Olen lähemmäs 15 vuotta mennyt kohteliaisuussyistä aina mukaan joulunviettoon mieheni vanhemmille. He ovatkin saaneet meidät itselleen joka joulu. Minun vanhempani ovat eronneet ja heidän luonaan olemme olleet joinakin jouluina, mutta AINA siis myös anoppilassa. Sanomattakin on selvää, että on raskasta juosta monissa, jopa kolmessa joulunviettopaikassa yhden illan aikana. Olemme koittaneet vihjailla, että haluaisimme viettää joulun välillä kaksistaan, mutta turhaan. Hyvin saa luettua rivien väleistä, että joulunvietto heidän luonaan on sääntö eikä siitä livetä.
Nyt on alkanut tuntua siltä, etten enää ylikolmekymppisenä halua mennä joulunvietossa muiden pillin mukaan, olen alkanut vihata koko joulua, saan kovaa stressiä koko asiasta jo pari kuukautta etukäteen. Stressaaminen alkaa heti kun anoppi alkaa kysellä, mitä pukki toisi. Koen, että teen kohta mitä tahansa, ettei mun tarvitse mennä anoppilaan jouluna.
Tarkennuksena vielä, että anoppi on enimmäkseen ihan jees, mutta meillä ei oikeasti ole mitään keksusteltavaa. Tunnelma on yleensä kiusallinen ja vaivautunut. Appi ei puhu mulle mitään ja ajattelee niin, että mies on perheen pää ja päättää kaiken. Siksi multakaan ei koskaan kysytä mitä mieltä olen mistäkin asiasta, kun sillä ei ole mitään merkitystä. Joulunvietto anoppilassa menee aina niin, että etukäteen meille ilmoitettu vierailuaika ei koskaan päde. Jos tulemme käskettynä aikana, anoppi ja appi ovatkin päättäneetkin mennä vähän myöhempään joulukirkkoon ja sittenhän istumme toisten kotona, joskus parikin tuntia heitä odottelemassa. Kun he tulevat, olettama on, että ME olemme tehneet pöydän valmiiksi ja lämmin ruoka odottaa heitä.
Jos on ollut saman iltan asuunnitelmissa mennä muuallakin, esim minun äitini tai isäni luo kylään, anoppilassa menee silti aina vähintään iltakuuteen. On tosi noloa koittaa joka välissä sanoa, että hei meidän pitäsi lähteä, kun on vielä kaks muutakin paikkaa käymättä. Sitten jos ei ahda mahaansa kinkulla aivan tupaten täyteen, aletaan vihjailla että ruoka ei ollutkaan hyvää. Ei auta vaikka koittaa sanoa, että muillakin on pöytä koreana meitä varten. Siis heidän päivänsä kulkee niillä samoilla raiteilla meidän ja muiden tarpeista huolimatta.
En haluaisi loukata, mutta mikään ei ole tähän mennessä auttanut. kerran olimme ulkomailla jouluaaton, ei auttanut. "Aatto" siirtyi sitten välipäiviin ja sama rumba ilman joulukirkkoa.
Olisiko vain viisainta olla "oksennustaudissa" seuraavana aattona?
Miten vältän joulunvieton anoppilassa?
33
814
Vastaukset
- Uudet tuulet
Ala jo tammikuussa panna rahaa matkustustilille ja osta ensi vuonna matka koko perheellesi jouluksi. Tänä vuonna heräsit liian myöhään. Ei nyt enää risteilyä pitemmälle pääse, kaikki on jo myyty.
Pelkkä jouluaatto kun ei riittänyt, niin vietätte koko joulunajan muualla.
Jos haluaa muuttaa joulun perinteitä, on se tehtävä ajoissa ja syötettävä ajatus muullekin perheelle vuoden mittaan.
Kärsi nyt tämä joulu vielä ja valmistele tulevat joulut uusilla kuvioilla. Vetoat siihen, että perheellä pitää olla omat jouluperinteensä, ja nyt on aika tullut teidän kohdallenne.
Voitte myös vedota anoppilassa keliakiaan ja uskonnolliseen suuntaukseenne, joka ei hyväksy sianlihaa.- liian kilttikö
Kiitos hyvästä vinkistä, vaan ollaan toki siis kerran oltu joulu ulkomailla. Aaton vietto siis siirtyi sinä vuonna anoppilan toimesta välipäiville. Ei auttanut mikään kiireisiin vetoaminen tai mikään muukaan, sitä vaan kysellään ja kysellään, kunnes suostumme. Eli joulun vietto ulkomailla ei oikeastaan ole ratkaisu. Mukavaahan se toki on. Se menee sitten kuviolla "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää"
Tänä vuonna oli tarkoitus olla koko joulunaika ulkomailla, mutta matkat olivat niin kalliita, että ajatus hylättiin. Kun siitä puhuin hyvissä ajoin etukäteen anopille, että aiotaan olla joulu ja uusivuosi reissussa, anoppi tokaisi, että vietetäänkö joulu ennen vai jälkeen matkaamme ja voitaisiin ihan hyvin tulla suoraan lentokentältä heille joulunviettoon. Olin hieman äimistynyt. itse ainakin olen usean tunnin lennon jälkeen niin väsyksissä ja jotenkin suttuisen oloinen, etten todellakaan haluaisi suorilta käsin lähteä jonnekkin vierailemaan heti kentältä päästyä. Vai kuvittelenko vaan?
Enemmänkin kaipaisin jotakin samassa tilanteessa olevan neuvoa, että miten näistä joulun pakkopullavierailuista on jotenkin päästy kokonaan eroon ilman, että loukataan toista osapuolta? Nimittäin eihän tää jouluvierailu ole tosiaan se ainoa pakkovierailu, sitten on vielä anopin ja apen syntymäpäivät, isänpäivä ja äitienpäivä, uusivuosi, juhannus... Tajuatte varmaan kuvion. Joulu tosin aiheuttaa minussa eniten stressiä ja siksi siitä olisi tärkein päästä. Nuo muut kyllä koen kestäväni ihan hyvin. Eihän niistä tule kuin muutama päivä vuodessa. Ja mitään riitaa ei ole, vierailut ovat vain henkisesti hyvin raskaita, kun koen etten kelpaa appiukolleni ollenkaan (mieheni on kertonut, että appi ei hyväksy minua, olisi kuulemma halunnut helpommin käskettävissä olevan naisen pojalleen vaimoksi.)
Varmaan tosiaan oman tradition aloittaminen olisi se ainoa vaihtoehto ja kohteliaisuuttamme emme ole halunneet sanoa suoraan, ettemme halua viettää joulua muuten kuin ihan vaan omalla tavallamme. Oma tapamme vaan ei ole ollenkaan muodostunut, kun sitä ei ole voinut kehittää. Onko joku tässä onnistunut ja kannattiko? Onko joulut olleet enemmän odotuksen arvoisia? Nykyään vain toivon, että joulukuu ja vierailu olis äkkiä ohi, ja ettei mitään konfliktia tulisi. Välillä appi on jouluna tai isänpäivänä juonut aika paljon ja silloin hän on hieman hankala ihminen. - tuleva-anoppi
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos hyvästä vinkistä, vaan ollaan toki siis kerran oltu joulu ulkomailla. Aaton vietto siis siirtyi sinä vuonna anoppilan toimesta välipäiville. Ei auttanut mikään kiireisiin vetoaminen tai mikään muukaan, sitä vaan kysellään ja kysellään, kunnes suostumme. Eli joulun vietto ulkomailla ei oikeastaan ole ratkaisu. Mukavaahan se toki on. Se menee sitten kuviolla "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää"
Tänä vuonna oli tarkoitus olla koko joulunaika ulkomailla, mutta matkat olivat niin kalliita, että ajatus hylättiin. Kun siitä puhuin hyvissä ajoin etukäteen anopille, että aiotaan olla joulu ja uusivuosi reissussa, anoppi tokaisi, että vietetäänkö joulu ennen vai jälkeen matkaamme ja voitaisiin ihan hyvin tulla suoraan lentokentältä heille joulunviettoon. Olin hieman äimistynyt. itse ainakin olen usean tunnin lennon jälkeen niin väsyksissä ja jotenkin suttuisen oloinen, etten todellakaan haluaisi suorilta käsin lähteä jonnekkin vierailemaan heti kentältä päästyä. Vai kuvittelenko vaan?
Enemmänkin kaipaisin jotakin samassa tilanteessa olevan neuvoa, että miten näistä joulun pakkopullavierailuista on jotenkin päästy kokonaan eroon ilman, että loukataan toista osapuolta? Nimittäin eihän tää jouluvierailu ole tosiaan se ainoa pakkovierailu, sitten on vielä anopin ja apen syntymäpäivät, isänpäivä ja äitienpäivä, uusivuosi, juhannus... Tajuatte varmaan kuvion. Joulu tosin aiheuttaa minussa eniten stressiä ja siksi siitä olisi tärkein päästä. Nuo muut kyllä koen kestäväni ihan hyvin. Eihän niistä tule kuin muutama päivä vuodessa. Ja mitään riitaa ei ole, vierailut ovat vain henkisesti hyvin raskaita, kun koen etten kelpaa appiukolleni ollenkaan (mieheni on kertonut, että appi ei hyväksy minua, olisi kuulemma halunnut helpommin käskettävissä olevan naisen pojalleen vaimoksi.)
Varmaan tosiaan oman tradition aloittaminen olisi se ainoa vaihtoehto ja kohteliaisuuttamme emme ole halunneet sanoa suoraan, ettemme halua viettää joulua muuten kuin ihan vaan omalla tavallamme. Oma tapamme vaan ei ole ollenkaan muodostunut, kun sitä ei ole voinut kehittää. Onko joku tässä onnistunut ja kannattiko? Onko joulut olleet enemmän odotuksen arvoisia? Nykyään vain toivon, että joulukuu ja vierailu olis äkkiä ohi, ja ettei mitään konfliktia tulisi. Välillä appi on jouluna tai isänpäivänä juonut aika paljon ja silloin hän on hieman hankala ihminen.Nimimerkkisi on hyvin valittu : ) On hienoa olla kiltti ja kohtelias appivanhempien suuntaan, mutta ei oman joulurauhan kustannuksella. Kyllä minullakin on siitä kokemusta, että piti sanoa vieraille, ettei jouluksi enää sovi tulla, koska en jaksa laittaa joulua isolle porukalle, vaan haluan levätä. Ehkä anopistasikin olisi mukava, ettette tulisi jouluna, mutta hekään eivät halua kohteliaisuuttaan kieltää tuloanne? Liiallinen kiltteys ja kohteliaisuus voi johtaa siihenkin, ettei kenelläkään ole jouluna kivaa. Siksi olisi tärkeää puhua asia reilusti niin kuin se on, kuitenkaan appivanhempia loukkaamatta. Appivanhemmat eivät ole yksin, eivätkä sairaita, jotka tarvitsisivat sen vuoksi jouluna erityistä huomiota. .
- liian kilttikö
tuleva-anoppi kirjoitti:
Nimimerkkisi on hyvin valittu : ) On hienoa olla kiltti ja kohtelias appivanhempien suuntaan, mutta ei oman joulurauhan kustannuksella. Kyllä minullakin on siitä kokemusta, että piti sanoa vieraille, ettei jouluksi enää sovi tulla, koska en jaksa laittaa joulua isolle porukalle, vaan haluan levätä. Ehkä anopistasikin olisi mukava, ettette tulisi jouluna, mutta hekään eivät halua kohteliaisuuttaan kieltää tuloanne? Liiallinen kiltteys ja kohteliaisuus voi johtaa siihenkin, ettei kenelläkään ole jouluna kivaa. Siksi olisi tärkeää puhua asia reilusti niin kuin se on, kuitenkaan appivanhempia loukkaamatta. Appivanhemmat eivät ole yksin, eivätkä sairaita, jotka tarvitsisivat sen vuoksi jouluna erityistä huomiota. .
Anoppi aloittaa joulusta puhumisen heti kun ilmat kylmenevät, vuosi vuodelta aiemmin. Aloittaa varmistelemalla, että eihän meillä vaan ole mitään muuta menoa ja että varmasti olemme heille tulossa. On oppinut varmaan aiemmilta vuosilta, ettemme hirveän mielellään tulisi käymään. En oikein usko, että oikea toive olisikin juuri päinvastainen. Jos sanomme, että joo on aattona muita suunnitelmia, niin koittavat kaikin mahdollisin tavoin saada sen joulunvieton pidettyä, oli se sitten joulukuussa tai ei. Selväksi on käynyt, että siitä ei voi millään ilveellä luistaa. Se vain siirretään. Ja tosiaan ehillä ei ole muita kävijöitä oikeastaan ollenkaan, suku asuu monen sadan kilometrin päässä ja osa ulkomailla, ystäviin ja sukulaisiin pitävät huonosti yhteyttä.
Koskaan emme ole itse kyselleet, milloin saisi tulla kylään, kyllä ne kutsut sieltä anoppilan päästä aina tulevat. Emme myöskään pyytele heitä kylään, sillä näemme muutenkin lähes joka päivä johtuen yhteisestä työyhteisöstä. Tästäkään syystä ei välittäisi vapaallakin joka välissä nähdä.
Alkuvuosina koitin sanoa, että haluamme olla joulun ihan vain kahdestaan emmekä edes tarvitse mitään lahjoja muutenkaan. Anoppi järjestää todella kalliita lahjoja minulle ja miehelleni, mikä entisestään lisää syyllisyyden tuntoa. Kukapa kehtaisi vain käydä nopsaan noutamassa ylettöman kalliit lahjat ja sanoa vaan ettei nyt jäädä seurustelemaan, kun on muuta.
Tänäkin vuonna sanoin hyvissä ajoin, että emme halua emmekä tarvitse mitään lahjoja. (anoppi nimenomaan kysyi minulta) viikkoa paria myöhemmin olimme mieheni kanssa siinä molemmat ja anoppi sitten sanoikin, että mieheni lupasi kirjoittaa pukille toivelistaa. (Siis miettikää, olemme yli kolmekymppisiä molemmat.) Sanoin siihen taas, ettemme mitään tarvitse, ettei tarvitse miettiä mitään lahjoja. Anoppi siihen että mieheni lupasi jo miettiä jotain, että asialle ei voi enää mitään. Hetken mietittyäni pyysin joululahjaksi villasukat, koska teidän anopin kutovan mielellään. Anoppi siihen että ei semmoinen käy joululahjaksi, että saat ne muuten. Että jotain muuta sitten aattona.
En tiedä enää mitä tehdä, asioista on puhuttu, mutta vastapuoli ei halua ottaa kuuleviin korviinsa vaan takertuu siihen, miten ennekin on saanut meidät joulunviettoon. Siis painostustekniikalla. Toinen tapa on se, että he muistuttelevat, etteivät ole täällä ikuisesti. Syyllistävät sillä, että kyllä teitä sitten kaduttaa, jos kuolemme.
Tiedän, ehkä pikkujuttu toisille, mutta musta tuntuu pahalta, ettemme saa elää niinkuin tahdomme, vaan meidät jyrätään ja suostutellaan heidän tahtoonsa. Ehkäpä koitan vaan parhaani kestää taas tämän. Appivanhemmat ovat jo ylittäneet eläkeiän. Eivät he täällä ikuisesti ole. Sitten toisaalta taas suutun itselleni, että pitääkö mun tosiaan elää mahdollisesti vielä 30 vuotta näin ennekuin saadaan mennä oman tahtomme mukaan. Vaikka he eivät ehkä eläkkään ikuisesti, kai he voivat yli satavuotiaiksi elää. - Elämä haltuun
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos hyvästä vinkistä, vaan ollaan toki siis kerran oltu joulu ulkomailla. Aaton vietto siis siirtyi sinä vuonna anoppilan toimesta välipäiville. Ei auttanut mikään kiireisiin vetoaminen tai mikään muukaan, sitä vaan kysellään ja kysellään, kunnes suostumme. Eli joulun vietto ulkomailla ei oikeastaan ole ratkaisu. Mukavaahan se toki on. Se menee sitten kuviolla "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää"
Tänä vuonna oli tarkoitus olla koko joulunaika ulkomailla, mutta matkat olivat niin kalliita, että ajatus hylättiin. Kun siitä puhuin hyvissä ajoin etukäteen anopille, että aiotaan olla joulu ja uusivuosi reissussa, anoppi tokaisi, että vietetäänkö joulu ennen vai jälkeen matkaamme ja voitaisiin ihan hyvin tulla suoraan lentokentältä heille joulunviettoon. Olin hieman äimistynyt. itse ainakin olen usean tunnin lennon jälkeen niin väsyksissä ja jotenkin suttuisen oloinen, etten todellakaan haluaisi suorilta käsin lähteä jonnekkin vierailemaan heti kentältä päästyä. Vai kuvittelenko vaan?
Enemmänkin kaipaisin jotakin samassa tilanteessa olevan neuvoa, että miten näistä joulun pakkopullavierailuista on jotenkin päästy kokonaan eroon ilman, että loukataan toista osapuolta? Nimittäin eihän tää jouluvierailu ole tosiaan se ainoa pakkovierailu, sitten on vielä anopin ja apen syntymäpäivät, isänpäivä ja äitienpäivä, uusivuosi, juhannus... Tajuatte varmaan kuvion. Joulu tosin aiheuttaa minussa eniten stressiä ja siksi siitä olisi tärkein päästä. Nuo muut kyllä koen kestäväni ihan hyvin. Eihän niistä tule kuin muutama päivä vuodessa. Ja mitään riitaa ei ole, vierailut ovat vain henkisesti hyvin raskaita, kun koen etten kelpaa appiukolleni ollenkaan (mieheni on kertonut, että appi ei hyväksy minua, olisi kuulemma halunnut helpommin käskettävissä olevan naisen pojalleen vaimoksi.)
Varmaan tosiaan oman tradition aloittaminen olisi se ainoa vaihtoehto ja kohteliaisuuttamme emme ole halunneet sanoa suoraan, ettemme halua viettää joulua muuten kuin ihan vaan omalla tavallamme. Oma tapamme vaan ei ole ollenkaan muodostunut, kun sitä ei ole voinut kehittää. Onko joku tässä onnistunut ja kannattiko? Onko joulut olleet enemmän odotuksen arvoisia? Nykyään vain toivon, että joulukuu ja vierailu olis äkkiä ohi, ja ettei mitään konfliktia tulisi. Välillä appi on jouluna tai isänpäivänä juonut aika paljon ja silloin hän on hieman hankala ihminen.Hyvä "liian kiltti".
Et nyt huomaa, että tuollainen pakkovierailuvaatimus loukkaa SINUA.
Anoppisi ja miehesi suku loukkaa sinua vaatimalla, että sinä taivut ja taivutat perheesikin noudattamaan muiden tahtoa.
Ota se kortti käyttöön ja sanoi päättäväisesti, että te perheenä haluatte viettää joulunne omin väin, ja että teitä loukkaa tämä, että ette saa siihen suostumusta suvulta, joka aivan hyvin voi viettää joulunsa ilman teitäkin.
LOUKKAANNU. Sano, että et enää kestä tätä. Sano, että olet nyt joustanut niinjaniin monta kertaa. Nyt te teette omin päin asiat.
Voihan olla, että tilanne toistuu joka vuosi, tai sitten kutsut loppuvat siihen. Mieti, kannattaako nostaa hälinä.
Kerro asia miehellesi ensin. Hän voi joutua välikäteen, jos ei ymmärrä, että hänen asiansa on tukea omaa perhettään ensisjaisesti ja vasta toiseksi juosta vanhempiensa ja sukunsa käskystä.
Miehelläsi ei tunnu olevan omaa mielipidettä?
Kun olet ensiksi loukkaantunut, olet niskan päällä. Toiset voivat sitten loukkaantua hekin, mutta ovat askeleen sinusta jäljessä. - liian kilttikö
Elämä haltuun kirjoitti:
Hyvä "liian kiltti".
Et nyt huomaa, että tuollainen pakkovierailuvaatimus loukkaa SINUA.
Anoppisi ja miehesi suku loukkaa sinua vaatimalla, että sinä taivut ja taivutat perheesikin noudattamaan muiden tahtoa.
Ota se kortti käyttöön ja sanoi päättäväisesti, että te perheenä haluatte viettää joulunne omin väin, ja että teitä loukkaa tämä, että ette saa siihen suostumusta suvulta, joka aivan hyvin voi viettää joulunsa ilman teitäkin.
LOUKKAANNU. Sano, että et enää kestä tätä. Sano, että olet nyt joustanut niinjaniin monta kertaa. Nyt te teette omin päin asiat.
Voihan olla, että tilanne toistuu joka vuosi, tai sitten kutsut loppuvat siihen. Mieti, kannattaako nostaa hälinä.
Kerro asia miehellesi ensin. Hän voi joutua välikäteen, jos ei ymmärrä, että hänen asiansa on tukea omaa perhettään ensisjaisesti ja vasta toiseksi juosta vanhempiensa ja sukunsa käskystä.
Miehelläsi ei tunnu olevan omaa mielipidettä?
Kun olet ensiksi loukkaantunut, olet niskan päällä. Toiset voivat sitten loukkaantua hekin, mutta ovat askeleen sinusta jäljessä.Niin, kyllähän se loukkaa. Sekä minua, että miestäni. Minusta on alkanut tuntua niin pahalta tämä asetelma, että alan olla sen kannalla, että kannattaa nostaa hälinä. Jos mieheni haluaa edelleen sillä käydä, minun puolestaan hän saa niin tehdä, mutta menköön sitten yksinään.
Mieheni on tietenkin jo nyt ikävässä välikädessä. Myös hän on kiltti ihminen, eikä halua loukata minua eikä vanhempiaan. Onhan siinä välissä aivan mahdotonta koittaa kaikkia osapuolia miellyttää ja hänkään ei oikein tiedä, mitkä ovat oikeat, todelliset tuntemukset ja mikä osa on silkkaa syyllisyydentuntoa. Hän sanoo, ettei oikeasti haluaisi jouluna vanhempiensa luona käydä, mutta hän sanoo myös, että niin on helpompi, sitten ei tarvitse tapella. Appi kuulemma osaa olla kunnon diiva kun oikein jostakin tarpeeksi loukkaantuu. Ja kyllähän olen minäkin niitä juttuja sekä anopilta että mieheltäni kullut. Pikkujutuista helposti julistetaan anteeksiantamattomia asioita "Et ole enää poikani" on eräs tämmöinen väärinkäsityksestä liikkeelle lähtenyt typerä riita, joka eskaloitui ihan hirveisiin mittasuhteisiin. Silloin mieheni koitti vielä puolustaa itseään, minua ja mielipiteitämme. Nykyään on vaan viisainta olla hiljaa heidän seurassaan, vaikka joku asia kuinka vaivaa. Tätä on ollut hyvin vaikea ymmärtää, sillä minun perheeni on aina puhunut asiat halki. - tuleva-anooppi
liian kilttikö kirjoitti:
Niin, kyllähän se loukkaa. Sekä minua, että miestäni. Minusta on alkanut tuntua niin pahalta tämä asetelma, että alan olla sen kannalla, että kannattaa nostaa hälinä. Jos mieheni haluaa edelleen sillä käydä, minun puolestaan hän saa niin tehdä, mutta menköön sitten yksinään.
Mieheni on tietenkin jo nyt ikävässä välikädessä. Myös hän on kiltti ihminen, eikä halua loukata minua eikä vanhempiaan. Onhan siinä välissä aivan mahdotonta koittaa kaikkia osapuolia miellyttää ja hänkään ei oikein tiedä, mitkä ovat oikeat, todelliset tuntemukset ja mikä osa on silkkaa syyllisyydentuntoa. Hän sanoo, ettei oikeasti haluaisi jouluna vanhempiensa luona käydä, mutta hän sanoo myös, että niin on helpompi, sitten ei tarvitse tapella. Appi kuulemma osaa olla kunnon diiva kun oikein jostakin tarpeeksi loukkaantuu. Ja kyllähän olen minäkin niitä juttuja sekä anopilta että mieheltäni kullut. Pikkujutuista helposti julistetaan anteeksiantamattomia asioita "Et ole enää poikani" on eräs tämmöinen väärinkäsityksestä liikkeelle lähtenyt typerä riita, joka eskaloitui ihan hirveisiin mittasuhteisiin. Silloin mieheni koitti vielä puolustaa itseään, minua ja mielipiteitämme. Nykyään on vaan viisainta olla hiljaa heidän seurassaan, vaikka joku asia kuinka vaivaa. Tätä on ollut hyvin vaikea ymmärtää, sillä minun perheeni on aina puhunut asiat halki.Onpa hienoa, että olet päättänyt toimia. Eihän siinä tarvita kuin pari lausetta, selittäminen tekee asioista vain vaikeampia. Asiahan on harvinaisen yksinkertainen eikä kaipaa selityksiä. Joulun viettäminen muina aikoina (niin kuin anoppisi on aiemmin tehnyt) on aivan hullua, kun ei ole joulupukkia odottavia lapsiakaan.
Heidän tapansa toimia on todella lapsekas ristiriitatilanteissa, joten saattaahan tästä draamaa kehkeytyä. Olette ottaneet strategiaksi antaa heidän höyrytä tunteet ulos, se on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Vanhempien ihmisten persoona tuskin muuttuu, m u t t a se on tyystin eri asia kuin se, että he saisivat tällä taktiikalla tahtonsa läpi vastedes. Ystävällisenä ja lujana pysyminen ja selittelyjen lopettaminen varmasti tuottavat tulosta.
Itse asiassa oma joulunviettoni oli vähän samanlaisen mielensisäisen taistelun tulosta kuin mitä nyt mietit. Tunsin syyllisyyttä, mutta kun lopulta sain asian ulos ja pysyin rauhallisesti päätöksessäni, vänkääminen asian tiimoilta loppui. Yksi sukulaispariskunta ei tule kylään enää ollenkaan ja siitä olen todella tyytyväinen! Heille olimme vain ilmainen lomapaikka ja hotelli eikä tuosta välirikosta ole minulla kuin hyvää sanottavaa :)
Sinäkin voisit olettaa, että tästä ehkä kehkeytyvä välien viileneminen voi tuoda jotakin hyvää mukanaan. Ei teidän ole pakko olla niin paljon tekemisissä kuin aiemmin, ellette halua. Jos tuosta suuttuvat, se voi olla aivan tarpeellista rajojen tekemistä kahden erillisen perheen välillä. Mitäpä jos näyttäisit miehellesi tämän keskustelun? Tai ainakin kertoisit tästä miehellesi. Tämä kehitysvaihe voi sitä syventää entisestään, kun ratkaisette yhdessä ongelman. Miehesi varmasti kärsii isänsä käyttäytymisestä. Kenenkään ei kannata antaa nakertaa itsetuntoa, joten napanuoran pitäisi katketa, ja kuulostaa siltä, että sinä olet juuri oikea henkilö häntä siinä auttamaan. Kuinka "helppoa" tai "helpompaa" on esimerkiksi kuunnella oman isän itseen kohdistuvaa vähättelyä? Ei varmasti ole helppoa, vaikka siihen vaarallisesti tottuu.
Ei ihmissuhteita kuitenkaan muuteta rytinällä ja riidalla, vaan vähitellen, muuttamalla omia ajatustapoja. Silloin voidaan selvitä ilman suurta riitaa. Kun asioita pohtii itsekseen valmiiksi, se välittyy toiselle osapuolelle varmuutena ja rehtiytenä, jota hän kunnioittaa. Kukapa ei kunnioittaisi sellaista ihmistä, joka pysyy mielipiteessään kuitenkaan nolaamatta ja rähisemättä muille. Ja jos tästä joku välirikko kehkeytyy, ehkäpä sekin voisi olla ihan tervetullut vaihtoehto. Pahaa mieltä tuottavia ihmissuhteita kannattaa rajoittaa elämästään pois ihan tietoisesti. - tuleva-anoppi
tuleva-anooppi kirjoitti:
Onpa hienoa, että olet päättänyt toimia. Eihän siinä tarvita kuin pari lausetta, selittäminen tekee asioista vain vaikeampia. Asiahan on harvinaisen yksinkertainen eikä kaipaa selityksiä. Joulun viettäminen muina aikoina (niin kuin anoppisi on aiemmin tehnyt) on aivan hullua, kun ei ole joulupukkia odottavia lapsiakaan.
Heidän tapansa toimia on todella lapsekas ristiriitatilanteissa, joten saattaahan tästä draamaa kehkeytyä. Olette ottaneet strategiaksi antaa heidän höyrytä tunteet ulos, se on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Vanhempien ihmisten persoona tuskin muuttuu, m u t t a se on tyystin eri asia kuin se, että he saisivat tällä taktiikalla tahtonsa läpi vastedes. Ystävällisenä ja lujana pysyminen ja selittelyjen lopettaminen varmasti tuottavat tulosta.
Itse asiassa oma joulunviettoni oli vähän samanlaisen mielensisäisen taistelun tulosta kuin mitä nyt mietit. Tunsin syyllisyyttä, mutta kun lopulta sain asian ulos ja pysyin rauhallisesti päätöksessäni, vänkääminen asian tiimoilta loppui. Yksi sukulaispariskunta ei tule kylään enää ollenkaan ja siitä olen todella tyytyväinen! Heille olimme vain ilmainen lomapaikka ja hotelli eikä tuosta välirikosta ole minulla kuin hyvää sanottavaa :)
Sinäkin voisit olettaa, että tästä ehkä kehkeytyvä välien viileneminen voi tuoda jotakin hyvää mukanaan. Ei teidän ole pakko olla niin paljon tekemisissä kuin aiemmin, ellette halua. Jos tuosta suuttuvat, se voi olla aivan tarpeellista rajojen tekemistä kahden erillisen perheen välillä. Mitäpä jos näyttäisit miehellesi tämän keskustelun? Tai ainakin kertoisit tästä miehellesi. Tämä kehitysvaihe voi sitä syventää entisestään, kun ratkaisette yhdessä ongelman. Miehesi varmasti kärsii isänsä käyttäytymisestä. Kenenkään ei kannata antaa nakertaa itsetuntoa, joten napanuoran pitäisi katketa, ja kuulostaa siltä, että sinä olet juuri oikea henkilö häntä siinä auttamaan. Kuinka "helppoa" tai "helpompaa" on esimerkiksi kuunnella oman isän itseen kohdistuvaa vähättelyä? Ei varmasti ole helppoa, vaikka siihen vaarallisesti tottuu.
Ei ihmissuhteita kuitenkaan muuteta rytinällä ja riidalla, vaan vähitellen, muuttamalla omia ajatustapoja. Silloin voidaan selvitä ilman suurta riitaa. Kun asioita pohtii itsekseen valmiiksi, se välittyy toiselle osapuolelle varmuutena ja rehtiytenä, jota hän kunnioittaa. Kukapa ei kunnioittaisi sellaista ihmistä, joka pysyy mielipiteessään kuitenkaan nolaamatta ja rähisemättä muille. Ja jos tästä joku välirikko kehkeytyy, ehkäpä sekin voisi olla ihan tervetullut vaihtoehto. Pahaa mieltä tuottavia ihmissuhteita kannattaa rajoittaa elämästään pois ihan tietoisesti.Yksi sana jäi välistä, siis se, että tämä tilanne ja sen hoitaminen voisi syventää teidän parisuhdettanne miehesi kanssa, jos hoidatte sen yhteisvoimin. Hänen ajatuksensa siitä, että vanhempien mielen mukaan meneminen on "helpompaa" on varmasti sellainen ajatus, josta voisi mennä ihan ammattiauttajallekin. Koska se sisältää ajatuksen, että häntä kotona myös vähätellään. Se ei ole oikein häntä kohtaan. Kitteydestä parantuminen niin että osaa puolustaa itseään on aikuistumista parhaimmillaan. On hirvittävän surullista, että oma vanhempi mitätöi, se on surua, jota voisi käydä läpi, mitä on menettänyt verrattuna kannustavaan vanhempaan.
- otavinkistävaari
Miksi pitäisi tämä joulu vielä kärsiä? En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuisetkaan ihmiset ei osaa sanoa muille EI. Se kun ei oikeasti ole niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Onko se parempi että vuodesta toiseen itsellä on stressi ja paha mieli, tunnelma ahdas ja kaikki vaan siksi että pitää yrittää mielyttää? Itse en jaksaisi. Kyllä sen ei voi sanoa myös suoraan ja jos toinen osapuoli pahoittaa mielensä niin se on heidän ongelma.
- tuleva-anoppi
Eipä tuohon muu auta kuin muuttaa omaa asennetta siihen suuntaan, että on ihan ookoo viettää joulua siten miten itse haluaa. Silloin asian sanominen asiallisesti ei tuota vaikeuksia eikä tarvitse keksiä tekosyitä. Se riittää, että vietämme joulua kahdestaan, koska haluamme niin. Jos muut aistivat syyllisyyttä, on kaikki paljon vaikeampaa. Eri paikoissa ravaaminen joulurauhan sijasta ja omat perinteet ovat jo 30-vuotiaalle ihan välttämättömät, mielestäni nuoret parikymppiset ravaavat muiden kinkkua syömässä, eivät aikuiset. Sitten joulunpyhinä voi tehdä sukulaisvierailuja. Aaton jokainen viettää oman perheen kesken.
- liian kilttikö
No oikeassapa olet. Tunnen syyllisyyttä varmasti siksi, että anopilla ja apella ei oikeastaan ole ketään ystäviä. Sehän ei tietysti ole meidän syymme, etteivät he itse ole pitäneet ystäviä ja sukulaisia elämässään mukanaan, eikä tietysti olisi meidän murheemme kantaa, mutta kyllähän heitä kuitenkin sääliksi käy. Heillä on kyllä toinenkin poika, joka käy heillä usein ja viettää käytännössä kaikki juhlapäivät heidän kanssaan. Tällä pojalla ei ole muuta perhettä. Meilläkään ei ole lapsia.
- Rohkeutta sinne!!
liian kilttikö kirjoitti:
No oikeassapa olet. Tunnen syyllisyyttä varmasti siksi, että anopilla ja apella ei oikeastaan ole ketään ystäviä. Sehän ei tietysti ole meidän syymme, etteivät he itse ole pitäneet ystäviä ja sukulaisia elämässään mukanaan, eikä tietysti olisi meidän murheemme kantaa, mutta kyllähän heitä kuitenkin sääliksi käy. Heillä on kyllä toinenkin poika, joka käy heillä usein ja viettää käytännössä kaikki juhlapäivät heidän kanssaan. Tällä pojalla ei ole muuta perhettä. Meilläkään ei ole lapsia.
Ota nyt lusikka kauniiseen käteen, juttele asiasta miehesi kanssa. Jos olette molemmat samaa mieltä, ilmoitatte yhdessä että tämän joulun vietätte kahdestaan. Jos lahjoja hommaavat, hakekaa ne jollain kyläilyreissulla. Kyllä aikuisten ihmisten on ymmärrettävä asia joka selkeästi sanotaan. Kun kerran pääsette heistä eroon, seuraava kerta on jo helpompi. Jos suuttuvat niin leppyvät kyllä jossain vaiheessa.
- tuleva-anoppi
liian kilttikö kirjoitti:
No oikeassapa olet. Tunnen syyllisyyttä varmasti siksi, että anopilla ja apella ei oikeastaan ole ketään ystäviä. Sehän ei tietysti ole meidän syymme, etteivät he itse ole pitäneet ystäviä ja sukulaisia elämässään mukanaan, eikä tietysti olisi meidän murheemme kantaa, mutta kyllähän heitä kuitenkin sääliksi käy. Heillä on kyllä toinenkin poika, joka käy heillä usein ja viettää käytännössä kaikki juhlapäivät heidän kanssaan. Tällä pojalla ei ole muuta perhettä. Meilläkään ei ole lapsia.
Olet tuossa harvinaisen oikeassa, ettette ole siihen syyllisiä, ettei heillä muita ole. Antamalla heidän takertua teihin, pidätte omalta osaltanne siitä huolen, ettei tilanteen tarvitse muuttua. Eristäytyvää ei auta se, että hänen annetaan hallita syyllisyydellä ja takertumalla, vaan määrätietoisesti ja aikuismaisesti asettamalla rajoja ja "pakottamalla" muuttamaan ajatuksia totunnaisesta. Esimerkiksi sanomalla, että voitte tekin lähteä muualle jouluksi ja yksinkertaisesti sanomalla, että ei käy. Jos heillä on toinen poika, heillä on jo jouluvierailu, myös muihin sukulaissuhteisiin ohjaaminen kannattaa ottaa puheeksi.
Vanhusten eristäytyminen on heille itselleen huono asia, koetahan ajatella niin, että teette heille palveluksen, kun ette enää suostu olemaan ikkuna ulkomaailmaan. On heidän omissa käsissään, ottavatko ehdotuksia vastaan esimerkiksi kyläilyjen järjestämiseksi muiden kanssa. Alkoholin käyttö voi olla yksi asia, joka on saanut ystävyyssuhteet tyrhetymään. Mutta tosiaan, teidän on nyt vuoro olla heille aikuisia. Vain se jyrätään, joka antaa sen tapahtua. Ymmärrän kyllä, että tuntuu vaikealta muuttaa tuota kuviota, mutta te pystytte asettumaan heidän asemaansa ja auttamaan, he eivät selvästikään pysty samanlaiseen empatiaan. Suhteet heihin huononevat ihan turhaan, väsytte heihin tarpeettomasti tämän asian takia. Kun otatte päätökset omiin käsiinne, teidän on helpompi olla tekemisissä muulloinkin. - liian kilttikö
Rohkeutta sinne!! kirjoitti:
Ota nyt lusikka kauniiseen käteen, juttele asiasta miehesi kanssa. Jos olette molemmat samaa mieltä, ilmoitatte yhdessä että tämän joulun vietätte kahdestaan. Jos lahjoja hommaavat, hakekaa ne jollain kyläilyreissulla. Kyllä aikuisten ihmisten on ymmärrettävä asia joka selkeästi sanotaan. Kun kerran pääsette heistä eroon, seuraava kerta on jo helpompi. Jos suuttuvat niin leppyvät kyllä jossain vaiheessa.
No tästä on juteltu mieheni kanssa miljoonat kerrat vuosien saatossa ja aina päädytty samaan ratkaisuun, että "ens vuonna ei kyllä enää.." Ja sitten kuitenkin saavat meidät syyllistettyä ja jankutettua joulunviettoon.
On totta, että itsehän me tässä olemme saamattomia ja pelkäämme konfliktia. Kun ei viitsisi turhaan riitaa kylvää. - liian kilttikö
tuleva-anoppi kirjoitti:
Olet tuossa harvinaisen oikeassa, ettette ole siihen syyllisiä, ettei heillä muita ole. Antamalla heidän takertua teihin, pidätte omalta osaltanne siitä huolen, ettei tilanteen tarvitse muuttua. Eristäytyvää ei auta se, että hänen annetaan hallita syyllisyydellä ja takertumalla, vaan määrätietoisesti ja aikuismaisesti asettamalla rajoja ja "pakottamalla" muuttamaan ajatuksia totunnaisesta. Esimerkiksi sanomalla, että voitte tekin lähteä muualle jouluksi ja yksinkertaisesti sanomalla, että ei käy. Jos heillä on toinen poika, heillä on jo jouluvierailu, myös muihin sukulaissuhteisiin ohjaaminen kannattaa ottaa puheeksi.
Vanhusten eristäytyminen on heille itselleen huono asia, koetahan ajatella niin, että teette heille palveluksen, kun ette enää suostu olemaan ikkuna ulkomaailmaan. On heidän omissa käsissään, ottavatko ehdotuksia vastaan esimerkiksi kyläilyjen järjestämiseksi muiden kanssa. Alkoholin käyttö voi olla yksi asia, joka on saanut ystävyyssuhteet tyrhetymään. Mutta tosiaan, teidän on nyt vuoro olla heille aikuisia. Vain se jyrätään, joka antaa sen tapahtua. Ymmärrän kyllä, että tuntuu vaikealta muuttaa tuota kuviota, mutta te pystytte asettumaan heidän asemaansa ja auttamaan, he eivät selvästikään pysty samanlaiseen empatiaan. Suhteet heihin huononevat ihan turhaan, väsytte heihin tarpeettomasti tämän asian takia. Kun otatte päätökset omiin käsiinne, teidän on helpompi olla tekemisissä muulloinkin.Kiitos neuvoista, täytyy varmaankin ottaa asiat omiin käsiin, ettei olla ikiaikoja kynnysmattona. :) Viisaita neuvoja, kiitos niistä.
Pitääpä kuitenkin vielä korjata yksi asia, appeni ei varmastikkaan ole alkoholisti, hän on vain kovin huono sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun hän ottaa alkoholia, hänestä tulee mahtaileva kaikentietäjä, joka ei kuuntele eikä arvosta muita. Tai sitähän se pikkuisen on muutenkin, mutta se ylikorostuu kun hän on nauttinut alkoholia. On hyvin epämiellyttävää kuunnella, kuinka hän kehuu itseään ja vähättelee poikiaan ja vaimoaan. Minuakin hän vähättelee silloin tällöin, muttei koskaan minun kuulteni. - mek
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos neuvoista, täytyy varmaankin ottaa asiat omiin käsiin, ettei olla ikiaikoja kynnysmattona. :) Viisaita neuvoja, kiitos niistä.
Pitääpä kuitenkin vielä korjata yksi asia, appeni ei varmastikkaan ole alkoholisti, hän on vain kovin huono sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun hän ottaa alkoholia, hänestä tulee mahtaileva kaikentietäjä, joka ei kuuntele eikä arvosta muita. Tai sitähän se pikkuisen on muutenkin, mutta se ylikorostuu kun hän on nauttinut alkoholia. On hyvin epämiellyttävää kuunnella, kuinka hän kehuu itseään ja vähättelee poikiaan ja vaimoaan. Minuakin hän vähättelee silloin tällöin, muttei koskaan minun kuulteni.Ilmoitat ihan selkeästi että meillä on muita suunnitelmiä ja se siitä ja jos muu ei auta niin jätätte menemättä. Tehkää niinkuin itse halatte niin hyvä tulee ja lopettatte toiten pillin mukaan menemisen.
- näin sen näen
liian kilttikö kirjoitti:
No tästä on juteltu mieheni kanssa miljoonat kerrat vuosien saatossa ja aina päädytty samaan ratkaisuun, että "ens vuonna ei kyllä enää.." Ja sitten kuitenkin saavat meidät syyllistettyä ja jankutettua joulunviettoon.
On totta, että itsehän me tässä olemme saamattomia ja pelkäämme konfliktia. Kun ei viitsisi turhaan riitaa kylvää."On totta, että itsehän me tässä olemme saamattomia ja pelkäämme konfliktia. Kun ei viitsisi turhaan riitaa kylvää."
Appelasi ovat jo sen riidan siemenen kylväneet, koskapa sinä et voi hyvin etkä viihdy tilanteen aiheuttamassa ilmapiirissä.
Eikö sinusta nyt jo noinkin monen vuoden kuluttua ala tuntua, että olet aikuinen, joka saa aivan rauhallisesti sanoa, mistä tykkää ja mistä ei? Tuskinpa he kuitenkaan sinua suihinsa syövät.
Jos he loukkaantuvat asiallisen toteamuksen vuoksi, niin sehän on aivan epäoikeudenmukaista! - liian kilttikö
näin sen näen kirjoitti:
"On totta, että itsehän me tässä olemme saamattomia ja pelkäämme konfliktia. Kun ei viitsisi turhaan riitaa kylvää."
Appelasi ovat jo sen riidan siemenen kylväneet, koskapa sinä et voi hyvin etkä viihdy tilanteen aiheuttamassa ilmapiirissä.
Eikö sinusta nyt jo noinkin monen vuoden kuluttua ala tuntua, että olet aikuinen, joka saa aivan rauhallisesti sanoa, mistä tykkää ja mistä ei? Tuskinpa he kuitenkaan sinua suihinsa syövät.
Jos he loukkaantuvat asiallisen toteamuksen vuoksi, niin sehän on aivan epäoikeudenmukaista!Kiitos teille kaikille hirveän hienoista neuvoista, olette tosi mahtavia tyyppejä! :) Minäpä kerään rohkeutta ja muutan tätä hullua kuviota, johon olen jumiutunut.
- oppeliini1
Viisainta on yksinkertaisesti ilmoittaa (siis ei -yrittää sanoa- ) vanhemmille että tänä jouluna sinä ja miehesi teette jotain ennenkuulumatonta: "Me vietämme joulun, siis aaton ja joulupäivän, aivan vain kahdestaan omassa kodissame"
Anoppisi manipulointipuheet alkavat sillä silmänräpäuskellä. Ja ne kestää ja kestää.
Tietenkin voit kuunnella halutessasi mutta saadessasi puheenvuoron, toista tuo ylläoleva lauseesi ja jatka" anoppikulta, meillä tulee olemaan paljon aikaa joulun jälkeen tavata ja vaihtaa ajatuksia"
JA PYSY SANOJESI TAKANA.
Anopin aloittaessa taas manipulointisaarnansa, kuuntelet (halutessasi) ja sen loputtua taas toistat yllälupaamasi.
Jos perut lupauksesi, ei kukaan ota sinua koskaan enää vakavasti. TuoTässähän ei ole mitään syytä loukkaantua eikä loukata ketään. On aivan normaalia että aviopari haluaa viettää juhlapyhät kahdestaan. EI suinkaan ole kysymys perheen hylkäämisestä!
Tapaamisenne päätteksi halaat nopeasti anoppia ja iloisella äänellä toistat " nähdään joulun jälkeen".
Jos alat selittelemään tai esittämään marttyyriä, tahallasi vedät maton pois altasi ja sekos saa pahaa verta aikaan!!!!!! Pysy edelleen kilttinä mutta LUJANA ilmoittamasi päätoksen suhteen.- liian kilttikö
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Otan niistä vaarin ja opettelen sanomaan ei. Olette tosi hyviä neuvoja antaneet. :) Kiitos niistä.
- joulua
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Otan niistä vaarin ja opettelen sanomaan ei. Olette tosi hyviä neuvoja antaneet. :) Kiitos niistä.
Ystävällisesti mutta jämäkästi ilmoitat, että vietätte aaton ja joulupäivän omissa oloissanne, mutta tulette mielellänne tapanina kahville vaikka puolen päivän aikaan. Sellainen 'pehmeä' irtautuminen tuosta rasittavasta 'perinteestä'. Käytte yhtenä joulunpäivänä kahvilla jolloin samalla vaihdatte paketit keskenänne.
- tuleva-anoppi
Älä suotta moitiskele ja ota syyllisyyttä saamattomuudesta tai kiltteydestä, koska ne ovat periaatteessa hienoja ominaisuuksia. Tuokin, kun heti korjasit, ettei appesi ole alkoholisti, hänellä on vain heikot ihmissuhdetaidot, kertoo harvinaisesta hienotunteisuudesta. Harjoita samaa hienotunteisuutta ja kiltteyttä myös itseäsi kohtaan, äläkä ota syyllisyyttä asioista, joihin et ole syyllistynyt.
Sait mielestäni tosi hyviä käytännön neuvoja siihen miten ei sanotaan ja olen ihan samaa mieltä siitäkin, että riidankylväjiä ovat olleet tässä asiassa appivanhempasi. Siitä, että sanoo viettävänsä joulun omassa kotona, ei ole minkäänlaista syytä kenenkään loukkaantua. Sinulla sen sijaan olisi ollut syytä suuttua ja loukkaantua painostuksesta. Oletko sellainen henkilö, joka helposti tuntee syyllisyyttä sellaisesta, josta ei pitäisi tuntea syyllisyyttä? Tässä asiassa se ainakin näkyy selvästi ulkopuoliselle. Anoppisi taitaa tietää tuon sinun ominaisuutesi. Siksipä hän saattaakin olla melko sitkeä yrityksessään painostaa teitä, mutta ota tämä harjoituksena, ein sanominen ei ole epäkohteiaisuutta eikä riidan haastamista, mutta jos eitä ei uskota, on se erittäin epäkunnioittavaa sinua kohtaan. Puolusta itseäsi ja omia toiveitasi yhtä hienosti kuin appeasi :)- liian kilttikö
Kiitos kauniista sanoistasi. :) Olen ihan liikuttunut siitä, miten hirveän kiltisti kaikki ovat koittaneet auttaa.
Noinhan se kyllä menee. Tunnen helposti kovaa syyllisyyttä monistakin asioista. Koitan katsoa asioita muidenkin näkökulmasta ja siksi tämä niin vaikeaa onkin. En haluaisi itsekkäästi vaatia mitään, vaan olen koittanut ujuttaa näkökulmaani mukaan keskusteluun. Eipä näytä toimivan. Jatkossa koitan toimia joulun alla niinkuin itse parhaimmaksi näen. Olen saanut aatoksi kutsun ystäväni mökille, saatanpa tarttua tarjoukseen. Yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Mutta anoppila saa tulla tästä lähtien joulut toimeen ilman minua. - toinen liian kiltti
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos kauniista sanoistasi. :) Olen ihan liikuttunut siitä, miten hirveän kiltisti kaikki ovat koittaneet auttaa.
Noinhan se kyllä menee. Tunnen helposti kovaa syyllisyyttä monistakin asioista. Koitan katsoa asioita muidenkin näkökulmasta ja siksi tämä niin vaikeaa onkin. En haluaisi itsekkäästi vaatia mitään, vaan olen koittanut ujuttaa näkökulmaani mukaan keskusteluun. Eipä näytä toimivan. Jatkossa koitan toimia joulun alla niinkuin itse parhaimmaksi näen. Olen saanut aatoksi kutsun ystäväni mökille, saatanpa tarttua tarjoukseen. Yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Mutta anoppila saa tulla tästä lähtien joulut toimeen ilman minua.Kirjoituksesi olisi voinut olla minun. Tosin itse teimme kymmenen vuoden jälkeen viime joulun alla päätöksen, että me vietämme omanlaisemme joulun kotona. Tämä sitten vain tiedotettiin appivanhemmille ja kutsuimme samalla viettämään pikkujoulua meille. He tulivatkin eikä ainakaan meidän korviimme ole tullut valitusta vaikka joulu olikin kymmenen vuoden jälkeen erilainen. Tällä systeemillä aiomme mennä tänäkin vuonna vaikka kutsu tulisikin sinnepäin.
- afafafaf
liian kilttikö kirjoitti:
Kiitos kauniista sanoistasi. :) Olen ihan liikuttunut siitä, miten hirveän kiltisti kaikki ovat koittaneet auttaa.
Noinhan se kyllä menee. Tunnen helposti kovaa syyllisyyttä monistakin asioista. Koitan katsoa asioita muidenkin näkökulmasta ja siksi tämä niin vaikeaa onkin. En haluaisi itsekkäästi vaatia mitään, vaan olen koittanut ujuttaa näkökulmaani mukaan keskusteluun. Eipä näytä toimivan. Jatkossa koitan toimia joulun alla niinkuin itse parhaimmaksi näen. Olen saanut aatoksi kutsun ystäväni mökille, saatanpa tarttua tarjoukseen. Yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Mutta anoppila saa tulla tästä lähtien joulut toimeen ilman minua.Hyvä juttu, aloita uusi jouluperinne jo tästä joulusta, eikä vasta vuoden päästä.
Puhu miehesi mukaan tuonne mökille, hänen ei kuulu viettää joulua ilman sinua, vanhempiensa kanssa.
- rilla-anoppi
Tuntui tutulta , vuosia elimme mekin noin , ainoastaan erolla, että anoppi oli meillä joka joulu , mitään en osannut tehdä niinkuin hän olisi tahtonut . Olin vuorotyössä ja usein osan joulua töissä , siinä sivussa 3 lasta , ok talon hommat ja matkahommista uupunut mies. Vihasin joulun tunnelmaa ja sitä kauheutta ja ahdistusta .
Kun lapsemme lähtivät kotoa , sanoin , että mikään juhlanaika ei ole pakkoa ja te elätte ihan omaa parisuhdettanne tai olette missä haluatte , kenenkään ei pidä käydä velvollisuudesta .
Tähän mennessä aina joku on ollut vuorollaan joulun meillä , milloin heillä ero takana , milloin muuten yksinäisyys tms . Nyt yksi perhe tulee itsenäisyyspäivänä ja annamme lahjat lapsia varten mukaan , vanhemmille maksamme lehden tilauksen , ei lahjoja , itse emme halua krääsää , koko talo täynnä : )
Siispä , pikimmiten kertokaa yhdessä miehen kanssa hänen vanhemmilleen , että aloitatte omat joulutapanne ja voitte käydä vaikka joulua ennen riisipuurolla tms . ja sitten nautitte omasta joulustanne ja mahdollisesti tuttavien tapaamisesta . Se on teoriassa näin yksinkertaista . Käytännössä suurin vastuu on miehelläsi , helposti kääntyy sinua vastaan , siksi miehesi on otettava päärooli tässä asiassa .
Samalla voitte ymmärtäväisesti suositella , että appivanhemmat nauttivat ja lepäävät rauhassa , hiljentyminen lienee paikallaan heillekin .
Liian kilttinä elää toisten elämää ja oma jää johonkin , sitä ehtii katua sitten tässä iässä , kun harmittaa niin penteleesti .
Nauttikaa itsekin ja ostakaa valmiina herkut ja lukekaa tms . mitä ikinä haluatte .
Nautinnollista joulunaikaa teille ja silti voitte pysyä väleissä , uskon , että se onnistuu . - Älä vaan mene..
Meillä mies käy anopilla yksinään joulupäivänä, aaton ja muun joulun vietämme kuten milloinkin haluamme. En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi anoppilan jouluissa, vaan tunnelma on ollut väkinäinen ja "jäykkä" joten kävin vain parina jouluna alunperinkin.. sitten aloin keksiä tekosyitä ja lopulta sanoin etten viihdy ja mies menköön yksinään.. Toimii.. Joku joulu ajattelin että lähdemme reissuun eli mökille.. Olisi mieluisin tapa viettää joulua meille molemmille. Mies ei kylläkään viitsi kuunnella anopin jäpätystä kuinka "polvillaan saa rukoilla" eli syllistämällä sinne saa poikansa paikalle. Kälyni on se kynnysmatto joka selvästi tekee mitä anoppi määrää.. Toki koko muukin perhe, eli lapset. Anoppini on hyvin dominoiva, ja juuri tuohon sävyyn koetti ohjailla minuakin.
Aloittajalle sanon että anna miehen mennä jos tämä haluaa, mutta tee sinä itse kuinka tahdot. Joulurauhaa! - onneksi kaikki päätt
Kun menin naimisiin , asuttiin anopin ja appiukon yläkerrassa ja kaikki jouluaatot vietettiin sit niiden kansaa , ei se silloin haitannut minua.ostettiin sit oma asunto ja appiukko kuoli, sen jälkeen anoppi ja poika joka asui kotona viellä tulivat meille aatoksi, joka ainut aatto ne tulivat valmiiseen pöytään söivät , pikaisesti jaettiin lahjat ja juotiin kahvit sit ukon veli jo sanoikin, pitää mennä kotiin ja vaikka meillä oli joskus vieraitakin esim mun sisko niin niiden piti ängetä jouluksi meille, mulla alkoi olla mitta täysi, mutta en uskaltanut sanoa koska ukkoni halusi että äiti ja veli tulee.Sitten anoppi kuoli ja onneksi ukon veli 50v löysi vaimon vihdoinkin itselleen 20v meni joulut näin ho hoijaa.
- Murheita kaikilla
Kaikilla meillä on harmimme. Joku toinen suree, että hänen luokseen ei tule kukaan jouluna tai häntä ei kutsuta kenenkään luokse. Nyt kun anoppi on kuollut, voit viettää jouluja vain omien sukulaistesi kanssa muistellen hyvällä mielellä, sitä että huolehdit anopistakin hänen kuolemaansa asti.
- affafafaf
Murheita kaikilla kirjoitti:
Kaikilla meillä on harmimme. Joku toinen suree, että hänen luokseen ei tule kukaan jouluna tai häntä ei kutsuta kenenkään luokse. Nyt kun anoppi on kuollut, voit viettää jouluja vain omien sukulaistesi kanssa muistellen hyvällä mielellä, sitä että huolehdit anopistakin hänen kuolemaansa asti.
Miniän tehtävä ei ole huolehtia anopistaan, miniällä on ihan omakin äiti ja vanhemmat.
Avio- tai avoliion myötä ei tule mitään velvollisuutta pysyä toisen äidin vierellä 30 vuotta joka ainoa joulu, hautajaisiin asti. Eikä myöskään kasvaminen aikuiseksi merkitse sitä, että pitää omia vanhempia hoivata omaishoitajana, oman parisuhteen kustannuksella. - niinhän se menee
Juu ei haitannut kun istuit anopin laittamaan valmiiseen joulupöytään, mutta heti alkoi kyrsimään kun osat vaihtuivat.
- niinhän se menee
niinhän se menee kirjoitti:
Juu ei haitannut kun istuit anopin laittamaan valmiiseen joulupöytään, mutta heti alkoi kyrsimään kun osat vaihtuivat.
Tämä siis tuolle anopin yläkerrassa asuneelle.
- irvgidkbj
Päätä nyt ensin ootko lapsi vai aikuinen.
ja kyllä anoppilassa käymisestä voi hyvin kohteliaasti kieltäytyä. Jos siitä rutinaa tulee, niin se on sitten anopin ja appiukon ongelma. Painotan edelleen, että kohteliaasti!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812077Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231788- 161654
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211480Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651413hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201344- 761338
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61292En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111245