Mulla mies kävi sunnuntaina panemassa itseään 17vuotta vanhempaa ja 50 kiloa painavampaa naista.
Tiesin asiasta heti,koska kyseinen nainen soitti mulle ja kiitti lainasta.
Nyt ollaan sitten tapeltu koko viikko ja kaikki kärsii tilanteesta.Myös meidän 3 lasta ja mun masussa oleva vauva.
Onko jollain keinoja miten tästä pääsis yli,koska kuitenkin haluan jatkaa suhdetta?Miten saa suhteeseen palaamaan seksin?Ja saa suhteen suht normaalix ettei kaikki muistuta tapahtuneesta?Miten voi unohtaa kaikki mihin ne on toisiaan koskenu ja mitä kaikkea ne on yhdessä tehneet?
Onko enää paluuta takasin vai pitääkö kaikki rakentaa alusta alkaen uudestaan?
Mulla mies on kyllä menossa sukupuolitauti testeihin vaikka siis käyttivät kortsua,mutta suihin otot ja nuolellat/sormeilut tapahtu ilman mitään ehkäsyä,joten nyt musta tuntuu mies todella likaselta.Meneekö tunne joskus ohi vai vaivaako se lopun elämää meijän suhdetta?
Onko teillä mennyt kauan unohtaa asia?
Välillä olo/elo tuntuu jo paremmalta,mutta unet on aivan kamalia,kun niissä kaikki tulee taas mieleen ja mielikuvitus oikeen mässäilee kaikella tapahtuneella.
Tää ei ole kivaa,kun ei tiedä mikä helpottaa vai helpottaako yhtään mikään =(
Auttakaa hyvät kanssa ihmiset!!!Kaipaan ihan konkreettisia neuvoja eikä mikään neuvo ole huono!!
Tiesin asiasta heti,koska kyseinen nainen soitti mulle ja kiitti lainasta.
Nyt ollaan sitten tapeltu koko viikko ja kaikki kärsii tilanteesta.Myös meidän 3 lasta ja mun masussa oleva vauva.
Onko jollain keinoja miten tästä pääsis yli,koska kuitenkin haluan jatkaa suhdetta?Miten saa suhteeseen palaamaan seksin?Ja saa suhteen suht normaalix ettei kaikki muistuta tapahtuneesta?Miten voi unohtaa kaikki mihin ne on toisiaan koskenu ja mitä kaikkea ne on yhdessä tehneet?
Onko enää paluuta takasin vai pitääkö kaikki rakentaa alusta alkaen uudestaan?
Mulla mies on kyllä menossa sukupuolitauti testeihin vaikka siis käyttivät kortsua,mutta suihin otot ja nuolellat/sormeilut tapahtu ilman mitään ehkäsyä,joten nyt musta tuntuu mies todella likaselta.Meneekö tunne joskus ohi vai vaivaako se lopun elämää meijän suhdetta?
Onko teillä mennyt kauan unohtaa asia?
Välillä olo/elo tuntuu jo paremmalta,mutta unet on aivan kamalia,kun niissä kaikki tulee taas mieleen ja mielikuvitus oikeen mässäilee kaikella tapahtuneella.
Tää ei ole kivaa,kun ei tiedä mikä helpottaa vai helpottaako yhtään mikään =(
Auttakaa hyvät kanssa ihmiset!!!Kaipaan ihan konkreettisia neuvoja eikä mikään neuvo ole huono!!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Huh, mikä tilanne. Tuntuu varmasti pahalle. Minulle kävi vähän samoin, kun olin raskaana. Pohjalla oli paljon muutakin, mutta kun menetin raskauden myötä täysin kiinnostukseni seksiin, mies koki etten enää välitäkään ja... sopivasti oli eräs vanhempi nainen töissä häntä pommittamassa. Lankesihan se mieheni kerran, mutta ei olisi jäänyt kyllä kiinni jos olisi omatuntonsa kanssa pystynyt elämään (mikä olisi ollut mielestäni minulle mukavampi). Tunnusti, kun vaavi oli parin kuukauden. Mies oli kyllä niin hajalla asiasta, että ihmettelin jo tilannetta kovasti. Alkuun tuntui pahalta edes suudella ja ajatus pyöri mielessäni päivittäin "mitenhän ne on tehneet, kuin hyvältä tuntunut, haluaisiko uudelleen..."-rataa. Sanoisinko, että vuoden kuluttua alkoi kunnolla vasta helpottaa. En kylläkään saanut käytyä asiaa hirveästi läpi, kun oli vauva päällimmäisenä -kuitenkin- elämässä. Olen kuitenkin onnellinen ratkaisustani jatkaa yhteiseloa ja keskustella ongelman ytimistä. Tapahtuneesta on nyt kolme vuotta ja se on todella mennyttä. Heikkoina hetkinä se kyllä palaa yhä mieleen, mutta sammutan tylsät ajatukset heti alkuunsa. Tapahtuneesta opimme aiankin keskustelemaan vähän paremmin heti, kun jotain sanottavaa ilmenee...
se oliskin helpompaa,jos en tietäis mitä kaikkea ne on yhdessä tehny.Mun ei todellakaan tartte arvuutella asiasta koska mies kerto kaikki,kun oon sitä lypsäny asiasta.Ei kuitenkaan helpota yhtään tietää missä asennossa ja miten edeten.Alussa sain sen käsityksen,että nainen on tehnyt kaiken ja käynyt "päälle" miehen vaan mennessä mukaan,mutta ei asia ollutkaan niin mustavalkonen,kun ekax annettiin ymmärtää.Sit selvis yhtä jos toista ettei se nainen ollutkaan aivan niin "peto" kun luulin.Mutta tää ei helpota asiaa yhtään,että on tulossa neljäs yhteinen lapsi ja yhdessäkin ollaan oltu jo 8,5v,joten ei mikään "tuore" suhde ja onhan mussakin syytä paljonkin ja tunnen itteni todella tyhmäx ja tyhjäx.
En vaan todellakaan tiedä miten tästä nyt pääsis mahdollisimman äkkiä yli,koska meillä on parin viikon sisällä muutto todella pieneen evakkkokämppään kokoköörillä eikä tää helpota sitä asiaa yhtään,että joudutaan vielä olemaan kaikki yhdessä niin pienessä tilassa,kun täällä pääsee toiseen huoneeseen rauhottumaan,mutta siinä on neliöitä vaan 38 ja olohuone ja minihuone lapsille.Joten siellä ei ole paikkaa mihin paeta,kun alkaa nyppimään toisen naama.Kai se vaan on paettava ulos ja siellä hakattava vaikka puita,jos ei muuta keksi.
Eilen jo illalla luulin että tilanne helpottuu,mutta yöt on pahoja ja kaikki ne unet mitä alitajunta ja muisti syöttää jatkuvasti.Myös kaikki kysymykset mitä pyörii mielessä niin vaivaa.Yritän pidättää ettei tule kaikkia kysyttyä,koska se ei ole hyväx,mutta kuinka tästä eteenpäin???Pelottaa ajatellakaan tulevaisuutta ja tän uuden pienen ihmisen syntymistä varsinkin,kun tietää itestään sen ettei pysty koskaan totaalisesti unohtamaan tätä juttua ja varmastikin tulee vittuiltua tästä koko elämän ajan.
Koska en voi vieläkään ymmärtää,että mies voi mennä sänkyyn omasta mielestään iljettävän ja vastenmielisen naisen kanssa.Ainakaan itse naisena en vois mennä sänkyyn vastenmielisen miehen kanssa millään.Mutta ehkä miehillä kullit toimii vaikka ei haluaiskaan...mistä sitä tietää,kun ei itse sitä sukupuolta vaan nainen,joka ajattelee omilla aivoillaan.
Sen verran kova kolaus, että ymmärrän sinun olevan rikki. Yritä olla riitelemättä vaan keskustele. Itke mielummin kuin huudat ja syyttelet. Jos vain mahdollista keskustelkaa, keskustelkaa, sopikaa pelisäännöistä. Yksi helpottava juttu voisi olla käydä keskustelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa, sieltä saisi erilaista näkökulmaa, voisit mennä yksin tai sitten yhdessä. Keskity nyt lähiviikot arkiasioihin, niin kyllä ne mielikuvat siitä haalenee. Voimia.
Toivon todella voimia sinulle selvitä eteepäin. Itse en ole vieläkään toipunut tai antanut anteeeksi(3 vuotta),mutta olen ottanut päivän kerrallaan iloineen ja suruineen.Jos mies todella katuu,niin aika auttaa,meillä ollaan päästy ns. normaali elämään,vaikka epäilys on joka kerta kun mies ulkona juhlimassa.En ole lähtenyt nalkutus/syyttely-linjalle,koska tiedän että vikaa on ollut myös minussa.Ja minulla on lapset(3kpl) jotka auttavat eteenpäin,ajattelen kuinka paljon he menettävät jos isä ei olisi joka päivä kuviossa mukana. PUHUKAA,TAPELKAA ja antakaa tulla kaikki mitä mielessä ilmoille,se auttaa ,ainakin selviämään huomiseen.VOIMIA sinulle .
Sori vähän provosoiva aloitukseni, mutta please, lukekaa koko tekstini:
Niin aatella miten kauheata: kävi vanhaa ja lihavaa panemassa. Minkähän takia? Siksi että sadat "kiltit" ukkomiehet himoitsee kypsiä ja reheviä, koska sitä sorttia nyt vaan ei ole kotona tarjolla. Minkä tekee tälle tosiasialle? Voihan siitä tehdä elämän tragedian tai sitten setviä siltä pohjalta että rakaskaan vaimo ei aina riitä tyydyttämään kaikkia haluja ja tarpeita.
Miksi miesihminen sitten päätyy toteuttamaan näitä halujaan...siihen on varmaan monia tilannekohtaisia syitä. Kaiken taustana aina sama kiertokulku: moni mies pettää tilaisuuden tullen (ja naisetkin), mutta emme vaan tahdo hyväksyä millään omalle kohdalle osuessa sitä tosiasiaa.
Missään koskaan keneltäkään tässä elämässä ei voi saada ehdotonta uskollisuuden varmistusta tai vakuutusta. Uskollisiakin on, mutta kenelle ne sattuvat osumaan - sitä ei varmaan kukaan avioituessaankaan pysty veikkaamaan sataprosenttisesti.
On sitten jokaisen naisen oma valinta muuttuuko katkeraksi kyttääjämuijaksi pettämisen paljastuttua - vai tekeekö jonkun toisenlaisen valinnan. Siis minun todellisuuspohjainen neuvoni: puhuminen auttaa aina, vaikka on ikävää ja tosi kipeää jauhaa tapahtuneesta. Unohtaminen on ehkä mahdotonta, mutta yhteiselämä silti mahdollista jos pystytte yhdessä selvittämään mitkä on teille yhteisessä elämässä ja parisuhteessa niitä tärkeimpiä asioita. Ei kaiken tarvitse yhteen ajattelemattomaan tekoon kaatua.
Uskottomuudestakin jos pystyisi reilusti keskustelemaan asiapohjalta (sitten kun ne suuret tunnelataukset on hieman hiipuneet), niin voisi ehkä molemmat ymmärtää toistensa näkökohtia ja reagointeja. Tuo vieras nainenhan ehdottomasti toimi tökerösti ja aiheutti valtavan mielipahan. Mutta olisiko ollut parempi jos koko kuvio olisi jäänyt paljastumatta? Ehkä niitä sitten olisi tullut lisää ajan mittaan?
Minusta on jotenkin pohjattoman surullista että tälläkin palstalla joka päivä saa lukea vastaavia kirpaisevia raportteja uskottomuuden tuottamasta valtavasta tuskasta. Jotenkin sitä itsekin haluaisi uskoa 'suureen rakkauteen' ja suhteiden kestävyyteen; siitäkin huolimatta että nuo yllämanitut tosiasiat alkaa jo tässä kypsemmässä iässä olla turhankin hyvin tiedossa ja moneen kertaan koettuina. Elämänkokemus vaan tuo semmoista avarampaa ajatusmaailmaa, jossa ei kumppanin (tai oma) 'vieraissa käyminen' ole se suurin katastrofi mikä ihmiselle elämässään voi kohdalle osua, joten siitäkin voi selvitä kyynistymättä jos jaksaa elämänuskonsa ja itseluottamuksensa säilyttää tunnemyrskyjenkin myllerryksessä.
mennyt.Mä en itse ole mikään laiha tikku ja olen miestä 3vuotta vanhempi,joten en usko asian olevan ihan noinkaan.Ja tiedän ettei se ole vaan mies tunsi olevansa pakotettu panemaan tota naista vaikka onkin aina ollut uskollinen mies ja aikookin olla.Se oli sekä sen että mun puolelta väärin käsitys.Toinen ei ymärtänyt mitä toinen sanoi,jne.Sellanen klassinen tapaus.
Tuntuu silti vaikealta unohtaa,kun ei voi ymmärtää miten miehet voivat panna omasta mielestään kuvottavaa ja iljettävää kumppania?!
Haluaisin todellakin päästä yli ja eteenpäin,mutta keinot puuttuu...siihen siis apua haluaisin ja hyviä neuvoja.Puhuminen auttaa mua,mutta aiheuttaa miehelle tuskaa ja hän ei haluaisi puhua edes koko asiasta mitään vaan jatkaa normaalisti päivä kerrallaan.Mutta miten ihmeessä mä siihen pystyn siinä se ongelma on.
Ei kukaan voi edes tietää tai tajuta tätä kokoasiaa,kun siinä on niin monta eripuolta.
Tulee ihan sellainen olo kuin realisti-tädilläkin olisi jokunen ylimääräinen kilo ja mielipide sanottavana.Mahtaa olla mukavaa viihdettä ottaa toisten asioihin niin asiantuntevasti kantaa kun itse ei elä parisuhteessa.
Tuttu tarina.Poikkeus vain siinä,että lapset ovat aikuisia ja liitto on kestänyt pitkään.
Kesän alussa paljastui,että miehelläni on ollut toinen nainen.Samoja asioita mietin kuin sinäkin.Tuntuu,että olen hölmö idiootti ja lisäksi ne mielikuvat miehestäni toisen naisen kanssa.
Palstoilla kehoitetaan puhumaan ja puhumaan.Meillä mies kokee,että ei tarvi jokapäivä jankuttaa ja että eikö voisi katsoa tulevaisuuteen.Tuntuu vain,ettei ole tulevaisuutta.En tiedä tuleeko elämästämme enää mitään?Hän lähdössä työreisulle ja arvaat mitä mietin,koska "toinen nainen" liittyy nimenomaan näihin reissuihin.
aika näyttää
arvaan sun ajatukset ja samalta tuntuu mun miehestä joka ei halua edes puhua koko tapauksesta ja kiukkuilee että enkö voi vaan unohtaa koko juttua ja jatkaa eteenpäin.Mutta ei se niin helppoa ole...tiedän sen.Huomenna pitäisi kuulemma olla jo ihan cool ja lähteä hänen ja lasten kassa kavereille synttärijuhliin.Ja sunnuntaina pitäisi nähdä anoppi,jota inhoan jo muutenkin,joten jos hän sanoo sanakin mulle niin tulee varmaankin räyhättyä sillekin kaikki ne mitä on tähän asti sisällään sitä kohtaan pitänyt...joten ei mitenkään mukavaa saada tälläistä "aikarajaa" potea asiaa.Pitäis kuulemma riittää tää viikko tai siis su-pe aika.Viimeistään huomiseen puoleen päivään asiat pitäis olla ihan samassa,kun ennekin...niin varmaan joo.Tuskin on,jos tollasta menee heittämään.
Mutta jaksamisia sullekin kaiken ton keskellä!
Asian jankkaaminen pahentaa tilannettasi, ymmärrätkö?
Miehelle se vain oli pano. Etkö pysty erottamaan rakkautta ja pelkää seksiä? Miehesi tuskin rakastaa tuota toista naista ja luulenpa, että häntä myös harmittaa se lipsahdus. Joten ole hiljaa ja yritä etsiä joku toinen, jonka kanssa voit terapoida asiaa eli puhua. Siten pääset pikkuhiljaa asian yli.
jo sellanen ystävä,jonka kanssa ollaan tätä asiaa puitu.
Sä ilmeisestikin olet mies ja susta asiasta ei tartte puhua ollenkaan muiden,kun jonkun ulkopuolisen kanssa ja jättää mies koko asian ulkopuolelle.Ehkä se helpottaa sua ja mun miestä,mutta ei kokonaan mua.Joten mä puin ihan kenen vaan kanssa haluan sitä asiaa puida eikä sille kukaan mitään voi.Siitä ei ole mitään haittaa ainakaan vaan enemmänkin hyötyä,kun saa asetettua asiat tärkeysjärjestykseen ja päästyä samalla eroon koko asiasta.
Mieheni mielestä asioista keskustelu on AINA jankkaamista ja toiseksi ei ollut kysymys "panosta" vaan pidempiaikaisesta suhteesta.Eli tunteet ja kokemukset ne ovat minullakin.Saan terapiaa joo ja ehkä mieheni saa vielä kenkää.
Jos itse olisin miehesi tilalla ja vilpittömästi katuisin tekoani, viimeinen asia maailmassa, jota haluaisin tehdä olisi asian vatvominen päivästä toiseen. Ymmärrän kyllä,että itse haluat puida tilannetta, mutta miehesi kanssa sitä ei todellakaan kannata tehdä. Hyvä siis,että olet löytänyt kumppanin, jonka kanssa voit keskustella asiasta.
Suhteenne kannalta ei valitettavasti ole kovin lupavaa, että tunnet halua "kuittailla" asiasta (viimeistään riidan tullen). Jos et pääse asiasta yli ja pysty antamaan anteeksi (tuskin miehesi ainakaan on rakastanut moista naista), olisiko parempi rehellisesti erota ?
Anna kenkää vaan ja pian. Naapurini miehellä on toinen nainen, joka on hänelle kovin rakas. Ovat 'seurustelleet' jo kolme vuotta. Mies tunnusti vaimolleen toisen naisen ja vaimon reaktio oli tietysti raivokohtaus. Puhuivat jo erosta ja mies oli valmiina muuttamaan pois yhteisestä kodistaan. Mutta, mutta tmä vaimohan keksi oivan kiristyskeinon...uhkasi itsemurhalla.
Lopulta lupasi jättää viinan ja panostavan avioliittoonsa, kunhan mies jättää tämän toisen naisen.
Aiat rullaavat kuitenkin samaa tahtia...vaimo juo ja mies tapailee tätä rakastaan.
ammattiauttajien avulla, mutta aikaa siihen on kulunut. Meidän liittomme päättyi lopulta eroon, koska ex-mies ei tosiaankaan halunnut puhua ja minulle se oli välttämätöntä. Hänen suhteensa myös jatkui lupauksista huolimatta. Minäkin olin raskaana silloin, kun ex-mieheni suhde alkoi. Silloin en toki tiennyt siitä, vaan vasta pari vuotta myöhemmin. Kusetus oli niin pitkä ja siihen liittyi taloudellisiakin seikkoja, etten pystynyt liittoa enää jatkamaan, mutta erosta huolimatta asiasta on päästävä yli ja omaa jaksamista anteeksianto helpottaa kummasti. Mutta se tulee vasta kuukausien tai vuosien päästä.
Minusta miehesi pitäisi olla halukas palauttamaan luottamuksesi ja mennä itseensä. Sitä et voi hänen puolestaan tehdä. Oma raskautesi tekee sinusta herkän ja minusta sitäkin pitäisi kunnioittaa. Ammattiauttajan kanssa pääsisitte keskustelussanne etenemään paremmin eikä se olisi sitä samaa toisten syyttelyä. Suosittelen sitä vaikka vain itsellesi. Neuvolasta voit aloittaa, ohjaavat eteenpäin.
Yritä, vaikka väkisin, tehdä joka päivä jotakin itsellesi mukavaa. Vaikka jotakin ihan pientä. Olet ansasainnut sen. Nauti myös kolmesta pienestä lapsestasi. He kasvavat tuon kohun keskellä suunnatonta vauhtia eivätkä enää koskaan pieniksi palaa. Heistä saat iloa ja he rakastavat sinua vilpittömästi. Heille olet aina korvaamaton.
Kyllä siitä selviää, mutta mihin suuntaan suhteenne sitten kehittyy, sen näyttää aika.
Voimarutistus!
ammattiauttajia löysit?Neuvolan tädin kanssa olen jo puhunutkin,mutta en saanut selville ketä ne tahot olisivat jotka voisivat auttaa tässä tilanteessa.
Kerro ihmeessä minkä tahon ihmisiä sinua auttoi.
Kiitos jo etukäteen tiedoista!
Niin, se riippuu kai tosi paljon paikkakunnasta. Isommissa kaupungeissa on kriisikeskuksia, jotka voivat sitten ohjata mielenterveystoimistoon. Lisäksi joka kunnasta löytyy psykologi. Kasvatus- ja perheneuvolat auttavat myös tai perheasianneuvottelukeskukset. Niihin voi osallistua myös ilman miestäsi. Apua pitää vaatia ja olla itse suht aktiivinen. Alussa mulla oli voimaa hakea apua, myöhemmin en enää olisi jaksanut. Joten jos nyt jaksat hakea apua, niin se helpottaa jatkoa. Tai näin ainakin itse koin.
Apu on ollut lähinnä keskusteluapua ja paljon näitä asioita on joutunut omassa päässään pyörittelemään. Välillä on tullut tunne, että voi kun joku muu sanoisi, että mitä tässä pitää tehdä, mutta ratkaisut on (valitettavasti) joutunut viime kädessä itse tekemään. Ammattilainen tosin pystyy antamaan näkökulmia ja tukea jaksamiseen.
Minä en päässyt yli miehen pettämisestä.
Yritimme kyllä, mutta en enää jaksanut uskoa häneen. En missään suhteessa.
Sängyssä tuo toinen nainen oli aina vierellämme. Ja sitten tuo toinen nainen vielä aktiivisesti lähestyi jatkuvasti meitä. Sain puhelinsoittoja yms.
Niin, että aikani yritettyäni minä erosin miehestä.
Sanokaa vain minua kykenemättömäksi antamaan anteeksi jne. minä en siihen pystynyt. Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosia, olen antanut anteeksi. Ainoastaan inho on jäljellä.
Toisaalta sitten; ei meidän suhteemme ollut lainkaan onnellinen. Siksi kai tuo toinen nainen kuvioihin tulikin. Olisimme todennäköisesti eronneet joka tapauksessa.
Mutta näin minä selvisin pettämisestä.