Erostani on nyt hetki aikaa ja olen aika hyvin saanut asiani ja elämäni kondikseen. Avioliittoni päätyi siis vaimon jäätyä kiinni pettämisestä. Ero hoidettiin nopeasti ja lapsia ajatellen. Ei siis riidelty omaisuuksista eikä enää mistään muustakaan.
Olen opetellut olemaan yksin ja halunnut käsitellä entiset tunteeni ennen kuin alan katselemaan uusia suhteita. Samalla on ollut hyvä saada lapset oppimaan uuteen tilanteeseen jossa heillä on kaksi kotia. Sen verran kuitenkin yllättäen se ero lapsille tuli joten en todellakaan ole halunnut sotkea heitä uusilla aikuisilla. Nyt kuulinkin että exä toi kotiinsa miehen asumaan jonka kanssa on tapaillut kaksi viikkoa. Lapset ei halunneet minulle asiasta puhelimessa kertoa vaan kertoivat kun olivat minun luona.Siis mitä helvettiä tunnetaan kaksi viikkoa ja aloitetaan uusioperhe.Onko se uusioperheen aloittaminen noin helppoa? Ei vaan ymmärrä tuota kiirettä ja onko tuossa lapsia ajateltu ollenkaan. Todennäköisesti ei koska äidin viikonloput lapset viettää mummolassa...
Tiedän että en voi toisen tekemisiin vaikuttaa enkä ottaa niistä vastuuta. Harmitus vaan tuosta tilanteesta on aika kova.
Olen opetellut olemaan yksin ja halunnut käsitellä entiset tunteeni ennen kuin alan katselemaan uusia suhteita. Samalla on ollut hyvä saada lapset oppimaan uuteen tilanteeseen jossa heillä on kaksi kotia. Sen verran kuitenkin yllättäen se ero lapsille tuli joten en todellakaan ole halunnut sotkea heitä uusilla aikuisilla. Nyt kuulinkin että exä toi kotiinsa miehen asumaan jonka kanssa on tapaillut kaksi viikkoa. Lapset ei halunneet minulle asiasta puhelimessa kertoa vaan kertoivat kun olivat minun luona.Siis mitä helvettiä tunnetaan kaksi viikkoa ja aloitetaan uusioperhe.Onko se uusioperheen aloittaminen noin helppoa? Ei vaan ymmärrä tuota kiirettä ja onko tuossa lapsia ajateltu ollenkaan. Todennäköisesti ei koska äidin viikonloput lapset viettää mummolassa...
Tiedän että en voi toisen tekemisiin vaikuttaa enkä ottaa niistä vastuuta. Harmitus vaan tuosta tilanteesta on aika kova.
Vastaukset 49
Vanhimmat
No, toivottavasti tännekin kirjoittaminen auttoi.
Kukin elää tyylillään, eikä siihen ole ulkopuolisilla mitään sanomista. Lapset kyllä tottuvat uusiin ihmisiin, kunhan ne ihmiset osaavat ottaa oman paikkansa häiritsemättä eronneen ydinperheen arkea.
On sinänsä hyvä, että muksut saavat olla molemmilla vanhemmillaan, mutta yrittäkään muistaa se aikuisen vastuunne, eli että äidin / isän uutta siippaa ei mollata kuorossa lasten kanssa, vaan aikuisen tehtävä on kuunnella jos lapsilla on tarve puhua elämäänsä tulleista uusista ihmisistä ja osoittaa jopa mieltäänkin. Isä ja äiti selittävät asioita, rauhoittavat tilanteita, jne.
Uskalla sinäkin olla onnellinen, sitten kun löydät uuden naisen rinnallesi. Ei sinun onnesi loukkaa sinun lapsiasi, päinvastoin, he saavat tilaisuuden nähdä miten aikuiset alkavat elää uutta parisuhdetta.
--he saavat tilaisuuden nähdä miten aikuiset alkavat elää uutta parisuhdetta. --
Lapset saavat tilaisuuden nähdä miten hypätään kukasta kukkaan, näin opetetaan lapsille kieroutuneita ihmissuhdetaitoja.
Entisenä avioeronuorena voin sanoa eriävän mielipiteeni tähän:
" Ei sinun onnesi loukkaa sinun lapsiasi, päinvastoin, he saavat tilaisuuden nähdä miten aikuiset alkavat elää uutta parisuhdetta."
- Kyllä se loukkaa ja pahasti kun vanhemmat hoitavat parisuhdeasioita karkeilla tavoilla. Eivät lapset tätä vanhemmilleen suoraan sano, mutta kärsivät varmasti.
Uskalla olla onnellinen.. voi vitttu mitä passkaaa!!! Miten siinä "onnellinen" olet kun toinen hylkää?
Kamalaa valehtelua "kukin tyylillään" nimimerkiltä. Ajattelematonta, itsekästä tekstiä.
Uskomattoman typeriä ovat ne vanhemmat, jotka sotkevat lastensa elämäänsä heti eron jälkeen uudet ihmiset. Erossa on jo tarpeeksi lapsille, ihan pienille, mutta myös jo teini-ikäisille. Voi lapsiraukkoja!
Mikä mahdoton kiire on heti se uusperhe perustaa? Usein ne ovat sitten jo alkuunsa tuhoon tuomittuja ja lapset turhaan saavat pelätä vanhempiensa menetystä, sillä sitä se on, kun äiti tai isä uhraa kaiken aikansa uuteen suhteeseen.
Kuulostaa tutulta! Mulla vaan exmies löysi heti uuden suhteen! Tosin eivät asu vielä yhdessä, mutta pelkään, että se on vaan ajan kysymys! Kivaa mallia joo lapsille, että heti vaan uuteen suhteeseen...
Ei voi asettaa aikarajoja perheenperustamiselle. Ei ole lopulta kuitenkaan exän asia vahdata, kuinka kauan kukakin seurustelee. Itse olin tyytyväinen kun ex-aviomies löysi stabiilin suhteen. Luotettava uusi vaimo lisäsi luottamustani lähettää lapsi isänsä luokse. Kun itse sitten lopulta löysin nykyisen aviomieheni, niin päätimme avioliitosta lähes heti ja avioiduimme muutaman viikon kuluttua. Lapset valmistautuivat uuteen perheeseen hääjärjestelyjen kautta ja hääpäivänä miehen tullessa taloon, ei asia tullut heille mitenkään yllätyksenä. Parempi se on stabiili perhetilanne ja pysyvä luotettava isä/äitipuoli perheessä minun mielestäni.
--Parempi se on stabiili perhetilanne ja pysyvä luotettava isä/äitipuoli perheessä--
Heti uuden kumppanin kotiin raahaaminen ei kyllä taida luoda luotettavuutta ja stabiilisuutta, mistä sitä kenenkään luotettavuudesta voi tietää jos on juuri sen tavannut ?
Miten perhetilanne on stabiili kun vanhemmat ovat kuukausi sitten eronneet? Se on kulkaa aikamoinen tärsky lapsille! Tämä kommentti hieman suututtikin: "Lapset valmistautuivat uuteen perheeseen hääjärjestelyjen kautta ja hääpäivänä miehen tullessa taloon, ei asia tullut heille mitenkään yllätyksenä."
Kun ajattelee käytännön kannalta: vanhempien eron jälkeen lapsilla ei ole tilaa käsitellä omia tunteitaan vanhempien kanssa, kun vanhempien aika sitoutuu uuteen kumppaniin ja parisuhteen kehittämiseen tämän kanssa. Lapset jäävät vähän kuin heitteille, vaikka se ei olisi vanhempien tarkoitus.
Eroni ja uuden avioliittoni väliin jäi kuusi vuotta, ei yksi kuukausi.
Ja minun mielestäni avioliitto on paljon parampi lähtökohta perhe-elämälle kuin epämääräiset ja mahdollisesti vaihtuvat seurustelusuhteet, joista ei ehkä koskaan tule mitään, mutta jotka nyt ovat kovasti muodissa.
Vain siksikö eroatte, että voitte heti parin viikon päästä kuljettaa uuden ihmisen asumaan kotiinne.
Todella tyhmää ja sairasta toimintaa, ei ole kovin suurella järjellä varustettu se joka ottaa kotiinsa parin viikon tuttavuuden tai se joka tulee parin viikon tuttavuudella.
Kokonaan tässä on unohdettu lasten mahdollisuus saada edes millään tasolla olla saanut käsitellä jo tuota omien vanhempiensa eroa. Nythän heillä ei enää sitten ole kumpaakaan vanhempaa on vain valtava pelko.
Kun sen pelon kerrankin kokisitte itse tai näkisitte lastenne tilanteen, että takuulla hinaisi kotiinne minkäänlaista uutta ihmistä edes pariin vuoteen ja hyvä olisi itsennekin pitää ihan todellista selibaattia. Silloin ei teitä kukaan pettäisi tai muutoinkaan kaltoin kohtelisi, olisitte itse oman elämänne johtajia.
Miten voitte tietää minkälainen se tulija on kahdessa viikossa, ette mitenkään, sehän on kuin Matti Nykäsen touhut, ei niistä koskaan ole mitään tullut.
Niinhän Mattikin kertoi, että eka treffeillä mentiin sänkyyn, eli eipä siinä olekaan rakastuttu ihmiseen vaan ihan johonkin muuhun.
Teillä näyttää olevan täydellinen väärinymmärrys parisuhteesta, koette sen olevan yksin seksiä. Parisuhteeseen kuuluu seksi, mutta vain osasena, suurin osa on elämää yhdessä, jossa hoidetaan kotia ja lapsia ja käydään työssä .
Ollaan toisen tukena vaikeissakin tilanteissa ja silloin seksi on kaukana muualla, palaa kun tilanne rauhoittuu.
Lapset on tosiaan unohdettu, kun aikuiset leikkivät ihmissuhteilla ja hyppäävät hetken mielijohteesta milloin kenenkin kanssa yhteen.
Älkää hankkiko lapsia jos ette ole vakaasti päättäneet myös hoitaa heidät ja elää moraalisesti oikeaa elämää. Viinakaan ei kuulu kotiin, alkoholi on juhlajuoma ei surujen hukuttaja, siihen todella hukutte kokonaan jos ette osaa kohtuutta.
Joo, ei viinaa kannatakaan ottaa! Huumeet auttaa ja poistaa kaikki turhat tunteet ja muut hölynpölyt!
Suurella osalla eronneista on jo uusi valmiiksi katsottuna. Veikkaisin, että näin myös vaimollasi.
Se on fakta, että ihmiset ovat erilaisia. Joku miettii parisuhteen aloittamista päivän, toinen viikon, kolmas monta kuukautta. Hyvin harvoin "hypellään" suhteesta toiseen pienin väliajoin.
Minun exällä ainakin oli valmiiksi katsottuna. Se valmiiksi katsottu ei vaan eronnutkaan omasta vaimostaan joten tämä on sitten seuraava yritys.
Niinkuin aiemmin kirjoitin niin tässä vaiheessa elämää tuntuu jotenkin tyhmältä hypätä uuteen parisuhteeseen jossa ollaan 24/7. Itse koittanut rauhassa tapailla ja sitten kun se tuntuu oikeasti vakavalta. Niin vasta siinä vaiheessa tutustutan lapseni, mutta senkin rauhassa. En siten että meille vaan muuttaa joku.
Omilla lapsilla elämä tällä hetkelle hiukan sekavaa. Sillä äidin luona tulee jatkuvalla syötöllä uusia sääntöjä. Asioita joita on saanut aiemmin tehdä ei nyt saakaan. Vaan näköjään lasten pitää mukautua tähän uuteen mieheen. Nyt sitten mainitsin että rupea hiukan lasten puolesta ottamaan päähään että hänen viikonlopuilla lapset on aina hoidossa. Vastauksena tuli että olen vaan katkera hänen elämästään ja eikö minulle pitäisi olla aivan sama mitä he tekevät. Koitin kyllä kertoa että vaikka ei lapset asukkaan enää ku puolet ajasta minun luona. Niin silti ne on minulle tärkeitä 24/7. On vaan todella paskamaista katsella sitä ihmetystä, kun asiaan ei kuitenkaan voi vaikutta.
Lähtökohtaisesti pointti on se, ettei toisten elämään, edes exän voi vaikuttaa. Ja eikö kohdallasi ole pelkästään hyvä, että lapset ovat äitinsä viikonloppuina hoidossa, ettei tarvitse niin paljon mukautua lasten äidin uuteen mieheen?
Omat, jo vanhemmat lapseni eivät ole käyneet yhtäkään päivää tai viikonloppua isänsä luona eromme jälkeen. Tapaavat satunnaisesti kaupungilla. En heitä siitä yhtään moiti, sillä meidän tilanne kun oli juuri se mikä oli... Yleensä kun ei voi valita parasta vaihtoehtoa, vaan paras mahdollinen vaihtoehto ja juuri siinä kyseisessä tilanteessa.
Enpä asiaa ole tuolta kannalta tullut ajatelleeksi. Eiköhän se heille ois parasta kun molemmissa kodeissa saisivat olla niinkuin ovat olleetkin. Uudet aikuiset olisivat sitten niitä jotka koittaa saada sitten niitä lapsia viihtymään.
Hmmm. Ai aikuisetko lasten viihdyttäjiä? Tuota noin. Ei se nyt ihan niin taida mennä, edes ideaalitapauksessa. Lapsilla on turvallisempi olla, kun tietävät missä kaappi seisoo, vaikka se välillä vaihtaakin paikkaa...
Ideaali tapauksessa vissiin parin viikon tuttavuus saa alkaa siirtelemään niitä kaappeja?
Viihtymisen sijaan sanoisin, että vanhempien pitää ensisijaisesti huolehtia siitä, että lapsilla on hyvä olla. Aikuisten onni ei ole sama asia kuin lasten onni. Lapset ovat omia yksilöitä eivätkä mitään vanhempiansa jatkeita jotka kokevat saman onnen kuin heidän vanhempansa. Vanhempien pitää asettaa lasten hyvinvointi oman hyvinvoinnin yläpuolelle. Lapsilla ei ole mahdollisuuksia muuttaa pois ja etsiä itselleen parempi koti, ei heidän on tyydyttävä siihen, mitä heidän vanhempansa heille luo.
Tällä tavalla olenkin koittanut omat asiat hoitaa. Mutta edelleenkään minä en vaan voi vastata toisen vanhemman vääristä liikkeistä. On nyt vaan asiallisesti koittanut selittää ja vastailla lasten kysymyksiin. Vaikka eihän minulla ole oikeita vastauksia siihen miten heillä asiat tulee äitinsä luona etenemään.
Yksi päivä riittää.
Eikun happinaamari ensin vanhempien kasvoille. Vain näin voi lapsikin selviytyä ja löytää onnensa.
Noin toimitaan kun kyseessä todellinen hätä tai onnettomuus. Tuo ei ole oikeaa toimintaa jos kyse on omista henkisistä ongelmista ja kyvyttömyydestä kantaa vastuuta muista ihmisistä.
Tai sitten exän käyttämä lempilause "Lapsille riittää kunhan äiti on onnellinen"
"Vanhempien pitää asettaa lasten hyvinvointi oman hyvinvoinnin yläpuolelle"
Jos vanhemmat voivat huonosti, se ei kyllä mitenkään paranna lasten hyvinvointia. Vanhemmilla pitää olla ehdottomasti oma elämä, jossa lapsi asetetaan joskus oman hyvinvoinnin edelle. On lapselle hyvin haitallista, jos hänet asetetaan aina etusijalle ja yläpuolelle.
"niinpä niin" Kyllä ihmisellä on yleensä jonkinlainen "hätä" avioerossa ja joskus pitkään sen jälkeenkin. Vastuutakin voi kantaa hyvin monella tavalla, juuri sinun tapa ei sovellu kaikille.
Erittäin usein nopeat uudet suhteet ovat exit -suhteita. Ne kannattelevat eteenpäin. Se on juuri oikeaa toimintaa, että pääsee eteenpäin. Eri ihmisillä on erilaisia selviytymiskeinoja. Mikäli jää esim. elämään menneisyyteen, katkeroituu, erakoituu, alkoholisoituu, tulee kaikenlaisia mielenterveysongelmia jne., niin ei selviydy. Kun ei pysty kantamaan vastuuta edes itsestään, ei voi tehdä sitä lapsistakaan.
"Jos vanhemmat voivat huonosti, se ei kyllä mitenkään paranna lasten hyvinvointia."
Hyvä pointti. Liian usein myös asetetaan lasten ja vanhempien hyvinvointi vastakkain. Tämä on täysin turhaa.
Tosiaan kannattaa hommata heti molempien uusi ja saman tien tuoda ne lasten elämään. Jotta aikuiset selviytyy... Lapset voikin pärjätä omillaan sen aikaa ku äippä ja iskä paikkailee kolhiintunutta egoaan.
Olet siinä mielessä hyvässä asemassa, että riski, että sinut vieroitetaan lapsistasi ei ole kovin suuri. Ja mikä kiire sinulla muka pitäisi olla ottaa uusi nainen? Mietipä tarkkaan nyt. Jos lapset jätetään pois laskuista, niin onko parisuhde todella vuosien varrella lisännyt vai vähentänyt onnellisuuttasi? Kaikkein tuhoisinta miessukupuolen kannalta on uskomus, että mies tarvitsee naisen identiteettisyistä, siis ollakseen kelvollinen, kun on päässyt naisen kanssa parisuhteeseen. Miehet ovat kuitenkin sukupuolensa takia yksilöinä naisia halpa-arvoisempia varsinkin rikkaissa teollisuusmaissa, joissa samaan aikaan esihistorialliset naiset ensin -vaistot jylläävät mutta kaikki naisten elämää ja terveyttä uhkaavat erityisvaarat on täydellisesti eliminoitu. Jos miehet eivät ymmärrä omaa, naisista riippumatonta arvoaan, meitä talutetaan jatkossakin kuin pässiä narussa.
Siis minkäänlaista uhkaa tai edes ajatusta en ole käyttänyt sille että vieraantuisin lapsistani. Enemmänkin tämä on lähentänyt meitä.
Enkä todellakaan kaipaa parisuhdetta pelkästään sen takia että olisi joku. Toki yksin oloon tottuminen on vaatinut oman aikansa eikä se helpolla ole tullut. Silti koen olevani varsin onnellinen nykyisessä tilanteessa.
Ku mun vanhemmat eros olin 9v ku ne kerto et ne eroo nii luulin et se oli vitsi joten oli vaa iha hiljaa ja mun isosisko vaa itkee sit mäki itkin ku tajusin et se ei ollukkaa vitsi mut oon onnellinen et ne eros sovussa ku ne oli ollu eronnu jtn pari kk ni äiti sano aamul et tänää yks matti ( nimi muutettu) tulee syömää ja et se ja äiti on nyt tapaillu vähä aikaa sit me oltii silleee et ok... ehk puolen vuoden jälkee ne muutti yhtee ja vuos eteen päi ne oli naimisi s isi oli 2 vuotta yksin mut nyt se on löytäny jo uuden.
Erosta huolimatta hyvä että sinulla on hyvät vanhemmat.
Puhutte lasten vieraannuttamisesta ja syyttelette toisianne asiasta.
Jää kai huomaamatta, että lasta ei voi repiä kahdeksi kappaleeksi. Teette tuota repimistä kuitenkin, sillä lapsen revitään paikasta toiseen, mikä on lapsen ajatusmaailma tuollaisen lapsuuden jälkeen, jossa koti on vähän siellä sun täällä.
Olisi aika todella ajatella, mitä lapselle erojen myötä tapahtuu. Tietenkin on eroja joissa ero on lapelle hyväksi, silloin on mukana monesti vanhemman tai vanhempien elämän rikkoontuminen syynä, sairauksia, alkoholismia ja monia sellaisia syitä, joissa ei kykene enää vastuuseen isänä tai äitinä.
Mutta näissä uskottomuus ja pettämistapauksissa lapsen elämään kohdistuu hirvittävä pelko, sillä niissä vanhemmat ovat itsekin ajautuneet lapsen tasolle, asiantuntija tasolla tutkittu asia. He unohtavat lapsensa ja heidän tarpeensa kokonaan etsiessään tuota elämätöntä elämäänsä.
Kun kuulen jonkun sanovan liittoaan kylmäksi tai kaveriliitoksi, oikein kiehahtaa vihastukseni. Kun saisivat oikein kunnolla selkäsaunan moiset typerykset.
Mikään liitto ei muutu kylmäksi ilman aihetta ja syy on yleensä salasuhde tai uskottomuus, joka sen aiheuttaa.
Ja kaveriliitto on parasta mitä ihminen voi kohdalleen toivoa, siinä on kuitenkin aina ainakin pieni osa sitä aviosuhdettakin mukana, sanokaa mitä sanotte.
Uutta ja ihmeellistä ihmistä ei ole olemassa, se on luuloa ja unelmaa,
Tässä luin muutama päivä sitten, että on addtikkoja jotka rakastuvat rakastumiseen, siis siihen tunteeseen, ei siinä ole ihmisellä väliä, se on vain se oma tunne, että nyt ollaan taas alkuhuumassa ja sehän menee ohi aina.
Tätäkö pitää lapsenne katso, vaihtuvia kumppaneita, jotka ovat täysin tunteettomia lapsianne kohtaan ja voivat tehdä heille ihan mitä vain. Välitä eivät tippaakaan. Ovat usein jo monet omat lapsensakin jättäneet, miten ihmeessä edes voitte tuoda kotiinne tuollaisen elämänkerjäläisen, joka särkee kaiken aina.
Valitettavasti en vaimon uskottomuuden jälkeen nähnyt minkäänlaista mahdollisuutta jatkaa. En vaan pystynyt enää rakentamaan elämääni sellaisen ihmisen kanssa, johon en voi luottaa.
Repimistä toki tulee ja eihän se elämä ole enää lapsilla samanlainen kuin ennen. Silti mikään ei estä vanhempia huolehtimaan että lapsilla olisi tuossa tilanteessa niin hyvä olla kuin mahdollista.
Vähän tuntuu siltä, että tuo "se on kerrasta poikki" -menetelmä tepsii melko usein paremmin kuin sinnittely ja selviytyminen.
Sinnittely ja selviytyminen.... Onhan sekin yksi mahdollisuus haaskata elämänsä. Minulle riitti muutama kuukausi katsella toisen loistoa ja hehkutusta.
mitä loistoa ja hehkutusta?
Joskus jos sattuu kohdalle kumppani joka aloittaa salasuhteen niin eiköhän se siinä selviä...
Ei välttämättä kuule ollenkaan ole salasuhde loistoa ja hehkutusta.
Harvoinhan se lopussa sitä on. Alussa kovastikkin.
Suurella osalla eronneista on jo uusi valmiiksi katsottuna. Veikkaisin, että näin myös vaimollasi.
Niin mistä riittää lapsiperheessä aikaa näiden uusien hommaamiseen, silloin ei todellakaan olla kotosalla perheestä huolta pitämässä. Eletään toista elämää muualla ja mikään jos se vie erilleen puolisot.
Mistä sitten johtuu tämä kotoa karkaaminen toiseen elämään, moni sanoo että on kylmää kotona, ei seksiä eikä läheisyyttä.
No ei varmasti ole jos ei ymmärrä arvostaa puolisoaan ja auttaa häntä kotiasioiden kanssa, lapsien hoidossa, ruokien hankkimisessa niiden tekemisessä ja kaikessa muussakin ja eritoten lasten kanssa olemisessa, vaatehuollosta ja kodin talouden asioiden hoidosta. Toinen ei voi yksin rellestää ja toinen tehdä kaiken, kyllä siinä ratkeaa jokainen ja seksi jää kuten muukin läheisyys.
Minusta tämän päivän tärkein asia olisi puuttua siihen, että nämä salasuhteilut ja uskottomuus saataisiin kitkettyä pois, sillä se tuhoaa koko ihmiskunnan jos eletään pahasti sanoen vain perseen ehdoilla.
Saamme vielä nähdä järkyttävää jälkeä lapsien kohdalla siitä mitä se heille on
aiheuttanut. Monen lapsen koulutie katkeaa peruskouluun, sillä näiden erovanhempien suurin haave näyttää olevan saada lapsensa ulos kodista. Tarvitaan valtava vahvuus lapsella, että hän tuon julmuuden jälkeen jaksaa omin avuin ja varoin ponnistella koulutustaan eteenpäin ja mahdotonta on monesti saada velkarahaa opiskeluunkin.
Heille ei myöskään ihmissuhteiden solminen ole helppoa, sillä mitä he ovat nähneet muuta kuin pahaa oloa ja halveksuntaa kodeissaan. Kyllä nämä uusiopuolisot pitävät siitä tässä maassa huolen, että yksikään entisen liiton lapsia ei saa enää kodinomaista tilaa omassa kodissaan.
Miten te vanhemmat voitte olla noin silmät ummessa eläjiä.
Mitä pahaa edellinen sukupolvi on teille tehnyt, että noin kohtelette omia lapsianne.
Kun katsoin äskettäin ohjelmaa vieraannuttaminen, ärsytti suunnattomasti näiden isien asenne, itseään he ajattelivat eikä lastaan, kukaan ei kertonut millainen heidän koti nyt oli, montako uutta ihmistä siellä oli.
Minkälainen on uusiopuoliso, voisiko hän koskaan antaa lapsen elää normaalia lapsen elämää vai vaatisiko omat määräyksensä voimaan, kuten useimmiten käy.
Tulikin enemmän kuva, että nämä isät halaisivat vain saada elatusmaksujaan pienemmiksi, sen monesti jo ehtivät kakaisemaan ulos.
Lapsen asema on todella unohtunut. Aina kun uusiopari viettää yhteistä aikaa, se aika on varastettu omalta lapselta pois.
Suurella osalla eronneista ei voi olla uutta puolisoa valmiiksi katsottuna, koska monelle ero tulee jopa yllätyksenä tai ainakin sitä toivoo viimeiseen asti, että se puoliso pysyisi rinnalla. Mutta kun toinen lähtee, niin siinä romuttuvat tulevaisuudensuunnitelmat tai ainakin ne on tehtävä kokonaan uusiksi. Ja varmaankaan monella lähtijälläkään ei ole uutta puolisoa valmiiksi katsottuna. Näin ollen ne, joilla uusi puoliso on valmiiksi katsottuna, jäävät vähemmistöön. Jos taas puoliso lähtee, niin kyllä uskoisin, että lähivanhempi yrittää kaikkensa lasten eteen. Se ei aina ole helppoa, koska lapset saattavat oireilla erosta ja yksin jäävällä vanhemmalla on aiempaa selvästi rankempaa kun joutuu yksin huolehtimaan kaikesta ja jaksamaan. Ei saa oikestaan sairastua kuumeeseenkaan, koska kuka silloin huolehtisi lapsista. Ei voi koskaan pyytää toista auttamaan kotitöissä tai lasten viemisissä yms. Kun itse jäin yksin, niin kyllä vain näin parhaimmaksi yrittää löytää uusi puoliso, joka voisi tukea kasvatustehtävässä, auttaa ja olla tukena. Useampi vuosi siinä meni, että sopiva puoliso löytyi, mutta kyllä se on sekä lähivanhemman että lasten parhaaksi, jos sellainen hyvä puoliso löytyy. Yksinhuoltajan elämä on todellisuudessa hyvin haastavaa ja jopa raskasta. Myöskään en usko, että lähivanhemmat haluavat lapset nopeasti pois kodista ja että eivät tukisi opiskelussa. Suurin osa lähivanhemmista ja yksinhuoltajista varmasti tekevät kaiken mahdollisen, mihin kykenevät, että tukisivat lastaan saamaan hyvän ammatin ja pärjäämään elämässään. Uskoisin myös, että monella lähisuku tulee myös tueksi, kuten meillä...Lasten tulevaisuutta on pyritty turvaamaan jo pienestä vakuutuksin (esim henkivakuutukset), sijoituksin ja testamentein. Kaiken mitä itse olen tehnyt siitä saakka kun lapset synnytin, olen tehnyt heitä ajatellen. En minä näin paljon töissä raataisi, ellen haluaisi tarjota lapsille hyvää elämää. Myös olen nähnyt niiden suuresti parjattujen uusien puolisoiden, isä- ja äitipuolien, oikeasti välittävän ja oikeasti olevan mukana lasten elämässä. Ja monelle yksinjäävälle lähivanhemmalle se uusi puoliso on korvaamaton tuki ja apu ja voimanlähde.
Eli ei pidä aina tuomita ilman lähempää tarkastelua. Ja mitä tuohon uusioparin viettämään aikaan tulee, joka mielestäsi on varastettu lapsilta...ilman eroakin olisi olemassa aikuisten välinen parisuhde. Ei uusioperheessä se parisuhde vie yhtään enempää lapsilta kuin parisuhde yleensä, vaikka siinä toinen vanhempi ei sitten olekaan lapsen biologinen vanhempi. Hyvä parisuhde sen sijaan tukee vanhemmuutta ja voimaannuttaa, tekee aikuiset onnellisiksi ja se onni heijastuu myös sitten koko perheeseen.
7-v kokemuksella totaaliyksinhuoltajuudesta voin sanoa että onhan se rankkaa. Mutta ei siksi että pitää huolen yksin lapsista, koska niiden eteen pitää olla vaan saakutisti sisua ja halua ottaa asioista selvää. Kaikkein vaikeinta on olla yksin. Tarkotan että sinkkuus on se vaikein osa. Ainakin minun elämässä. Yksin nukkuminen, yksin kauppakassien kantaminen, yksin päättäminen jne jne lista on loputon. Ei ole ketään kuka pitää minusta huolen tai minua rakastaa. Ystävät ja lapset eivät ole sama asia.
Ne on onnekkaita jotka löytävät rakkauden, ihmisen joka välittää. Kaikille ei vissiin käy niin hyvin..ja kaiken oon yrittäny eikä silti minusta kukkaan välitä..Ulkokuori on jotenkin kuten kunnossa, ehkä vika on sitten sisällä, vaikka ystävät muuta väittävät.. En minä kuitenkaan pysty muuttumaan loputtomasti muiden vuoks enkä tälläsenäkään kelpaa...
"isät halaisivat vain saada elatusmaksujaan pienemmiksi, sen monesti jo ehtivät kakaisemaan ulos. "
No näinhän se juuri menee. Siitä olen eri mieltä, että uusioparin yhteinen aika on lapselta pois. Kyllä erovanhempienkin on saatava ladattua akkujaan, muuten ei ole voimaa mihinkään. Useat erot johtuvatkin siitä, että ex-liiton aikana ei ole vietetty yhteistä aikaa puolisoiden kesken, ja vähintään toinen on ylikuormitettu. Minua ihmetyttää se, miten lasten isät alkavat ajaa itselleen edullista 50/50 vuoroasumista, vaikka eivät ole kertaakaan osallistuneet lasten arkeen, hoivaan ja huolenpitoon lasten elinaikana. Käytännössä usein tämän toteutuessa lapset/nuoret ovat heitteillä. Vaikka olisi isommasta lapsesta kysymys, niin huoltajuus ei oikein toimi, kun isä on jatkuvasti poissa, hyvin usein onkin matkatöissä, vuorotöissä, harrastuksissa, baarissa, no missä tahansa, muttei kotona.
Sinun teksti vaikutti tosi järkevältä. Noin lapsistaan ja heidän hyvin voinistaan huolehtiva vanhempi toimii. Minulla ei ole sitä vastaan mitään että lasten elämään tulee vanhempien uusia kumppaneita. Koska sehän on itsellänikin edessä kunhan sopiva ihminen tulee kohdalle. Ihan samaa toivon että exä löytäis hyvän ja järkevän kumppanin. Sellaisen sitten toisi lasten elämään. Nyt sinne on tuotu vaan joku jamppa jota ei kaikesta päätellen lapset kiinosta pätkääkään. Sen ne on itsekki huomannu. Kolme viikkoa mitä tämä uusioperhe on ollut saman katon alla. Niin eivät ole tehneet mitään yhdessä. Ainut mitä kuulemma yhdessä tekevät niin syövät. Muuten lapset on kavereiden kanssa tai kahdestaan... Joten tottakai tälläinen kuvio ottaa jonkun verran edelleenkin päähän sillä en minä lapsilleni tälläistä halua.
"Ainut mitä kuulemma yhdessä tekevät niin syövät."
No sehän on jo paljon...! Ei meillä tehty ex-miehen kanssa koskaan kotona eikä muutenkaan mitään yhdessä. Ei edes syöty. Minä ja lapset kyllä söimme yhdessä ym.
Miesystäväni kanssa teemme ja toimimme lasten kanssa yhdessä paljon enemmän kuin koko ex-liiton aikana (yli 20v).
Toki lähtökohtia ja suhteita on erillaisia, meillä ainakin vietettiin normaalia lapsiperhe elämää.
Tehtiin asioita perheenä....