Onko tällaisella suhteella mitään toivoa? Kokemuksia?
Kiinnostuin itseäni 23 vuotta vanhemmasta miehestä
n20
8429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On kokemusta ja en suosittele.
Isäsi ikäisen miehen tarpeet, ajatukset ja asenteetkin ovat jo hieman eritasolla kuin sun oman ikäisten kundien, joten kitkaa ja erimielisyyksiä voi syntyä yllättävänkin helposti heti alkuhuuman jälkeen. Jos mies on eronnut ja sillä on lapsia, saattaa tulla erinäisiä ongelmia niidenkin kanssa, puhumattakaan sen akasta, jos se ei ole eronnut.
Sanotaanko niin, että huomattavasti helpommalla pääsisit jos tähtäisit lähemmäksi omaa ikäpolveasi.
Höpöhöpö. Ihan hyvin on toivoa. :) Rohkeasti vaan, jos sydän niin sanoo! Tärkeintä on se, kuinka hyvin juuri te kaks sovitte yhteen, ei se, kuinka hyvin kaksi jotain täysin muuta ihmistä ovat toisilleen sopineet. Jokainen suhde on erilainen.
Muutamaksi vuodeksi on, mutta sitten ei. Itse omaan ikääni verrattuna en haluaisi miestä joka saattaa huonossa tapauksessa olla jo hoidettava tai hoidettavana laitoksessa. Oman isäni hoidin hautaan asti (joka tietysti on ihan eri asia), en haluaisi myös hoidettavaa miestä. Mutta nämä ovat tietenkin vielä kaukana olevia asioita, mutta pointti tämäkin.
En usko, että on järkevä juttu.
Kukapa tietää missä itse kukin on viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Jos pohtii asioita pitkällä aikavälillä, niin mitään takeita ei ole siitä, että vaikkapa samanikäistenkään parisuhde kestäisi. Toisaalta jos miettii tuota hoitoaspektia, niin myös suhteessa nuorempi osapuoli joutua hoidettavaksi. Jos rakkauden haluaa rakentaa ainoastaan laskelmoinnin varaan ja miettii puhtaasti järkisyitä, niin voikin olla parempi pysytellä vaan sinkkuna. On parempi kaikkien osapuolien kannalta eikä tarvi itsekään pelätä, että joutuu välittämään muista, vaan voi keskittyä rauhassa itseensä.
Totta terveydestä tai siitä onko edes elossa muutaman tunnin päästä, kukaan ei tiedä. Niin ja ensisijaisesti vertasin ikäeroa omaan ikääni. Itse en ottaisi. Tuollainen ikäero menee vielä jonkun aikaa, mutta sitten se käy nuorelle monessa suhteessa tylsäksi. Vanha ukko, mikä vanha ukko parikymppiseen verrattuna. Elämän tosiasioita, ei sille voi mitään. Jo sekin, että kaksikymppisellä ei elämänkokemusta ole voinut luonnollisestikaan vielä paljoa tulla. Mutta jos ap ei etsikään kymmenien vuosien suhdetta niin mikäpä siinä jos kokeilee. Oma valinta, eipä siinä muut voi paljon vaikuttaa, mutta mielipiteitähän ap kysyitkin. :)
Siksipä tärkeää onkin henkinen yhteensopivuus. Jos kaikki natsaa ja yhdessä on mukavaa, niin ei käy elämä tylsäksi, kummallekaan. Vanha ukko? Mielipiteitä, ei tosiasioita. Jotkut ihmiset tuijottavat liiaksi ikää, vaikka todellisuudessa ihmistä määrittää paljon vahvemmin tyystin muut asiat. Ihmiset ovat yksilöitä. Ap kysyi, onko suhteella mitään toivoa ja tosiasia on, että ikä on loppujenlopuksi yksi vähiten ratkaisevia tekijöitä parisuhteessa. Jos pohditte omia parisuhteitannekin, niin kyllä niiden onnistumisessa tai kaatumisessa pääosin aivan muut syyt ovat taustalla kuin ikä, on kyse sitten lyhyistä tai elämän mittaisista parisuhteista.
Kuule siinä ei ole oikeaa eikä väärää. Suhteesta ei koskaan tiedä, onko siinä toivoa, oli se sitten oman ikäisen tai eri-ikäisen kanssa. Ei voi muuta kuin kuulostella, mitä itse haluaa ja sitten uskaltaa avata sydämensä, jos haluaa yrittää.
Olin lähes 10 vuotta naimisissa samalla ikäerolla. Lapsiakin tuli. Suhde ei kaatunut ikäeroon. Mutta tunsin kyllä itseni vanhaksi. Ja onhan nuori mies usein viriilimpi.