1) Oletko sinkkumies vai sinkkunainen
2) Ne pariskunnat jotka tunnet paremmin, tuntuuko sinusta että monen pariskunnan kohdalla osapuolten välillä ei ole mitään varsinaista "yhteyttä", eikä ehkä ole koskaan ollutkaan? Tarkoitan sitä kuuluisaa "suurta tunnetta", "sielujen sympatiaa"?
3) Tiedätkö useitakin pariskuntia joiden kanssakäymisessä et näe tuota yhteyttä ja onko se saanut sinua pohtimaan omaa sinkkuuttasi tai ihmettelemään miksi kyseiset ihmiset ovat menneet toistensa kanssa yhteen? Etsitkö itse ihmistä jonka kanssa olisi se yhteys ja jos yhteys puuttuu, et edes pysty aloittamaan seurustelua?
2) Ne pariskunnat jotka tunnet paremmin, tuntuuko sinusta että monen pariskunnan kohdalla osapuolten välillä ei ole mitään varsinaista "yhteyttä", eikä ehkä ole koskaan ollutkaan? Tarkoitan sitä kuuluisaa "suurta tunnetta", "sielujen sympatiaa"?
3) Tiedätkö useitakin pariskuntia joiden kanssakäymisessä et näe tuota yhteyttä ja onko se saanut sinua pohtimaan omaa sinkkuuttasi tai ihmettelemään miksi kyseiset ihmiset ovat menneet toistensa kanssa yhteen? Etsitkö itse ihmistä jonka kanssa olisi se yhteys ja jos yhteys puuttuu, et edes pysty aloittamaan seurustelua?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen pitkään sinkkuna ollut nainen.
Todellakin joidenkin suhteet tuntuvat oudoilta. Ihmettelen, ovatko jotkut yhdessä vain tottumuksesta ja turvallisuudentunteen takin. Itselläni on ollut joskus huonojakin suhteita, mutta en ole niissä kovin kauaa kitkutellut, vaan ne ovat loppuneet omaan mahdottomuuteensa. Siksi tuntuu älyttömältä, että joku vapaaehtoisesti on sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei voi keskustella mitään syvällisempää, koska toinen ei ymmärrä ja ollaan niin kaukana toisistaan henkisesti. Itse olen todennut, että tuollaisessa tilanteessa on tuhat kertaa olla helpompaa yksin, koska silloin on vähemmän yksinäinen kuin ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä sinusta mitään.
Olen sinkkunainen. Joissakin tuttavieni suhteissa olen nähnyt sen, ettei pariskunta kuulu yhteen ja niin ne suhteet ovat päättyneet. Niinkuin minulla samanlaiset huonot suhteet. Sitten on näitä suhteita, joissa tuntuu, että pariskunnan osapuolet ovat maailman parhaat ystävät toisilleen ja sellaisen suhteen itsellenikin haluan. Olen varma, että joskus vielä jossain sattumalta törmään sellaiseen ihmiseen jonka kanssa saan sellaisen suhteen.
Miehellä on rahaa, naisella pillu. Siinä on se tarvittava yhteys.
Sinkkumies, enkä tunne yhtäkään pariskuntaa jolla olisi jonkinlainen myyttinen symbioosi.
Tosiasiassa jos jokainen etsisi tuota "sielujen sympatiaa" ei pariskuntia syntyisi ikinä. Eihän pariskunnan osapuolten tarvitsekaan olla parhaita kavereita keskenään, siksi ihmisellä on kaverit.
En ihmettele, koska en elä fantasiamaailmassa vaan ymmärrän että ihmisen kanssa voi olla muutenkin.
ole. Miehet yleensä vain teeskentelevät parisuhteiis, jotta pullunsaanti ei häiriinny
En tiedä kuin yhden parin, josta näkee jo kauas että ovat kuin luodut toisilleen. Tämän pariskunnan osapuolet eivät myöskään ole tiedettävästi koskaan muille arvostelleet parisuhdettaan negatiivisessa mielessä.
Muut parit ovat varmaankin pelkästään ajautuneet yhteen olosuhteiden "pakosta". Kun muitakaan ei ole löytynyt ja kun yksin on tylsää.
Yhdellä naisista on mukahauska mies joka suoltaa "hauskoja" juttuja kuin automaatti. Naista nolottaa usein mutta silti puolustaa miestään. Nainen on rauhallinen ja hillitty. Mies on eri maata. Nainen on korkeakoulutettu sekä aika fiksu sekä herkkä tapaus, mies amis ja täydellinen tyhjännauraja sekä urpo, näin kauniisti ilmaistuna.
Erään pariskunnan mies arvostelee naistaan ja muuntaa hänestä parhaillaan mieleistään. Hoikempi pitäisi olla ja seksikkäämpi jne.
Yhden pariskunnan mies ilmoittaa naiselle usein ettei halua nähdä tätä ja todella tylyyn sävyyn. Nainen on usein asiasta masiksissa. Mies on myös ilmaissut haluavansa erota, mutta ei kai ole löytänyt parempaakaan, tai ketään toista joka kestäisi prinsessasyndroomaista miestä. Suhteessa mennään täysin miehen ehdoilla.
Yhden pariskunnan mies on alistava sovinisti joka ilmoittaa suureen ääneen ettei naisesta ole mihinkään. Kuulemma juovuksissa joskus väkivaltainen. Sääliksi käy lapsia.
Eräs ystävättäreni sanoi osuvasti että jos nainen tahtoo parisuhteeseen, on mentävä miehen ehdoilla. Naiset ovat enempi parisuhteen ja rakkauden perään joten totta se on. Rakkautta en kyllä heidänkään suhteessaan näe mutta kai se on mukavaa kun taloudessa on kaksi maksajaa.
Erään pariskunnan mies on tuurijuoppo. Lomat menee juopotellessa.
Erään pariskunnan mies käy silloin tällöin vieraissa, nainen vihoittelee aikansa ja antaa sitten anteeksi. Nainen vihaa toisia naisia kuin ruttoa, ihmettelen miksi ei syytä miestä näistä teoista vaan kääntää tapahtuneet muiden naisten syyksi.
Vittu mitä paskaa.
Käännät tuon tekstisi toisen päin niin saat minun kokemukseni parisuhteista joita olen vierestä seurannut.
Naiset ovat kauttaaltaan laiskoja, läskistyviä, kaikista asioista mussuttavia ja miehet yrittävät parhaansa aikansa kunnesa luovuttavat.
Sitten alkaa tulla kuvioihin alkoholi, pettäminen jne.
Mutta kaikki lähtee alusta siitä että naisesta tulee suhteessa rasittava possu joka ottaa miehen itsestäänselvyytenä ja jonkinlaisena viemärinä johon voi tarpeensa tehdä kun siltä sattuu vain just silloin tuntumaan.
Jos taas mies osoittaa hetken heikkoutta jne. niin hän on välittömästi lapsellinen pikkupoika jonka äidiksi nainen ei tahdo tietysti alkaa kunhan nainen saa oman turvallisen isähahmonsa eli sen miehen.
Sen lisäksi naisten alapäitä näyttää kutkuttavan kovasti jo suhteen alussa vieraat mulkut joten mies joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan.
Todella harvassa tapauksessa olen nähnyt minkäänlaista sielujen sympatiaa kun kyse on nuorten aikuisten suhteet. Suurimmaksi osaksi näen että mulkku ja pimpsa on pakko saada yhteen ja vaikka jonkinlaista mahiksia olisikin rakkauteen niin se pilataan.
Pahinta miesten osalta lienee se että he haluaisivat enemmän omaa aikaa ja elämää kun taas nainen yrittää tukahduttaa heidät sekä samalla lihovat ihmetellen miksi mies ei enää halua naista kuten ennen.
Niin ja lopulta ongelma on noissa naisissa itsessään.
HE OVAT VALINNEET VÄÄRIN:
Vaikka olen nainen niin allekirjoitan tuon laiskan ja nalkuttavan asenteen.
Seksillä ei ole kuitenkaan niin suurta merkitystä kuin sielujen yhteensopivuudella.
Naiset myös todella tukahduttavat ja vaativat enemmän aikaa kuin mies haluaisi antaa.
Lihominen on väistämätöntä paitsi todella laadukkailla naisilla. Naisilla jotka haluavat miellyttää ulkonäöllä miestä ja haluavat olla haluttavia myös muitten miesten silmissä.
Tekstini ei ole valetta. Tekstisi voi silti hyvinkin pitää paikkansa.
Parisuhteet eivät havaintojemme perusteella muodostu oikealle sielujen yhteydelle vaan yhdessäolemiselle yksinäisyyden sijaan. Sosiaalisen paineen alla osa taipuu normeihin.
Sama pätee silloin myös kirjoituksesi miehiin.
Miksi moinen agressiivisuus?
Sielujen sympatia ja aito rakkaus on harvinaista. Vielä harvinaisempaa että sielunkumppani löytyisi pieneltä paikkakunnalta, siitä pahaisesta baarista. Maailma on iso ja ihmisiä paljon, jos matti ja maija tapaavat perähikiällä ja alkavat seukkaamaan, onko se aina sitä tosirakkautta? Harvoin, uskallan väittää.
Ei kannata alkaa parisuhteeseen jos ei ole valmis antamaan aikaansa ja energiaansa suhteeseen. Sinkkuna on omaa aikaa ja kaiken voi käyttää itseensä.
Parisuhde on kuin yritys, se vaatii resursseja tuottaakseen. Jos yritystä laiminlyö se pahimmillaan menee konkkaan, samahan se parisuhteessakin, ero tulee.
Mikä sitten on tosirakkautta?
Se, ettei olla yhdessä vain tavan vuoksi tai vain seksin vuoksi tai vain sen vuoksi kun muillakin on joku tai ettei ole muutakaan tekemistä vapaa-ajallaan.
Se, että ollaan yhdessä koska tuntuu ettei voi olla ilman toista.
Silloin kun toisen seura on ihanaa ja toista ajattelee ekana aamulla herätessään ja viimeisenä nukkumaan mennessä. Kun aidosti välittää toisesta ja tahtoo jakaa arjen ja juhlan sen toisen kanssa. Kun se toinen nuhakuumeessakin näyttää suloiselta. Kun hyvännäköiset vastakkaisen sukupuolen edustajat ei enää innosta samalla tavalla kuin se oma kulta kotosalla. Näistä tietää että on tosirakkautta.
Nyt herää uteliaisuus: Kuinka pitkistä suhteista sinulla on kokemusta?
Vuosien kokemus.
Nyt herää uteliaisuus: mikä on sinun mielestäsi tosirakkautta?
Muuttuuko sinusta tosirakkauskin vuosien kuluessa?
Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40v, yhä kävelevät käsi kädessä aina kun ovat ulkosalla. Heidän rakkautensa ei ole muuttunut miksikään.
Minullakin on vuosien kokemus tosirakkaudesta, mutta rakastumisvaiheen jälkeen se oli erilaista kuin tuo mitä kuvaat. Alussa, ensimmäisten vuosien aikana, rakkaus oli romanttista ja sellaista että toista ajatteli ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla; että toisen näki "suloisena" jne Ja vaikka sittemmin tuli arki niin ei se tarkoittanut, että rakkaus loppui. Kyllä sekin sittemmin loppui, mutta ensin oli monta ihan hyvää vuotta tavallista perhe-elämää, jossa se rakastaminen näkyi yhteisten asioiden eteen työskentelemisenä pikemmin kuin siirappisena silmiin tuijottamisena.
Johonkin se sinunkin tosirakkautesi on ilmeisesti päättynyt, koskapa sinkkupalstalle lauantai-iltana kirjoittelet.
Olen leski.
Kaikille ei käy samoin. Ihmiset olemme erilaisia. Uskon täysin että vielä 50 vuoden päästä katson miestäni samalla lailla kun nyt 1,5 vuoden jälkeen... rakastavasti, himoiten, haluten, arvostaen ja kiittäen että löysin juuri hänet.
Jokainen rakastaa tavallaan. Minun rakkauteni on palavaa rakkautta.
1) sinkkumies
2) Monen tuntemani pariskunnan kohdalla ei ole sellaista sielujen sympatiaa, jota itse haen. Mutta kysehän on lähinnä siitä, että valtaosa ihmisistä on "lampaita", joille riittävä yhteys parisuhteen ylläpitoon on toisen kaunis/ komea ulkonäkö, sopivat kulissit sekä yhteinen asuntolaina. Sellaisia suuri osa "taviksista" nyt vain valitettavasti on.
3) Vastauksena oikeastaan sekä tähän kolmoseen, että myös edelliseen kysymykseen, linkkaan aiemmin toiseen keskusteluun kirjoittamani kommentin, joka jos ei nyt ihan suoraan vastaa tähän, niin kuitenkin käsittelee niin paljon samaa asiaa, se kannattaa tähän laittaa http://keskustelu.suomi24.fi/node/11870268#comment-64658077
up..
Sinkkunainen.
Tuntemillani pariskunnilla on sitä "sielujen sympatiaa" tai ainakin heitä yhdistää samanhenkisyys jollain tasolla.
1) Olen päälle 30-vuotias sinkkunainen, ollut sinkku lähes koko aikuisikäni.
2) Sanoisin, että suuri ihastuminen puuttuu ehkä kolmasosalta tuntemistani pareista. 2/3 on ollut todella ihastuneita ainakin suhteen alussa, ja ihastus on muuttunut vuosien varrella sielujen sympatiaksi oikein toden teolla.
3) En ihmettele, miksi tuo 1/3 on yhdessä. Oikeastaan kaikissa näissä tapauksista taustalla on ollut naisen ja/ tai miehen biologisen kellon tikitys ja kipinät ja sielunveljeys ei ole ollut yhtä korkealla arvoasteikossa. Valtaosa noista suuren tunteiden suhteista on solmittu lukioikäisinä tai pikkuisen sen jälkeen eli hyvin nuorina aikuisina. Myöhemmällä iällä solmitut suhteet ovat useammin mun tuttavapiirissä näitä "järkisuhteita".
Kaipaan sielujen sympatiaa, ja jos muutamien tapailukertojen jälkeen tietää, ettei sitä voi tulla, homma jää siihen. Minulla ei vielä tässä vaiheessa biol.kellot tikittele eli paniikkia ei ole. Itse asiassa paine kumppanin löytymiseen oli 7-10 vuotta sitten paljon pahempi kuin nyt, olen aika mukavasti tottunut elämään yksineläjän elämää.
Oletko ikinä miettinyt asiaa siltä kannalta, että ehkäpä sinä et herätä kovin suuria kipinöitä niissä miehissä, joita kohtaan itse kipinöit edelleen kuin pahainen teinityttö?
Muutenkin ajattelussasi on vakava virhe. "Kipinät" ja "kemia", eli naisten termit seksuaaliselle himolle jotain miestä kohtaan, eivät ole sama asia kuin sielunkumppanuus! Suorastaan raivostuttavaa edes lukea tuollaista. Ongelma suomalaisessa pariutumisessa kun nimittäin on juurikin se, että naiset etsivät kipinöitä ja kemioita, sen sijaan että etsisivät sielunkumppania.
"Oletko ikinä miettinyt asiaa siltä kannalta, että ehkäpä sinä et herätä kovin suuria kipinöitä niissä miehissä, joita kohtaan itse kipinöit"
Olen ja tiedän, että on äärimmäisen harvinaista, että ihastukset kohtaavat. Iän myötä olen alkanut myös hyväksymään asian. Jos tästä ei ole valmis tinkimään, täytyy ymmärtää, että sen sielunkumppanin löytäminen ja saaminen voi olla TODELLA vaikeaa.
"Muutenkin ajattelussasi on vakava virhe. "Kipinät" ja "kemia", eli naisten termit seksuaaliselle himolle jotain miestä kohtaan, eivät ole sama asia kuin sielunkumppanuus"
No kyllä minun mielestä myös henkisellä tasolla tapahtuvat kipinät ja yhteenkuuluvuus vaikuttavat myös seksuaaliseen himoon toista kohtaan. Eikö se sitten sinun kohdallasi mene niin?
"naiset etsivät kipinöitä ja kemioita, sen sijaan että etsisivät sielunkumppania"
No eikö kemialla tarkoiteta nimenomaan sielunkumppanuutta? Vai mitä se sinulle on? Taidat nyt ihan itse olla väkisin kiinni ajatuksessa, jossa kemia on yhtä kuin joku mulkun koko tai vastaavaa.
Sehä se ko tarpeekskauan elää sinkkuna ni korkeentaa osaa ajatella toisen läheisyyttä. eikä sitä mitä jonkukans yhdeselämine iokeesti on. sihe tulee niit hajui.makui,toisen eri tavat...
Sinkkunainen.
Useimmat tuntemani pariskunnat ovat ainakin aluksi olleet aidosti rakastuneita. Arki on kaikilla tuonut rutiinin suhteeseen. Toisilla suhde vaikuttaa lässähtäneeltä, toiset ovat kyllä löytäneet molemminpuolisen aidon rakkauden, huolenpidon ja arvostuksen.
Tunnen myös pareja, jotka menneet yhteen ainakin toisen osapuolen laskelmoitua kylmästi. Kun kyse on järki-ihmisestä, voiko muuta odottaakaan? Minua ei henk.koht. houkuttaisi mies, joka pohtisi tuloja, omaisuuttani, niiden kasvamista ja miten luonteeni tulee hänen suunnitelmiaan. En todellakaan pystyisi seurustelemaan, jos ilman erityistä henkien yhteyttä.
on paha peli pariskunnille.. Siitä tulee yleensä vaan riitaa :D
En analysoi kenenkään suhteita.
Ainoot yhteiset asiat pariskunnilla tuntuu olevan että pippeli sopii pimppiin ja siitä sitten syntyy lisää niitä yhteisiä asioita. Ilmeisesti koska mitään muuta yhteistä ei ole niin siksi näitä yhteisiä asioita pitää niillä yhteisillä asioilla tehdä kokonainen lauma että olisi jotain yhteistä.
Hieno aloitus. Ylös....