Ajattelin nyt laittaa tämän viestin myös tänne näin. En tiedä mihin tämä kuuluisi kirjottaa, mutta kirjoitan nyt tänne. Olen 27- vuotias isäni kuoli kun olin pieni, joten olen elänyt aina äitni kanssa. Äidin kanssa on ollut mukavia päiviä, mutta suurimmaksi osaksi se on ollut huutoa. Muutin kotoa kun olin juuri täyttänyt 18, syynä siihen oli se että äiti löi. Jo pienenä otin siltä selkään jos olin ollut tuhma. Aikuis ikään tullessa, kädet on pysynyt poissa minusta, mutta huutaminen on säilynyt tähänkin päivään asti. Olen tehnyt typeriä asioita itsekkin, menettänyt luottotiedot, voinut valita joissain asioissa toisin jne.. Mutta mitä saan tästä äitiltä- Huutoa. Ei sen kanssa voi keskustella rauhassa. Olen aina luullut että äiti on se ihminen jonka kuuluu tukea ja auttaa lastaan. Itselläni ei ole lapsia mutta olen myös ajatellut että jos niitä jossain vaiheessa sattuu vielä tulemaan, niin itse pyrin tukemaan ja auttamaan omiani aina kun ne sitä tarvitsevat. Tuntuu että äitini on hirviö! Ja niin pahalta sen huutaminen... Noin viikko sitten meillä oli kamala riita, tai huuti lähinnä puhelimessa. Iskin luurin kiinni ja nyt se on yrittänyt sen jälkeen soittaa joka päivä sen jälkeen monta kertaa, mutta en ole vastanut. Olen niin loppuun palanut tuon huutamisen kanssa, Koskaan se ei ole pyytänyt edes anteeksi. Kerran luvannut parantaa käytöstään, mutta turhaan. Tuntuu vaan että helpommalla pääsisin kun antaisin ihmisen olla ja katkaisisin välit.
En tiedä enää mitä tehdä..
Voimaton-
1156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mun äiti käytti viime kesän oven takanani riehumiseen. Olin töissä ja puoliso kotosalla päiväseltään joten sain tietää näistä käynneistä joita kertyi 3 kertaa ynnätynä tekstarit töihin: missä olet, miksi olet poissa kotoa? (Juu töissä pitää käydä luonnollisesti) :D
Soitin suoraan töiden jälkeen ja käskin lopetamaan riehumisen kun ilmeisesti hakkasi ovea sekä huusi rapussa. Joten totesin jos ei käytös ala muuttumaan niin ensi kerralla soitetaan poliisit, käynnit loppui tähän enkä ole enää kuullut edes tekstarin muodossa hänestä.
Ainoa mikä mua vaivaa on orpo olo, kaipaan äidin lämpöä sekä sukulaisten tukea jotka molemmat meni kesän jälkeen kun en jaksanut enää painia kierroksilla käyvän ihmisen kanssa...