Siinäpä se... Ollaan tässä jonkun aikaa koitettu saada suhdetta "toimimaan" mutta vika taitaakin olla vaan meikäläisen tunnepuolella.. ..rakkatta ei ole.
Saman katon alla asustetaan omakotitalossa ja sekin jo itsessään nostaa kynnystä tehdä ratkaisua, mutta isommaksi haasteeksi sanoisin sen miten toinen reagoi.
Riitatilanteissa hänen suustaan tulee jo näitä tekstejä että "kun en vaan riitä ja oon tällainen epäonnistunut yksilö. Haluat vaan jonkun paremman, hoikemman ja aktiivisemman ja kauniimman" jne ja vaikka mitä suunnatonta itsesäälimistä.
Miten tässä voisi sen myöntää että "okei, oot ihan oikeassa, et mulle riitäkään..."
Vaikka kyse ei ole mistään konkreettisesta vaan omista tunteista.. mutta sanopa se hänelle...
Saman katon alla asustetaan omakotitalossa ja sekin jo itsessään nostaa kynnystä tehdä ratkaisua, mutta isommaksi haasteeksi sanoisin sen miten toinen reagoi.
Riitatilanteissa hänen suustaan tulee jo näitä tekstejä että "kun en vaan riitä ja oon tällainen epäonnistunut yksilö. Haluat vaan jonkun paremman, hoikemman ja aktiivisemman ja kauniimman" jne ja vaikka mitä suunnatonta itsesäälimistä.
Miten tässä voisi sen myöntää että "okei, oot ihan oikeassa, et mulle riitäkään..."
Vaikka kyse ei ole mistään konkreettisesta vaan omista tunteista.. mutta sanopa se hänelle...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Niin, kun ei ole tarkoitus loukata, vaan päästä elämässä eteenpäin...
No, jos olet jo päätöksesi tehnyt, että sinkuksi haluat, niin sano se hänelle ihan rehellisesti. Kumppani hyppii seinille ihan varmasti, mutta se tunnereaktio on joka tapauksessa vastaanotettava, se kuuluu asiaan. Parisuhteen päättymänen on oma prosessinsa sekin ja sitä ei pääse pakoon.
Eikä tunteilu ole teidän ainut ongelmanne, kun on yhteinen talokin. Miten se myydään, minne siitä muutetaan, jne., kaikki sekin on mietittävä yhdessä ja erikseen.
Olisi siis reilua nostaa kissa oikeasti pöydälle ja alkaa viemään aikomusta konkretian tasolle, muuten siltä aikomuksilta menee uskottavuus.
Ei käy kateeksi. Edessänne on todella paskamainen elämänvaihe. Toivottavasti sulla on kavereita ja tukijoita, ja naisellasi myös, sillä heitä te tulette vielä tarvitsemaan, molemmat.
Ymmärrän tunteesi jotenkin. Itse elän avosuhde helvettiä mistä rakkaus loppunu jo aikoja sitten. En pääse irti. Kärsin päivästä toiseen ja mietin miten tästä pääsisi pois. Pelkään kaverini reaktiota jos kerron totuuden. Toistaiseksi olen vaan koittanut päivästä toiseen, mut sydämmeni huutaa tästä kärsimyksestä pois. Intiimiä kanssakäymistä ei ole ollut ainakaan vuoteen. Toinen ei vaan tajua, etten pysty tähän suhteeseen.
Eli nainen aistii että ei riitä.Millaisen naisen sitten haluat,pitäähän sun vähän perustella mikset voi antaa tunteen kehittyä vaan koet ettei tyttö ole ihan se paras jonka voisit saada.
Sama tuli mieleen että nainen on aistinut ettei riitä. Tai sitten oikeasti huono itsetunto/huomion hakua ja se taas on tappanut sinun tunteesi eikä nainen ole tajunnut että se vaikuttaa sinuun niin paljon. Oletko varma että kaikki tunteet on kuollu? Jos on niin ei siinä auta kuin sanoa suoraan, ehkä nainenkin oppii siinä itsestään jos huono itsetunto onkin vain ollut huomion hakemista.
"Nainen on aistinut ettei riitä". Varmasti on aistinut. Mies vilkuilee muita, kehuu niitä, sanoo ehkä "mikset sinä pukeudu noin" , "onpa isot tissit".. siis kehuu muita naisia sille omalle puolisolleen... Miten olisi arvon miehet ja naiset: Miltä teistä tuntuisi, jos se oma puoliso estotta kehuisi sinulle muita miehiä/naisia. Miltä sinusta tuntuisi, tuntisitko huonommuutta? Minä ainakin tuntisin. Jos ei skulaa, pitää asia tehdä selväksi eikä jättää sitä toista osapuolta kuvitelmiin, että hyvin menee.
Niin, eihän miehen itsetunto kestäsi yhtään, jos vastaavasti kehuisin hänen tyyliin:
- onpa tyylikäs herrasmies ja millainen takki, mikset sä pukeudu noin?
- katso miten naapuripöydän mies syö, jo ruokailutavoista näkee, että on tasokas, yrittäisit nyt sinäkin?
- mitä huomaavaisuutta, avaa vaimolleen oven, mikset sä koskaan tee noin?
ja sitten samalla tissiosastotasolla miehen kanssa
- mahtaa olla iso, kun noin housuissa pullottaa?
- katso mitkä lihakset ja miten kiinteät pakarat?
- mitkä rintakarvat ja sulle ei kasva edes yhtä karvaa?
Tehkää mielikuvitustesti puolin ja toisin. Miltä tuntuisi?
Aloituksestasi tulee hyvin ilmi, ettet todellakaan rakasta häntä. Ei sinun tarvitse hänen vikojaan ruveta luettelemaan, kun kerrot tahtovasi erota. Sano jotain esim., että sinusta tuntuu, ettette ole toisellenne ne oikeat, tahdot viettää vielä sinkkuelämää jne. Päästä hänet etsimään ihminen jolle kelpaa.
Niin että onkohan kaikki tunteet jo kuollu..?
On tässä painittu asian kanssa jo pidempään..
Reilu vuosi sitten jätin naisen jo kerran, mutta löysimme sitten vielä asioita joita on nyt koitettu saada toimimaan... Mikään ei sinällään ole isommin muuttunut, ja itselläni on mennyt maku koko yrittämiseen.
Ehkä vähän tympeä ajatustapa, mutta jos en enää vaan halua / jaksa yrittää / ei kiinnosta, niin ehkä tämä nyt vain on tässä...
Silloin reilu vuosi takaperin kun tämän erokortin vedin hihasta, järkytyin itse toisen reaktiosta... ..oli lähestulkoon sairaalakunnossa
Mikä teillä ei tarkemmin ottaen toimi?sanot että joku ei toimi kuin vika olis tytön käytöksessä,mutta sitten toisaalta sanot ettei tunne riitä.Ei todella ole oikein pompottaa toista monta kertaa dumppaamalla ja alentamalla antamaan "uusi mahdollisuus"jos toinen ei teekään mitään väärin,vaan et itse halua seurustella.Mitä sitten hait tältä naiselta,oletko miettinyt millainen Tää on ihmisenä ja pystytkö hyväksymään.Jättämisuhan alla kiukutteleva epävarma kuva ei kuvasta naisen oikeaa persoonallisuutta,joten älä syytä häntä siitä.
En häntä syytäkään.
Eikä se syyllisen osoittaminen tässä keskustelussa ollutkaan pointti, vaan eri keinot millä voisi pehmittää toisen laskua ja miten suhtautua itse toisen reaktioon. Miten saada toinen ymmärtämään että kyse ei ole mistään niistä ulkoisista seikoista mitä toinen luulee?
Haluaisinkin kanssa tietää onko sellainen "seinille kimpoilu" ja ihan totaalinen kontrollin menettäminen erotilanteessa ihan normaalia jolloin mun olisi hyvä vain pitää sormet korvissa ja katsoa muualle?
Vai mitä toinen sillä hakee että tekee erosta sellaista draamaa? Ei se mielestäni helpota kumpaakaan...
Ymmärrän että joskus on vaikea hyväksyä ikäviä asioita mutta tuntuu että silloin kun nainen (en halua yleistää) on jätettävässä asemassa niin kaikki keinot on sallittuja miten saa käyttäytyä? Ikääkin meillä on kuitenkin se 30
Kaipaisin vastauksia nyt niihin olennaisiin mitä kysyin, syyllisten osoittelijat muualle. Kiitos.
Oletko varma, ettei kyse ole ulkoisista seikoista? Eikös ihminen ole sekoitus sekä ulkoisia, että sisäisiä seikkoja? Tuskin osaat sitä kovin hyvin määritellä, miksi et enää toista rakasta, vai mitä?
Mutta niin... Uskon kyllä, että aikuinen nainen ymmärtää, ettei kyse ole pelkästään hänen ulkonäöstään tms. jos rakkaussuhde päättyy.
Ehkä itsensä mollaamisella on tarkoituksena saada sinut vakuuttelemaan rakkauttasi? Riitatilanteessa kun usein saattaa tuntua siltä, ettei toinen rakasta. Ja rakkauden osoituksiin riita saattaa päättyäkin, päästään helpommin sovintoon.
Ei sitä laskua voi mitenkään pehmittää, jos toinen sinua todella rakastaa. Se on kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Vai etkö itse ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, sinä osapuolena, jonka alta matto vedettiin? Kyllä se minun mielestäni on ihan normaalia hyppiä seinille, jos toisen on olettanut aina pysyvän vierellä, jos on luvattu rakastaa.
Sitä voisi löyhästi verrata läheisen kuolemaan. Jos toinen vanhemmista tai sisarus kuolee, siinä itse kukin hyppii seinille. Toiset saattavat vain turtua, ilman mitään "draamaa". Jotkut voivat tilanteen melko nopeasti hyväksyäkin.
Seinille hyppimisen tarkoituksena voi myös olla tuoda omat vahvat tunteet toisen tietoisuuteen, kun tuntuu, ettei mikään muu auta. Osittain se voi olla itsekästä, väkisin kiinni pitämistä, mutta myös vaikka sitä, ettei halua jäädä katumaan mitään. Ettei sitten tarvitse vuosi eron jälkeen itkien miettiä, että mitä, jos vaan itse olisi tehnyt jotain enemmän, antanut kaikkensa, ehkä asiat voisivat olla toisin nyt. Se voi helpottaa tilanteesta yli pääsemistä, että tietää yrittäneensä kaikkensa.
Itse ymmärrän tuollaista käytöstä siinä mielessä, jos ei ole täysin varma, onko toisella vielä tunteita. Jos käytös sinua kohtaan jatkuu kauan senkin jälkeen, kun on varmuus siitä, ettei sinulla rakkauden tunteita ole, on se vain itsekästä. Sille ei kai oikein muuta voi, kuin kääntää selkänsä.
Toki selkänsä voi vaan muutenkin kääntää, mutta voi myös kertoa, että rakkautta joskus oli (jos oli), ja että nyt olet varma, ettei niitä tunteita enää ole, ja jos hän sinusta välittää, hänen pitäisi päästää irti, sillä suhde ei tee sinua enää onnelliseksi. Kun sen suoraan sanoo, ettei rakasta, ei pitäisi toisen erehtyä luulemaan, että syy on jossain muualla.
Pahoillaan voi myös kertoa olevansa, muttei välttämättä kannata liikaa sääliä, se todennäköisesti tekee tilanteen vain hankalammaksi molemmille. Sinulla on kuitenkin myös oikeus tunteisiisi, vaikka ne toista satuttaisivatkin.
Niinhän sitä sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Ilmeisesti siksi, koska silloin on tarkoitus taistella viimeiseen asti? (Ja kyllähän näitä miehiäkin löytyy, jotka jäävät roikkumaan...)
Saattaa vaikuttaa järjettömältä käytökseltä, ja varmaan vaikuttaa naisestakin jälkeenpäin.
Tässä kirjoituksessa oli nyt oletuksena, että kyseisellä naisella on vahvoja tunteita sinua kohtaan. Voihan olla, että kaikki tuo on vain jotain ihme pelleilyäkin...
Mielestäni suora puhe on parasta puhetta. En usko, että siihen on mitään maagista keinoa, jolla pääsisit suhteesta ulos helpommin. Siinä täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka toisen satuttaminen ikävältä tuntuisikin. Antamalla sinulle riittämättömän suhteen jatkua, tuhlaat vain omaa aikaasi, ja toisen myös.
Tsemppiä teille.
Tosi hienoa, kun ajattelet vielä hänen tunteitaan.
Uskoisin että hän on vaistonnut sun tunteiden kylmenemisen ja osa käytöstään johtuu siitä! Hakee epätoivoisesti sun huomiotasi.
Luulen että se lopullinen ero tulee olemaan hänelle hirveä,ehkä parempi olisi jos voisit jonkun naisesi hyvän ystävän kanssa jutella ja kertoa mitä mietit jotta naisellasi olisi sen eron tultua heti joku tukemassa!! sitä hän tarvitsee heti kun lähdet jottei olisi yksin ja tekisi mitään peruuttmatonta.
Ehkä yksi konsti voisi olla "etäisyys", voisitko jutella naisesi kanssa että koittaisitte pitää ns. taukoa,pikku hiljaa pidemmän aikaa erossa!! ensin vaikka olisit vkl.pois ja sitten viikon jne. ettei heti sitä lopullista eroa! naisesi huomaisi että hänen on opittava tulemaan toimeen ilman sua, kun olet esim. vkl. pois voisi se joku hänen ystävä viettää aikaa naisesi kanssa ja se pikkuhiljaa oppisi ettei elämä ole vain sinä....tuntuu siltä että hän pelkää yksin jäämistä,liikaa sinussa kiinni.
Et sinä toisen reaktioita varmaan pysty pehmittämään. Nehän juontuu siitä, että jätät hänet ja jos hän on taipuvainen uskomaan, että se johtuu siitä, että hän on liian huono tai liian huono sinulle, niin ei se tapa, millä hänet jätät varmaankaan hänen osaltaan tilannetta auta.
Jätä hänet sellaisella tavalla, jonka kanssa itse pystyt elämään. Eli sellainen, missä olet yrittänyt eroamisen hoitamaan tarpeeksi "nätisti". Hänellä on sitten oma tapansa käsitellä asiaa, eikä se välttämättä ole kaunista katsottavaa.
Jos hän tiukkaa sitä, että miksi niin viime kädessä on paras varmaan antaa se rehellisin vastaus, minkä pystyt sanoiksi muotoilemaan. Ja sattuuhan se, mutta pidemmän päälle enemmän sattuu sokerikuorruttelu, kun toinen ei myönnä, että ei vaan halua enää olla enää yhdessä.
Reilua on antaa naisen löytää itselleen se oikea. Kai haluat hänenkin olevan onnellinen ja aidosti rakastettu.
Pelkäät, ettei nainen kestä, että hän ei saa olla enää seurassasi? Jos on toiseen kiintynyt, niin ero tuntuu pahalta vaikka ei olisi edes rakastunut. Nainen kestää sen, ja toipuu pikemmin kuin itse ehkä haluasitkaan.
Ei mitään pikkuhiljaa hivuttavaa eroa. Se loukkaa ja vähättelee naista. Vai pelkäätkö ettet olekaan korvaamaton hänelle? Onko sinulle vaikeaa ajatella näkeväsi naisesi uuden miehen kanssa, onnellisena, rakastuneena ja itsevarmana?
Ap mitä tahdot sanoa "Miten tässä voisi sen myöntää että "okei, oot ihan oikeassa, et mulle riitäkään..."
Vaikka kyse ei ole mistään konkreettisesta vaan omista tunteista.. mutta sanopa se hänelle.."
Minulle tulee vaikutelma että ennen kaikkea haluat ap säästää itseäsi tässä erossa kuin ajatella naisen tunteita. Totta kai itsetunto kärsii, jos vuosikaudet joutuu olemaan roikutettuna miehen kanssa suhteessa, jossa mies ajattelee naisesta noin alentuvasti. Naisen itsetunto varmaan kohentuu eron jälkeen, usko pois.
Olin samssa tilanteessa kesällä... ilmoitin kumminkin ihan selkeäsanaisesti mutta kohteliaasti etten halua enää pitää yhteyttä...
Sellaisen viikon ajan kaveri pommitti tekstareilla yms, mutten enää vastannut millään tavalla
Usko pois... reilu ja kohtelias ero on itsetunnolle kumminkin paras vaihtoehto... jääminen "pakko"suhteeseen syö vielä enemmän kun se tulee kumminkin esille epäsuorana viestinä ja on vielä kuluttavampaa
Täysin samaa mieltä kanssasi! Ap., Nainen mahdollisesti luulee, että teillä on vain kriisi, jota hän ehkä yrittää työstää vaikkapa ammattiauttajan kanssa tai muuten tuhlaa voimiaan ja aikaansa... Ohjaat naista harhaan. Kuinka valehtelemalla ja kieroilemalla voisit vahvistaa naisen itsetuntoa?
Ap. Et ole korvaamaton naisellesi. Oikeasti.
Itsellä sama ongelma, tunteet ovat vain kadonneet. Pitäisi löytää munaa jättämään.
Asumme samassa taloudessa, asunto kyllä on minun, niin en tiedä yhtään että miten sanon toiselle että nyt se on ohi, sinun pitää muuttaa pois.
Ei ole helppoja asioita nämä, ja kyseinen nainen on vielä niin herkkä..
Miksi aloit suhteeseen naisen kanssa jos näit että hän on hajoamaisillaan ja liian herkkä?????etkö osaa kantaa vastuuta toisesta ihmisestä- sitä myös parisuhde tarkoittaa, sori vaan jos tuli yllätyksenä.
No et sinäkään ihan täyspäinen ole. Miksi pitää kantaa vastuu aikuisesta ihmisestä? En ymmärrä, jokainen kuitenkin vastaa itsestään ja omasta onnestaan parisuhteessakin. Ja jos ei rakasta niin ei rakasta, ei tuollainen hysterisointi auta siinä tilanteessa, eikä aloittajan nainenkaan voi tilanteelle mitään. Ottakaa vaan vastuu itsestänne, niin olette onnellisempia.
Täyspäiseksi haukkuminen tuskin tekee sinusta itsestäs kovinkaan tervettä myöskään.
Noin itsekäs asenne on syvältä "jokainen täällä vastaa omasta onnestaan", no tuota kyllä siihen vähän myötätuntoa vaaditaan..... eikös vaan. Näin joulun alla ja kaikkea.
Kannattaa miettiä pitääkö satuttaa jos ei todella tahdo toista, ei ole pakko alkaa seurustelemaan ennenkuin on varma.
Kyse on nyt siitä, että haluatko jatkaa suhdetta vai et. Jos et halua enää yrittää, niin sitten sinun pitää sanoa se naiselle. Voit sanoa sen puhumalla tai jos on helpompaa, niin kirjoita kirje tai sähköposti, jossa sanot asiat.
Minusta toista ei saa loukata, vaikka haluaisikin itse erota. Voit sanoa jotakin seuraavista:
- voit kertoa, että mitä kaikkea hyvää naisessa on ja että mihin hänessä ihastuit
- koet että sinulla ei ole annettavaa suhteeseen
- koet, että ette ole toisillenne oikeat ihmiset
- haluat miettimisrauhaa, että mitä elämältäsi haluat etkä ole valmis sitoutumaan nyt kenenkään kanssa
- ehkä et ole vielä valmis vakavaan parisuhteeseen
- et halua teeskennellä tunteitasi ja pakottaa itseäsi vasten tahtoasi, koska pidemmän päälle kumpikin teistä tulisi onnettomaksi
- naisessa on paljon hyvää ja hänestä tulee vielä hyvä vaimo ja äiti jollekulle, mutta et vaan koe, että teillä olisi tarpeeksi yhteistä
- olet yrittänyt kovasti saada suhteen toimimaan, mutta väkisin yrittämällä tilanne menee vain huonommaksi.
Minusta on hienoa, jos todellakin olet jättämässä naista vajavaisen suhteen takia eikä sen takia, että olet katsellut muita naisia. Toisaalta aina kannattaa pitää myös elämän realiteetit mielessä: saatko jatkossakaan tuon parempaa naista, joten onko parempi olla sinkkuna ja saada ehkä joskus joitakin parempia naisia sänkyyn, mutta niin, että parempaa naista ei saa parisuhteeseen. Riittääkö sellainen elämä? Haluatko itse perheen ja lapsia?
Vaikuttaa ihan läheisriippuvaiselta naiselta. Tekee kaikkensa, että saa syyllistettyä miehensä.
Miksi pitäisi väkisin roikkua suhteessa, kun ei kiinnosta. molemmat siinä kärsii.
Parempi kertarutina, kuin ainainen kitinä.
Nainen voi hakeutua mielenterveyspuolelle yleiselle tai yksityiselle puolelle ja niin kantaa vastuun itsestään.
Ei aina tarvitse olla läheisriippuvainen. Oletan, että nämä kaksi kolmikymppistä ovat ostaneet sen talon, ja tässä saattaa olla naisen puolelta pelko veloista, jos (ja yleensä kun) nainen on se huonompipalkkainen tai suuri pettymys, kun ei onnistunutkaan... Nuo on niin monisyisiä asioita, joihin kukaan ei voi antaa tyhjentävää vastausta ja nyt olemme vain herran tietojen varassa, ja hän oletettavasti esittää asian itselleen edullisessa valossa. Älkää aina uskoko kaikkea, mitä se toinen osapuoli kertoo. Näissä parisuhdeasioissa on AINA kaksi osapuolta. Aloittaja-herra voisi pyytää vaimonsa/avovaimonsakin kirjoittamaan tänne jotta saisimme toisenkin osapuolen näkökannan asiaan.
Usko pois: kaikki on vaikeampaa ennen eroa juuri siinä tilanteessa, kun jahkailee päätöksen kanssa eikä saa sitä tehtyä. Sitten, kun lopullinen päätös on tehty ja toteutettu, elämä helpottaa. Materiaalisten asioiden takia on typerää olla yhteiselossa.
Tottakai tulee vaivaa, väsymystä, pelkoja ja vaikka mitä muuta, kun muutetaan uraantunutta elämää. Muutosvastarinta puskee päälle. Elämä kantaa kuitenkin, kaikki järjestyy.
Nimerillä "Repäisy" lienee elämä helppoa.
Ei ole järjen hitustakaan, joten elämä lienee helppoa.
Sitä kuvastaa suomen kielen taitosi ja tekstisi sisältö.
Turha siinä on yrittää rimpuilla, jos ei toimi. Jos aiot jättää hänet, loukkaat joka tapauksessa, sille ei vain voi mitään.
Tämmöisiin tilanteisiin sitä joudutaan kun muutetaan saman katon alle, vaikkei olla edes naimisissa. Avioliitto-instituution olisi tarkoitus suojella parisuhdetta ja kantaa niidenkin hetkien yli kun tuntuu ettei rakasta toista. Rakastaminen on paljon myös tahtomista. Eihän papin edessäkään kysytä rakastatko koko loppuelämän, vaan tahdotko rakastaa.
Jos taas ei mennä naimisiin, niin kaikki on ihan levällään kuin jokisen eväät.
Tosin, mitä avioliittoon tulee, niin nyky-yhteiskunta on romuttamassa sitäkin hyvää vauhtia...
Pitää vaan "kovettaa"itsensä ja erota.Pidemmän päälle olet itse samassa jamassa,eli melkee sairaalakunnossa jos jatkat suhdetta!!minulla oli vähän samanlainen tilanne,kun erosin miesystävästäni,uhkaili itsemurhalla ym.mutta tein ratkaisun ja päätin suhteen!Hyvin menee nyt molemmilla,aika haavat parantaa!
Keskustele ja perustele, kerro mikä mättää. Kerro myös mikä suhteessa ja erityisesti hänessä on hyvää. Sano että olet valmis kuuntelemaan ja juttelemaan tarvittaessa. Kerro että ette vain sovi toisellenne/teillä ei ole tarpeeksi yhteistä.
Voi, voi.....
Mee uuestaan koulunpenkille...
heh,heeeee
Miten voit jättää naisesi loukkaamatta? Et mitenkään. Mutta jos tunnet niin vahvasti ja olet pitkään jo eroa miettinyt ja se tuntuu oikealta ratkaisulta, niin toimeen vaan.
Istumaan pöydän ääreen ja kertomaan että et halua jatkaa suhdetta täällä kertomistasi syistä.
Ketään, ei sinuakaan voi pakottaa rakastamaan ja jos tämä ei ole sellainen väliaikainen "notkahdus" vaan jatkuva tilanne teillä, viisainta sitten erota.
Molemmille jää reilusti aikaa vielä löytä uudet kumppanit, perustaa perhe jne.
Syyllisiä on kenenkään turha kaivella, joskus vaan käy niin että ajan saatossa huomaa ettei tämä ole se ihminen jonka kanssa haluaa elää. Ihan turhaa tuollainen kun tuolla joku kirjoitti että miksi sitten aloit hänen kanssaan olemaan. Silloin olet päättänyt niin ja nyt on tilanne toinen.
Kyllä kolmekymppisen aikuisen naisen pitäisi erosta selvitä ja sinun tehtäväsi ei ole toimia siinä auttajana.
Tämän naisen täytyy etsiä apunsa muualta ja kasvaa ihmisenä, ja ottaa erosta sekä suhteesta opikseen, tarkoitan tällä sitä että kasvattaa itseluottamustaan vaikka ammattiavun kera.
Mikään ero tuskin on helppo, eikä niin ole tarkoituskaan. Silloin on hyvä aika pysähtyä miettimään mitä oikeasti elämältään haluaa ja jatkossa koettaa olla viisaampi.
Olen nainen, mutta empatiani ovat myös sinun puolellasi. Moni ajattelee että se jättäjän eli ratkaisijan rooli olisi helppo, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä.
Aina me ollaan säälittelemässä sitä jätettyä mutta harvemmin kukaan pysähtyy miettimään sen toisen osapuolen roolia.
Eron pehmittelemisestä sanon että se on jotenkin kyseenalaista touhua. Siinä ehkä jätetään toinen osapuoli hieman epätietoiseen tilanteeseen ja toivon kipinä saattaa jäädä elämään.
Tyly ei tarvitse olla, mutta asiallinen ja rehellinen. Uskon että osaat asian hoitaa riittävän hyvin. Kukapa meistä eronneista olisi oman eronsa "täydellisesti" tehnyt, jokainen huolehtii asiansa niin hyvin kuin osaa.
Oletus että toinen vaan itsesäälistä sanoisi asioita, on sun luoma mielikuva ja oma ennakkoasenteesi muihin. Aika kylmä asenne sulla. Puhuminen ja erilleen, tällä hetkellä ei voi muuta. Tilanne pahenee kummallakin, jos jumit tuossa. Voitte sähköpostissa tai pariterapeutilla selvittää vielä eron jälkipyykkiä. Kommunikointi ei tunnu sujuvan, että tulisi oikein ymmärretyksi.
Loukkaamattomuus on mahdotonta missään erossa.
Voi vain sanoa, että olet ihana, hyvä ja mukava, mutta tämä ei minusta vain tunnu oikealta. Sille ei voi mitään, jos toinen loukkaantuu, mutta ei väkisinkään kannata suhteessa pysyä.
Se, että toinen alkaa marttyyriksi, ei ainakaan paranna asiaa. Marttyyrille voi sanoa suoraan että lakkaa säälimästä itseään. Ja että se ei kuulosta mukavalta, vaan ahdistavalta. Siitä alkaa marttyyrilläkin paraneminen...
Mieti tilanne omalle kohdallesi ja huomaat että se voit olla sinä joka ruikutat seuraavassa suhteessa samoja asioita sinua roikottavalle!
Miksi aloit suhteeseen tämän herkän tytön kanssa, eihän sinulle ole edes syytä miksi olit hänen kanssaan , miks muuten tapailu ei riittänyt vaan piti suhteeseenkin aseti päästä, ja nyt eroat ilman syytä. Mene itseesti ja mieti seuraavan kerran onko toista kohtaan edes tunteita, ennenkuin mietit seurustelukuvioita.
minun ex muija jätti minut sähköpostilla jonka sain työpaikalleni. siinä meni 7v kihloissa ja kaikkiaan 10 vuotta hukkaan. eli laita viestiä vaan muijalle menemään ei sekään sinua säälisi . minun rankat kokemukseni ei painaneen edes niin paljoa että olisi sen kasvotusten sanonut.
että ämmätkin jätetään rannalle ruikuttamaan hahahhhaa!!!!!!
Minä jätin mieheni ja yritin tukea häntä eron jälkeen koska hän vaikutti niin loukkaantuneelta, avuttomalta ja puhui avoimesti masennuksestaan ja jopa itsemurha-aikeista
Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin että se oli taas vaan uusi tapa saada minut kokemaan huonoa omaatuntoa...
mietin jopa paluuta suhteeseen siksi etten tuottaisi hänelle "pahaa mieltä" mutta onneksi tulin järkiini ja elämäni "kynnysmattona" päättyi.
Ei ketään voi jättää loukkaamatta...mutta ne tunteet on vaan jokaisen käytävä läpi...vaikka itse on jättäjä, ei se tee asiaa paljonkaan helpommaksi, varsinkaan jos pyrkii liikaa ajattelemaan toisen tunteita...
Ole vaan itsekäs ja ajajttele ennen kaikkea omaa hyvinvointiasi...aina ei voi ajatella vaan muita!
Yritä tehdä hyvä ero. Se kantaa....Tuskin naisen itsetunto tässä se juttu on. Se on voinut ajan kanssa huonontua sinun nahkeilusi vuoksi ja korostuu entisestään nyt. Varaa aikaa runsaasti puhumiselle. Ota vastaan toisen reaktiot ja ole turvana. Pohdi mitä vastailet kysymyksiin joita sataa...
Kumpi muuttaa, miten talo...mieti, juttele. On normaalia voida huonosti ja kimpoilla seinille. Ohjaa kriisikeskukseen, psykologille, eikä itsellesikään tekisi huonoa. Ja muista. Älä aloita uutta ennenkuin olet todella sinut asioidesi kanssa.
Lähde kuitenkin kun kerran haluat. Sääli on sairautta. Toinenkin voi löytää vielä jotain hyvää kunhan yli pääsee.
Sano sille:" Ala vetää senkin soppaluu". Käypi nopeesti.
Riittämättömyyden tunteet.
Anyways.
Jos koitat jättää takertujan, sun pitää jotenkin saada tämä takertuja ymmärtämään asia omasta näkökulmastaan, että toi takertuminen on absurdi juttu, asenne ongelma, tms.... elämä jatkuu.
Itse en löytänyt muuta vaihtoehtoa kuin olla ja elää se pa.s.k.i.a.i.s.e.n viitta harteilla.
Ei kannata miettiä mitä nainen ajattelee/tulee tuntemaan, akka vaihtoon, mieluummin käyt uuden ulkomailta. Itse miehenä jä jätettynä huomasin, ettei naiset ajattele vastaavassa tilanteessa miestä ollenkaaan, vain omaa napaa ja näin se on joka asiassa.
Itsekkin olin vuosia miehen juupas-eipäs otteessa ja aina vaan rakastin,.asuimme myös yhteisessä osoitteessa ja yksi päivä hän vain ilmoitti tekstarilla ettei tule kotiin.kuukauden kuluttua muutin pois kun asunto järjestyi.Tapahtuneesta aikaa yli kuusi vuotta ja viime talvena hän otti yhteyttä ja halusi katsella asiaa uudestaan.enpäs huolinut häntä ja hän loukkaantui.Hän oli elämäni suuri rakkaus ja surin vuosia..tänäkään päivänä hän ei ole vastannut kysymyksiini miksi ero tuli.aikuismaista?ei.eli AP eroa rehellisesti.
jos suhde ei tunnu oikealta, lähde pois - teet oikein itsellesi ja toiselle.
mutta kahdeksan viikkoa sitten jätettynä, pyydän tämän toisen puolesta: ole varma päätöksestäsi! älä viikkojen jälkeen ala empimään ja miettimään josko teitkin väärän päätöksen, jos niin teet niin älä sitä ainakaan toiselle kerro ennenkuin olet täysin varma että haluat palata takaisin - loppu elämäksi.
omalla kohdalla kävi niin että eron jälkeen neljään viikkoon ei mitään yhteyttä, sitten viesti "jos sittenkin tein väärän päätöksen", parin päivän harkinta ja viesti "ei oikea päätös tämä sittenkin oli"...
tämä hajottaa ja palauttaa jätetyn alkuun ja hidastaa eteenpäin menemistä...
Se on oikeesti hirveetä. Vai tekeeköhän ne sen tahallaan?? miettikääpä sitä!