Ajattelinpa pitkän pohdinnan jälkeen kertoa tarinani tälle palstalle.
Tapasin vuosia sitten miehen, joka hyväksyi sen, että minulla oli ennestään lapsia. Miehellä oli jo oleskelu-lupa ja oli Suomeen kotiutunutkin usean vuoden aikana. Hän käytännössä muutti heti luokseni, olimme aivan erottamattomat ja rakastuimme toisiimme hyvin nopeasti. Hän jätti kaverinsakin, kun halusi viettää aikansa töiden jälkeen ja vapaapäivinään aina minun ja lasteni kanssa.
Puolen vuoden jälkeen paljastui, että tällä miehellä olikin "vaimo" kotimaassaan. Oli mennyt epävirallisesti naimisiin siellä juuri ennen tutustumistaan minuun. Heillä ei ollut rakkausliitto, eivät oikeastaan edes tunteneet toisiaan kovinkaan kunnolla. Se oli KOVA PAIKKA! MIES OLI SALANNUT NIIN SUUREN ASIAN! "Vaimo" sai tietää meistä ja rukoili miestä etteivät eroaisi, koska se olisi naiselle ja molempien suvuille suuri häpeä. iTKIN JA ITKIN JA ITKIN, KUN TUNSIN TULLEENI NIIN PETETYKSI. En luottanut miehen sanoihin siitä, kuinka ei "naimisiin mennessään" tiennyt, että heti hänen kohdalleen tulee ihminen, johon rakastuu, kun oli ottanut maastaan naisen muiden tahdosta ja mukavuussyistä.
Mies kuitenkin jätti naisen ja sai kaikkien vihat päälleen Suomessa ja omassa kotimaassaan. Tästä kaikesta alkoi meidän hurja alamäki. Muiden puolelta uhkauksia, syyttelyitä, painostusta ym ym, jotka johtivat siihen, että tappelimme hyvin usein, koska olimmekin yhtäkkiä kovin epävarmoja suhteen tulevaisuudesta. Päädyimme eroon. Katkeraan eroon.
Kaikkien vastustuksesta huolimatta palasimme yhteen, koska rakkaus oli vahvempi emmekä kestäneet parin kuukauden erossaoloaikaa. Tästä kaikesta on nyt kulunut jo kauan. Nykyään olemme sitoutuneet toisiimme vakavasti suvun hyväksymänä ja rakkautemme on vielä vahvempaa kuin koskaan aiemmin. Uskallammehan viimeinkin hengittää vapaasti :) Edelleenkin olemme toistemme parhaat ystävät ja etusijalla kaikesta muusta (lapsia lukuunottamatta) Mieheni on kertonut, että hyvin harva hänen maalaisensa arvostaa suomalaista naista. Pitävät Suomessa naisia vain halpoina ajankuluina, mutta eivät koskaan ajattele pidemmälle, koska naiset heidän maassaan ovat kunnollisia, luotettavia ja uskollisia, kun taas Suomessa tuntuu ettei moraalia ole kenelläkään.
Mikä tämän tarinan tarkoitus oli? En oikein tiedä itsekään miksi kerroin...ehkä siksi, että kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. Joskus se tarinan mies ei olekaan niin roisto miltä on saattanut vaikuttaa omissa ja muiden silmissä.
Tapasin vuosia sitten miehen, joka hyväksyi sen, että minulla oli ennestään lapsia. Miehellä oli jo oleskelu-lupa ja oli Suomeen kotiutunutkin usean vuoden aikana. Hän käytännössä muutti heti luokseni, olimme aivan erottamattomat ja rakastuimme toisiimme hyvin nopeasti. Hän jätti kaverinsakin, kun halusi viettää aikansa töiden jälkeen ja vapaapäivinään aina minun ja lasteni kanssa.
Puolen vuoden jälkeen paljastui, että tällä miehellä olikin "vaimo" kotimaassaan. Oli mennyt epävirallisesti naimisiin siellä juuri ennen tutustumistaan minuun. Heillä ei ollut rakkausliitto, eivät oikeastaan edes tunteneet toisiaan kovinkaan kunnolla. Se oli KOVA PAIKKA! MIES OLI SALANNUT NIIN SUUREN ASIAN! "Vaimo" sai tietää meistä ja rukoili miestä etteivät eroaisi, koska se olisi naiselle ja molempien suvuille suuri häpeä. iTKIN JA ITKIN JA ITKIN, KUN TUNSIN TULLEENI NIIN PETETYKSI. En luottanut miehen sanoihin siitä, kuinka ei "naimisiin mennessään" tiennyt, että heti hänen kohdalleen tulee ihminen, johon rakastuu, kun oli ottanut maastaan naisen muiden tahdosta ja mukavuussyistä.
Mies kuitenkin jätti naisen ja sai kaikkien vihat päälleen Suomessa ja omassa kotimaassaan. Tästä kaikesta alkoi meidän hurja alamäki. Muiden puolelta uhkauksia, syyttelyitä, painostusta ym ym, jotka johtivat siihen, että tappelimme hyvin usein, koska olimmekin yhtäkkiä kovin epävarmoja suhteen tulevaisuudesta. Päädyimme eroon. Katkeraan eroon.
Kaikkien vastustuksesta huolimatta palasimme yhteen, koska rakkaus oli vahvempi emmekä kestäneet parin kuukauden erossaoloaikaa. Tästä kaikesta on nyt kulunut jo kauan. Nykyään olemme sitoutuneet toisiimme vakavasti suvun hyväksymänä ja rakkautemme on vielä vahvempaa kuin koskaan aiemmin. Uskallammehan viimeinkin hengittää vapaasti :) Edelleenkin olemme toistemme parhaat ystävät ja etusijalla kaikesta muusta (lapsia lukuunottamatta) Mieheni on kertonut, että hyvin harva hänen maalaisensa arvostaa suomalaista naista. Pitävät Suomessa naisia vain halpoina ajankuluina, mutta eivät koskaan ajattele pidemmälle, koska naiset heidän maassaan ovat kunnollisia, luotettavia ja uskollisia, kun taas Suomessa tuntuu ettei moraalia ole kenelläkään.
Mikä tämän tarinan tarkoitus oli? En oikein tiedä itsekään miksi kerroin...ehkä siksi, että kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. Joskus se tarinan mies ei olekaan niin roisto miltä on saattanut vaikuttaa omissa ja muiden silmissä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja minkähän maalainen miehesi sitten on ?
Kyllä tuo on mennyt juuri toisinpäin, ei se eronnu siitä toisesta vaimosta vaan halusi eroon sinusta.
Olitko naimisissa miehesi kanssa? Koska ei voi olla mitenkään mahdollista,että sinä pystyit menemään miehesi kanssa suomessa esim: naimisiin jos hän jo ennestään naimisissa.täytyy löytyä naimattomuustodistus,ennenkuin mennään vihille.Sitten sanoit,että miehelläsi oli jo oleskelulupa ja kotiutunutkin suomeen vuosia ennen sinuun tutustumista joten merkilliseltä vaikuttaa,että jos miehellä oli jo vaimo ja kaikki asiat kunnossa miksei tämä nainen ollut jo suomessa miehen luona? ei millään pahalla,mutta jotenkin tuo kertomasi haiskahtaa ei oikein vaikuta todelta.
Oli ap:n kertomus totta tai ei, en tiedä, millä tavoin maistraatti esim. meidän tapauksessamme tutki esteettömyyden, kun tutkinta tehtiin Suomen lain mukaan. Olisiko maistraatti saanut tietoonsa, jos mieheni olisi synnyinmaassaan mennyt naimisiin? Ei mieheltä ainakaan mitään naimattomuustodistusta pyydetty.
Mieheni äiti oli jo katsastanut sopivan vaimon, mutta tuskinpa mieheni olisi äidin valintaan suostunut. Minua ei kuitenkaan esitelty suvulle ennen kuin olin varma, että haluan naimisiin. Sinänsä meillä oli helppoa: miehen sukua ei asunut Suomessa.
Aivan, Suomessahan tarvitaan esteettömyystodistus eli mies on selkeästi valehdellut.
Jep, jalustalle on aokak itsensä nostanut, huh huh...
Kyllähän se on niin ettei suvulle esitellä enne kuin MIES niin haluaa, ET SINÄ.....
Ja sukua suomessa...juu ei kuule ole mitään väliä missä maassa ne on, HE PÄÄTTÄVÄT ja mies tottelee..ettei perheen maine vaan mene kotimaassa.
näin se vaan on,,,,ihan kokemuskesta tiedän....
Tätä samaa tarinaa toistavat tälläpalstalla suomalaisnaiset tuhat ja taas tuhatkertaa oppimatta siitä kuitenkaan mitään.
"Mieheni on kertonut, että hyvin harva hänen maalaisensa arvostaa suomalaista naista. Pitävät Suomessa naisia vain halpoina ajankuluina, mutta eivät koskaan ajattele pidemmälle, koska naiset heidän maassaan ovat kunnollisia, luotettavia ja uskollisia, kun taas Suomessa tuntuu ettei moraalia ole kenelläkään. "
Aika realistinen kuvaus suominaisista.
Vain ne horot joiden kanssa sinä olet seurustellut kultu :)
niin, olisi kiva tietää, minkä maalainen miehesi on?
Muslimimaasta ilman muuta, naisten kunnollisuus ja luotettavuus on siellä miesten hallinnassa. Koska perhe/suku vahtii jatkuvasti ja islam kieltää esiaviollisen seksin on aika vaikeeta paneskella ympäriinsä päinvastoin kuin euroopassa.
Tarina vain kertoo miehen olevan heikko ja hän vaihtaa vaimoaan heti "tosirakkauden" tulllessa eteen. Varo vaan etttei niin käy sinullekin. En usko suomalaistenkaan arvostuksen hänenmaalaisia kohtaan olevan korkealla ja evvk mitä hänenmaalaiset meistä ajattelee.
Minä en usko,että ap:n tarina on totta ainakaan kokonaan.Tämä pistää epäilemään,että jos miehellä kerta oli jo nainen kotimaassaan ja itsellään lupa olla suomessa jne.. niin miksei muka ollut tätä naistaankin kutsunut suomeen
aloittajan mukaan "oli Suomeen kotiutunutkin usean vuoden aikana"
eli siis vuosia ollut suomessa niin miksei nainen ollut jo siis täällä.
Oiskohan viesti nyt aivan totta?
Ai vastaa
Mies oli asunut Suomessa jo kymmenen vuotta ja hänellä oli takanaan avioliitto suomalaisen kanssa, mutta se avioliitto oli päättynyt jo vuosia ennen meidän tspaamistamme. Mies oli epävirallisesti mennyt maassaan naimisiin juuri viikkoa ennen meidän tspaamistamme. Eli heillä ei ollut mitään virallista vain ikäänkuin lupa olla yhdessä. Sitä ei kirjattu mihinkään. Mies on siis ihan naimaton ja olemme nyt asuneet jo vuosia yhdessä tämän tapauksen jälkeen eikä mies ole enää käynyt kotimaassaan koska hänen koko perheensä muutti Suomeen ja asuvat lähelämme. Kuten sanoin tästä on jo kauan aikaa.
No jos ei kerta ollut edes naimisissa kotimaassaan ja siellä vaimoa niin mistä tuollainen dramaattinen vouhotus sitten?
Ollut siis jotain säätöä ennen sinua,ei siis jättänyt sinua kenenkään naisen vuoksi.Annoit vaan aloitus viestissäsi niin kovin dramaatisenkin kuvan tosta tapahtumasta.
Jos suku määrää että kenen kanssa sitä mennään naimisiin niin kyllä takuulla nostavat helvetin jos jälkikasvu alkaakin uhmata vanhempiensa tahtoa. Olivat sitten virallisesti naimisissa tai eivät. Tuolla muslimimaissa tuskin vanhempien uhmaamista katsotaan hyvällä.
Ei jättänytkään minua kenenkään naisen vuoksi. Annoinko epähuomiossa sellaisen käsityksen? Ei, vaan erosimme siksi koska ulkopuolisten taholta eli siis hänen sukunsa taholta oli niin kovat painostukset ja uhkailut, että ajauduimme jatkuvaan riitaan keskenämme eikä suhteemme enää ollut onnellinen. Pelkkää stressiä.
Osa hänen suvustaan asui jo silloin Suomessa ja haukkui minut pystyyn lankoja pitkin. Kun palasimme parin kuukauden eron jälkeen yhteen heidän oli vain hyväksyttävä lopulta suhteemme ja silloin vasta tapasin miehen suvun ensimmäistä kertaa ja koko tapaaminen tähän päivään asti on sujunut niin hyvin, että ihan kuin mitään pahaa ei olisi ikinä sanottukaan. Mieheni suku pitää minusta kovasti, kun ovat oppineet tuntemaan.
Varma tulon saanti taattu.
Niin ja ajatella, että ennen sinun tuntemistasi sinäkin olit heidän moraalisissa silmissään vain yksi epämoraalinen suomalainen naikkonen.
Itse en haluaisi olla tuollaisen tekopyhän ja kaksinaismoralistisen suvun kanssa missään tekemisissä.
Taitaa miehesi olla itse roskasakkia, kun omaa ajatuksen, että naista ei voi arvostaa, kun ei käytä huivia tai on elämää myös kodin ulkopuolella. Kertoo enemmänkin miehesi ja hänen kulttuuritovereidensa pään sisällöstä ja moskasta kuin suomalaisesta naisesta.
Jos suomalainen moraali on niin arveluttavaa, niin miksi pitää tulla tänne? Pysykööt omassa ihannemaassaan, jossa moraali on niin kohdillaan.
Ap ei kirjoittanut, että hänen miehensä ajattelisi noin.
Ymmärrän, ettei mieheni perhe toivonut ensisijaisesti suomalaista miniää, mutta kun tutustuimme, ei heillä ollut mitään minua vastaankaan. He arvostivat koulutustani ja käytöstäni. Aluksi mietin, onko kyse vain kohteliaasta sietämisestä, mutta pian kävi ilmi, että ihan oikeasti olimme heidän mielestään hyvä pari. Olisimme jatkaneet yhdessä ilman vanhempien hyväksyntääkin, mutta hyvältä se silti tuntui.
Eipä kai mikään kansakunta ole vapaa ennakkoluuloista. Jotkut arvioivat ihmisiä syntyperän, varallisuuden jne. mukaan, jotkut näkevät ihmisen itsensä. Jotkut mieheni maanmiehistä olivat sitä mieltä, että länsimainen nainen ei arvosta perhettä, ei sitoudu, ei osaa asettua vaimon ja äidin rooliin tai on liian kokenut. Joidenkin mielestä vaimo ei saa olla miehensä yläpuolella, esim. koulutetumpi, paremmin ansaitseva, seksuaalisesti kokeneempi tms.
Ehkä olen saanut muutettua joidenkin käsityksiä. Loppujen lopuksi kuitenkin vain sillä on väliä, mitä mieheni ja minä toisistamme ajattelemme.
Mieheni kotimaassa ei ole huivipakkoa ja naiset saavat kyllä kouluttautua ja viettää kodin ulkopuolista elämää. Chom chom sentään tajusi etten ole niin kirjoittanutkaan. Minä saan pukeutua miten haluan ja saan käydä ystävieni kanssa ulkona. Käymme myös mieheni kanssa joskus baareissa, mutta hän ei niissä kovinkaan viihdy.
Taidan tietää kenen/keiden tarina on kyseessä, ja jos näin on, niin totta joka sana!
Terkkuja! :)
No laita rohkeasti maan nimi, katsotaanpa mitä tilastot kertoo tasa-arvosta kyseisessä maassa.