Miten eroon sokerikoukusta?

Lopetin seinään samoin kuin tupakan ja viinakin..Itseasiassa
alkoholi on sama asia kun sokeri. Miten olo muuttuu?
No ihminen rauhoittuu, laihtuu ja uni muuttuu taas
normaaliksi ja levolliseksi..Olin kunnon sokereissa aika maaninen.

pääsee eroon, kun yksinkertaisesti ei vaan SYÖ mitään makeaa.Paino putoaa ja vedenjuonti vähenee eikä tarvitse juosta pissillä kokoaikaa.

Taistelin kaksi viikkoa henkisesti sokerihimoa vastaan. Kun alkoi tulla makeanhimo, yritin mielikuvaharjoittelulla rauhoittua ja keksiä muuta ajateltavaa. Sen jälkeen alkoi helpottaa.

Nyt lähes 1,5 vuotta melkein kokonaan ilman makeita herkkuja. Eikä tee edes mieli. Mutta koko ajan täytyy olla tarkkana ettei sorru entiseen.

Karkit, leivokset etc. pahuudet pois ruokavaliosta ja ai että kun olo alkaa kirkastua.
Niiden tuoma hetken huuma ei kovin kauaa oloa kirkasta, "sokerilaskut" ovat jopa depressioon verrattava tila. Vieroitusoireitahan nekin ovat.
Ruokavalio kuntoon, vaalea tummaksi, proteiinia kunnolla ja hyviä rasvoja. Avot!
Jos se sokeripiru siellä huutelee hyvää itselleen, niin tämän asian voi korjata välipalabanaanilla/omenalla tms hedelmällä.
1kg karkkipussin hinnalla saa kuitenkin 3-5kg banaaneja.
Karkki/herkkupäivät tietenkin erikseen, mutta silloinkin kohtuus kaikessa!
Treenaamisen aloittaminen vuosia sitten oli tärkeä käännekohta sokerin, sekä muun ruokavalion kanssa.

Aloin paleoruokavaliolle.
Sokerihimo katosi 2 päivässä.
Nyt karkit ja kakut maistuvat pahalle,.
Sekä niistä tulee huono olo.
Positiivisena asioina paino putosi ja olo parani,

sokerin himo on kamala asia ,mutta siihen on hoitokeino .
paneminen lopettaa sokerin himon täysin , pitää vaan muistaa että aina kun sokerinhimo iskee ,niin alkaa panemaan ja panee niin kauvan kunnes sokerin himo katoaa .
ja jos taas alkaa sokerin himo tulemaan mieleen , niin eikunvaan panolle.
kannattaa myös syödä paljon suolaista ja juoda viiiinaa.
urheilu kannattaa lopettaa kokonaan ,koska sekin on melko kamalaa.
elät paljon pidempään kun panet paljon ,et syö sokeria ja syöt suolaa ja juot viiiinaa sekä lopetat sen urheilun .
niin ja jos sittenkin vielä on elämä sietämätöntä ,se kannattaa lopettaa ajamalla seinään.

Samoin kuin "Sokerihiirellä" kesti minullakin n. kaksi viikkoa päästä eroon sokerista. Käytin kahviin, jota juon useamman kupin päivässä, kaksi lusikallista sokeria.Pelkästään kahviin lisätyn sokerin lopettamisella painoni putosi yhdeksän kiloa ja vireystilani tasaantui.

Pahe ku pahe,selkäranka son se mikä tiellä pitää! Olis tosi helppoa antaa kaikille mielihaluilleen periksi,ei olis konstikaan lihottaa ittensä tynnyrix, juua ittensä katuojaan jne...
Nostan hattua kaikille,joilla on selkärankaa ja niille jotka kykenevät sen hankkimaan pienen pohdinnan jälkeen !

Hei! Minä pääsin aikoinani eroon niin, että kun makeanmässäilyhimo kävi sietämättömäksi, söin porkkanoita ja pähkinöitä. Ajan kanssa sokerikoukku helpotti ja jäi sitten nekin naposteltavat. Nyt sallin itselleni korkeintaan kerran viikossa makean syönnin, koska jään todellakin helposti koukkuun sokeriin. :) Joskus vaihdan sen viikon makean-hetkenkin pähkinöihin, jos siltä tuntuu.
Olooni tämä on vaikuttanut enemmänkin henkisesti positiivisesti, koska nyt minulla ei ole sitä "pakottavaa" tarvetta saada makeaa. :)

läski on katoavaista ja ihmiset persoja makealle ja sillähän se lähtee kun menee lenkille eikä möllötä kotona sen herkku keksipaketin tai muun äärellä.!
Omasta itsestään ne päätökset lähtevät ei muitten kautta ja jos haluaa paisua niin kukapa sitä vastustaa ei kukaan.!
itse painoin 113kg tässä alkukeväällä mutta nyt painan 79kg ja se että jätin nämä roskat hyllyyn niin kannatti todellakin ja suosittelen muillekkin sitä itsekuria sekä motivaation hakemista.

terkuin entinen läski.!

mää syän perunoi ja voit päälle ja lihapullii.
ja hyvät unet päälle.
eikä kukkaa mua pakot sokerii popsimaan alvariinsa.
see on jämti näin.

Kun sokeriarvot alkoivat nousta, lopetin sokerin käytön aamupäivällä. Lupasin itselleni yhden pullan/pari suklaa palaa päivässä. Tätä olen käyttänyt ja sokeriarvot ovat normalisoituneet. Vähensin myös muita hiilihydraatteja sisältäviä elintarvikkeita minimiin, kuten valkoisia jauhoja. Nyt ei enää teekään mieli makeaa niin paljon.

Monet ovat päässeet epäterveellisistä sokereista siirtymällä kokonaan terveellisiin sokereihin joksikin aikaa. Esimerkiksi syömällä vain hedelmiä viikon tai pari, lisääntyy terveys ja hyvinvointi niin paljon ettei enää tee mieli syödä ja juoda roskaa kuten makeutettuja tuotteita. Netissä on monta videoa, mm. aiheesta "banana island"...

12 päivää vain banaaneja, kokeilija kertoo:

http://www.youtube.com/watch?v=G-OwRfzeIu0

Lumentulo yleensä auttaa makeanhimoon. Näin syksyn pimeillä tulee mätettyä suklaata ihan kaksin käsin. Eilen ostin tarjouksesta 3 laatikollista konvehteja. Ne on aivan varmasti syöty ennen huomeniltaa, kilon verran...

En liho, koska liikun niin paljon enkä syö ympäri vuoden suklaata tuota määrää. Pohjalla on terveellinen liikkujan ruokavalio.

Viimeistään vuoden vaihteen jälkeen suklaan syöminen loppuu taas odottamaan seuraavaa syksyä :-) Ei kannata ottaa liian vakavasti.

Olen aina ollut hiilarihiiri henkeen ja vereen. Syön kyllä yleensä asiallisesti aamulla. Myös työpaikalla olen syönyt terveellisesti, mutta usein illalla homma on riistäytynyt aivan käsistä. Saatan syödä kerralla kaksi levyä suklaata, karkkipussin, monta leipää, varsinkin nälissäni. Olen yrittänyt vähähiilihydraattista ruokavaliota, mikä ei sopinut yhtään. Kärsin jatkuvasta ummetuksesta ja aineenvaihdunnan pysähtymisestä.

Kaikista parhaimpiin tuloksiin olen päässyt syömällä sopivasti hiilihydraattipitoista ruokaa jokaisella aterialla paitsi iltapalalla yhdistettynä sopivaan määrään proteiinia, kuituja ja kasviksia. Tarkoitus ei ole täyttää lautasta hiilareilla vaan siis noin 1/4 lautasesta. Kaurapuuro aamulla, täysjyvä riisi/pasta pääaterioilla jne. Iltapala on ainoa, jolloin syön lähes pelkästään proteiinipitoista ruokaa. Maltti on valttia. Parissa vuodessa vatsa on pienentynyt ja jenkkakahvat sulaneet.

Itselleni hiilihydraatit sopivat. Nykyisin minulla ei ole juuri koskaan nälkä.Meni kauan aikaa tottua siihen, ettei aterioita saa jättää väliin, vaikkei nälkä olisikaan. 5 ateriaa päivässä on säännöllisyyden avain, jolloin hiilarihimo ei pääse yllättämään. Aikaisemmin nälän kanssa taistelu oli arkeani. Vatsa toimii joka aamu, jatkuvat vatsavaivat ovat poissa. Herkutellakin voi kerran viikossa. Hiilarit ovat vähän niin kuin tuli: ne ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Hiilarikoukusta eroon pääseminen ei ole helppoa, mutta pitkäjänteisyydellä tulee hyviä tuloksia.

aikoinaan Oli Minalka -kitinvalkea pilleri - joita oli parisataa kpl pussissa - niitä popsin - jelppas.
On mahd tutkituttaa hiivatasapaino -
hiivasyndroomasta on joskus kirj paljon -
Helicobakteeri - aih monenmoista.

olen kuullut sanotavan että kaikki lisätty sokeri on liikaa luontainen sokeri määrä pisaa.

Hei.

Onpa teillä hyvä jutun aihe! Luulen, että sokerihimossa voi olla yksi syy tällainen biologinen asia. Minulla kun oli mahdoton suklaanhimo. Jota oli välillä vaikea itsekään käsittää. Huomasin tänä syksynä, että minulla on surullisenkuuluisa hiivasyndrooma. Hain kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja. Ja aloitin dieetin. Vatsa on paljon paremmassa kunnossa. Ja suklaanhimo pysyy jopa täydellisesti hallinnassa. Kansanomaisesti sanottuna kun hiivasolut alkavat liikakasvaa, niin ne muuttuvat pienistä pyöreistä soluista isoiksi hiivahirviö soluiksi. Nämä hiivahirviöt pääsevät jopa muitten solujen sisälle. Mukaan lukien aivosolut. Niin hiivahirviöt ikäänkuin valtaavat aivot. Ja hiiva haluaa syödä sokeria/sokerisia tuotteita. Se on se hiivahirviö joka vaatii ostamaan ja syömään sokeria. Ja se haluaa lisää ja lisää. Hiivasyndrooma voi olla yksi syy sokerinhimoon.

Sen lisäksi on tietysti myös henkinen riippuvuus mahdollinen. Lääkäri Antti Heikkilä on kirjoittanut kirjan riippuvuusasioista.

Oman kokemukseni mukaan hedelmällisyysiässä olevalle naiselle makeasta luopuminen on vähän sama kuin yrittäisi taistella tuulimyllyjä vastaan, koska makeanhimon täytyy naisilla olla geeneissä tai vähintään hormoneissa.

Itselläni makean syönti väheni luonnostaan menopaussin jälkeen, kun elimistö ei ilmeisesti enää siedä niin hyvin nopeita verensokerin heittelyjä tai johtuuko sitten pelkästään estrogeenin vähentymisestä, siitäkin huolimatta että käytän korvaushoitoa.

Vähän epäilen, että ravintosuosituksia on ollut laatimassa ryhmä iäkkäämpiä täti-ihmisiä, jotka ovat kokeneet uuden syntymisen mummovuosien myötä, kun ovat yllätyksekseen huomanneet voivansa luopua makean syömisestä ja kuvittelevat sen olevan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessa on.

Viljojen gluteeni on todellinen uhka terveydelle, samoin maitotuotteet sekä liian vähäinen D-vitamiinin saanti. Riski sairastua näistä kasvaa ikävuosien myötä, mutta joillakin voi alkaa oirehtia jo nuorella iällä, jos on jotain muuta rasitetta lisäksi, mutta taas toisilla voi elimistö sietää hyvin koko eliniän. Sokerilla ei ole osaa eikä arpaa tässä ja siitä tehty tarpeettomasti syntipukki moneen.

Kun hammaspeikko muuttaa suuhun asumaan ja sairastuu Kekkostyypin piilevään diabeetekseen voi olla jo liian myöhäistä vaihtaa riippuvuutta? Tai alkaa harjata peikäsiä paikkaamattomia sairaita hampaita..Vaikka milloinkaan ei ole liianmyöhä hyväntekoon itte ittelleen sekä muille jotka eivät paljookaan mistään hyvästä ymmärrä?
Tai voi vaihtaa riippuvuutta muttei aina välttämättä se auta muihin kun oireisiin.
Ei vaikka ostaisi kultahampaat oikeiden omien pysyvien tilalle eivät ne kummiskaan ole Luojan luomien alkuperäisten veroisia hampaita tunto ja tunnelmakin niistä puuttuu?
Syyt ja syylliset vaikka katoaisivat voi jäljet jäädä paikalle? Enemmistön elimmistöön
Voikin alkaa vihata sitä mistä on nauttinut aiemmin, aiemmassa elämässä?
Ja luulla olevansa oikeessa olematta muuta kun alastonapina?

Olen ollut sokerittomalla ruokavaliolla jo yli 2-vuotta. Minulla se tarkoitta lisättyä sokeria ja esim. merjoja ja hedelmiä kyllä syön kohtuudella. Muistan vieläkin ne ensimmäiset kuukaudet, kun lopetin... Olin aivan eri ihminen. Iloinen, energinen ja suorastaan säteilin iloisuudellani. Painoakin tippui 10 kg ja tunsin oloni tosi hyväksi. Se oli vain tehtävä itse päätös mitä suuhunsa laittaa. Iteslläni oli suhteellisen helppo, kun olin kärsinyt jo pitkään suolisto vaivoista, joiden takia ramppasin lääkärissä jatkuvasti, mutta apua niihin saamatta. Oli myös nivel ja lihas vaivoja. Olin kuitenkin alle 30- vuotias ja ihmettelin, kuinka voin olla jo näin "rainainen" enkä pääse aamulla enää selkä suorana sängystä ylös. Aloin itse tutkimaan ja hakemaan tietoa. Monet asiat valkeni, luettua juttua hiivattomasta ruokavaliosta. Nyt olen ollut sokerittomalla, hiivattomalla, vehnäjauhottomallaja perunattomalla jo tuon yli 2- vuotta. Olon helpottui ja vaivani katosivat. Suosittelen tutkailemaan omaa kehoa ja sitkeästi sinnitellen sokerin himoja vastaan. Siihen pystyy, jos itse sitä haluaa!

Eiköhän hammassärky vähän hillitte. Mahakipu ja nuha kans voi hiukan vähentää mässäilyntarvetta. Niin ja miksei sokerihiirtä uhkaava sokeritautikin. Lisäksi suomalaisten kannattas heittää lautasmallit hukkaan ja ryhtyä syömään enempi lihaa ja proteiinejä, eikä vain leipää, pastaa, puurua, pottua ja makaroonia. Hiilihytraattia syyää ihan liikaa nälkään mutta sillä tulee vaan pikaähky joka haihtuu nopeasti. Sokerinälkä voi olla ihan aidon lihan ja oikean rasvan puutetta, ei sen kummempaa. Voita, läskiä ja kermaa vaan kasvoon, kuten ennenvanhaan.

Eikö kasveilijat oo monesti aika räävittömän persoja karkille, pullille, suklaalle, limpsanaadille ja leivoksille? No ymmärtäähän sen että lihan- ja rasvanpuute voi hiukan tuottaa nälkää. Ei me lehmiä sentään olla. Lihaa saa syöä ja kannattaakin. Joka ei usko niin hankkii kasvissyönnillä niin paljon vaivoja että lopulta tietää, miksi on hyvä olla sekasyöjä.

Pitää lakata syömästä puutteellista ruokaa, kuten rasvatonta voita ja maitoa. Puskariinit ja siniset maiot vaikka aluksi pois. Punasta lihaa ja tankkimaitoa sijaan. Siitä se lähtee oikenemaan. Ja ken ei usko niin katsokoonkedon maasaita. Se syö pääasiassa lehmän lihaa, maitoa ja verta, mutta onko se pyramidin muotoiseksi lihonut 500-kiloinen rasvatankkeri? Ei se varmaan ole. Se on hoikka ja kevyt kuin palaneen hämähäkinseitin varjo.

Sokerikoukusta eroon pääseminen edellyttää hyvää itsekuria. Hyvä itsekuri taas on vahvasti perinnöllinen temperamentin piirre, jota 97%:lla ihmisistä ei ole.

kaksikymmentä kertaa paastolla 15 vuoden aikana

ja vieläkin on makean himoa, syön kaksi suklaakeksiä joka päivä
ja yhden palan suklaata.

Yksi keino kenties olisi pienentää vähitellen saatua sokeria. Kokeile vaikka makeutettuja maitotuotteita, joita sitten asteittain vähennät.

On se vaikeaa olla kokonaan sokeriton kun kaikkiin elintarvikkeisiin
lisätään jostain kumman syystä glugoosia eli sokereita.
Mitenhän lenkkimakkara voi muuttua paremman makuiseksi
lisäämällä siihen sokeria? Puhumattakaan nyt einesruuista yleensä.
Sokeria on joka sortissa.
Eli ihmisen sokerintarvetta pidetään yllä tällä tavalla.

Maltillisuus ennenkaikkea. Kyllä makeaa voi syödä joka päivä jonkin verran, mutta jokin raja pitää olla. Kannattaa miettiä, mitä sillä ylettömällä makeansyönnillä paikkaa. Jos väittää, että tarvitsen väsymykseeni makeaa, sei pidä paikkaansa. Kunnon ruisleipä ja yksi pala suklaata kyllä auttaa väsymyksen yli silloin kun meinaa mennä överiksi se mussuttaminen.

Makean yletyn mussuttaminen on ihan ja pelkästään vain opittu, huono tapa, tietynlaista pakoa arkisesta tylsyydestä sokerihumalan ihmeelliseen maailmaan.

Useimmiten liiallisen makean syönnin jälkeen olo on vain entistä väsyneempi hetken päästä ja keho voi huonosti.

Korvasin sokerin hunajalla (leivonnassa) ja muutenkin teelusikallinen hunajaa, niin ei todellakaan tee mieli sokeria. Ihon laatu paranee selvästi, kun ei syö enää sokereita ja valkoisia viljoja. Muutenkin taatelit, aprikoosit, kaikki makeat marjat, ne auttavat sokerihimosta pois terveellisiin luonnon sokereihin.

Eli FIT- Lehti hankkii aineistonsa Suomi24 palstalta?
Ohohohohohohohohoh hahhahahahahahhahaha!!
Tietääpä että ei tartte sinne suuntaan edes kurkistaa.

lopetin kerralla kun tuli 2 tyypin diabetes, ei haluta sokeri tuotteita ,hampaat ehjinä pysyy ,ei särje päätä ,jamuutenkin yleisesti hyvä olo nyt ,,,,,,,,,,,,,,,,

kaikenmaailman hulikaaneja täälläkin kirjottelee ihan mitäsattuu.
sokerihan on terveellistä ja ravitsevaa ja tekee hyvän maun moneen ruokaan.
minkä ihmeen takia jotkut tahtoo, että elämä olis taistelua ja vahtaamista mitä syö ja mistä nauttii.
kyllä elämä on elämistä varten ja saa nauttia sokerista ja muista herkuista niinpaljon kun tahtoo eikä tarvii joittenkin itsensä rääkkääjien aina marista.
kakkua kannattaa popsia aina kun on juhlat ja juhlathan on aina kun on kakkua.
ja ne iän ikuiset kasvikset ne vasta elämästä vie ilon pois , kunnon tirisevä pihvi hakkaa salaatit mennentullen.
kyllä ottaa pattiin kun aina pitää valittaa ja syödä salaattia vaan.

Hei!

Minulla makean syömisen lopettaminen johtui pakosta: makeiset, makeat leivonnaiset ja juomat yms. aiheuttivat todella huonon olin, välillä aivan todellista pahoinvointia, voimattomuutta ja liikkumisvaikeuksia, ilmeisesti hypoglykemiasta johtuen. Suvussani on taustalla diabetesta. Ilmeisesti hiivasyndrooma oli ainakin osasyy huonoon olooni, koska lääkääri Rauli Mäkelän suosittelema hiivasyndroomaiselle sopiva ruokavalio on sopinut minulle.

Syön paljon kasviksia ja valikoiden hedelmiä, hyvää valkuaista (tosin en syö lihaa enkä maitotuotteitakaan) ja jonkin verran kokojyvätuotteita, joskin gluteeniviljojakin syön rajoitetusti. Paino-ongelmia minulla ei ole ollut. Olo on energinen ja terveys hyvä - ja lisäbonuksena on positiivisuus ja läheisten ja työtovereiden lausunnon mukaan nuorekkuus.

Sokeristen tuottteiden välttäminen on ollut helppoa, kun ajatuskin niiden syömisestä tuo mieleen sen huonon olon, mitä ne ennen aiheuttivat. Herkuttelu ei kuitenkaan ole kielletty tälläkään ruokavaliolla, koska on sallittujen ruoka-aineiden avulla voi valmistaa todella maukkaita ruokia ja myös herkkuja. Pidänkin tavoitteena, että jokainen ateria on todella herkullinen (niin kuin onkin, sanovat läheiseni...).

Muuten, kuulemma makeanhimoon auttaa myös hivenaine kromi.

Olin pahassa sokerikoukussa pari vuotta sitten. Töissä tuli syötyä pussi karkkia lähes joka vuorolla. Sitä ei vaan voinut jättää välistä, koska sitä oli helposti tarjolla ja karkki pyöri mielessä niin kauan kunnes sitä sai. Sitten tein diilin hyvän ystäväni kanssa, että karkkia saa syödä kerran kuussa. Se toimi! Kun tiesi, että sitä saa kerran kuussa, niin vaikka joutuikin kärvistelemään karkinhimossa, niin siitä selvisi. Nyt minun keinoni on vielä parempi: muutin ulkomaille! Ulkomailla ei vaan yksinkertaisesti ole niin hyviä karkkeja kuin suomessa, joten se vaan jää pois. Olo ilman sokeria on kevyempi, kirkkaampi, energisempi ja ylpeämpi!

Aloitin happo-emäsjauhekuurin ja aloin liikkua enemmän. Aina makeanhimon yllättäessä otin jotain hedelmää. Kuivattua karpaloa muutaman marjan tai omenaa tai vaikka pienen palan ruisleipää. Juju oli siinä, että annoin suun entsyymien alkaa hajotustyön rauhassa ja pureksin erityisen hitaasti. Silloin se luontainen makeus tulee paremmin esiin. Tosi nopeasti unen laatu parani, mahan toiminta tasaantui ja kielen päällä aamuisin oleva valkea sakka katosi. Nyt jos syön tai juon jotain makeaa hiukan enemmän, saatan herätä yöllä krapulamaiseen jano-oloon. Siitä muistuu mieleen, että kyllä on elimistö kovilla polttaessaan tuollaista moskaa. Hormonikierto vaikuttaa makeanhimoon edelleen ja yhä edelleen tulee sorruttua. Mutta määrät ovat paljon pienemmät ja jo kaupassa tulee valittua tarkemmin ostoksia. Vaikka lapsille on kunnon sokerimässyä oltava. Namipäivänä tulee otettua usein muutama namu, mutta se jää useammin vain muutamaan. Nykyään useammin turvaudun myös teehen makeanhimon yllättäessä. Juon vaihdellen eri makuja ja nautin jopa tarkentuneesta makuaististani sillä tavoin.

Olen aina syönyt runsaasti sokeria eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmia,olen hoikka ja muutenkin voin hyvin.
Kaikkia light tuotteita olen aina välttänyt kun ei tiedä mitä ne sisältää,syön vain tuotteita joissa on käytetty aitoa sokeria.

Ostin kovia toffee-karkkeja.Niitä ei voi hotkimalla syödä.Ottaa yhden toffee-karkin makean himoon.Imeskelyyn menee viitisen minuuttia,makean himo katoaa.200g pussi riitti noin kuukaudeksi.Yleensä minulla mennyt makeisiin tuossa ajassa ainakin 4-5 kertainen määrä.

Mä en pysty syömään edes hedelmiä tai viljoja, jos haluan pitää itseni erossa sokerista. Pahimpia on salmiakki ja suklaa. Sokerinhimo lähtee noin 4 päivän aikana kokonaan pois kun on riittävän vähillä hiilareilla. Uskon, että nämä rajat ovat yksilöllisiä. Sokerittomuus ja vähähiilarisuus tuoneet unet ja virkeyden takaisin. Pudottanut painoa. Ei ole enää sitä iltapäiväväsymystä eikä torkahtelua. Mielialat pysyvät tasaisempana eikä ole sellaista tukkoista oloa kehossa. Vaikea selittää, pitää kokea.

Ai , että pitäis ilmatteeksi antaa neuvoja kaupalliselle lehdelle, ei kiitos.

ensimmäiset 4 miljoonaa vuotta tarvitsimme sokeria ja oli mukava tykätä siitä.

sitten viimeiset puoli miljoonaa vuotta olemme eniävässä määrin tykänneet rasvasta

kun nämä yhdistetään syntyy rasvapallo, ei hyvä

En osta kaappeihini mitään makeaa,ei namuja,ei sokeria eikä mitään keinomakeutus aineita.
Hedelmiä sonta makeisten sijaan.
Paino on ihanne ja elämäkin maistuu huomattavasti paremmalle.

Päivällä kun on tylsää, niin tekee kokoajan mieli hakea kaapista jotain syötävää. Helposti tarttuu jotain sokerista mukaan. Sen kun vaitaa johonkin terveelliseen syötävään niin homma on hoidossa. Vaikka nakertelis pähkinöitä kuin orava konsanaan.

Sokeri vanhentaa ihoa ja hedelmien hedelmäsokeri ei ole sen parempi kuin tavallinen sokeri

Luontaistuotekaupasta elimistön puhdistuskuuri, ns. paasto, mutta muuta ruokaa ei tarvitse jättää pois kuin vain kaikki vaaleat vaarat; vehnäjauho, sokeri, ja sen semmoiset turhaa kuona-ainemössöä sisuksiin jättävät elintarvikkeet.

Puhdistuksen ansiosta hävisivät sekä makeanhimo että vatsavaivat, joita siihen aikaan oli yllin kyllin. Myös väsymys ja w_t_t_s hävisivät sen siliän tien.

Tässä kohdassa kannattaa muistaa, että kaikki ylimääräinen sokeri muuttuu elimistössä rasvaksi. Sokeri, rasva ja vehnäjauhomössö ovat suurimmat syyt itseaiheutettuihin elintasosairauksiin; diabeetekseen ja kolesterolikäyrien nousuun.

Jos vertaa sokerikoukkua vaikka siihen että perjantaina hiipii alkoholi mieleen, vaikka olisi päättänyt ettei ota, niin siitä voi vetää johtopäätöksiä että mistä ratkaisua kannattaisi lähteä etsimään. Tarkastelemalla ja ymmärtämällä sisäistään se selkenee vähitellen, eli varsinaiset syyt kaikelle käytökselle ja toiminnalle löytyvät sieltä. Olen perehtynyt sellaiseen kuin Alkuajatukseen, ja se kuvailee sisäisen puolen hyvin tarkasti eli se on toimiva väline, jota voin suositella myös muille. Tätä nykyä koen olevani itse ruorini takana.

Vaihdoin karkit ja energiajuomat light limppariin (tiedän ettei sekään ole mitenkään terveellistä, mutta parempi kuin nuo sokerimössöt). Ensimmäinen viikko meni vierotusoireita kestäessä; päänsärkyä, järkyttävää väsymystä, vetämättömyyttä ja ärsytyksen tunnetta. Nyt olo on kuitenkin parempi kuin koskaan! :)

makeanhimoni laantui kuin taikaiskusta kun lopetin maitotuotteiden käytön .
saatoin siis ennen syödä joka ilta ihan helposti semmoisen litran verran jäätelöä ja päälle sipsiä ja milloin mitäkin.
ja jos herkkuja ei ollut söin vielä illalla jäätelön jälkeen leffan kanssa muutaman mikrossa käyneen juustoleivän.
mutta nykyään en enää syö leipää ja pyrin vähentämään turhia hiilareita, enkä todellakaan käytä maitotuotteita..maitotuotteet olen korvannut soijatuotteilla.

todellakin kun vertaa nykyistä tilannettani entiseen niin joskus ihmettelen miten olen pystynyt edes syömään semmoisia määriä?!
ja tulee tämä maidottomuus ja hiilarittomuus edullisemmaksikin kaikessa terveydessään. vatsakin toimii paremmin eikä ole jatkuvaa "ähkyä" ja turvotusta..

joten jos mikään muu ei auta niin kannattaa maidottomuutta kokeilla, itsellä se auttoi vielä ihon vointiinkin, kutisevat punaiset pisteet katosivat ja iho ei ole läheskään niin kuiva ja kutiseva.

kyseenalaistakaa "terveyskäsitykset" ja etsikää itselle sopiva ruokavalio.
SUOSITTELEN MAIDOTTOMUUTTA!

Minulla oli sokerinhimo pahimmillaan viikottain leivottu uusi kakku ja leivoksia väliin. Sitä kesti noin 4 kuukautta ja sinä aikana lihosin 8 kiloa. Parhaiten pääsin eroon makean napostelusta "porrastaen", eli vähä vähältä aloin korvata sokeriherkkuja hedelmillä, ja kun olin siirtynyt pelkkiin hedelmiin, aloin korvata niitä porkkanan ja kurkun napostelulla. Tapahtumaketju kesti reilun kuukauden. Joka viikko oli uusi tavoite syömisen suhteen.
Aloitettuani kotitreenaamisen ja tehtyäni selkeän lukujärjestyksen milloin syön ja mitä syön, näin kuukautta myöhemmin olen huomannut, ettei minun enää edes tee mieli mitään makeaa ja napostelukin on jäänyt tyystin. Minusta tuntuu, että sokeri laiskotti minua ja sohvalta oli vaikea nousta ylös. Nyt vihannesten syöminen ja treenaaminen on tuonut enemmän pirteyttä elimistööni ja olen jopa hieman koukussa treenin jälkeiseen lihasten poltteluun. Pakko treenata ja syödä paljon vihreitä, muuten tunnen oloni laiskaksi ja turpeaksi, ihan kuin olisin lihonnut useamman kilon päivässä. Ja tietenkin kadutus, jos suuhun eksyy mitään makeaa.
Niin ja siitä lihotusta kahdeksasta kilosta on nyt pudonnut noin 5,5 kiloa. :)

Tein elämäntapamuutoksen 2 vuotta sitten. Jätin pois perunat, pastat, riisit ja kaikki lisätty sokeri. Alkuun söin sinkkitabletteja, mikä ilmeisesti auttoi makeanhimoon. Ruokavalioni koostuu lähinnä kasviksista ja kanasta/lihasta sekä makeuttamattomista maitotuotteista eli rahkaa ja kotimaisia marjoja. Hedelmiä syön rajoitetusti...leipää en juurikaan, ehkä pari hapankorppua/pv. Kiloja pudonnut nyt 21,3. Tahdonvoimaa tarvitaan, mutta pieniä lipsahduksia sallin itselleni, sitten palaan taas ruotuun. : )

Sanokaapas sokerikoukusta eroon päässeet, onko sokerista erossapysyäkseen lopetettava myös hedelmien syönti? Että naksahtaako koukku takasin päälle jos nauttii mitä vaan sokerista? Uskoisin että tuo sokerisyöppöys on myös geneettistä, ainakin kahdessa sukupolvessa ennen minua tiedän olleen tätä vikaa. Ehkä sitä ennenkin, silloin nyt tietysti sokeria ei ollut saatavilla ihan samalla lailla. Mulla ei ainakaan auta mikään. Totta kai nälkäsenä ja väsyneenä sokeriin sortuu helpommin, mutta vaikka kuinka eläisin tasapainoista elämää pitäen ruokailuvälit tasaisina ja nauttien terveellistä ruokaa ilman nopeita hiilareita, niin silti sitä sokeria tekee mieli. Sinkkiäkin olen syönyt, oikein isoinakin annoksina, ei mitään vaikutusta. Karppaustakin kokeilin, mutta koko ajan vaan teki mieli makeaa. Totaali kieltäytyminen lienee ainoa vaihtoehto, en pysty syömään esim. kahta suklaapalaa kahvin kanssa tai yhtä keksiä tai ostamaan kaupasta 100 g irtokarkkeja.

Kärsin aika pahastakin sokeri himosta.. :/ en siis syö joka päivä kiloa sokerituotteita vaan yleensä illallisen jälkeen saatava joku pieni sokeripala esim 3 konvehtia. Jos en saa sokeria ruuan jälkeen minulle tulee paha migreeni. Ja kyllä tiedän että kuullostan hullulta läskiltä joka ei voi olla vaan erossa sokerista ja että kuvittelen vain migreenini.. mutta aina siis aina jos en saa tiettyä sokeri annosta minulle tulee paha migreeni niin että joudun sairaalaan migreenin katkasuun. :/

Olen ollut jutan superdietillä yhteensä 6 viikkoa silloin olin ilman sokeria, mutta korvasin makean himoni aspartaami mehukeitolla jonka jälkeen olin 3viikkoa sairaalassa MYÖSKIN migreenin katkaisussa juuri siksi kun join aspartaamia. Joten olen päättänyt että esim. 3 pientä konvehtia suklaata ruuan jälkeen on parempi kun mielettömät migreeni kohtaukset. Olen siis sokeri riippuvainen... Omalla tavallani.
Migreenin estolääkitys, kohtauslääkitys yms on hoidossa ja ne ovat olleet hyviä, mutta eivät ole auttaneet sokerikoukkuuni.. Liikun päivässä töissä 8h ja 45min reipasta kävelyä joka päivä 4 kertaa 2h kuntosalia. Lepopäiviä pidän ja muuten syön normaalia kotiruokaa. Esim tänään lohta, porkkanoita, kesäkurpitsaa ja perunalaatikkoa joka oli tehty veteen ja mausteisiin.

nimimerkillä Tyhmä - Laiska ja Sairas

Heipparallaa! Täällä yks pullee tyyppi. Jätin kaikki sokeria sisältävät tuotteet pois kertaheitolla. Minulla on 2-tyypin diabetes ja sokeriarvot eivät pysyneet kurissa tableteillakaan. Joten tein radikaalin ratkaisun: En halua insuliinipiikeille, niinkuin siskoni. Painoni on ollut 100 lasissa, nyt painan 91,9. Vielä 30 kg alas, niin olen normaalipainoinen. Verensokerit ovat olleet hyvät ! Parissa-kolmessa viikossa sain makeanhimon pois. Jätin myös huonot rasvat pois ja hyvät rasvat saan kylmäpuristetusta öljystä,avokadosta, pähkinöistä ja siemenistä. Silloin kun makeanhimo oli pahimmillaan ja teki mieli kaakaota, niin keitin tummaa kaakaota laitoin steviaa makeutukseksi ( 0% kaloreita,luonnontuote) ja soijamaitoa päälle. Joskus kun oikein tekee mieli jotain hyvää niin laitan leivän päälle ohuen kerroksen oivariinia. Tai kokojyväkorpun päälle tartex-kasvistahnaa. Syön monipuolisesti kasviksia,hedelmiä, marjoja ja makeuttamattomia soijatuotteita.
Olo ja ajatus on kirkas! Suosittelen!

Olen varhaista keski-ikää (määritelmän mukaan keski-ikä on 35-65 vuotta) elävä nainen, jonka verensokeriarvot ovat aina olleet normaalit, viikottaisesta karamellien syönnistä huolimatta. BMI:ni on 23. Ravitsemustieteestä ns. C-kokonaisuuden suorittaneena, tiedän, ettei BMI kerro kehon koostumuksesta mitään. Jotakin se kuitenkin kertoo, osoittaen että tavallisen ihmisen, jolla ei ole keskimääräistä suurempaa lihasmassaa ruumiinpaino on normaalialueella, 19-24. (Aikaisemminhan BMI:n normaaliarvoina pidettiin alueelle 20 - 25 sijoittuvia lukuja.) En myöskään ole harrastanut painoni kanssa ns. "jojoilua". Painoni vain yksinkertaisesti nousi eräänä elämäntilanteelta vaikeana syksynä niin paljon, että BMI:ni kipusi 20:sta 23:een. Sen jälkeen painoni ei ole enää noussut, muttei kyllä laskenutkaan.

Nyt kun voin lukea itseni reilusti varhaiskeski-ikäisiin ihmisiin kuuluvaksi, ja olen melko onnellisesti naimisissakin, painon pudottaminen nuoruuden lukemiin ei enää tunnu kovin tärkeältä, varsinkaan kun aviomieskin on tyytyväinen nykyisiin mittoihini. Viikottaisesta karkinsyönnistä luovun vasta sitten, jos verikokeet osoittavat verensokeriarvoni kohonneen. Karamellien maiskuttelua lukuunottamatta ruokavalioni on melko terve sisältäen mm. runsaasti kasviksia ja vähän kovia rasvoja.

Viikottainen karkin syönti on varmaan huono tapa, mutta niin ovat tupakointi ja jatkuva viinan kanssa läträäminenkin. Jälkimmäisiä paheita minulla ei ole.

Miten pääsee eroon sokeritoukista?

Minulla makeanhimo katoaa kuin taikaiskusta kun pääsen pukille. Ei siinä sokerit tule mieleen kun oikein rynkyttää. Kokeilkaa muutkin.

Jätin kaiken valkoisen sokerin syömisen puoleksi vuodeksi. Söin siis hedelmiä ja hunajaa, mutten mitään, missä oli lisättyä sokeria. Kun oli ollut kaksi viikkoa ilman, alkoi ihan uskomaton energia boost. Oli vaan ihan käsittämättömän hyvä olo ja jaksoi vaikka mitä. Jos olisin tarpeeksi vahva, en söisi lainkaan sokeria. Kamalaa myrkkyä!

Olen ollut melkoinen sokerihiiri koko elämäni, erityisesti suklaa on ollut paras ystäväni. Painooni en muista koskaan olleeni täysin tyytyväinen, painoindeksi on pyörinyt 25-27:n paikkeilla. Olen aina halunnut laihtua ja lopettaa herkkujen liiallisen syönnin, mutta sokerin himo peittosi aina laihtumisen halun ja tästä johtuen halveksuin suuresti itsekurini puutetta. Eräänä päivänä satuin katsomaan terveellistä elämäntapaa käsittelevät dokumentin ja rupesin miettimään, että niin, eihän se sokeri kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon. Sokeri ei ole mitään muuta kuin turhaa hiilihydraattia. Ainoa "hyöty" sokerissa on sen tuoma nautinto, joka on vielä lyhytkestoinen.

Tämän tajuttuani sokerin vähentäminen on ollut melko helppoa. Positiiviset vaikutukset huomasin heti: olo oli huomattavasti kevyempi, kun ei ollut jatkuvaa sokerikrapulaa päällä ja painokin putosi muutaman kilon kevyesti. Repsahduksia minulle on myös tullut, mutta en viitsi ottaa niistä stressiä, sillä sokerista luopuminen on vaikeaa. Elimistömme himoitsee helppoa energiaa, jota suklaa ja karkit ovat pullollaan. Ei siis kannata koskaan syyllistää itseään että ei ole tarpeeksi itsekuria. Lisäksi ihminen syö mitä enemmän ruokaa on tarjolla. Ottaen huomioon että nykyisin ihmisten on äärimmäisen helppoa saada herkkuja, niin ei ole ihme jos moni jää sokeriin koukkuun. Sokerikoukusta on täysin mahdollista päästä eroon, mutta se vaatii asennoitumaan että sokerin käytön on vähennettyvä loppuiäksi ja että siitä ei ole muuta kuin haittaa pitkällä aikavälillä.

Ensin jätin kaiken ylimääräisen pois ja aloin syömään terveellisesti ja säännöllisesti, sain korjattua unirytmini ja aloin pitkän tauon jälkeen taas liikkumaan edes vähän joka päivä. Pudotin tällä kymmenen kiloa. Sitten annoin itselleni luvan syödä jotain makeaa (pullaa, kakkua, jäätelöä, suklaata) kerran viikossa, vain sinä yhtenä päivänä ja silloinkin kohtuudella. Ja tämä on onnistunut eikä joka viikko edes ole tullut herkuteltua! Alkoholin kanssa tämä sama vain ei onnistu, sillä vaikka kuinka olen päättänyt, että juon vain yhden päivän niin ei se ikinä ole siihen yhteen jäänyt.

Ite päätin keväällä aloittaa makean ostolakon; jos jollakulla on ja tarjoaa, otan mutta itse en osta.
Päätin tarkan päivän millon aloitan (8.4.) ja milloin lopetan. (31.5.) Toukokuussa ostin muutaman jäätelön, muuten en "ratkennut".
Tuon parin kuukauden jälkeen on toki tullut osteltua ja syötyä makeaa, mutta ei se enää maistu samalle; kun meen kaupan karkkiosastolle, suurimman osan ajasta tulee sellanen "yäk!" -fiilis.
Välillä käy myös niin että ostan jonkun suklaapatukan tms. ja syötyäni sen poden hetken huonoa oloa, niin fyysistä ällötystä kuin myös psyykkistä katumusta "miksi ihmeessä mä ostin sen...?"

on testattu rotilla että sokeri koukuttaa pahemmin kuin tupakka kokaiini tai opiaatit!silti pullapaketeissa ja sipsipusseissa ei ole varoitusmerkintöjä!viidesta miljoonasta suomalaisesta miljoona on läskejä ja silti pekka puska päättää mitä syödään!eihän alkoholismista ja huumeistakaan ole valtionkassalle niin paljon kitkaa kuin ylipainosta sekä sen aiheuttamista sairauksista!

Joskus nuorena sain kotoakin karkkia siihen tahtiin, että välillä tuntui että sitä oli aina pakko saada jostain. Mutta "karkkinarkomaanius" ei kiinnostanut enää, kun joskus yläasteella tajusin, että kuukauden karkkilakon jälkeen se maistui todella pahalta. Aivot siis ikään kuin oppivat sietämään pahaa makua ja jopa kaipaamaan karkkien lisäaineita.

Nykyään en ole sokerin himokuluttaja, mutta toki en saa slaagia jos jossain on makeaa joskus tarjolla. Yksinkertainen elämänohje, jota noudatan, on tämä: ÄLÄ OSTA MAKEAA. Ja tätä noudatan kirjaimellisesti. En ole opettanut itselleni tapaa ostella pikkunaposteltavaa. Ne ystävien ja sukulaisten tuomat riittävät vallan mainiosti herkutteluun silloin tällöin. Ja maistuukin paremmalta, kun syö vain harvoin! Jos joskus tarvitsee jotain naposteltavaa itse hankkia, ostan vaikka kuivahedelmiä.

Olen pienestä lähtien ollut sokerin orja. Nyt vasta 62-vuotiaana ymmärsin, että sokeri on juuri se piru, mikä minua syötättää. 24.7.2013 jätin sokerin kokonaan pois samoin kaikki raffinoidut (puhdistetut) ruoka-aineet. Syön hyvin 3 tunnin välein ja elämä on muuttunut ihan toiseksi seka paino putoaa hiljalleen.

Sokeriaineenvaihdunta ja liikunta. Tietysti ihmisen pitää harrastaa myös aerobista liikuntaa, esim tosi reipasta kävelyä,sauvakävelyä tai hölkkää/juoksua, mutta jos haluaa sokeriaineenvaihduntansa tasapainoon, eli insuliinit tehokkaaseen käyttöön niin kuntosaliharjoittelu raskailla painoilla on TUTKITUSTI paras laji tähän. Katoin töllöstä dokumentin, jossa mittailtiin hepun sokereita ennen ja jälkeen eri liikuntalajien ja tehtiin sokerirasitustestit niin parhaiten meni salikuurilla. Ja itse olen todennut saman asian. Eli kunnolla lihakset töihin pari-kolme kertaa viikossa niin sokerit tasoittuu ja myös sokerin himo lähtee.

Minä haluan olla lihava, en kannusta terveelliseen elämään!