Otetaanpa hypoteettinen tilanne, jossa pariskunta on 100% varmuudella koko elämänsä yhdessä ja mies tienaa tarpeeksi, jotta elämä olisi mukavaa ilman, että nainen tienaa rahaa. Nainen pitäisi asunnon kunnossa, lapset ojossa ja ruuan tuoksuvaisena. Mies ei osallistuisi kotitöihin, koska nainen tuntee tilanteessa vastuunsa ja tekee kaiken. Onko kenelläkään naisella tai miehellä nykyään enää tällaisia haaveita?
Tämä siis vaatii sekä todella ahkeran miehen, että poikkeuksellisen fiksun naisen. Ei puhuta mistään elämäntapatyöttömästä naisesta, joka makaa sohvalla ja kiskoo sipsejä ja unohtaa lapset nurkkaan. Naisella olisi elämäniloinen asenne ja paljon harrastuksia kodin hoitamisen lisäksi. Aivan kahdeksaa tuntia päivässä kun ei sentään kodin kunnossa pitämiseen taida kulua.
Tämä siis vaatii sekä todella ahkeran miehen, että poikkeuksellisen fiksun naisen. Ei puhuta mistään elämäntapatyöttömästä naisesta, joka makaa sohvalla ja kiskoo sipsejä ja unohtaa lapset nurkkaan. Naisella olisi elämäniloinen asenne ja paljon harrastuksia kodin hoitamisen lisäksi. Aivan kahdeksaa tuntia päivässä kun ei sentään kodin kunnossa pitämiseen taida kulua.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Minä voisin jäädä koti-isäksi jos nainen elättäisi perheen.
Niin, miksei näinkin päin. Mutta sinä luuseriatm:nä vastaat tuota mainitsemaani sipsilaiskurinaista, joten sinusta ei olisi koti-isäksi. Toivot vain, että pääsisit elämään siivellä.
Kyllähän tuo mainitsemasi "fiksu nainen" vaikuttaa myös vähän siipeilevältä. Hoitaa hiukan kotia ja lapsia (jos niitä edes on) ja lopun aikaa vaan harrastelee kaikkia omaa kivaa miehen rahoilla.
Ja mistäs sinä sen tiedät, että kuinka loistava luuseriatm olisi koti-isänä?
Kotivanhemman vastuut: joka päivälle olisi kaksi eri pääruokaa (kenties noin 2 tuntia päivässä tähän), kasvatustieteen opiskelu avoimessa yliopistossa (kenties noin 2 tuntia päivässä tähän), päivittäinen siivous, tiskaus, lakanoiden vaihto, ruokakaupassa käynti ja mitä kaikkea pientä hommaan kuuluukin. Ei sellainen täysillä panostaminen mitenkään erityisen helppoa ole ja yksikään atm ei siihen pystyisi, koska homma vaatii todella paljon oma-aloitteisuutta ja sen puute on monesti ätmien helmasynti.
Minä en ainakaan haluaisi vaimon tai piian tekevän noita kaikkia päivittäin, kun ei niistä ole mitään hyötyäkään.
Mutta kyllä kai pikkulasten hoito ihan työstä käy, niitä lapsia pitäisi vaan sitten puskea parin vuoden välein, jotta kotiäidillä pysyisi oikeutus koteiluun.
Kaipaisin vähän selvennystä, että miksi opiskelusta, monipuolisesta ruokailusta ja yleisestä siisteydestä ei olisi mitään hyötyä perheelle.
Kasvatusopinnot varmaan kannattaisi käydä jo ennen lapsentekoa, eikä alan parista varmaan perhettä ajatellen hyödyllistä opittavaa vuosiksi riitä. Toki jos tähtäimessä myös työelämä joskus aikanaan, niin asia erikseen.
Siisteydestä on tiettyyn rajaan asti hyötyä. Päivittäinen lakananvaihto taas on turhaa hysteriaa, jolla tehdään allergisia lapsia.
Ruokaa ei tarvitse erikseen valmistaa kahta kertaa päivässä, kun on olemassa jääkaapit ja mikroaaltouunit. Itse en kahta kertaa päivässä edes ole nälkäinen, lasten suositeltuun ruokavalioon tosin taitaa kuulua kaksi ateriaa plus välipalat.
Minä käyn päätoimisesti töissä, mutta teen silti päivittäin itselleni aterian. Yksi ateria lisää ei kuulosta kovin ihmeelliseltä saavutukselta.
Kasvatustieteen opiskelu ei ole millään tavalla välttämätöntä hyvän kasvatuksen kannalta ja se opiskelu pitäisi tosiaan suorittaa ennen sitä kotiäitiyttä.
Lakanoita ei tod. kannata päivittäin vaihtaa ja jos joka päivä siivoa, niin ei sitä päivittäistä siivottavaa voi kovin kauheasti. Sitä paitsi kaikkien pakkojen neuroottinen hinkkaaminen vain kuluttaa paikkoja turhaan.
Et sinä kovin tekokkaalta ja käytännölliseltä kotivaimolta kuulosta.
Sinä olet pelkkä kotityranni, eikä kukaan nainen tuommoiselle tyrannille kotivaimoksi ryhdy, sen nyt tajuan minäkin.
Kasvatustieteen opiskelu avoimessa yliopistossa on täysin älytön vaatimus. Varsinkin kun se tulee ulkoa annettuna, sinun käskynäsi. Ihminen opiskelee itse sisältäohjautuvasti mitä haluaa. Jos vaimoasi alat tuolla tavoin määräilemään, eroaa samoin tein koska olet psykopaatti, jota pitäisi läimiä naamalle.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa päivittäin, mutta ne vaihtaa 10-15 minuuttia jokatapauksessa. Silti päivittäinen vaihto turhaa.
Päivittäinen kaupassa käynti vähän riippuu saako ostettua useammalle päivälle kerralle.
Vitsihän on vielä siinä, että ihmiset saavat kyllä pyöritettyä taloutta, vaikka molemmat ovat töissä. Se että toinen on kotona ei suinkaan vaikeuta sitä, jos kerta rahat riittävät. Sinä alat vaikeuttamaan kotona olemista ikäänkuin kostona tai psykopaattisen valtasi osoituksena haluna alistaa toinen ihminen.
Sinun vaimosi ei tule samaan tasavertaisen aikuisen ihmisen kohtelua, jos koskaan onnistut kenenkään onnettoman palvelijaksesi huijaamaan. Katsos kotiinjääväkin ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena, määräyksesi ja käskysi saat tunkea hanuriisi yhdessä nyrkkini kanssa.
Ei tämä ollut edes minun unelmani, pelkästään ajatusleikki. Edelleenkin kuvittelet virheellisesti, että mies olisi pakottamassa naista tällaiseen rooliin. Se ei ollut ideana, vaan olen siis kuvitellut henkilön, joka omasta halustaan opiskelisi kasvatustieteitä ja sen jälkeen hän voisi olla luonnollisesti kiinnostunut psykologian opiskelusta yleisesti. Näen vain kasvatustieteitä opiskelleen ihmisen potentiaalisesti parempana kasvattajana kuin ei-opiskelleen. Otetaanko päiväkotiin töihin jotain kosmetologeja?
En missään nimessä väitä, että skenaarioni olisi täydellinen. Siinä on varmasti paljon korjattavaa. Tällä palstalla on kauhea taipumus syyttää muita koko ajan, hyökätä henkilöitä vastaan ja ajatella hyvin kapea-alaisesti.
Miksi aina kotiäitiys, en minä miehenä ole yhtään sen kiinnostuneempi työnteosta tai perheen elätyksestä ja kodinhoito onnistuisi helposti.
Eihän se sinänsä ole huono vaihtoehto. Tavallaan siinä on selkeä työnjako. Mies käy töissä ja hoitaa rahat perheeseen eikä vaivaa niillä asioilla vaimoaan. Vaimo hoitaa lapset ja kodin askareet eikä vaivaa niillä asioilla miestään. Kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Tähän ajatukseen se 50-60-luvun kotiäitiys kai perustui?
Ongelmana on sitten avioliittojen kestävyys. Kotiäitiys oli toimiva systeemi vielä siihen aikaan, kun avioliitot kestivät loppuelämän ajan. Nykyään kotiäitiys on naiselle melkoinen riski. Entä jos sinut nelikymppisenä vaihdetaan nuorempaan eikä sinulla ole työtä eikä ammattia? Jäät yksinkertaisesti puille paljaille.
Jos molemmat osapuolet tunnistavat toisistansa tähän järjestelyyn erityisen sopivat piirteet, niin on varsin todennäköistä, ettei eroa koskaan tulisi. Noin puolet liitoista nykyään päätyy eroon, mutta tällainen järjestely olisi uskoakseni selvästi vankemmalla pohjalla kuin se, että molemmat on töissä ja stressaantuneita ja tappelee kodin tehtävistä ja lasten hoidosta.
Avioerot johtuvat lähinnä siitä, ettei kukaan mies sisimmissään arvosta toisen miehen puhkaisemaa lutkaa vaan se vaihdetaan kun lutka rupsahtaa.
Tarkoitat kotirouvaa, ei kotiäidillä voi olla paljoa harrastuksia. Ja mikäänhän ei takaa että avioliitto säilyy, mies ei petä, mies ei lyö, mies ei juo, tai että mies ylipäätään antaisi naiselle rahaa. Ei ole yhtään ihme että naiset valitsevat mielummin itsenäisen elämän omine tuloineen.
Ei ukkeli eläisi kuin hotellissa, eikä edes kasvattaisi omia lapsiaan?
Lapselle tulisi (kuten aiemmillekin sukupolville) sellainen käsitys ettei miehen luonnostaan kuulu osallitua perheen arkeen.
Pari kasvaisi erilleen asumalla samassa taloudessa, mutta elämällä erillistä elämää. Ei ihme että viha kasvaa.
Sitäpaitsi se että opiskelee, hoitaa lasta, kotia ja passaa miestä kuin hotellissa on huomattavasti kovempi paketti kuin se että ukko käy töissä 8h/ vrk, sitten hän käy kotona syömässä ja poistuu omiin harrastuksiinsa. Jo pelkästään mentaalipuoli on raamatatullisen/ diktaattorimaisen yksipuolinen; orja ja orjuttaja; luonnollisesti hymyillen.
Tuossa tapauksessa naisen osa helpottuu jättämällä miehen. Nainen voittaa erossa itselleen elämän ja itsekunnioituksen. Mies menettää orjan ja kodinhoitajan.
Kuka nainen tahtoo tuollaiseksi kotiorjaksi? Kasvattaa lapset miehelle jota ei koti kiinnosta? Tuo järjestely näyttää siltä että mies ostaa itselleen lastenhoitopalvelun ja ilmaista/ turvallista seksiä.
Minusta ei löydy niin paljon sisäistä vihaa ja pahuutta, että tahtoisin jonkun passaamaan itseäni ja hoitamaan koko elämäni noin kuin ehdotat.
Tuollainen järjestely (edes neuvottelu) edellyttää luottamusta ja sitä että osapuolet pitävät sanasa. Näetkö missään luotettavia ihmisiä? Oletko sinä luotettava?
Olet umpihullu tuon negatiivisuutesi kanssa.
Ei orjuus muutu hienoksi, vain haukkumalla ja väittämällä jotain muuta.
Olen nähnyt tuon niin sata kertaa miten "kotirouva" on jäänyt käskytettävän osaan ja ukkeli luuhaa upean uransa harjalla ja erillisestä elämästä tulee normi. Ukolla on aina joku tyttöystävä kierteessä ja kotirouva "harrastaa" jotain...
Voisin vaikka väittää että olet valtion elätti. Liian lyhyellä kakulla. Arvomaailmasi on vankilamateriaalia.
Siis tässä nyt oli oletuksena, että nainen (tai mies) olisi halukas toimimaan tällaisessa osassa. Ei se silloin olisi orjuutta. Tulet hyvin subjektiivisilla linsseillä tähän keskusteluun
Jos kumpikin tekee suunnilleen saman verran työtä yhteisen hyvän eteen ja yhdessä sovituilla tavoilla vapaaehtoisesti, niin kyllä siinä saa olla kiero paskiainen, joka näkee tilanteessa orjuuttamista.
Enkä ymmärrä, että miten kotiäitiys eriyttää elämiä? Harvemmin vaimo samalla työpaikalla kuitenkaan olisi ja jos ollaan eri aloilla eri työpaikoilla, niin kyllähän silloin ollaan vielä enemmän erillään.
Te ette nyt tajua.
Jos nainen ei kouluttaudu tai hanki eväitä oman elämänsä kannatteluun, mitä tapahtuu kun mies kuolee tai jää työttömäksi? Naisella ei olisi ajokorttia, työkokemusta, ei eläkekertymää, ei vakuutuksia, työpaikkaa, ei suhdeverkostoa eikä mitään.
Voisin kertoa sinulle kymmeniä esimerkkejä miten tuo ei toimi enää.Kerronko yrittäjäparista joissa nainen ratsastaa ja silittelee heppoja kotitilallaan, jaloissa pyörii lellittyjä kauhukakaroita ja ukkeli pyörittää n 10-12h/ päivässä paskalafkaa ja pokailee sen kassatyttöjä päivät pitkät. Pariskunta puhuu toisilleen kuin vieraille. SE on järkyttävää katsottavaa. Mutta niin siinä käy.
Vain umpilaiskat, alistuneet ja itsekkään naiset tahtovat jäädä kotiin turkisrouvaksi. Ajattelematta ollenkaan miten käy kun ukolta poksahtaa jokin sisäelin, törmää kännissä autollaan johonkin moottoritiellä (keskivertoukkojen elämä on muutenkin vastuutonta ja itsetuhoisaa) tai jotian muuta vastaavaa. Ja aina on jokin IHANA Jaana/ Minna/ Piia kassatyttö joka tahtoo yrittäjäukon itselleen, noin lopulta. Ja kotirouva kärsii....nahoissaan sen että meni tekemään sopimuksen, jossa hän jää tyhjän päälle.
60- luvun naiset suostuivat vielä tällaiseen... näen näitä eläköityviä leskiä päivittäin. Niillä ei ole edes eläkettä, koska eivät olleet töissä. Ukko jätti velkaa ja homeisen omakotitalon. Mitä jää naiselle, muuta kuin ihanat muistot siitä että sai elää kotirouvana. Arvaa onko niiden lapsilla halua hoitaa vanhusta, tai edes rahaa tässä...tuhannen työttömän maassa?
Pyydän katsomaan vähän pidemmälle ja ajattelemaan uudelleen.
Molemmilla pitää olla turva. Perheen pitäisi olla (jos sellaisen perustaa) yhteinen "yritys".
Yhteisestä yrityksestähän aloittajan mallissa oli kysekin.
En ymmärrä miten kotiäitiys liittyy ukon kassatyttöihin?
Riskit on kaikessa ja kun sinä olet negatiivinen ihmispaska, jonka mielestä kaikki miehet ovat ihmispaskoja, niin ei sinun varmaan kannatta tosiaan mihinkään vakavampaan suhteeseen alkaa.
Tieto lisää tuskaa.
Joten sinulla ei liene hätää.. :)
Sinä, olet ihmisistä se johon en koskaan luottaisi.
Todellisuudentajusi puutteen vuoksi.
t. pessimisti
No en kyllä totta puhuen ole sinun luottamustasi pyytänytkään. Minulle riittää kun ihanat naiset luottavat minuun.
Jotkut naiset luottavat vaistomaisesti. Mutta työpaikan pomoihin ei saa ollenkaan luottaa, he tekevät vaikka mitä selän takana. Kaikenlaisia Miinoja ... Jaannoja Anne-Mariiiijoja. Ihan metsässä marjoja ja mansikkoita
Tuossa on se huono puoli, että vaikka tekisikin sellaisen sopimuksen, että eroa ei koskaan oteta, liitto voi loppua toisen osapuolen kuolemaan. Harva henkivakuutus pitää lesken elintasoa yllä tämän loppuelämää, esimerkiksi maksaa muutamaa tonnia kuussa 50 vuoden ajan kolmekymppisenä kuolleen miehen leskelle.
No ei taatusti mene, ellei lapsia ole 6.
Jos ukko kupsahtaa nuorena, niin saahan nainen mennä töihin, opiskella ja tai hankkia.uuden miehen.
Entäs lesken eläke?
Eli lasketaan valtion tuen varaan?
Kuules nyt: katso mitä katainen touhuaa ja mieti onko meillä edes suomea huomenna. Ne eläkkeet on leikkuulaudalla aika pian. Työttömiä on JO nyt likaa, veronmaksajia liian vähän.
Ökypomot vetää eläkemiljoonat liiveihinsa ja katainen valuttaa loput kreikkalaisille.
Kukin opetelkoon nyt...miten voisi itse tehdä oman eläkkeensä.
16 päivässä kotihommiin ja lastenhoitoon? Miten kukaan pystyisi käymään töissä samalla?
Samaa minäkin ihmettelen, minulla menee tuo aika, enkä ymmärrä, miten muut naiset voivat ehtiä käydä töissä.
Nyt taas hommiin..
Ei kun siihen menee joka ikinen minuutti vuorokaudesta.
Etkö arvosta niitä ihmisiä jotka ovat sinua hoitaneet?
Ovatko he olemattomia? Oliko heidän panos...ei mitään?
Miten on oma ajankäytön suunniitelusi? Oletko koskaan hoitanut lasta?
Huolehtinut siitä että hän saa ruokaa, kylvettänyt, pukenut, nukuttanut, opettanut...
Jos äiti jää kotiin, lapsikin on kotona. Ei sitä viedä päivähoitoon verovaroilla ylläpidettyyn päiväkotiin. Lapsi on silloin kotona 24/7, äidin tai isän kanssa.
Lapsi on silloinkin siinä kun yrität lukea tai kirjoittaa. Jos äippä menee töihin, koti hoidetaan vasurilla ja keskitytään siihen mihin jää aikaa. JA aikuisten pitää myös nukkua jotta he jaksisivat ja pysyisivät terveinä.
Näinhän se on. Jos lapsen tekee, niin mitään muuta elämää ei sitten voi olla seuraaviin 18 vuoteen. Ellei sitten laiminlyö lastaan.
Muistutan että kun lapsi on pieni, äippä/ isä ei irroita hänestä silmiään hetkeksikään. Paitsi ehkä lapsen nukkuessa. Se tarkoittaa TODELLA hoitamista 24/7. Se tarkoittaa jopa yöheräämisiä (jos on onnekas).
Vanhempi hoitaa lapsen kaikki "elintoiminnot" koska lapsi ei itse osaa, edes suojella itseään.
Katso lehtien palstoilta, miten lapsia hukkuu kesäisin pesuvatiin tai rantaveteen, kun vanhemman katse on irronnut hänestä puoleksi minuutiksi. Lapsi on täysin vahdittava.
Miksi miehet haluavat aliarvoida lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen annettua aikaa ja panosta?
Mies on hyvä ja jää itse kotiin hoitamaan lasta ja koko sitä rumbaa. Nainen käy töissä (8h/ pv) kotona syömässä ja rientää salille hoitamaan ulkonäköään.
Olen nähnyt perheitä joissa koti ja tienaaminen hoidetaan tasapuolisesti mutta niitä on harvassa. Ihan liian harvassa. Olkaa te viisaampia.
Joo. Täällä ollaan. Muija on töissä ja tienaa, minulla melkein nollatulot ja hoidan tenavaa. Ihan kivaa.
Naista hiilostettaisiin tuossa vaiheessa, että pitäisi ottaa jossain vaiheessa ilta- tai viikonloppukeikkaduunia. Onnistuuko etäopinnot siinä samalla?
Mutta onko ihmisen tarkoitus käydä töissä vain saadakseen asunnon, sähköt ja ruoan maksettua? Toisaalta miksi se pitäisi SAADA verorahoista?
Toisaalta, jos molemmat kävisivät osa-aikaduunissa, tinkisivät elintasostaan ja antaisivat arvon ajalle jonka viettävät toistensa kanssa. Koska aikaa ei korvaa mikään.
Muija?
Rakkaus on ihanaa, perhe ja lapset ovat sen arvoisia. Se vaatii sitoutumista ja asennetta. Tajua tulevasta.
Tottakai lapsi viedään päiväkotiin, vaikka äiti olisikin kotona. Päiväkoti on erittäin tärkeä paikka lapsen sosiaalisuuden kehittymisen kannalta. Kauan sitten heimoyhteisöissä lapset oppivat sosiaalisuutta ikäistensä kanssa, koska kaikki nyt vain olivat siinä samassa heimossa. Ihmisen aivot eivät ole merkittävästi kehittyneet noista ajoista, joten päiväkoti on paras simulaatio kyseiselle tilanteelle.
Kyllä se lapsi vaatii sen verran huomiota tuossa iässä, ettei mitään opintoja ole oikein voinut edes ajatella. Yllättävän vaikea keskittyä mihinkään syvälliseen. Tällainen nettiselailu ja keskustelupalstoilla pintapuolinen jutustelu vielä on mahdollista.
Jos meillä tämä olisi päinvastoin, en hiillostaisi naista töihin. Emme me niin huonotuloisia ole, vaikka menot pitää kyllä miettiä tarkemmin kuin ennen.
Osa-aikaduunit ovat nykyään vaikeita järjestää. Pyrinkin tekemään kotona sen minä osaan ja voin. Iltaisin voidaan viettää aikaa yhdessä.
Viimeisimmät tutkimukset kertovat, että alle kolmevuotiaalle päiväkoti on aina kakkosvaihtoehto. koti voittaa aina (jos siellä on huolehtiva vanhempi, eikä ongelmavanhempia, alkoholismia tms.). Jos on useampi lapsi, niin silloinkin on suositeltavaa että muutkin lapset ovat kotona, eikä äiti hoida vain alle 3 vuotiasta.
Joo, mutta lapsi ei ole noin avuton kovinkaan montaa vuotta. Lapsi alkaa myös käymään kerhossa, koulussa, harrastuksissa jne. Teinejä ei enää paljo äidin seura kiinnosta.
Entäs sitten, kun sitä lasta ei tarvitsekaan enää hoitaa 24/7? Äippä harrastelee omiaan tai nukkuu kaikki päivät? Entä kuinka monta sellaista perhettä tiedät, jossa mies ei kotiin tultuaan osallistuisi lainkaan lapsien hoitoon yms?
Isoveljeni oli muutaman vuoden koti-isämä, kun taas hänen vaimonsa oli töissä. Ihan hyvin näytti suoriutuvan, vaikka mies onkin. Äitien oletetaan automaattisesti olevan paljon miehiä parempia lasten hoidossa, vaikka läheskään jokainen nainen ei ole hyvä äiti. Naiset myös itse haluavat usein jäädä itse kotiin, vaikka mieskin olisi siihen halukas.
Hoidetaanko lasta vain 8h/ päivässä?
Mihis se sitten laitetaan? Kaappiin vai?
Lapsi syö, paskoo, ajattelee, puhuu, kävelee, juoksee, opettelee ja elää kuten kaikki muutkin eläväiset 24/7. Lapsi on HYVIN riippuvainen aikuisesta hyvin pitkään. Lapsi on elinikäinen vastuu. Vanhempi antaa elämänsä lapselle.
Opettaa lasta rakastamaan ja suojaa lapsen elämää.
Pitää olla aika huikean positiivinen (tai sokea) ja alkupääoma että viitsisin edes harkita tuollaista.
Ihminen ei muuten ole kone.
Ainakin meillä lapsi on 24/7.
Tässä se istuu sylissäni, kun tätäkin kirjoitan.
Riippuu todella paljon lapsesta, että mitä sen kanssa voi tehdä, kun lapsi on vauva. Itselläni on lapsia, jotka ovat nukkuneet alussa huonosti ja ovat heränneet 2-3 tunnin välein huutamaan maitoa. Pelkästään univaje puhumattakaan hormonitoiminnasta tekevät sen, ettei jaksa keskittyä mihinkään opiskeluihin tai ylimääräisiin asioihin. Jokainen voi kokeilla, että miltä tuntuu nukkua vaikkapa puolen vuoden ajan 8 tunnin yöunet, kun joutuu heräämään joka ikinen yö 3 tunnin välein ja olemaan 15-30 minuuttia hereillä ennen kuin voi taas jatkaa uniaan.
Jos nainen on kotiäitinä, niin silloin ehdottomasti isommat lapset hoidetaan myös kotona eikä viedä niitä päiväkotiin toisten kasvatettavaksi yhteiskunnan rahoilla. Kotiäitiys on täyttä työtä. Vaikka vauva nukkuisikin päiväunet, niin isommat lapset eivät välttämättä nuku. Ruokaa tehdään lapsiperheessä siten, että on aamupala (usein puuroa), lounas (lämmin ruoka), välipala (esim. vispipuuroa, kiisseliä) ja päivällinen (lämmin ruoka) sekä iltapala (usein puuroa).
Kaupassakäyntiä, vaipanvaihtoa, kylvettämistä, pyykinpesua 1-2 koneellista päivässä, siivoamista loputtomiin ja lelujen keräämistä lattioilta monta kertaa päivässä. Vaatteiden pukemista ja riisumista monta kertaa päivässä. Lisäksi tietenkin lasten aktivointia (piirtäminen, laulaminen) ja ulkoilua pari kertaa päivässä tyypillisesti aamupalan ja lounaan välissä sekä välipalan ja päivällisen välissä. Mukaan myös mahdolliset lasten harrastukset esim. vauvauinti, muskari sekä menot kuten neuvolat, lääkärit, hammashoitolat, mahdolliset puheterapiat, kaverisynttärit jne.
Parisuhdetta pitäisi hoitaa myös, pitää yhteyttä sukuun ja omiin kavereihin, yrittää päästä raskauskiloista eroon ja harrastaa jotakin.
Kuulostaako paljolta työmäärältä? Sitä se todellakin on. Itse koen, että pääsin helpommalla, kun menin töihin (= ei ruoanlaittoa päivällä, sai keskittyä vain yhteen asiaan kerralla), joskin olisin mielelläni ollut vielä pidempään kotiäitinä. Taloudellisesti oli vain se tilanne, että minunkin palkkatuloani tarvittiin perheen kulujen maksamiseen.
Unohdin muuten mainita, että minä itse naisena en koskaan ikinä milloinkaan suostuisi sellaiseen järjestelyyn, että olisin täysin miehen määräysvallan alla. Minäkin luulin, että parisuhteemme kestää ikuisesti, mutta eron tultua olisin ollut täysin avuton, jos olisin ollut ilman ammattia, ilman työtä ja ilman toimeentuloa.
Jos puolisot haluavat tehdä niin, että nainen jää kotiäidiksi, niin ehdottomasti jonkinlainen kirjallinen sopimus asiasta. Naiselle pitäisi esim. maksaa vapaaehtoista eläkettä, jotta esim. leskeyden koittaessa hän ei ole pelkän takuueläkkeen varassa. Takuueläke on siis noin 730 euroa/kk bruttona.
Aloittajan malli toimi ennen feminismin nousua vallan mainiosti. Sillä mallillahan esim. suurista ikäluokista tuli itsenäisen historian vauraimpia. Nykyään ongelma on siinä, että naiset vaatii kaikessa tasa-arvoa.
Toinen ongelma on, ettei avioliitolla ole enää mitään merkitystä. Yli puolet päättyy eroon. Kolmas ongelma on, että nykyään naiset nuorena "juoksee juoksujaan" ja sitten pitäisi uusioperheen isukin elättää muka ne yh:n äpärätkin.
Kolmas ongelma liittyy avioliitto-instuution murenemiseen. Kun nainen tai mies syystä tai toisesta päättää, että nyt riitti, nainen jää tyhjän päälle. Tai onhan niitä sossun ja kelan tukia nimenomaan yh:lle vaikka kuinka, mutta ei niillä varmaankaan silti kummoista elämää eletä lasten kanssa. Jos yhteiselon jäljiltä on tuloina mitättömät tuet ja säästöjä nolla euroa, avioehto suojaa miehen omaisuutta katkeroituneelta eukolta, niin aika tyhjän päälle siinä nainen jää.
Eläkkeellä naisella joka on ollut pitkään kotiäitinä koittavat vieläkin niukemmat ajat.
Ajatuksen tasolla aloittajalla on kaunis ideaali, mutta ei se vaan enää toimi.
Avioehto on vihkivalojakin tärkeämpi paperi naimisiin mennessä.
Ja ellei uutta miestä löydy, lapsettomien tulee elättää yh:n lapset. Se töissäkäyvä ATM-sinkkukin elättää maksamillaan veroilla toisten lapsia, tosin ilman pienintäkään kiitosta.
Tämä onkin yksi merkittävä syy avioerojen lisääntymisen taustalla. Veronmaksajien tukemalla naisella on varaa kokeilla jänniä miehiä, jopa avioliitossa. Jos homma ei toimi, verottaja pakottaa muut hoitamaan seuraukset. Luultavasti platinahäitään viettävä isomummu ei valinnut jännää miestä, tai juossut niitä juoksujaan kolmekymppiseksi.
Minusta ihmisillä on täysi oikeus elää niin kuin haluaa, vaikka juosta kaikkien sängyissä tai mennä naimisiin juopon rentun kanssa. Yhdellä ehdolla: kukin maksaa itse seuraukset. Viimeistä senttiä myöten. Ellei suku tai ystävät auta, kellään ei pitäisi olla "positiivista" oikeutta päästä toisten kukkaroille.
Mitä on feminismi?
Mummollani oli viisi lasta ja hän meni töihin vasta sotien jälkeen kun pappa kuoli. Eläkekertymää ei juuri tullut. . Mutta hän sai asua kotitalossaan kuolemaansa asti. Talossa jonka he yhdessä rakensivat, mutta mummolla ei ollut rahaa remontoida sitä. Hän ei ollut käynyt edes kansakoulua, eikä maalaistyttöjä koulutettu siihen aikaan. Yläkoulu oli maksullinen. Naimisiin oli pakkko mennä ja lapsia tuli koska ei ollut ehkäisyä.
Minä päätin lykätä pariutmista, mennä opiskelemaan koska siihen oli mahdollisuus ja toivoin sen varmistavan minulle ja (tulevalle perheelleni) toimeentulon vaikka tulisi huonot ajat. Olen siis ollut jo töissä, on eläkekertymää, omia säästöjä, päätin valita itse puolisoni (jota ei perinteiseen tapaan perhe kiinnostanut), ja tehdä itse päätökseni. Päätin siis oppia menneestä ja tehdä toisin. Suojata itseni. Onko se feminismiä?
Päätösteni vuoksi en ole puilla paljailla - vaikka ukko lähti.
Ainahan ne lähtee, ajasta ja paikasta riippumatta. Ja joskus parempi niin.
Ehkä ihan himppasen kiinni siitä, että Suomi oli mummosi nuoruudessa nykyisen Moldovan tasolla. Ei mummollasi ollut samoja mahdollisuuksia ja toisaalta jos mummosi eläisi nykyisin, olisi hänellä miehensä kuoleman jälkeenkin ihan kohtuu mahdollisuudet sitä eläkettään kerryttää. Turhaan siis kiittelet omia erinomaisia valintojasi muka vahingosta viisastuneena.
Kuule perusmummolla joka on ollut koko ikänsä kotona, eikä mitään säästöjä, ei ole varaa edes uimakorttiin.
Tällaiset vanhukset maksavat jopa työväenopiston kurssit erissä, koska rahaa ei ole. SE - on edelleen arkipäivää. Vai murto-osa eläkeläisistä voi paksusti.
Ja siitä tulee todennäköisesti myös meille arkipäivää, vaikka olen eläkemaksuni maksanut. ( tiedän koska olin yrittäjien eläkevakuutusinfossa ja he myönsivät että tulevaisuus ei ole niin kirkas kuin annetaan ymmärtää). Pölhökin sen tajuaa kun seuraa maailman menoa.
Ota selvää, äläkä aina hauku.
Sinä olet siellä valtion elättinä (varmoilla ruuilla) ja varmalla asunnolla, niin kauan kun jaksat uusia kakkuasi.
Juurihan sanoin, että mummojen nuoruudessa Suomi oli kovin erilainen. Paljon köyhempi ja siksi palkat alemmat ja koulutusmahdollisuudet heikommat.
oletko nuori ja kaunis neitsyt?
Eiköhän AP ole mies..