Meilla on pian hautajaiset, noin 1,5 t ajomatkan paasta Helsingista. Sinne menee siskoni, yksin omalla autollaan, ja hanen tyttarensa jonka auto on taynna.
Meita olisi vain mina, liikunta rajoitteinen henkilo, mieheni joka on tyoton, ei lahde mukaan koska tama matka maksaisi meille yli 100 Euroa, joka on suuri lovi kukkarossamme.
Kysymys on: joudunko meneman yksin junalla, ja sitten taksilla ko. paikkakunnalla, vaan onko taas aneltava kyytia (olen aina tarjoutunut maksamaan bensat), koskapa sita EI KOSKAAN tarjota, aina pitaa kysya etta mahdunko mukaan ?
Ylpeyteni sanoo etta mene yksin junalla. Ne ovat isani hautajaiset.
Siskollani hyva tyopaikka ja palkka, itse saan pienta invaliidi elaketta, joista niistakin puolet kuluu kuukausittain sairaala kuluihin.
Voiko joku olla siis nain itsekas ?
Asia on askarruttanut minua valtavasti ja nyt kysyn neuvoa.
Meita olisi vain mina, liikunta rajoitteinen henkilo, mieheni joka on tyoton, ei lahde mukaan koska tama matka maksaisi meille yli 100 Euroa, joka on suuri lovi kukkarossamme.
Kysymys on: joudunko meneman yksin junalla, ja sitten taksilla ko. paikkakunnalla, vaan onko taas aneltava kyytia (olen aina tarjoutunut maksamaan bensat), koskapa sita EI KOSKAAN tarjota, aina pitaa kysya etta mahdunko mukaan ?
Ylpeyteni sanoo etta mene yksin junalla. Ne ovat isani hautajaiset.
Siskollani hyva tyopaikka ja palkka, itse saan pienta invaliidi elaketta, joista niistakin puolet kuluu kuukausittain sairaala kuluihin.
Voiko joku olla siis nain itsekas ?
Asia on askarruttanut minua valtavasti ja nyt kysyn neuvoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En tiedä osaanko auttaa,mutta kysy siskoltasi saisitko kyydin,vaikka anelu ei olekkaan kivaa ,tiedän tunteen kun pitäisi kysyä kyytiä,eikä tiedä kysyäkö vai ei.
Voimia sulle !
Teet itse tuon valinnan. Ulkopuolisten on vaikea tietää teidän tilannettanne. Joko kysyt siskoltasi kyytiä tai menet julkisilla. Miksi koet kyydin kysymisen aneluna, jos et kysyttäessä pääse siskon kyydillä, menet julkisilla. Miksi kyytiä pitäisi tarjota Sinulle? Kai olet itse kykeneväinen sitä kysymään?
Tulee mieleen, että ehkä siskosi on joskus tarjonnut kyydin ja nyt kuvittelet, että tämä sääntö pätee aina. Siskosi ei ole omaishoitajasi. Oletko ajatellut hänen puoleltaan asiaa. Hän käy päivät työssä, on perhettä ja kotia. Siinä riittää tekemistä nykypäivänä, eikä se aina ole helppoa ollenkaan. Hänellä voi myös olla omia murheita ja jaksaminenkin voi vaivata. Aikaa ja vaivaa kuluu myös siihen että hakee sinut ja vielä takaisin tullessaan tuo sinut takaisin kotiin. Asioista voi aina sopia ja puhua niin, että molemmat tulevat ymmärretyiksi. Se mikä on sopivin teille, ratkaisette te itse.
Sairaalakuluissa on kattomaksu......
Aika outoa ettei vävy ota osaa edesmenneen appensa hautajaisiin...
Tässä hyvä esimerkki miten suomalainen perheellinen (vaikka lapset olisikin jo aikuisia) ajattelee. Ei kuulu mulle, on omaa menoa.
Tätä pelkään tulevaisuuden olevan myös omassa perheessäni. Siskolla pienet lapset, mutta vanhempieni painaessa ikäpuuta, ovat jo liki 2-kymppisiä. Näen jo nyt miten itsekkääksi siskoni on muuttunut, ja uskon että en saa hänestä mitään apuja vanhempieni hoitoon tulevassa, vetoaa silloinkin taas lapsiinsa tai muihin muka-kiireisiinsä, mitkä ovat aina vanhempiaan tärkeämpiä..
Sehän se jännä onkin, miten nämä perheelliset ovat ottamassa kyllä muiden aikaa ja apuja, ja pyytämässä niitä, mutta kun oma auttaminen punnitaan ei sitä ole olemassakaan. Jätetään ne isovanhemmatkin istumaan yksin loppuelämäkseen. Samanaikaisesti nää lapsekkaat paasaa, että kuka sua sitten auttaa ja tulee katsomaan kun oot vanha. No, se sama kuin suakin -ei kukaan!
Itsekkäitä, omaan yksikköönsä tuijottavia epäkeskoja otuksia.
Älä jeesustele. Tulevasta et voi tietää. Sehän voi olla juuri siskosi, joka vanhempiasi hoitaa, jos yleensä on tarvekkaan.
Kyllä sen ihmisen itsekkyyden näkee jo aikaisessa vaiheessa. Oma veljeni pyysi aina äitiämme apuun, kun tarvi päästä lapsista hetkeksi eroon tai rahan takominen, omat harrastukset oli tärkeämpää kuin oma perhe. Mutta itse ei voinut tehdä samaa matkaa äidin luo, kun oli vaan se viikonloppu aikaa. Aina keksi selityksiä, että omat edut meni edelle. Nyt olen minä se ainoa, joka kulkee tuota 300 km:n matkaa äitiä katsomaan. Ja teen sen mielelläni, koska onhan hänkin joskus lapsena ollut meille se tuki ja turva.
Ja mitä omien tuttavieni kanssa olen jutellut on summarum sama monien näiden perheellisten kanssa. Vaikka lapset jo yli 10 vuotiaita ja heillä jo omia menoja, jaksetaan vedota siihen ettei ole aikaa... käydä katsomassa niitä läheisä jotka on ollut aina heille tukena. Ystävät, harrastukset, matkat, työ -kaikki menee tuon auttamisen edelle.
Itsekkäitä sanoisin.
Se onkin hyvä ottaa etukäteen tollanen asenne!!
Ennustaja eukkoko olet?
En tajua kuinka paljon voilla itsekkäitä, ilkeitä ihmisiä kun ovat miinustaneet topicisi jo noin moneen kertaan.
Kyllä tuossa tapauksessa luulisi siskon tarjoavan kyytiä. Mutta toisaalta, jos ette ole mitenkään läheiset, ei hänellä varmaan tullut mileen. Mitä jos luulee miehesi myös lähtevän omalla autollaan.
Etköhän nyt ihan rohkeasti kysy vain kyytiä.
Kirjoitatko ulkomailta? Koneessasi ei ole ä tai ö kirjaimia? No jokatapauksessa, jos tarvitset siskosi kyytiä, etkö voi ottaa yhteyttä häneen ja sopia. Autoonhan mahtuu myös silloin myös työtön miehesi. Nämähän on sovittavia asioita. Miksi odotat, että kyytiä tarjotaan , kun kuitenkin tiedät jopa tyttären auton olevan täynnä. Ei aina kannattaisi syylistää muita. Pitää olla itse aloitteellinen tai sitten mennä junalla, eikä ruikuttaa. Kysymyksessä on isäsi hautajaiset, jotka ovat ainutkertaiset.
Joskus ajattelen että invaliidisuus ja lapsettomuus tekee näköjään ihmisestä niin pohjattoman itsekkään, että se kuvittelee kaikkien ajattelevan ja muistavan koko ajan häntä, invaliidia ja lapsetonta.
Siskolla mahdollisesti omat touhunsa ja kiireensä, eikä ole muistanut sinun tilannettasi. Tai sitten ajattelee, kuten me aikuiset monesti, että toki toinen aikuinen selvittää itse tarpeensa ja asiansa, ja pyytää kyytiä jos sitä tarvitsee. On se kyllä yks hemmetti jos siskon täytyy aikuisen siskonsakin asiat koko ajan pitää mielessä ja muistaa, jos toinen on niin avuton ettei saa edes suutansa auki.
Kysy siskoltasi pääsetko hänen kyytiinsä!
Jos vastaus on myonteinen, OK.
Jos vastaus on kielteinen, menet omin neuvoin.
Tai et lainkaan.
Onko teillä auto? Jos on, niin soita siskollesi ja kysys voisitteko mennä kahdestaan teidän autollanne, ja sinä tällä kertaa maksat bensat.
Jos ei ole autoa vaan saat kunnaltasi tukea invaliiditaksin kanssa matkustamiseen pyydä siskoasi tukihenkilöksi samaan kyytiin koska miehesi ei sinua ja perhettäsi sen vertaa kunnioita. .
mies saattaa olla niin honossa kunnossa, ettei jaksa lähteä. Tai jos on esim. pyörätuolissa, kirkkoon/muistotilaisuuspaikkaan paljon portaita, Tuo taksijuttu oli hyvä ehdotus.
No mikä siinä nyt on niin vaikeaa nostaa se luuri, soittas ja kysyä kyytiä? Samalla tarjota sitä hyvitystä bensasta? Samalla hinnalla se sun ukkoskin vois hilsta sen vetelän perseensä appiukon hautajaisiin.
Itseäni taasen on aina potuttanut ihmiset, jotka olettavat asioiden tapahtuvan eteensä automaattisesti muiden kantamana, ja jos niin ei automaattisesti tapahdu, niin heti muut on itsekkäitä. Eikä tossa sun tilanteessa ap ole mitään anelimista edes ole, omalle alemmuuskompleksillesi ei siskos voi mitään.
ja mitä hittoa suskos palkka asiaan kuuluu??
Kysy, jos ei onnistu, niin taivastele sitten ja mene junalla. Suurempi epäkunnioitus on se että ukkos suorilta käsin kieltäytyy lähtemästä isäsi hautajaisiin.
ei se ole epäkunnioitusta, vaan puolet lisää matkakustannuksiin (julkisilla). Jos ap saa kyydin, siis varmaan miehensäkin lähtee mukaan. Ehkä sisko olettaan, että kysyvät jos tarvitsevat kyytiä.