Olen nyt lukenut täällä juttuja pari päivää, niin parisuhdepuolella ja seksiosastoilla. Valittelin omaa tilannettani samalla näissä.
Mitään hekumallisen ihmeellistä vastausta en saanut, mutta niinhän se on parisuhteen ja seksinkin kanssa. Ei mikään tavallinen asia ole erikoisemman hekumallinen. Seksikin on vaan lisääntymistä varten tarkoitettu sessio alunperin. Avioliitto ja parisuhdekin on periaattessa ihmisen itse keksimää. Evoluutio ajaa kokoajan eteenpäin ja mitä avioliitto ja muut on nyt, on 50 vuoden päästä taas erilaisia. Mutta minäpoika porskutan tämän oman osan kyllä niin hyvin kuin osaan, en usko että olen se ritari haarniskassa ruusu suussa, mutta tavallinen duunari, mikä tuo leivän perheeseen ja hoidan omat kotihommat ja vaimon samalla. Ja jos se ei vaimolle riitä, niin minkäs teet?
Mitään hekumallisen ihmeellistä vastausta en saanut, mutta niinhän se on parisuhteen ja seksinkin kanssa. Ei mikään tavallinen asia ole erikoisemman hekumallinen. Seksikin on vaan lisääntymistä varten tarkoitettu sessio alunperin. Avioliitto ja parisuhdekin on periaattessa ihmisen itse keksimää. Evoluutio ajaa kokoajan eteenpäin ja mitä avioliitto ja muut on nyt, on 50 vuoden päästä taas erilaisia. Mutta minäpoika porskutan tämän oman osan kyllä niin hyvin kuin osaan, en usko että olen se ritari haarniskassa ruusu suussa, mutta tavallinen duunari, mikä tuo leivän perheeseen ja hoidan omat kotihommat ja vaimon samalla. Ja jos se ei vaimolle riitä, niin minkäs teet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niinpä, ennen oli ennen ja nyt on nyt, tulevaisuus on tuolla jossain. Hetkessä eläminen kannattaa!
Parisuhde on luonnon sanelemaa.
Ihmisen lisäksi parisuhteessa elävät mm. gibbonit, joutsenet, merihevoset, lehtikala, majava, saukko, chinchilla, kääpiömangusti, tamariini, preeriamyyrä, merikotka ja monet muut suuret linnut..
Itselläni on ainakin todella voimakas parisuhdevietti, ja nimenomaan kaikella tavalla haluan olla sen yhden ja ainoan oman ihmisen kanssa. Rakkautta täytyy tuntea molemmin puolin, että pysytään yhdessä ja on hyvä olla. Mielummin olen vaikka sitten yksin, kuin rakkaudettomassa suhteessa.
Minusta joku on vaan keksinyt tuon rakkaustermin. On ollut sellainen määrittelemätön asia kahden ihmisen välillä ja sille on laitettu nimi rakkaus.
Onko se rakkaus sitten verbi, adjektiivi vai substanttiivi? Eli kun miettii lausetta : Rakensin punaisen talon...Niin onko se rakkaus tuota rakentamista? Vai onko se toi väri? Vai onko se toi talo? Joku voi sanoa että se on koko kokonaisuus.
Se on minusta vaan hölmöä, että minun pitäisi toteuttaa jotain ja sanoa sitä rakkudeksi. Kyllä ihmisten kanssa vaan tullaan toimeen ja tykätään olla niiden kanssa. Niin ja sitoudutaan.
Minusta Ismo Alanko lauloi aika hyvin. Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniinpana....
Kaipaus esimerkiksi on jo määriteltävänä paljon helpompi. Silläkin on parempi mitata toisen tarpeellisuutta, kuin käyttää mitäänsanomatonta rakkaustermiä.
Viettien tarkoitus ei ole johtaa hyvään oloon vaan lasten syntymiseen ja eloonjäämiseen.
Vietit eivät kuitenkaan ensisijaisesti ohjaa ihmisen toimintaa vaan kulttuuri, mutta senkin tarkoitus on suunnilleen sama. Patriarkaaliset yhteisöt ovat (kirjaimellisesti) kyenneet nuijimaan kilpailevat kulttuurit hengiltä ja saaneet käsiinsä kaikki luonnonvarat.
Maailman väkimäärä todistaa, että sekä vietit että kulttuuri toimivat erinomaisesti. Hyvää mieltä ne eivät ole laajalti tuottaneet. Pitkäaikainen onnellisuus ei olekaan yhteisölle hyväksi vaan johtaa kilpailukyvyn romahtamiseen. Siksi onnea kuuluu tavoitella mutta sitä ei kuulu saavuttaa.
Ei evoluutio mitään aja. Siinä mielessä, kuin evoluutio luonnontieteellisesti ajatellen yleisesti ymmärretään, se on tehnyt tehtävänsä jo ikiajat sitten. Ihminen ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin fyysisesti ja geneettisesti ajatellen mihinkään.
Se on kulttuuria se, joka ihmisiä ohjaa, ohjannut jo tuhansia vuosia. Ja jotta kulttuurit ylipäätään voisivat kukoistaa, niin ne tarvitsevat koossa pysyäkseen ennenkaikkea yhteistä tahtoa, aivan kuten parisuhdekin. Avioliittoa instituutiona ei uhkaa mikään muu kuin ihmisen itse(keskeisyys). Tälle keskeisyysvoimalle, elämän suurelle pääperiaatteelle on monta nimeä, mutta samaa ne tarkoittavat.
Perusperiaate on ihan sama kaiken kestävän olemassaolon ja kehityksen kannalta, niin kulttuureissa, yksinkertaisimmissa mekaanisissa laitteissa, kuin hienoimmissa ihmisaivoissa, kuin myös rakkauden suhteen parisuhteissa.
On annettava enemmän kuin ottaa.
Myös miettijälle:
Minusta nuo eri kulttuuritkin on evoluution tulosta, ihan niinkuin nykytekniikkakin. Jos joku asia periytyy ns. isältä pojalle, niin se on sitä evoluutiota.
Jos ajatellaan täältä käsin katsottuna esimerkiksi Intialaisten sovittuja liittoja, niin hyvin on sekin kulttuuri vaan kestänyt tähän päivään asti ja kestää vielä pitkään.
Enkä usko, että niissäkään ihmiset pelkästään kärsii jonkun uskonnon takia.
Tottahan se on , että olipahan suhde mikä tahansa, siihen tarvitaan kaksi toisilleen vuorovaikuttavaa ihmistä. Mutta luulen, että miten nämä sovitutkin liitot kestää ja jopa tuntuvat jonkun tutkimuksen mukaan olevan tavallisia onnellisimpia, niin siellä on huomattu just kantapään kautta tämä vuorovaikutus.
Ehkä tämä meidän nykyinen sallivampi kulttuuri on, jopa muovannut meistä sellaisia itsekeskeisempiä, kuin nuo pallon toisella puolella hipsuttelevat hindut.
Ja jos palataan tähän evoluutioon, niin sehän on näkynyt eurooppalaisten ja varsinkin suomalaisten lisääntymisessä, taitaa olla miinusmerkkistä...eli ei tämä ole hyvä kulttuurinmuutos...evoluutio on enemmän jyrkemmän moraalin kulttuurien puolella.
Hyviä pointteja. Kyllä meillä varmaan olisi hindujen kulttuurista hyvääkin opittavaa, mutta epäilen että kulttuurierot on noissa avioliittotavoissa kuitenkin liian suuria.
Varmaan on niin että meidän ylenmäärin sallivampi kulttuuri nostaa esiin ja eritoten näkyville ihmisten itsekeskeistä käytöstä. Mutta siitä en ole ollenkaan varma että ihmiset esim. hindukulttuureissa sen vähemmän itsekeskeisiä olisivat, kyllä siellä se sama turhamaisuus esiin nousee josjakun tavat höltyvät sallivammiksi.
Evoluutio on eräänlainen nykyajan maaginen "taikasana", jonka alle pannaan nykyään niin paljon sellaista, joka ei sinne sen luonnontieteellisen näkemyksen mukaan kuulu, että sen käyttö on kyllä kärsinyt pahan inflaation. Kuten joku viisas US-blogissa sanoi, "yleiskäsitteet noituvat ymmärryksemme".
Me olemme aviossa, mutta asumme erillämme. Päätimme kokeilla tätä parin vuoden naimisissa olon jälkeen, kun tajusin miten erilainen siisteyskäsitys jan ajankäyttö meillä oli.
Nyt suhde on kuin uusi. Eikä tulevaisuutta, jossa minun täytyy motkottaa miehen pelaamisesta tai siitä, että tulee niin myöhään treeneistä, saati siitä, ettei saa kolme viikkoa vanhaa pyykkikasaa hoidettua. Eikä näin olleen myöskään tulevaisuutta toisen piikana.
Kumpikin hoidamme oman reviirin. Yleensä vietämme aikaa minun kämpilläni, mutta joskus mies yllättää ja voimme mennä hänen vastasiivottuun asuntoon. Olemme asuneet näin jo kolme vuotta ja paremmasta ei väliä. Tuntuu, että vasta nyt olemme lähentyneet, kun arki ei ole vastassa, vaan voimme käyttää kaiken yhdessäolon ajan toisiimme :)
Lapsi muuttaa kaiken.
Eipä muuta, kun lapsia ei tule. Kaikki eivät katsos tee niitä :)