Poikaystävä jätti minut aivan yhtäkkiä muuttuneiden tunteiden takia. Olemme olleet yhdessä vajaa vuoden ja kaiken piti olla hyvin. Tai no ei nyt ihan kaiken. Suhdetta on hankaloittanut miehen ex. Heillä oli pitkä suhde ja erosta vain pari kuukautta kun aloimme seurustella. He pitivät vielä yhteyttä mikä ei sinänsä haitannut mutta jossain vaiheessa tulin hirveän epävarmaksi tuosta, en oikein pystynyt olemaan omaitseni kun vertasin koko ajan itseäni miehen exään. Sitten luottamus mieheen meni exän takia ja syystä. Ei ollut pettämistä, mutta henkistä sellaista. Mies kuitenkin halusi jatkaa minun kanssa, katkaisi kaikki välit exäänsä ja teki muutenkin kaikkensa että luottaisin ja olisi hyvä olla, oli huomaavainen, en oikein tiedä mitä enemmän hän olisi voinut tehdä. En kuitenkaan itse päässyt siitä yli, puhuin miehelle asiasta vähän väliä, kyttäsin ja sain pieniä raivokohtauksia, mies kuitenkin aina ymmärsi ja sanoi että itsehän on tämän aiheuttanut.
Sitten tuli ilta kun mies alkoi hymyssä suin puhumaan yhteen muutosta, hän on puhunut siitä aiemminkin niinkun tulevaisuudesta muutenkin mutta olen hangannu vastaan koska oli kai liian aikaista ja vanhat jutut kaihersi. Aloin siis taas jauhamaan vanhoja asioita ja miehellä meni hermo, ekan kerran. Silti otti kainaloon nukkumaan ja sanoi että rakastaa ja ajattelin että kaikki on hyvin. Hän alkoi kuitenkin välttelemään, puhuimme ja hän sanoi ettei oikein enää tiedä mitä haluaa, viime riidan jälkeen napsahti. Sanoi että oli kai liian vähän aikaa viime eron jälkeen yksin. Sovittiin, että otetaan iisimmin, tapaillaan, halusi että tää korjaantuu. Ei mennyt montakaan päivää kun mies tuli käymään ja toi tavarani ja sanoi ettei nyt pysty tähän. Minussa ei kuulemma ollut mitään vikaa ja olen ihana ihminen, mutta ei nyt pysty seurustelemaan kun on ajatukset ihan sekaisin ja oma varmuus kateissa. Halusi kuitenkin olla kaveri ja välittää ja ei kuulemma kestäisi jos vihaisin häntä nyt.
No olemme nyt pitäneet lähes joka päivä yhteyttä, ei paljoa, mutta silloin tällöin lause tai pari. Hän ei kuitenkaan ole kysellyt kuulumisia, tuntuu vaan tekevän tikusta asiaa esim. "ostin uuden imurin". Olen yrittänyt pitää yhteydenpidon vähäisenä, kun kerran sanoi että haluaa olla yksin. Näin häntä sattumalta yksi päivä mutta hyvä että edes moikkasi, meni tosi vaikeaksi ja jutteli vaan kaverilleni, en ymmärrä. Itse kuitenkin yritin iloisesti moikata ja jotain sanoakkin.
Olen nyt vähän sekaisin, että mistä tämä ero edes johtui. Tiedän, että olin välillä girlfriend from hell, silti mies sanoi että ei tää johdu minusta, en ymmärrä. Haluaisin vielä yrittää, sain itse ainakin kaikki vanhat kriisit pois mielestä ja tiedän etten enää olisi semmoinen kyttääjämotkottaja, en ole alunperin ollut semmoinen, epävarmuus sai sen aikaan :/ Kunpa olisin vaan antanut vanhojen olla. Myös se, että meillä meni muuten täydellisesti, missään muussa asiassa ei hiertänyt, kaikki oli jotenkin taianomaista molempien mielestä, en haluaisi jättää tätä "kesken". Mitä nyt pitäisi tehdä? Antaa miehen olla ihan rauhassa? koska varmaan entistäkään eroa ei ole käsitellyt kunnolla. Haluaisin myös saada kunnon syyn erolle, ei tunteet voi yhdessä yössä hävitä. Onko ideoita mitä voisin nyt tehdä, koska tavoite olisi että oltaisiin vielä joskus yhdessä. Olen kuullut aika paljon sitä että aika parantaa ja hän ei vaan ollut se oikea, mutta mitäs jos oli ja mokasin...
Sitten tuli ilta kun mies alkoi hymyssä suin puhumaan yhteen muutosta, hän on puhunut siitä aiemminkin niinkun tulevaisuudesta muutenkin mutta olen hangannu vastaan koska oli kai liian aikaista ja vanhat jutut kaihersi. Aloin siis taas jauhamaan vanhoja asioita ja miehellä meni hermo, ekan kerran. Silti otti kainaloon nukkumaan ja sanoi että rakastaa ja ajattelin että kaikki on hyvin. Hän alkoi kuitenkin välttelemään, puhuimme ja hän sanoi ettei oikein enää tiedä mitä haluaa, viime riidan jälkeen napsahti. Sanoi että oli kai liian vähän aikaa viime eron jälkeen yksin. Sovittiin, että otetaan iisimmin, tapaillaan, halusi että tää korjaantuu. Ei mennyt montakaan päivää kun mies tuli käymään ja toi tavarani ja sanoi ettei nyt pysty tähän. Minussa ei kuulemma ollut mitään vikaa ja olen ihana ihminen, mutta ei nyt pysty seurustelemaan kun on ajatukset ihan sekaisin ja oma varmuus kateissa. Halusi kuitenkin olla kaveri ja välittää ja ei kuulemma kestäisi jos vihaisin häntä nyt.
No olemme nyt pitäneet lähes joka päivä yhteyttä, ei paljoa, mutta silloin tällöin lause tai pari. Hän ei kuitenkaan ole kysellyt kuulumisia, tuntuu vaan tekevän tikusta asiaa esim. "ostin uuden imurin". Olen yrittänyt pitää yhteydenpidon vähäisenä, kun kerran sanoi että haluaa olla yksin. Näin häntä sattumalta yksi päivä mutta hyvä että edes moikkasi, meni tosi vaikeaksi ja jutteli vaan kaverilleni, en ymmärrä. Itse kuitenkin yritin iloisesti moikata ja jotain sanoakkin.
Olen nyt vähän sekaisin, että mistä tämä ero edes johtui. Tiedän, että olin välillä girlfriend from hell, silti mies sanoi että ei tää johdu minusta, en ymmärrä. Haluaisin vielä yrittää, sain itse ainakin kaikki vanhat kriisit pois mielestä ja tiedän etten enää olisi semmoinen kyttääjämotkottaja, en ole alunperin ollut semmoinen, epävarmuus sai sen aikaan :/ Kunpa olisin vaan antanut vanhojen olla. Myös se, että meillä meni muuten täydellisesti, missään muussa asiassa ei hiertänyt, kaikki oli jotenkin taianomaista molempien mielestä, en haluaisi jättää tätä "kesken". Mitä nyt pitäisi tehdä? Antaa miehen olla ihan rauhassa? koska varmaan entistäkään eroa ei ole käsitellyt kunnolla. Haluaisin myös saada kunnon syyn erolle, ei tunteet voi yhdessä yössä hävitä. Onko ideoita mitä voisin nyt tehdä, koska tavoite olisi että oltaisiin vielä joskus yhdessä. Olen kuullut aika paljon sitä että aika parantaa ja hän ei vaan ollut se oikea, mutta mitäs jos oli ja mokasin...
Vastaukset 21
Vanhimmat
oho tulipas pitkä...
Tunteet voivat kuolla äkkiseltään, kun mitta tulee täyteen. Toivottavasti otit opiksesi, ettet seuraavassa suhteessa toimi samoin.
Exäsi on vaan kohtelias, kun ei syytä sinua mistään, vaikka totta kai sinä olet syyllinen eroon. Aika parantaa eron tuoman murheen ja surun, mutta tuskin teistä enää paria tulee.
Jep, tiedän tunteen. Kun saa tarpeekseen, ei enää jaksa, vaan kävelee pois. Ei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys. Kun tarpeeksi monta kertaa saa p-askaa silmilleen, vaikka toinen on juuri edellisen tilanteen päätteeksi vakuuttanut, ettei koskaan enää ota asiaa puheeksi, ei enää jaksa. Parempi vain antaa olla, no hard feelings.
"sain itse ainakin kaikki vanhat kriisit pois mielestä ja tiedän etten enää olisi semmoinen kyttääjämotkottaja"
No tuosta sen huomaa, että ei ole koko pettämistä, kun ei ole suhdettakaan.
Turhaan nyt haukut itseäsi motkottajaksi, se kuulostaa siltä kuin suvaitsisit liian herkästi iteltäsi huonon käytöksen.
Mistäs kukaan tietää, ehkä sulla joku syykin oli mikset luottanut mieheesi.
Hän nyt "rankaisi" sinua sillätavoin, että jouduit jäämään miettimään omaa käytöstä.
Mutta sun käytös ei ole varmaan se kaikki , mitä toistenkaan elämässä tapahtuu.
Ehkä miehellä tosiaan meni hermot, ja ehkä sun kannattaa tulevaisuudessa rajoittaa mustistelua ja odottaa että on jotain todellista pettämistä edes tapahtunut.
Sellaista kuin henkinen pettäminen ei ole olemassakaan, eli jos mies sun kanssa on niin ei hänellä edes housunpuntti vipata exän suuntaan, ja jos vipattaa hän ei oo sulle oikea! Jos he on jotain vanhoja marmatuksiansa puineet teidän suhteen aikana, niin anna puhua koska se ei ole sulta pois.
Jos ottaa miehen jonka erosta on liian vähän aikaa, pitää hyväksyä että hän katkoo vanhat siteet omaan tahtiinsa, eikä jonkun toisen takia.
Muuten susta tulee se syntipukki kaikkeen, jos yrität puuttua toisten eroihin.
Ehkä annat nyt vaan ajan kulua. Ymmärrän että kun sulla ei ole seuranasi kuin se oma syyllisyytesi, niin muistot omasta niistä motkotus ja kyttääminen-asioista tuntuu niin painavalta syyltä ..
Sä olet kuitenkin silloin kokenut olosi turvalliseksi, koska olet uskaltanut niin kovasti miehelle päätäkin aukoa että ihan riidellä!
Ei se oo välttämättä sun syy kokonaan, ettei mies ajoissa kertonut että mitta on Ttodellakin tulossa täyteen, oisit ehkä tajunut ajoissa himmata.
Älä siis syytä kokonaan itsees, jotkut miehet ei osaa ajoissa itsekään puhua,vaan sitten he ottavat ja lähtevät.
Mutta jos on kovin löyhässä,. niin sit on lähteäkseen muutenkin, jostain toisesta syystä kenties. Kukapa nainen ei joskus mokaisi.
Ja miehet varsinkin. Itse katselin narkkaria ja juoppoa, ja sitten mies suuttui että muka petän..
haha..
Kukaan ei ole parisuhteissa täysin uhri. Ei mies eikä nainen.
Joten ota iisisti, ole fiksu, ole kaunis, anna miehen lähestyä sua omaan tahtiinsa,..
jos ei tule mitään, niin etpähä ole käyttänyt aikaasi nurkissa luuhaamiseen. ei siitäkään ole mitään apua että vellot syyllisyydessä koko ajan. Jos tiedät että teit väärin, ja teit sen silti, niin ainut mitä voi tehdä on toimia jatkossa toisin. muttei se silti mitään takaa!
Henkinen pettäminen on sitä kun mielessä pyörii romanttisia ajatuksia muusta kuin omasta kumppanistasi. Kyllä sen usein tiedostaa että on väärin, eikä saisi ajatella ihastustaan tai vanhaa heilaansa kun on toisen kanssa suhteessa ja siksihän näistä ei yleensä edes hiiskutakaan mitään kumppanilleen kun koetaan että ne ajatukset ovat vääriä ja niitä ei saisi olla.
Henkistä pettämistä on myös se että lähettelee romanttisia tai seksuaalissävytteisiä viestejä toiselle.
Pettämistä ei ole fyysisesti tapahtunut, mutta ei se seurustelukumppani hypi riemusta kattoon jos saisi tietää että kumppanilla pyörii joku toinen mielessä tai mitä kumppani onkaan toisen kanssa viestitellyt.
Yhtälailla henkinen pettäminenkin voi johtaa eroon.
Exän haikailu on henkistä pettämistä enkä ainakaan itse kattele exäkuvioita missään tapauksessa,enkä yhteyksiä hyväksy,vaan existä hankkiudutaan eroon jos mun kans ollaan,sen olen tehnyt joka kerta selväksi.
Kiitos vastauksista. Kyllä tässä oikestaan oli pettämistä. Olisi pitänyt kai tarkentaa että ei fyysistä mutta henkistä. Olin silloin varma että jätän miehen mutta hän otti asian niin ymmärtäväisesti ja katui ihan tosissaan ja teki kaikkensa.. Ja asiaa lievensi se että kyseessä oli ex josta juuri eronnut, jos nyt mitään lieventäviä tekijöitä voi olla. Olin kyllä ollut epävarma jo ennen tätä, kai jotenkin aavistelin sitten. Päätin kuitenkin jatkaa mutta vaikeaa se oli, kun puhuin asiasta vähän väliä, kai se oli osittain huomion hakua ja että halusin tehdä myös poikaystävälle huonon olon koska minullakin oli. Aloin kyttäämään ja halusin tietää kaiken. Tiedän, toosi tyhmää. Kuitenkin tän eron jälkeen minullakin "napsahti". En enää ajattele yhtään samalla tavalla... Kaikesta ei tarvitse sanoa ja kaikkea ei tarvitse edes tietää. Olen aika rauhallinen, hiljainen ja kiltti tyttö mutta jostain syystä läheisille tuli silloin tällöin raivokohtauksia, jotenkin se oli olevinaan siistiä olla tulisempi mitä onkaan. Nyt minusta tuo tuntuu vaan tosi tyhmältä. Asioista voi kyllä sanoa napakasti, mutta ei lyömällä päätä seinään. Kukaan ei kai koskaan ennen pistänyt stoppia sille.
Meidän pitäisi miehen kanssa nähdä vielä, minulla on joitakin hänen tavaroitaan ja hänellä minun. Haluaisin ainakin kysyä oikeaa syytä erolle, johtuiko se minusta, että mitta tuli täyteen vai sitten siitä ettei ollut päässyt exästä yli ja haluaa välillä olla yksinkin. En tiedä kannattaako minun puhua että haluaisin yrittää vielä, koska tiedän että noita ongelmia ei enää olisi? Vai ahdistanko häntä tuollaisella.. Tuntuu vain että ei pitäisi luovuttaa vielä kun kemiat kohtasi muuten ihan täydellisesti. Outoa sekin että jos minusta ei kuulu mitään päivään tai pariin hän laittaa viestiä..
ap
Nähtiin tuossa yks päivä nopeesti ja sen jälkeen mieheltä alkoi tulla viestejä että olinpas nättinä ja samalla mollasi itteään että oli ihan ränsistyneen näkönen. Laittoi pitkin päivää viestejä ja kyseli iltasuunnitelmista.. Yölläkin tuli viestiä että missäspäin kaupunkia liikun yms. Nyt sitten taas ei ole pariin päivään kuulunu juuri mitään. En vaan oikein ymmärrä. Minusta nuo aikaisemmat viestit ei kyllä ollut ihan viattomia ja kaverillisia. Voiko häntä hävettää kun en itse oikein antanut vastakaikua? kysymällähän se selviäis, mutta kun se on niin vaikeeta :D
ap
Näkee että mies välittää susta ja sun pitää nyt antaa hänen edetä omaan tahtiinsa.
Koska hän on kaikesta päätellen jättänyt sut siksi että olit liian mustasukkainen ja tapaamisenne oli liian tiiviitä joko määränsä tai laatunsa suhteen.
joten nyt kun hän on saanut tilaa, hän alkaa lämmetä uudelleen. Kun toinen hijostaa ja aiheuttaa tarpeeksi pahaa mieltä, rakkaus kuolee, mutta puhkeaa kukkaan uudelleen kun saa tilaa hengittää: kuten sanoit vika ei koskaan ollut kemioissanne , vaan sun käytöksessä.
Mutta pidä varasi koska onhan se merkki jostain, että mies JOUTUI eroamaan susta että saisi henkireikää! Joten jos palaatte vanhaan takaisin ja mies antaa sulle liekaa, niin kato ettei käy uudelleen sama.
siis se on paljon tehty, että joutuu toisesta eroamaan vaikka tykkää,
kuten tosta nyt voi nähdä, eli ota tosissaan nyt se itsesi ja oman käytöksen parantaminen, huolimatta siitä saatko miehen takaisin vai ei.
Kiitos! Niin ehkä pitää nyt antaa asioiden mennä omalla painollaan, parempi varmaan etten ala puhumaan yhteen palaamisesta, ainakaan vielä. Tiedän että ainaki itse oon oppinu tästä tosi paljon, sinänsä tää ero oli pakollinen, muutenhan kaikki ois jatkunu samanlaisena, oon melkein jopa tyytyväinen että näin kävi, avas silmät. Mietin vaan jos mies näkemisen jälkeen menee tuolleen "sekasin" niin pitäiskö yrittää nähdä silloin tällöin, yrittää keksiä jotain verukkeita :P
ap
Kannattaa olla iloinen ja suostuvainen, kun mies ehdottaa jotain. Jos sulla on oikeasti jotain sovittua menoa, älä kuitenkaan herkästi peru sitä, jos mies ehdottaa jotain. Sovi sensijaan toinen päivä tapaamiselle miehen kanssa. Koska sellainen että jättä omat asiat kesken toisen takia, voi tehdä hänelle takaisin ahtaan tunteen. Parisuhteessa pitää olla tunne siitä, että toinen on vahva myös "ilman mua" ja toteutuu ilman parisuhdetta. Näin ei tarvitse pelätä että toinen esim "kualee" jos hänet jättää, joka on yleinen eronkin syy että hiostaa se oma vastuu toisen onnesta.
Lisäksi olisin varovainen, ennenkuin alat itse liikaa ehdottamaan. Mutta heti jos mies jotain ehdottaa, siihen kannattaa tarttua, mutta EI siten että perut ystäviesi kanssa sovitut jutut liikaa miehen takia.
Ei ole ollut vikaa ap:ssa.Mies taitaa vaan nyt pelata omaan pussiinsa eikä edelleenkään tajua että joko ollaan tosissaan eikä exien haikailua tai sitten lopetetaan toisen roikottaminen.Kostaisit ap.miehelle ja alkaisit jonkun toisen kanssa.Epäselväähän tuossa ei ole kuin miten mies edelleen leikkii ap:n tunteilla vaikka itse mokasi jo kerran.
Kosto ei ole hyvä idea, mitä tuossa oikeastaan edes voisi kostaa. Siinäkin vaan satuttaa itseään.
Parempi ap:lle olisi löytää uusi kaveri, jolta saada vastakailua ja se on totta että se saattaisi kirpaista tätä eipäsjuupas-exää sopivasti, saattaisi alkaa niitä viestejä tulemaan, silti ap:n kannattais unohtaa jo jonkunverran itsetuntovaurioita aiheuttanut exä ja mennä eteenpäin. Itse ehkä tekisin niin että pyytäisin ystävällisesti exää lopettamaan teksiviestien kirjoittamisen, kun kuitenkaan ei ole tarkoitus kun leikkiä tunteilla, eikä aikomustakaan alkaa tosissaan seurustella ja on vieläpä jättänyt, ehkä ex kuvittelee että saa itselleen puhtaan omantunnon olemalla kiltti nyt jälkeen päin siltikään antamatta syytä miksi haluaa erota?!
Itse näkisin asian niin että miehelläsi oli yksinkertaisesti liian vähän aikaa välissä exänsä ja sinun välissä. 2 kuukautta on periaatteessa samaan aikaan pitkä lyhyt aikaväli, siinä voi päästä edellisestä parisuhteesta yli, mutta se ei silti tarkoita että olisi valmis vielä uuteen parisuhteeseen. Exäsi tarvitsee nyt aikaa ja ole onnellinen ettei hän jääny "kiduttamaan" sinua suhteeseen, nyt voi tuntua pahalta, mutta kuvittele kuinka paljon pahemmalta se olisi myöhemmin tuntunut kun on väkisin tavallaan kitkutettu epätoimivassa suhteessa.
Kunnon syytä erolle et välttämättä tule koskaan saamaan, koska sille ei yksinkertaisesti välttämättä sellaist ole, syy miksi erositte voi olla ihan hyvin vaan pelkkä tuntemus, ettei suhde toiminut tai ettei ollut vielä niin valmis vakavaan suhteeseen.
Totta on tosiaan että jos tunteita on ollut, niin ne eivät katoa yhdessä illassa, ne tosin saattaa muuttaa muotoan, voi olla tosi jane austen meininkiä nyt mutta tulevaisuus näyttää; jos teidät on tarkoitettu yhteen te tulette vielä olemaan yhdessä.
Nyt sinun on tärkeintä vaan käsitellä tämä epäonnistuminen ja puhua lähimmäisillesi jotka varmasti tahtovat auttaa sinua. Älä jää märehtimään asioita joita ei tapahtunutkaan, anna exällesi tilaa nyt. Jos hän tosissaan haluaa olla kanssasi hän huomaa sen eron aikana, jos ei niin ette vain olleet ne kuuluisat oikeat toisillenne
TSEMII
Kiitos tsempeistä :) tää olikin se vaihtoehto vol 2 mitä oon miettiny. Tuntuu vaan niin turhauttavalta ettei voi mieheltä suoraan kysyä mitä hän haluaa, mitä noi viestit tarkottaa. En tykkää yhtään pelailusta vaan oon suoran puheen kannalla. Mutkun en halua ahdistaa. Miehellä on ennenki ollu vaikeuksia sanoa tunteistaan. Esim kun tapasimme hän olisi tyytynyt olemaan vain kaveri koska ajatteli etten halua häntä, mutta kun näytin oman kiinnostukseni hänkin vapautui.
Ap
No jos miehellä on noin vaikeaa niiden tunteiden kanssa niin ehkä se ei ole ihan normaalikaan. Kannattaisiko etsiä joku normalli kaveri jonka kanssa ei tule epävarmaa ja ailahtelevaa surkeaa oloa. Tää on vain mun vinkki. Miksi alat paapomaan aikuista miestä hänen tunneasioissaan, siihen on terapia keksitty jos päässä viiraa. Kysyt mieheltä mitä se vehtaa ja haluaako seurustella vai ei ja jos vastaus on ei voit kysyä miksi ja käskeä painumaan helvettiin. Älä tyttö hyvä suostu idioottimiehien kynnysmatoksi. Jos jo alussa annat periksi ja uskot miesten lässytyksiä millaisen suhteen kuvittelet saavasi. Te olitte jo vuodenpäivät yhdessä ja mies silti lähti joten ilmeisesti tunteet eivät nyt vain kohdistu sinuun. Eikö se ole toisaalta helpottavaakin että se on nyt ohi? Mies joka haluaa olla sinkku tai on ripustautunut menneeseen, ei voi tehdä sua onnelliseksi, siksi kai lähtikin.
Niin kyllähän tää tilanne voi kuulostaa toivottomalta, mutta se on vaan niin helppoa sanoa toista idiootiksi. Tää tunne on vaan niin vahva ettei tää voi olla tässä, en osaa selittää :D Ja joo olen ennenki eronnu ja jättänykki mutta koskaan ei oo tämmöstä fiilistä jääny. Vaikka sitä kuinka järjellä ja tunteilla ja millä vaan ajattelen. Oon myös sitä mieltä ettei heti pidä heittää tarpeeksi hyvää pois, koska mikä on normaalia? En itsekään uskalla puhua tunteista toiselle jos olen esimerkiksi tosi ihastunut koska olen ujo. Mielessä tää juttu on paljon, mutta en minä tällä elämääni pilaa, en murehdi kotona ja odota vaan elän ihan normaalisti ja olen jopa tyytyväinen elämääni :)
Ap
Se tunne on sitä että SUA SATTUU :/ Mnusta sinun kannattaisi nyt selvittää asiat miehen kanssa koska tod. näk. teistä ei tule enää jokatapauksessa paria. Sitten olet saanut tai ainakin yrittänyt saada totuuden ja voit mennä eteenpäin. Nyt olet vain välitilassa missä odotat että poika tulisi vielä kumminkin takaisin. Tiedätkö mitä? Jos poika tulee takaisin esim. vuoden päästä ja on eronnut sinusta vain selvitelläkseen tunteitaan exäänsä ja päästäkseen tästä yli ja tapaillakseen muita tyttöjä, sinä tulet olemaan jokatapauksessa lopunikääsi katkera ettet kelvannut silloin eka kerralla!
Kyllä tuo on ihan viisasta, ettette jatka. Olette vissiin kuitenkin sen verran erialisia ihmisiä. Minä ja vaimo tehtiin se virhe, että periaatteessa tuollaisesta jatkettiin ihan tähän päivään ja vielä varmaan eteenpäinkin, mutta ei ole ollut herkkua. Se menee ihan mahottomaksi soutamiseks ja huopaamiseksi. Sitten joku päivä ei ole mitään uutta enää tulossa ja huomaatte nukkuvanne erihuoneissa ja ainoa kommunikointi on piruilu. Kumpikin vaan uuden etsintään. Se pitää lähteä normaalisti ja reilusti, ei väkisin puurtamalla ja hampaita kiristellen.
tyypillistä paskiaisen toimintaa, imetään toinen kuiviin ja dumpataan kun joku paska sanomalla "tää ei johdu susta", no mistä sitten? kyllä tuossa on tilanne se että turha sen miehen viesteihin on enää vastata. haluaa vain sopua tai vähän haikailee mutta sinä satutat tuossa vain itseäsi, haloo mies jätti sinut vuoden seurustelun jälkeen eli ei halunnut edetä suhteessanne, miksi enää kirjoittelee.