Olen 22 vuotias nainen.
Olen viime vuosina tuntenut itseni yksinäiseksi. Vaikka on aina ollut ystäviä ja läheisiä, niin viime aikoina olen silti tuntenut yksinäisyyttä. Minulla on, tai on ainakin ollut, neljä läheistä ystävää. Olemme olleet "me" teini-iästä lähtien, mutta olemme kasvaneet erilleen poikaystävien, koulujen, töiden ja harrastuksien takia. Emme enää edes asu samassa kaupungissa. Näemme todella harvoin ja tilanne on tällä hetkellä se, että jokainen meistä pitää ottaa niskasta kiinni kun joku möläyttää että nyt ei olla nähty taas pitkään aikaan. Kaikki tuntuu feikiltä. Jokainen elää niin sanottua omaa elämää ja niillä jotka opiskelee on jo uusia ystäviä (minulla ei, käyn töissä).
Kaikki alkoi siitä, kun huomasin että yritin keksiä syitä miksi en pystynyt nähdä, tai mennä kahville. Minuun iski kauhea ahdistus jos joku kysyi minut kahville tai kylään. Ihmettelin ensin onko minussa jotain vikaa, kun en halua kavereita nähdä. Sitten tajusin, että minua ahdistaa, koska tuntuu etten voi enää olla oma itseni heidän seurassa. Aina kun nähdään, niin tuntuu, että pitää laittaa tietyn "modein" päälle. Kaikki on nykyään todella pinnallista, ja kaikilla on nykyään todella paljon "mielipiteitä" toistemme elämästä. Kyse ei ole siitä etten välittäisi heistä, mutta olen vaan tullut siihen päätökseen että en enää viihdy yhtä hyvin heidän kanssa (ja luulen että ainakin joku muukin heistä ajattelee samalla tavalla).
Minulla on avomies ja tulemme hyvin toimeen, mutta tulen hulluksi siitä ettei minulla ole muita ystäviä. Olen asunut samassa kaupungissa melkein koko elämäni aikana ja tiedän jo paljon ihmisiä. En haluaisi käydä koputtamassa vanhan koulukaverin ovea ja kysyä mitä kuuluu, vaan haluan tavata uusia ihania ihmisiä. Haluan taas spontaanisesti keksiä asioita, käydä kävelyillä, kaupungilla, baareissa, reissuissa, no melkein kaikki nuo perus mukavuudet. Tykkään juoda punaviiniä ja puhua syviä asioita. Haluaisin sellaisen ystäväpiirin, jossa voidaan olla erilaisia, mutta tulisimme kuitenkin hyvin toimeen ja kukaan ei tuomitsisi toisen elämää. Mistä tällaisia ystäviä voi löytää? Muuttaa uuteen kaupunkiin? Miten lähestyn ihmisiä?
Onko teillä kokemuksia?
Olen viime vuosina tuntenut itseni yksinäiseksi. Vaikka on aina ollut ystäviä ja läheisiä, niin viime aikoina olen silti tuntenut yksinäisyyttä. Minulla on, tai on ainakin ollut, neljä läheistä ystävää. Olemme olleet "me" teini-iästä lähtien, mutta olemme kasvaneet erilleen poikaystävien, koulujen, töiden ja harrastuksien takia. Emme enää edes asu samassa kaupungissa. Näemme todella harvoin ja tilanne on tällä hetkellä se, että jokainen meistä pitää ottaa niskasta kiinni kun joku möläyttää että nyt ei olla nähty taas pitkään aikaan. Kaikki tuntuu feikiltä. Jokainen elää niin sanottua omaa elämää ja niillä jotka opiskelee on jo uusia ystäviä (minulla ei, käyn töissä).
Kaikki alkoi siitä, kun huomasin että yritin keksiä syitä miksi en pystynyt nähdä, tai mennä kahville. Minuun iski kauhea ahdistus jos joku kysyi minut kahville tai kylään. Ihmettelin ensin onko minussa jotain vikaa, kun en halua kavereita nähdä. Sitten tajusin, että minua ahdistaa, koska tuntuu etten voi enää olla oma itseni heidän seurassa. Aina kun nähdään, niin tuntuu, että pitää laittaa tietyn "modein" päälle. Kaikki on nykyään todella pinnallista, ja kaikilla on nykyään todella paljon "mielipiteitä" toistemme elämästä. Kyse ei ole siitä etten välittäisi heistä, mutta olen vaan tullut siihen päätökseen että en enää viihdy yhtä hyvin heidän kanssa (ja luulen että ainakin joku muukin heistä ajattelee samalla tavalla).
Minulla on avomies ja tulemme hyvin toimeen, mutta tulen hulluksi siitä ettei minulla ole muita ystäviä. Olen asunut samassa kaupungissa melkein koko elämäni aikana ja tiedän jo paljon ihmisiä. En haluaisi käydä koputtamassa vanhan koulukaverin ovea ja kysyä mitä kuuluu, vaan haluan tavata uusia ihania ihmisiä. Haluan taas spontaanisesti keksiä asioita, käydä kävelyillä, kaupungilla, baareissa, reissuissa, no melkein kaikki nuo perus mukavuudet. Tykkään juoda punaviiniä ja puhua syviä asioita. Haluaisin sellaisen ystäväpiirin, jossa voidaan olla erilaisia, mutta tulisimme kuitenkin hyvin toimeen ja kukaan ei tuomitsisi toisen elämää. Mistä tällaisia ystäviä voi löytää? Muuttaa uuteen kaupunkiin? Miten lähestyn ihmisiä?
Onko teillä kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.