Mikä saa/ on sinut saanut pysymään huonossa suhteessa?
Kuinka kauan suhde on kestänyt?
Kuinka pitkälle edetty (Avioliitto, lapsi..)?
Millälailla suhde oli huono?
Mies, nainen?
Kuinka kauan suhde on kestänyt?
Kuinka pitkälle edetty (Avioliitto, lapsi..)?
Millälailla suhde oli huono?
Mies, nainen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensin minut sai pysymään toivo paremmasta tulevaisuudesta. Nyttemmin yhteinen lapsi.
Kaikkiaan 7,5 vuotta.
Avioliitossa ja lapsi.
Vaimo kyseenalaisti suhteemme aikanaan, mutta halusi kuitenkin jatkaa.
Olen yllättäen mies.
Ohjeeksi kaikille, jos parisi kyseenalaistaa suhteenne ensimmäisten yhteisten vuosien aikana, niin laittakaa vaan kylmästi suhde poikki! Jatkamme vielä yhdessä, koska meillä oikeastaan toimii kaikki ihan kohtuudella. Eli ei ole oikeastaan mitään oikeaa syytä rikkoa perhettä. Ainoastaan minua syö rotanlailla tuo vaimon arpominen jatkaakko vaiko ei. Mitään oikeaa syytä en ole erolle saanut. Joten pojan takia jatkan tätä henkistä helvettiä.
Olen itse ollut joskus jokseenkin samanlaisessa tilanteessa... ehkä vaimosi on vain epävarma itsestään ja siten heijastaa sen myös suhteeseenne (toki voi olla, että ei itsekään tiedä mitä oikeasti haluaisi... mutta se on jo toinen juttu). Sillä jos suhteenne muuten tuntuu toimivan, niin älä sinä ainakaan heitä bensaa tuleen... Elä ja näytä, että nautit perhe-elämästänne (vaikka puolisosi kyseenalaistaisi sen...). Ehkä hän itsekin alkaa uskoa suhteeseenne...
Jotkut ihmiset pelkäävät sitoutumista, vaikka ovat omasta tahdostaan sitoutuneet. Pelosta voi kuitenkin päästä eroon.
Tsemppiä!
antaisin sellaisen neuvon, että lopetat eukkosi jahkailun sillä että sanot "OK, erotaan". Silloin asia on pakko puhua pois päiväjärjestyksestä. Erota tai jatkaa eroamatta.
Parisuhde on yhtä helvettiä, jos toinen "vatkaa erolla". Vatkaa vaikka ei haluaisikaan, koska toinen osapuoli ei halua puhua asiasta, yrittää vaan olla rakastava, kun sitten kuitenkin k a t k e r u u s miellyttämisen pakosta puskee ulos jokaisessa sivulauseessa...
jossa tuntee toisen tilanteen kuin omansa.
Oma elämäni ja oloni parani huomattavasti kun vihdoin eroon päästiin toisistamme. Pojan takia kyllä lähes päivittäin tekemisissä ja välit on muuten ihan hyvät, jopa paremmat kuin suhteen aikana. Pojallehan se on vähän raskasta, mutta parempi että pojalla on kaksi häntä rakastavaa vanhempaa kuin kaksi vanhempaa jotka vihaavat toisiaan.
Älä jaksa arpomista. Se ei siitä muutu mihinkään.
Alat ennenpitkää vain vihata itseäsi ja kumppaniasi. Eroa. Älä ikinä lähde vanhan suhteen lämmittelyihin tai korjauskierroksiin.
Jos ihmiset ovat muuttuneet riittävästi (!), niin voihan uusi suhde olla mahdollinen samojen ihmisten välillä. Mutta se ei ole, eikä saa olla, tavoite. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Kenenkään ei tarvitse olla vaihtoehto B...
Huonossa suhteessa saa pysymään jumalattoman suuri rakkaus, ja EHKÄ omalla tavallaan itseäni vaivaava läheisriippuvaisuuskin.
(olen itseni sellaiseksi määritellyt...)
Toivo (usko tosin jo puuttuu) paremmasta,
ja ne hyvät hetket, jotka ovat sitten TODELLA hyviä, kun Luoja niitä kohdalle suo.
Tähän mennessä yhdessä elettyjä vuosia kaksi.
Suhde on "edennyt" kihlat-tasolle, avioliitosta puhuttu. -Ei lapsia.
Suhde on "huono" kahdesta, helposti määriteltävissä olevasta syystä :
Mies ei ole kykeneväinen puhumaan pahan paikan tullen kuin omista ongelmistaan,
ei tue, vaan työntää luotaan, ja haukkuu minut.
Empatiakyvytön narsisti siis.
Toinen : Väkivalta, sekä henkisellä että fyysisellä puolella ei ole harvinaista. Tosin jälkimmäistä ei ole tapahtunut kuin kerran, mutta kuitenkin.
Olen nainen.
Miten kestät tällaista suhdetta jos teillä ei ole edes yhteisiä lapsia? Eikä sinusta tunnu että hukkaat elämääsi tällaisen miehen kanssa?
mikä suhde on huono ja mikä hyvä.
alussa kaikilla on vain hyvää. arki nakertaa kaikkia suhteita. itse aviossa, lapsia monikossa. välillä viduttaa kaikki, välillä kaikki ihan ok. on mua petettykin ja vähän tönäisty. mutta luulen että tosi yleistä molemmat. ihan muuten tavallista elämää. olen elänyt kauan sinkkunakin ja nähnyt kaikenlaisia seurustelukumppaneita. ehkä tämä kokemus elämästä- ei usko pilvilinnoihin.
1. Lapsi
2. 4 vuotta (nyt jo päättynyt)
3. Avoliitto, lapsi
4. Keskinäinen yhteensopimattomuus, yhteisen ajan puute, jne.
5. Mies
kai sopuisa arki saa jäämään aloilleen,
suhde kestänyt liki parikymmentä vuotta
avioliitto kaksi lasta
huonoa on seksin puute ja se ettei mieheni juuri lainkaan vieltä yhteistä aikaa kanssani kahden. Kerta vuodessa yö ilman lapsia on mielestäni tuhottoman vähän.
huomasin tässä että olet laittanut galluppia gallupin perään eri otsikoilla parisuhdeongelmista. tunnut olevan aika kriisissä ja lähettelet avunpyyntöjä nettiin hädässäsi.
jokainen meistä on kuitenkin oma yksilönsä, ja jokaikinen parisuhde muokkaantuu omanlaisekseen aikuisten pelikentäksi.
unohda joksikin aikaa netit ja sätit ja pysähdy miettimään itseksesi mikä mättää vai mättääkö oikeasti. toisten ratkaisuihin et voi tukeutua. päätökset on tehtävä ITSE.
Hmm.. olet kyllä erehtynyt. Tämä on ihka ensimmäinen galluppini, mitä koskaan teen täällä. Tämä gallup sen takia, koska itseäni vaivaa tuo kysymys. Monella läheisistäni on/on ollut huono suhde, ja ihmettelen sitä, miksi sitä kestää, jos suhde on jo heti alkumetrien (eli luokkaa puolen vuoden) jälkeen melkein helvettiä.
Itselläni on hyvä suhde, tietysti normaalia pientä "parisuhdekinaa" aina silloin tällöin.