Väkivaltaa?
Voiko tämä tästä enää parantua. Olisin todella kiitollinen kommenteista, jotka rakentavat mahdollisesti hyvää.
Mies on yleisen rauhallinen luonne ja jäänyt minun luonteeni mutkikkaisiin piirteisiin kertakaikkiaan jalkoihin ensimmäisinä vuosina. Hän on menettänyt hermojaan kautta aikojen satunnaisesti lyömällä seiniin reikiä tms. hajottamalla tavaroita. Näin oli jo alkujaan ennen minua, mutta harvemmin. Minä olen hyvin sairaasta perheestä, narsistisen vanhemman kasvattama. Se on lyönyt minun käytökseeni oman leimansa ja olen alkanut mieheni palautteen perusteella havaita käytöksessäni henkisen väkivallan piirteitä. Olen manipuloinut ja johdatellut. Loppupelissä homma on kääntynyt sellaiseksi, että mies on tajunnut kuvion ja on ruvennut laittamaan hanttiin minulle. Se olisi ok, jos hän ei käyttäisi viimeisenä keinonaan väkivallan uhkaa. Tämä on tapahtunut jo useita kertoja, että hän on lähestynyt minua nyrkin kanssa, uhkaillut, heilunut raivon partaalla, painanut minut nyrkin uhalla lattian rajaan, pilkannut, kun itken jne. On myös koskenut, mutta koskaan ei aiheuttanut minkäänlaista kipua oikeasti, eikä lyönyt. Uhkailu on todella pelottavaa. Päätin jossain vaiheessa, että minua ei fysiikalla voiteta ja yritin nousta niistä tilanteista väkisin, mutta olen joutunut pakenemaan pihalle joitakin kertoja. Ongelmana tässä on se, että hän ei kaikesta raivoamisesta ja uhkaamisesta huolimatta (Monta vuotta) ole onnistunut satuttamaan minua niin, että minulla olisi todisteita sanoa, että hän on kohdellut minua väkivaltaisesti aidosti. Uhkailukin ON väkivaltaa, mutta olen puun ja kuoren välissä, sillä koen aitoa turvattomuutta, mutta en saa häntä pyrkimään muutokseen ja en myöskään ihan vielä näe syitä erota. Kun tänään suutuspäissäni väitin jo hakeneeni eroa, niin hän muuttui sitäkin agressiivisemmaksi.
Erikoiseksi meidän tilanteen tekee se, että kun luen väkivallan merkkejä, niin tunnistan ITSENI niistä lähes kaikista, että olen ainakin jollain tapaa käyttänyt henkisiä keinoja. ELi olen itse henkisen väkivallan toteuttaja. EN jaksa käydä mitään terapioita, enkä käsitellä näitä asioita vielä. EN jaksa enää elää tätä riitelyn vuoristorataa, joka ei johda mihinkään muuhun, kuin että päädymme aina samaan riidan aiheeseen ja rata senkun rankkenee. Tunteet ovat kuolleet jo aikoja sitten. Olen kylmä kuin jääkalikka. Olen vihainen kuin mikäkin eukko. Olen ylpeä ja ilkeä.
Tunnistaako kukaan tästä itseään, että olisi samankaltainen itse, ja miten on tilanne edennyt. Voinko minä muuttua? Varmasti voin, mutta auttaako se, että minä muutun. Sehän on sama, kuin että minä alistun ja väkivalta voittaa?
Voiko tämä tästä enää parantua. Olisin todella kiitollinen kommenteista, jotka rakentavat mahdollisesti hyvää.
Mies on yleisen rauhallinen luonne ja jäänyt minun luonteeni mutkikkaisiin piirteisiin kertakaikkiaan jalkoihin ensimmäisinä vuosina. Hän on menettänyt hermojaan kautta aikojen satunnaisesti lyömällä seiniin reikiä tms. hajottamalla tavaroita. Näin oli jo alkujaan ennen minua, mutta harvemmin. Minä olen hyvin sairaasta perheestä, narsistisen vanhemman kasvattama. Se on lyönyt minun käytökseeni oman leimansa ja olen alkanut mieheni palautteen perusteella havaita käytöksessäni henkisen väkivallan piirteitä. Olen manipuloinut ja johdatellut. Loppupelissä homma on kääntynyt sellaiseksi, että mies on tajunnut kuvion ja on ruvennut laittamaan hanttiin minulle. Se olisi ok, jos hän ei käyttäisi viimeisenä keinonaan väkivallan uhkaa. Tämä on tapahtunut jo useita kertoja, että hän on lähestynyt minua nyrkin kanssa, uhkaillut, heilunut raivon partaalla, painanut minut nyrkin uhalla lattian rajaan, pilkannut, kun itken jne. On myös koskenut, mutta koskaan ei aiheuttanut minkäänlaista kipua oikeasti, eikä lyönyt. Uhkailu on todella pelottavaa. Päätin jossain vaiheessa, että minua ei fysiikalla voiteta ja yritin nousta niistä tilanteista väkisin, mutta olen joutunut pakenemaan pihalle joitakin kertoja. Ongelmana tässä on se, että hän ei kaikesta raivoamisesta ja uhkaamisesta huolimatta (Monta vuotta) ole onnistunut satuttamaan minua niin, että minulla olisi todisteita sanoa, että hän on kohdellut minua väkivaltaisesti aidosti. Uhkailukin ON väkivaltaa, mutta olen puun ja kuoren välissä, sillä koen aitoa turvattomuutta, mutta en saa häntä pyrkimään muutokseen ja en myöskään ihan vielä näe syitä erota. Kun tänään suutuspäissäni väitin jo hakeneeni eroa, niin hän muuttui sitäkin agressiivisemmaksi.
Erikoiseksi meidän tilanteen tekee se, että kun luen väkivallan merkkejä, niin tunnistan ITSENI niistä lähes kaikista, että olen ainakin jollain tapaa käyttänyt henkisiä keinoja. ELi olen itse henkisen väkivallan toteuttaja. EN jaksa käydä mitään terapioita, enkä käsitellä näitä asioita vielä. EN jaksa enää elää tätä riitelyn vuoristorataa, joka ei johda mihinkään muuhun, kuin että päädymme aina samaan riidan aiheeseen ja rata senkun rankkenee. Tunteet ovat kuolleet jo aikoja sitten. Olen kylmä kuin jääkalikka. Olen vihainen kuin mikäkin eukko. Olen ylpeä ja ilkeä.
Tunnistaako kukaan tästä itseään, että olisi samankaltainen itse, ja miten on tilanne edennyt. Voinko minä muuttua? Varmasti voin, mutta auttaako se, että minä muutun. Sehän on sama, kuin että minä alistun ja väkivalta voittaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei parisuhteen kuuluisi olla mitään valtapeliä. Ottakaa ero tai opetelkaa elämään yhdessä.
en oikein ymmärrä millaisia vastauksia haet jos et kerran ole halukas käsittelemään asiaa... Mitä järkeä olla yhdessä jos tunteetkin jo kuolleet. En ymmärrä...
Mielestäni molemmat tarvitsette terapiaa, yksilöllistä ja yhteistä jos yhdessä meinaatte jatkaa.
Vähän turha valittaa jos ei ole valmis tekemään asialle yhtikäs mitään