitä nyt joku miestään pettävä jakorasia mahtuu joukkoon. Perustakaa joku "Surkeat, höynäytetyt kakkoset"-palsta surkeutenne jakamiseen. On aivan turha odottaa vaimojen ymmärrystä moisille hyeenoille.
Lyöt lyötyä.. Ketähän tässä eniten lyödään.. Petettyä vaimoa tai miestä.
Kakkonen on itse valinnut osansa. Turha itkeä, jos ei ole ollut itsekunnioitusta odottaa, että toinen ehkä päättää suhteensa ja on vapaa. Kukaan ei ole pakottanut kakkosen rooliin.
...eikä sua vaimon rooliin - taisit ihan rakastua! Yritä käyttäytyä ihmisiksi ja jos tatain haluat haukkua, hauku sitä petturias!
..jos jotain haluat....
Kyllä -rakastuinkin, vuosia sitten :)
Ja matkan varrella olen itsekin ihastunut monia kertoja ja sanoin minuun on ihastuttu. Olen kuitenkin pysynyt päätöksessäni: pidän kiinni rakkaudestani miestäni kohtaan ja pysyn uskollisena. Niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Myös uskottomuuden jälkeen, vaikka se niin kipeää tekeekin.
Ja voit uskoa, olen kyllä haukkunut miestänikin. Ja säälinyt.
Meidän suhteemme ei kaatunut tähän yhteen uskottomuuteen ja salasuhteeseen. Mies ihastui ensimmäistä kertaa liittomme aikana toiseen ja hänellä karkasi mopo käsistä. Nyt jälkikäteen katuu syvästi.
Ihastumiselle ei kukaan voi mitään, ja se on ihana tunne. Mutta jos ihastumisen päästää teon asteelle, osallistuu uskottomuuteen, se on tietoinen valinta. Ja ennen kuin siihen ryhtyy, pitäisi harkita. Turha itkeä jälkeenpäin.
Jos petturi on valehdellut kakkoselle olevansa vapaa, se on täysin eri juttu. Silloin toivon kakkoselle voimia, on hän kuka tahansa. Aika parantaa haavan.
Säälinyt pettävää miestäsi? Minkä takia? Mitä säälittävää on ihmisessä, joka tekee päätöksen pettää? Hän on itsekäs sika eikä ajattele lähimmäisiään yhtään. Aivot on omassa jalkovälissä.
Muutoin olen samaa mieltä sun kanssa, että kakkonen on itse osansa valinnut. Ei häntä siihen kukaan ole pakottanut. Omista valinnoistaan pitää jokaisen kantaa vastuu ja kestää seuraukset. Kakkosena ollessa ne joutuu kantamaan kokonaan yksin. Sehän on jo päivänselvää silloin, kun siihen leikkiin ryhtyy.
Vaimo ei ole osaansa valinnut. Ei hän ole tiennyt, että menee vihille pettäjän kanssa. Jäisi varmasti moni avioliitto solmimatta, jos ihmiset olisivat lähtökohtaisesti rehellisiä toisilleen. Ei kukaan menisi avioon ihmisen kanssa, joka kertoo, ettei pysty välttämättä olemaan uskollinen. Tai ainakin hyvin harva.
Mä en hlökohtaisesti tajua naisia, jotka kakkoseksi ryhtyvät ja sitten itkevät, kun mies ei jätäkään vaimoa. Eikö tuosta asiasta kannattaisi puhua heti ensi tapaamisella? Ettei odottaisi mitään vaan nauttisi mukavasta seurasta ja hyvästä seksistä, vaikka se väärin onkin petettyä kohtaan. Jos tietää, ettei pysty, vaan haluaa miehen kokonaan itselleen, niin sitten jättäisi leikin siihen. Kukaan ei ketään pakota suostumaan kakkosen rooliin. Vaikka miten ihastuisi, niin järkeään on suotavaa käyttää. Ja itkut itketään yksin.
Minä vihaan kakkosta sydämeni pohjasta ja nautin joka ainoasta lyönnistä mikä häneen osuu. Mitä syvemmälle sen parempi. Eikä todellakaan hävetä, eiköhän se häpeä kuulu sille kakkoselle. Minä olen oman osani kärsinyt ja todellakin maksan kalavelat takaisin myös oikeassa elämässä. Minä vihaan sinua ja kaltaisiasi enkä ikinä alentuisi tasollesi.
Taidat vihata itseäsi, yritä selvitä.
Et vissiin kai ole ihan tasapainossa?
Miksi ihmeessä vihaisin itseäni? Minä en ole pettänyt ketään enkä roiku muiden naisten miehissä. En myöskään kuvittelekaan olevani tasapainossa, onhan toinen nainen jakanut itseään miehelleni hyvän aikaa.
Eikä edes pelkästään minun miehelleni, vaan jonkun toisenkin miehelle. Ja ihan vaan tiedoksesi lumppuseni, että minä voin minä tahansa päivänä käryttää sinut ja entisen miehesi. Saattaa ihan kevyesti sakata suhteet lapsesi äitipuolen kanssa. Siinä saattaa käydä myös niin, että sinua vihaa joku muukin kuin minä.
Jo nimimerkki "Suksikaa ...ttuun" kertoo kaiken kirjoittajasta.
Lisäksi kommentti oli aivan mainio: "Mitä te ääliökakkoset teette ylipäätään tällä palstalla? Ettehän te ole uskottomia kenellekään, mitä nyt joku miestään pettävä jakorasia mahtuu joukkoon. Perustakaa joku "Surkeat, höynäytetyt kakkoset"-palsta surkeutenne jakamiseen. On aivan turha odottaa vaimojen ymmärrystä moisille hyeenoille."
Onko tullut mieleen, että ilman näitä kakkosia ei olisi uskottomuuttakaan? Ketkä täällä mielestäsi saisivat kirjoittaa mielipiteitään? Petetyt vaimot ja miehet keskenään vai? Se vasta olisikin surkuhupaisa palsta. Kakkoset ovat olennainen osa uskottomuutta ja joku paikkahan heidänkin polkemisekseen pitää olla. Tämä näyttää olevan juuri sellainen.
Ymmärrän aloittajan murheen. Olen mies, joka siltä puolelta kokenut tuon tilanteen. Avauduin ( http://keskustelu.suomi24.fi/node/9816758) siitä aikoinaan tällä palstalla ja paljon tuli samanlaista p***** niskaan kuin aloittajallekin. Tunteet ovat vahvoja tekiijöitä kaikissa tekemisissämme. Varattuna niiden seuraaminen johtaa äärettömän ristiriitaisiin tilanteisiin, joissa suuri ilo ja syvä masennus ovat vakituisina vieraina.
Ainoa järkevä ratkaisu on lopettaa toivoton suhde. Aloittaja tietää sen. Hän tarvitsee vain voimaa tehdä ratkaisu.
Pettäjän ainoa järkevä ratkaisu on erota puolisostaan, niin saa puolisokin mahdollisuuden löytää itselleen rehellinen ja rakastava ihminen rinnalleen. Pettäjää ei halua kukaan.
Väärin juuri se kakkonen haluaa pettäjän.
Väärin tämäkin, sillä kakkonen kuvittelee, ettei pettäjä oikeasti ole pettäjä vaan naimissa väärän naisen kanssa. Häntä pettäjä ei tietenkään pettäisi, koska juuri hän on se taivaassa miehelle tehty sielunkumppani.
Kysymys sinulle Miehen Tunteet,
miten kauan sinulla kesti päästä eroon noista tunteista, ilmeisesti erosit lopullisesti salarakkaastasi ettekä päätyneet yhteen? Miten sait pidettyä pääsi kasassa? Tiesikö vaimosi asiasta?
Ja oletteko vaimosi kanssa vielä yhdessä?Onko sinulla ollut uusia suhteista vai oletteko saaneet avioliiton toimimaan?
Olen vähän vastaavassa tilanteessa, olisi kiva kuulla kokemuksiasi.
Tunteet olivat mukana eron jälkeen melkoisen kauan. Mutta vaikka kuinka kliseeltä tuntuu, että aika parantaa, niin kyllä se paikkansa pitää. Olen sinut asian kanssa jo. Se avautumisketjuni tuolla toisaalla kertoo kehityskaaren surusta valoon.
Pään koossa pitäminen ei ollut ihan helppoa, joskin asioitten suhteuttaminen auttoi ja näin jälkeen päin katsoen, niin tiedän, että en kuitenkaan päätynyt niin syvälle kuin jossain vaiheessa pelkäsin.
Vaimoni ei tiedä, enkä aio koskaan hänelle kertoa. Yhdessä olemme edelleen. Avioliittomme toimii kohtuullisesti.
Toisen ketjun junavertaus antaa vastauksen kysymykseesi muista suhteista :)
Jaksamista sinulle.
Tositarina.
Nainen rakasti varattua miestä. Suhde kesti lähes 3 vuotta. Mies vannoi rakkautta ja sanoi eroavansa. Matkan varrella jäi kiinni suhteesta useampaan kertaan.
Nainen pisti suhteen poikki, ei jaksanut eikä uskonut enää. Mies olisi halunnut jatkaa ja yritti puhua suhteelle jatkoa. Nainen tajusi, että ei halua kokea miehen vaimon kohtaloa vaan haluaa tuollaisesta tuhoisasta kehästä irti. Pettäjä on peluri ja usein hyvä puhumaan. Selostaa mustan valkoiseksi joka suuntaan. Ei se ollut rakkautta vaikka niin siitä puhuttiin. Täydellinen irtiotto miehestä auttoi näkemään totuuden. Aluksi nainen ihmetteli, miksi vaimo roikkuu miehessä joka pettää. Sitten hän tajusi, ettei tarvitse vastausta siihen. Nainen päätti, että hän itse ei halunnut roikkua enää miehessä eikä siinä tilanteessa.
****
Vielä sunkin silmät aukeaa. Älä haaskaa päivääkään aikaasi tuollaiseen. Tajuat vielä, että löydät paremman ja jotain oikeaa. Nyt rakastat illuusiota, joka ei ole totta. Kipu ja ikävä on aluksi kova, mutta helpottaa ajan kanssa lopulta. Tuo mies estää sua elämästä, jos siinä roikut!
Lisään vielä, että opi rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi ja elämääsi. Löydä itsetuntoa ja -luottamusta. Nyt sinulta näitä asioita puuttuu, ja ne vähenee entisestään jos tuon miehen annat vielä elämääsi pilata.
Tuo mies ei oikeasti tuo sinulle onnea. Kun saat etäisyyttä asioihin, tajuat sen. Et halua elämääsi miestä, joka pettää, juoksee tyytyväisenä kahden sängyn väliä ja joka ei tiedä mitä tahtoo. Todennäköisesti ajattelet, että juuri tämä sinun miehesi ja sinun tilanteesi on erilainen. Ei se ole.
Älä usko valheisiin ja satuihin. Ala elää. Oikeasti!
Lopetin suhteen varattuun mieheen vielä siinä vaiheessa, kun huuma oli parhaimmillaan.Kaipaus on yhä läsnä, mutta ihmeen kevyt ja hyvä mieli. Ei omantunnon tuskaa. Parempi tässä vaiheessa oli lopettaa, varsinkin kun teimme sen sovussa ja hyvästelimme kunnolla toisemme. Nyt muistot on hyvät, ei mitään riitoja ja katkeruutta jäänyt. Hän on aina sydämessäni, mutta ei enää painolastina.
Elämä jatkuu... Laittaisitko hänen nimikirjaimet, kuulostaa tutulta...
Paljon asiaa, empatiaa ja hyviä neuvoja tässä ketjussa. Kiitos teille, jotka otatte aloittajan kysymyksen asiallisena ja autatte toista myötäelämisellänne ja kertomalla omista kokemuksistanne.
Sitten on näitä Mrs Jekyllejä, jotka vaan purkavat täällä omaa katkeruuttaan ja pahaa oloaan: "Minä vihaan kakkosta sydämeni pohjasta ja nautin joka ainoasta lyönnistä mikä häneen osuu. Mitä syvemmälle sen parempi"
Miten mustaa ja tuhoavaa mahtaakaan olla tuollainen elämä. Kukaan mies/nainen ei ole sen arvoinen, että jätetty tai petetty tuhoaa ja pilaa oman elämänsä vihaamisen takia. Se on paitsi sairasta niin myös turhaa.
Noin,olet jo oivaltabut totuuden ja järkeistänyt asian!!! Syvällä sisimmässäsi jo tiedät,mikä on asemasi ja tilanne! Ethän voi rakastaa ihmistä,joka huiputtaa/ käyttää sinua hyväkseen!!! Ansaitset PAREMPAA...
Mä olin 3 vuotta toinen nainen. Rakastin niin kovasti.... Mun oli pakko elää suhde loppuun asti. Yritin jättää miestä kerran aikaisemmin, mutta silloin en siihen vielä lopullisesti pystynyt. Aloin kuitenkin näkemään miehessä niitä vikoja....sikamaisuutta ja tajusin, että mä saan kakkosena vain rippeitä ja valheita vaimokkeen kanssa.
Keräsin rohkeutta ja vihelsin pelin poikki ja se kävi miehen itsetunnon päälle aika lailla. Nyt kun olen jo kuivilla tuosta suhteestä, olen tajunnut monta asiaa. Taisin olla rakastunut vain siihen seksiin, se kun oli mieletöntä. Ja mitä mä olisin tehnyt tollasella miehellä? Vaikka meistä olisikin tullut pari, ei mies olisi mullekkaan uskollinen ollut. Mä olen ns saanut järkeni takaisin.
Viime viikolla mies lähetti viestin. En vastannut, enkä vastaa yhteenkään yhteydenottoon enää koskaan. Se on paras tapa.
"selvillä vesillä": Koska erositte, kun vieläkin jaksaa sua pommittaa viesteillä?
Erottiin syyskuussa lopullisesti ja virallisesti. Mua lähinnä mies v@tuttaa tällä hetkellä ja häpeen itseäni, kun olin moisen paskan perään.
Selvillä vesillä- onnittelut sinulle, kun nyt näet salasuhteiden petollisuuden ja pääsit siitä irti.
Olet normaalin moraalin omaava, kun nyt häpeät!
Minua kiinnostaisi tietää ikäsi ja muidenkin täällä palstalla kirjoittavien kakkosten ikähaarukka.
Itse arvelisin, että he ovat suurimmaksi osaksi 30-40v. Eli elämänkokemusta vielä puuttuu...
Mikä ihme teidät saa rakastumaan mieheen, jonka tiedätte heti ensi hetkestä lähtien uskottomaksi mieheksi? Ja odotatte vuosi tolkulla, että saisitte sen uskottoman aviomiehen peräti omaksenne?
Noin pitkissä sivusuhteissa miehellä on tavallaan kaksi vaimoa, ykkösvaimo ja kakkosvaimo. Molemmilla vaimoilla on vain osa-aikamies, mutta miehellä on varaa valita kumman kanssa kuhertelee aamukahvin merkeissä. Olette ihan vapaaehtoisesti tilanteessa, jossa tiedätte miehen pettävän teitä ykkösvaimon kanssa mennen tullen.
Mikä tällaisessa kukkoilevassa häntäheikissä on niin tavoittelemisen ja rakastamisen arvoista? Minun myös pitää yrittää tukahduttaa tunteeni tuollaista miestä kohtaan, nimittäin inhon ja kuvotuksen tunteet.
Jos kahden ihmisen välille syntyy rakkaussuhde, eipä siinä mikään auta. Voi tehdä eropäätöksen, jos jompikumpi tai molemmat ovat varattuja muualle. Mutta ikävä ja kaipaus siitä jää. Näin voi käydä ihan kunnollisillekin ihmisille. Elämä voi joskus yllättää.
Ei kannata lähteä tuollaisen miehen kyytiin.Sama kuin menisi lahopohjaiseen veneeseen.Vähän älliä tytöt.Ei nyt ihan pidä antaa itteensä kusetuttaa.
"Miten tukahdutan tunteeni ja työstän "eron" ja surun. "
Loptat suhteen ja elät asian kanssa. Aivan kuten me muutkin teemme. Lakkaa parkumasta ja keräämästä itsesääliä päällesi. Toimi kuten aikuinen ihminen toimii. Tee päätös ja kanna vastuu.
kuka helvetti (jumalako?)on keksinyt tämän maan päälisen helvetin eli HIMON joka ihmistä kuljettaa ja saa sairaalloista uskomusta suuresta rakkaudesta siis uskotaan rakkauteen joka kuihtuu liian usein kun vaimo vanhenee ja rypistyy niin jo nuorempaa katsellaan (trendi tänä päivänä)ja vielä ,miksi miehet on kuin oriitä häntä pystyssä mennään himon perässä raiskaten ja jopa lapsia hyväksi käyttäen jopa oma isä voi näin toimia jo raamatussa sanotaan LISÄÄNTYKÄÄ ja TÄYTTÄKÄÄ MAA !mitä helvetin järkeä tuossa on ?on nyt nähty mihin se vie .....ja nämä meidän ORIIT sen kyllä täyttävät..... jopa kun vaimo vanhenee haetaan uutta ja nuorempaa ja se on sitten sitä suurta rakkautta .
niin minäkin vanha nainen yritin parhaani kun olin nuori ja nätti mutta kun rypyt tuli vuosien saatossa kysymättäni.... niin on jo orpo olo kun en kelpaa nuorempien kilpa juoksuun.....tätäkö on tämän maailman meno että aina löytyy nuorempi vanhan naisen tilalle ....ettteikö naistenkesken ole soldaarisuutta sen vertaa että lähdetään vanhempien ukko miesten matkaan "parempina "iskemään kanssa sisarienne puolisoita . vielä te naiset jotka lähdette pettävän ukon matkaan luullessanne olevanne parempia ,saatte ehkä maistaaa omaa lääkettänne
Mä olen kyllä vanhempi kuin miehen vaimo....
Ja oma kehu haisee.
Jossain olis sullekin ihan vapaa mies.
sinulle "voi harmi " KIITOS !
olen vain niin vanha mummeli jo elämässä kokenut tosi kovia juttuja jo lapsena niin on rapissut luulot vaikka nuorena olisi ollut paremmatkin mahdollisuudet parempaan mutta lapsuuden kokemusten myötä epävarmuus omasta itsestä on tehnyt tehtävänsä ettei uskoa riitä enään mihinkään uuteen
ei ole yrittäminen ja uskollisuutenikaan saanut aikaan harmoonista vanhuutta ....myös ajattelen sydän mustana että miten tämän päivän nuoret tulee kokemaan avo tai avio liittoansa kun ei enään ole moraalilla mitään merkitystä ja eniten surettaa ne pienet lapset ...,ero lapset
se on tässä elämässsäni vielä hyvä kun saan olla mummu ihanalle pienelle lapsen lapselleni vaikka sydämmeni onkin raskas
Tilanteeni oli toivoton, minä ja mieheni olimme avioeron partaalla. Olin kauheassa tilassa ja tunsin, etten enää jaksanut elämääni. Sain tietää pappi TAKUTAsta, jolle tulin paljon arvostelua hänen temppelistään, ja otin häneen yhteyttä. Pappi TAKUTA teki minulle jälleennäkemisen rakkausloitsun ja nyt meillä menee taas paremmin kuin koskaan ennen. Kiitos paljon pappi TAKUTA avioliittoni pelastamisesta. Voit ottaa yhteyttä pappi TAKUTAAN hänen sähköpostiinsa [email protected] tai whatsappilla tähän puhelinnumeroon (+16592027218). Hän tekee myös seuraavia: 1) Lottovoitto2) Kadonnut rakkausloitsu. 3) Avioeroloitsu. 4) Avioliittoloitsu. 5) Sitoutumisloitsu. 6) Eroloitsu. 7) Karkottaa entisen rakastajan. 8.) Haluat ylennyksen toimistossasi. Kaikki kohtaamasi ongelmat ovat 100 % turvallisia ja taattuja