Vai pelkäätkö epäonnistua?
Voiko epäonnistuminen olla iloinen asia? Tarkoitan omaasi.
Katsos, jos se onkin onni onnettomuudessa.
Epäonnistuminen on vain toinen vaihtoehdoista...ja johtaa eri teille.
http://www.youtube.com/watch?v=MbtajuiuLMU
Voiko epäonnistuminen olla iloinen asia? Tarkoitan omaasi.
Katsos, jos se onkin onni onnettomuudessa.
Epäonnistuminen on vain toinen vaihtoehdoista...ja johtaa eri teille.
http://www.youtube.com/watch?v=MbtajuiuLMU
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole täydellisiä onnistumisia ja epäonnistumisia, on vain valintoja ja tienhaaroja joista kukin johtaa johonkin lopputulokseen jossa osa on onnistumista ja osa epäonnistumista.
Tuo on viisasta ajattelua. Mutta toimiiko se sinulla jokaisessa asiassa?
Painin asian kanssa jossa poltin näppini pahasti. En tahdo enää edes ajatella sitä, suljin sen oven ajatuksella EVVk enää koskaan..Kieltämättä, näin on helpompaa, yllättävän.
Havittelen erästä toista asiaa (joka on tähtiin kurkottelua) mutta sen onnnistuminen tai epäonnistuminen ei ole se pointti vaan se että etenen sen hankkeen kanssa. Se pitää minut liikkeessä.
Aloin miettimään paljonko olen jättänyt tekemättä, edes yrittämättä, koska olen pelännyt epäonnistumista, sitä pettymystä. Eikä se oikeastaan saisi olla niin, koska jo matkalla voi olla kivaa.
ps. en ole mustavalkoinen ihminen, vaan yritän muuttaa tapaani ajatella (ja liikkua).
Minusta on hyvä että osaa pelätä epäonnistumista koska silloin osaa myös varautua pahimpaan mahdolliseen skenaarioon, todennäköisesti se ei kuitenkaan toteudu vaan jotain siltä väliltä, asioiden kanssa kykenee sitten elämään ja tulee myös sitä onnistumisen tunnetta. Itse olen pari kertaa elämässä joutunut ottamaan taloudellista riskiä joka kuitenkin ollut paras ratkaisu ko. tilanteessa eikä noita ole tarvinnut jälkeenpäin katua, pidemmässä juoksussa on tullut vaurastumista niiden kanssa sitten myöhemmin.
Epäonnistumisten kautta oppii paljon. Kaikkien vaikeuksien jälkeen onnistuminen maistuu erittäin makealta. Oikea tie löytyy sitkeällä yrittämisellä ja virheitä korjaamalla. Ei saa lannistua. Pitää vaan jaksaa nousta ja yrittää uudestaan, kyl se siitä...
En pelkää kumpaakaan. Molempiin kun on ehtinyt jo tottumaan.
Ajatelkaas esmes aitajuoksijaa, joka törmää aitoihin ja kaatuu. Jääkö siitä hälle pelko epäonnistua? Ei vaan harjoittelun avulla ja itseensä luottaen loikkii seuraavassa kisassa aitojen yli.
Winner takes it all