Mulla on melkein kaikissa suhteissa ollut tämä sama ongelma. Olen pitkään liian kiltti enkä sano juuri poikkipuolista sanaa. Sitten toinen ajattelee, että siinäpä kärsivällinen nainen, jonka kanssa voi sekoilla täysillä. Tarkoittaa, että voi käyttäytyä epäkunnioittavasti, ryypätä, pettää, olla pois aikoja jne.
Mutta ovat väärässä. Heti kun huomaan tuollaista, juttu on välittömästi ilman neuvotteluja minun puolelta poikki. Jos olen vielä rakastunut, kovetan itseni, suhde päättyy takuuvarmasti kuin seinään.
Olisi aika hölmöä suhteen alussa sanoa, että jos et ole minun kanssani kunnolla, juttu päättyy siihen. Minusta aikuisen ihmisen pitäisi tajuta käyttäytyä sanomattakin.
Hyvin usein on käynyt näin. Millainen minun pitäisi olla, että suhde onnistuisi?
Mutta ovat väärässä. Heti kun huomaan tuollaista, juttu on välittömästi ilman neuvotteluja minun puolelta poikki. Jos olen vielä rakastunut, kovetan itseni, suhde päättyy takuuvarmasti kuin seinään.
Olisi aika hölmöä suhteen alussa sanoa, että jos et ole minun kanssani kunnolla, juttu päättyy siihen. Minusta aikuisen ihmisen pitäisi tajuta käyttäytyä sanomattakin.
Hyvin usein on käynyt näin. Millainen minun pitäisi olla, että suhde onnistuisi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ole vain oma itsesi, mäkin olen kiltti ja kärsivällinen ja kestän kaikkenlaista. Mutten hyväksy.
Olen nykyiselle miesystävälle sanonut että vaikka olen kiltti se ei tarkoita että mua voi kohdella kuin lattiamattoa. Kerroin myös että jos mua kohtelee huonosti niin se loppuu siihen. Vai vihkaa myös vihjaan miehelle että oli kiva kun pidit ovea auki, kuuntelit minua yms.
Ja etsi myös se kilttimies, joka kohtelee sua hyvin. Sulle on vain sattunut kohdalle törkimyksiä. Kilttimies ei kohtele naistaankaan huonosti
Mä olen just samanlainen!!!
En mä nyt erityisesti kärsi siitä, olen vaan sellainen että reilu peli tai peli poikki.
Oo vaan oma ittes, ja onnellinen siitä että arvostat itseäsi niin että osaat viheltää pelin poikki. Minä oon taas semmonen, että kestän paljon mukisematta, mutta jossain vaiheessa räjähdän kunnolla ja sit toinen ihmettelee että mikäs sille nyt tuli. Eeeeeiiiii hyvä.
Onhan se tietysti jotain, että osaa viheltää pelin poikki, mutta sen hintana on sitten aina yksinäisyys, kun ei osaa hoitaa suhdetta eikä itseään siinä.
Miten sinä toimit sen räjähtämisen jälkeen? Jäät siihen niin kuin ennenkin vai?
Silloin nuorempana seurustellessa kyllä jossain vaiheessa tuli aina rajat vastaan ja "liukenin" sen raivarin jälkeen pois kun sain tarpeeksi kuraa niskaan.. Mullakin oli tapana keräillä renttuja.. Nyt tässä nykyisessä suhteessa on pakko jäädä vaikka välillä räjähtelenkin. En vaan pysty lähtemään lasten ja velkojen takia vaikka toinen kohtelee tosi paskasti.. Joten kiltisti annan olla, välillä pimahdan ja sit palaan kiltin pikkuvaimon rooliin. Joku terapia vois varmaan olla ihan paikallaan? :D
Niih. Yksin ja seesteistä elämää viettäen vai kaksin alkoholismin, väkivallan (you name it) kanssa?
Liisa-kulta, voit varmaan uudessa suhteessa kertoa että olet periaatteen nainen, eli jos sinua kohdellaan huonosti homma loppuu. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia, joten niistä täytyy kertoa.
Mieskin saattaa kuvitella että saa tehdä mitä vaan ja sinä kuljet kiltisti mukana, joten avaa suusi jo suhteen alussa ja kerro omia tuntemuksia millaisen toivot parisuhteen olevan, silloin ainakin mies tietää mitä odottaa jos töppää
Miehelle pitää siis selventää kuin jollekin alkeelliselle luolaihmiselle, miten naisen kanssa käyttäydytään. Onko kaikki miehet todella niin vajaalla tasolla?
Pitäishän sen nyt olla sanomattakin selvää että parisuhteessa toista täytyy kohdella hyvin, ei kai siitä tarvi erikseen toiselle mainita?
Minä ainakin olen viheltänyt pelin poikki kun olen tarpeeksi kauan temppuilua seurannut.
Ei ole pakko jäädä, kun jotain ylipääsemätöntä tapahtuu, suhde ehkä jatkuu senkin jälkeen, mutta tilaisuuden tullen otat pitkät melko varmaan.
Muutama vuosi kuluu niin ajattelet itseäsi enemmän, ja suhde on kahden aikuisen, lasten tapaamiset ovat mahdollisia silti.
Kiltteyden ymmärrän näin ettei sano pahasti kuten vaikka mies on itserakas ja huono rakastaja.
Pikkumaisuus ja ainainen painokkaasti selittäminen ovat mahdottomia sietää.
Ja vielä käsillä elehtien ja päätä nyökyttäen, kuuntele siinä hiljaa ja apaattisena.
Joka ei osaa elää yksin ei sitten yhdessäkään, yksinäisyys ei ole syy haluta mitään ystävyyttä. Joko pidät toisesta tai et, ole rehellinen.
Eivät ole, tiedät varmasti itsekin sen.
Äh, siis voi hitto kun kirjallinen ulosantini ei oo tarpeeks sujuvaa.. Siis tarkoitin tuolla viimeisellä lauseellani kysyä asiaa ap:lta, hän kun mainitsi että yksinäisyys on sen hinta ettei anna kohdella huonosti, tai jotain sinnepäin. Että se huonossa suhteessa oleminen on melko varmasti pahempaa kuin yksin oleminen. Ja niitä kunnollisiakin miehiä ehkä jostain vielä löytyy? Meillä ei onneks oo pahaa alkoholiongelmaa eikä fyysistä väkivaltaakaan ole enää. Muuten sitten tökkii aika moni asia.. Pärjään sillä että päästän välillä höyryjä ja hetken asiat onkin hyvin. Sit mies tajuaa, etten ole mihinkään menossa ja alkaa taas paskaa tulla niskaan. Ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. Toistaiseks vielä jaksaa. Nostan hattua ap:lle että voi ja uskaltaa lopettaa.
Tulipa sekavaa pohdintaa mutta niin...
Kiltti pikkuvaimo, metka kysymys tuo vika :D
Tuo "seesteistä" on aikas kivanmakuinen sana, että jos tulee tiukka valinta, ni mun mielestä sit se.
Muuten, et sä mikään kusipää ole. Magneetti voit olla.
Tarkotin että vedän jotenkin maagisesti kusipäitä puoleeni, kuin magneetti :D ilman muutamaa helmeä elämässä olisin jo varmaan luovuttanut ja erakoitunut jonnekin metsikköön..
Tsemiä. Älä ikinä anna kenenkään kohdella sua huonosti. Sano jo alussa, että sinua ei sit jyrätä. Ei kai siitä haittaakaan ole?
Hei, voisitko ajatella niin päin, että eiväthän k*sipäätkään toisiaan jaksa hetkeä pitempään, joten kaikki ei-k*päät vetävät heitä magneetin tavoin. Vedät muitakin ihmisiä magneetin tavoin, minkä huomaat kun jätät k-päät omaan seuraansa!
Etsi ne helmet uudelleen lähellesi. Sinun valinta, kenen kanssa aikaasi vietät. Oikeasti.
Täällä 46v. mies, ihan samanlainen kans. Mä en kans jaksa riidellä tai nipottaa jostain asiasta mikä mun mielestäni menee väärin. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi itse tajuta, että missä menee oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, yhdenvertaisuuden, jne rajat.
Jos yritän olla jonkun kanssa joka ei näitä rajoja tajua, niin en mä jaksa alkaa sitä kouluttamaan. Tuskin se edes onnistuisikaan.
Ehkä se on jotain lapsellisuutta, että haetaan rajoja toisen suhteen ja mittaillaan kärsivällisyyttä, haastetaan. Eikös sitä just pikkulapset tee vanhempiensa kanssa?
Ja sitten koulun käytävillä toisiaan vastaan?
Mutta mä olen aikuinen ja haluan elää rauhassa, mitään haastajia tai hyväksikäyttäjiä en tarvitse. Mieluummin olen vaikka yksin.
Hyvä kun tuli miesnäkulmaakin. Ja heti tajusit asian ytimen.
Mitä neuvoisit liian kiltille tytölle? Pitäisikö naisessa olla enemmän pippuria ja särmää kuin tottelevaa kiltteyttä?
Olen väärä mies neuvomaan, koska en itse ole erityisen hyvin suhteissa onnistunut. Mutta tuollai näppituntumalla sanoisin, että et ole vain löytänyt arvoistasi miestä vielä.
Eikä mun mielessä suhteessa ole kysymys siitä, että joko "totellaan kiltisti" tai vastakohtana "pippuria ja särmää".
Että mies olisi joku auktoriteetti jota joko totellaan tai sitten vastustetaan. Varmaan sellaisia miehiä on paljon, jotka tuollai haluaa olla naisia kohtaan.
Mutta sellaiset saa jättää omaan rauhaansa kavereidensa kanssa sinne lähibaarin nurkkaan olutta juomaan ja lätkää katsomaan.
No mutta missä ne just tuollaiset miehet piileksii kuin "man46v."???
Juuri tuollainen miehen pitäis olla, mutta tietenkin jo ajat sitten varattu...
Luepa juttuja passiivis-aggressiivisuudesta.
Nykyään monikaan mies ei halua enään seurustella vaan pitää hauskaa ja sitten kumppania vaihdetaan.
"Miehelle pitää siis selventää kuin jollekin alkeelliselle luolaihmiselle, miten naisen kanssa käyttäydytään. "
Useimmalle pitää selvittää miten naista kohdellaan mutta on sellasii miehiäkin jotka kohtelee naista hyvin. Useimmiten ne miehet on taas rumia eivätkä kelpaa naisille joten sinun pitää tyytyä niihin kusipäihin.