Töissä työkaveri ei osaa olla rento mun seurassa. Kun olen seurannut vierestä, muiden naisten kanssa se puhuu rennosti, nauraa jne. Mun kanssa puhe on jännittynyttä ja mikö ihmeellsintä, se suorastaan välillä tuntuu vihaavan minua :(. Vapaaehtoisesti kuitenki hakeutuu seuraani, paitsi silloin kun on "vihapäiviä". Voiko naista vihata ja olla ihastunut samaan aikaan? Miten tilanteen saisi purettua, niin että oltaisiin hyviä työkavereita ilman jännitettä? Olemme naimisissa molemmat.
Vaikea työsuhde miehen kanssa
Kurja tilanne
141369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo se on jännä juttu tuo ihastuminen, jos asiassa on mitä tahansa esteitä niin ettei kohteen kanssa jostain syystä pysty päästä intiimeihin kanssakäymisiin niin sitten se ihastustunnetta vastaan tappelu teettää tommosta oikkuilua. Viisaammat kertokoon ratkaisun koska itsekin olen vähän samantapaisessa jamassa.
Omasta puolestani: Ei varmaankaan vihaa sua, on ihastunut ja samalla sisältään hukassa. Kannattais varmaan ottaa puheeksi, paras "jatkotulos" siten ja todenäköisesi myös siksi toisinaan "Outo", kun haluais itsekin puhua asian ainakin pois mielestään. Nih.
Jos on kertonut kotona vaimolleen työpaikan naisista ja maininnut nimeltäkin heitä, ja vaikka vaimo ei tunne näitä naisia, niin on saattanut lohkaista pahasti ja jonkun nimen niistä ottanut, ja kun mies on yleensä ajatuksiltaan aika suoraviivainen, on sitten vaivautuneen oloinen sen takia, kun muistaa riidat kotona, eikä halua sellaisia lisää, joten pysyttelee mieluummin vihamielisenoloisena kauempana, ja se hänelle suotakoon sillloin, kun nuo kotikeskustelut ovat mielessään päälimmäisenä, eikä VOI olla rento ja vapaa, vaan vaivautunut ja mieluummin omissa oloissaan tai niiden kanssa, joiden nimi ei ole tullut mainituksi, joita kohtaan ei ole samanlaista kireyttä sen takia. Hänellä on oikeus omaan yksityisyyteensä silloin, kun niin haluaa, ilman, että kuvittelet, että hän olisi ihastunut sinuun tai kehenkään muuhunkaan. Häntä vaan ei huvita sun seurasi, koska haluaa säilyttää kotirauhansa ja myös omat asiansa ihan itsellään. Ne eivät kuulu sulle eikä muille, mutta tässä hieman valaisua asiaan, niin osaat antaa hänen olla rauhassa etkä aiheuta lisää pahoinvointia hänelle. Hän nyt vaan sattuu rakastamaan omaa vaimoaan, ja miettii, miten saada se oma vaimo uskomaan sen!!!
Selvästi umpirakastunut,nimim. "Been there".
Umpirakastunut mies ei todellakaan toimi noin! Veikkaan että vaimo painaa vaakakupissa enemmän. Anna heidän keskittyä omaan avioliittoonsa. Voihan olla ettei hän edes ole ihastunut sinuun vaan kuvittelet tämän omassa päässäsi? Ja jos tuntuu että hän välillä jopa vihaa sinua niin jätä nyt ihmeessä mies rauhaan!
Ainakin umpirakastunut nainen toimii noin, kun taistelee järjen ja tunteiden kanssa. Rakkauden kohteen näkeminen aiheuttaa niin paljon tuskaa, kun tietää, että hän ei voi saada. Pyrkimyksenä voi olla saada toinen vihaamaan itseään, että omat tunteet laimenisivat tai pysyisivät edes järjellisellä tasolla. Itse ainakin pyrin välttelemään ihastukseni kohdetta niin paljon kuin mahdollista, koska en selviydy tunteideni kanssa kun näen hänet. Hän sekoittaa elämän näkemisen jälkeen aina viikoksi ja olo niin tuskallinen, että en keksi muuta keinoa kuin vältellä häntä. Hän on aina rasittavan ystävällinen ja ihana ja puhuu minulle niin kauniisti kun näen hänet.
Se olen sitten varmaankin MINÄ!? Heh.
Tää on niin totta, valitettavasti. Taitaa olla työpaikan vaihto edessä.
Samassa tilanteessa. Viha on melkeinpä käsinkosketeltavaa :(. Yritän olla kuin en huomaisi, mutta raskasta on kun on mennyt välit tällaisiksi. En tiedä mitä voisi tehdä.
Naisen näkökulmasta
Itekin käyttäydyn nykyistä ihastusta kohtaan ihan järjettömästi. Yhtenä päivänä juttelen ja hymyilen sille paljon, toisena päivänä oonki epävarma ja välttelen tylynä. Se johtuu tasan siitä että pelkään ns paljastuvani sille. Niinku moni muu, myös mä pelkään torjuntaa ja sydämen särkymistä.
Varmaan en ihan metsiin huutele jos sanon et, jos joku vaikuttaa vihaselta ilman syytä, niin mahtaa olla ihastunu ja kovaa!
Nuo tilanteet kannattaa ottaa puheeksi tavalla tai toisella. Vaikka tunteet eivät olisikaan molemminpuoliset, niin turhat paineet pääsevät purkautumaan ihastuneen aivoista. Ihastuminen on tila, joka on verrattavissa jopa sairauteen, eikä sille itse voi oikein mitään muuta kuin antaa ajan kulua...jos se senkään jälkeen helpottaa. Itselläni ainakin aikoinaan tilanteesta puhuminen auttoi ylimääräisten tunnekuohujen yli. Kiitos silloiselle, onneksi viisaalle ja ymmärtäväiselle, tunteitteni kohteelle.
Heetkinen piti ihan alkaa miettiin että mustako tässä puhutaan... Mulla on nimittäin oireet JUST tollaset kun olen ihastunut naiseen. Mutta tuo oikkuilu tulee mulla tästä olemattomasta itsetunnosta ja "vihapäivät" kun en katso tai puhu on niitä kun en tunne itseäni minkään arvoiseksi. Itsetunnottomia päiviä suorastaan. Jonain päivinä taas kun olo on OK ja itsetuntokin välttävä, saatan pystyä olemaan lähes kuin normaali ihminen tämän ihastuksenkin seurassa. Enpä tiedä mitä tämän kanssa tekisi, kun tää itsetuntovaiva vähintäänkin rajoittaa elämääni enkä sen vuoksi ole esim. koskaan ollut parisuhteessa. Jos nainen yrittääkin lähestyä ja tutustua niin että se haiskahtaa muulta kuin normaalilta small-talkilta niin iskee aina nuo itsetuntojarrut päälle ja toinen tietenkin ajattelee tästä käytöksestäni etten pidä hänestä tai vihaan häntä... huoh.
Niin ja tuosta puhumisesta, enpä usko että juuri kukaan pystyy alkaa noin vaan puhumaan asiasta ainakaan työpäivän aikana ilman että se olisi älyttömän kiusallista. "hei mä luulen että oot muhun ihastunu, nyt puhutaan asia halki!", vai? Korkeintaan ehkä jossain alkoholipitoisissa/vapautuneemmissa tilaisuuksissa ja niitäkin on ehkä pari kpl vuodessa.
Heh. Naurattaa, kun näitä tilaisuuksia on ehkä pari kpl vuodessa ja itse mokaan ne olemalla aina älyttömässä kännissä jos ihastus on samassa tilaisuudessa, johtuen juurikin näistä jännittyneistä tunteista naista kohtaan.