Koko 10 vuoden liiton arvo oli se ,että kun hänen lapsensa muuttivat pois kotoa lensin minä samalla oven avauksella ulos.
En tiedä kaunko jatkui selkäni takana peli, meillä oli vaikeuksita
huolimatta kuitenkin liitto. Tuntuu pahalta, että hän vannoi rakkautta
ystävyyttä ja ikuista uskollisuutta ja silti samana päivänä hän on nyt sitten kuitenkin ollut myös sen toisen kanssa monta viikkoa kanssani mennyt ristiin
ensin kahvittanut minua ja kun olen lähtenyt on toinen tullut.
Toisella myös puoliso mikä ei tiedä mitään vaikka väitetään muuta.
Pahinta on minulle se jatkuva ali-arvioiminen ja se, ettei 10 vuoden jälkeen pystytä rehellisyyteen kun ollaan jo vanhoja ihmisiä. Kait se on suojelua
mutta toisaalta se satuttaa tuhannekertaa enmmän kun joutuu itse urkkimaan kaikki jutut. Facebook temppuilee mutta vain minun kohdallani,
ja ystäviä ollaan kuulemma jatkossakin mutta kuinka voimme olla edes kavereita kun en voi häneen enää luottaa. Ettenkö olisi huomannut katsekontaktin puuttumista, kännykän varjelemista ja salasanojen vaihtumista? Ettekö olisi huomannut kasvaneita iltamenoja ja poikkeamaa 10 vuoden jälkeen..Uusi vaatteita etc.
Pahinta on ehkä se, että tiedän hänen olevan valmis uuteen parisuhteeseen koska viimeiset 4 vuotta oltiin ja ei oltu ,mutta se toinen osapuoli tulee pettämään hänet ja vahinko on jo tapahtunut. Siltä koko liittomme ajan koitin häntä varjella huonoilta ihmisiltä, luovuin ystävistäni ja kadun varjoisasta puolesta vain tullakseni hylätyksi sellaisen henkilön vuoksi joka on sitä mitä minä olin kun tapasimme. Vaikka he eroaisivat huomenna,
en voi ottaa häntä enää takaisin. Petosta ei voi antaa anteeksi,
eikä tehtyä tekoa saa enään lain puitteissa tekemättömäksi.
Että minä yritin suojella ja kuinka autoin itselleni vieraan henkilön lapsien kasvattamisessa ja rahoitin heitä kouluhin ja harrastuksiin.
Ei rahasta, vaan nyt tuntuu siltä, että olin siinä vain sen aikaa,
että saatiin ne vanhat lapset maailmalle. Olotila vaihtelee koko ajan, yhtä vuoristorataa. Olen menettänyt elämäni parhaat 10 vuotta ihmiselle joka ei välttämättä koskaan välittänyt minusta oikeasti.
Kysymykset toisivat normaalisti vastauksia, mutta nyt kunnioitus
tästä annetusta kymmenestä vuodesta on vain kahta sekasotkuisempi valhe. Olin 10 vuotta pyörätuolissa ja kun pääsin jaloilleni syyskuun alussa lensin tästä kiitoksena pihalle
Minua ei silti häiritse heidän suhteensa, muuta kuin siltä osain,
että se ei ole pitkäkestoinen ja jättää pysyvät jäljet ja minulle rakas ihminen tulee kärsimään enemmän kuin kukaan koskaan. Olisin suonut hänelle paremman ihmisen vierelle. Ei uusi suhde haittaa, pettäminen ja valehtelu haittaavat .Kuinka huonosti voi puolin ja toisin toista tunea kun luulee, ettei tuollaisesta jää kiinni ja kun jää kiinni niin miksi pitää valehdella valhetta valheen päälle =(
Mieli tekisi lopettaa oma elämä mutta tiedän että nousen taas
ja korkeammalle kun koskaan ennen. Hän on kohtalonsa sinetöinyt ja
siitä tulen olemaan surullinen. Olen toki ystävä tai no kaveri monen ex:n tai puolison kanssa ,mutta hänen kanssaan en voisi enää tuon valehtelemisen jälkeen alkaa kaveriksi tai ystäväksi.
Itsetuntoon tuo sattui enemmän kun sydämeen...Loukattua itsetuntoa poden
ja sitä ,etten 10 vuoden uskollisuuden jälkeen ollut oikeutettu edes totuuteen. Hän silti hylkäsi minut kun häntä eniten tarvitsin. En enää ollut niin jännä
vaikka hän teki kaikkensa suhteen ajan muuttaakseen minut ja kun hän onnistui niin se koitui tuhokseni..Olin absolutisti ja väkivallaton ja hän halusi
kokoajan vastakohdan minulle..En vaan voi käsittää mikä pyörä lähti tuolla tavoin heittämään varttuneella henkilöllä?
En tiedä kaunko jatkui selkäni takana peli, meillä oli vaikeuksita
huolimatta kuitenkin liitto. Tuntuu pahalta, että hän vannoi rakkautta
ystävyyttä ja ikuista uskollisuutta ja silti samana päivänä hän on nyt sitten kuitenkin ollut myös sen toisen kanssa monta viikkoa kanssani mennyt ristiin
ensin kahvittanut minua ja kun olen lähtenyt on toinen tullut.
Toisella myös puoliso mikä ei tiedä mitään vaikka väitetään muuta.
Pahinta on minulle se jatkuva ali-arvioiminen ja se, ettei 10 vuoden jälkeen pystytä rehellisyyteen kun ollaan jo vanhoja ihmisiä. Kait se on suojelua
mutta toisaalta se satuttaa tuhannekertaa enmmän kun joutuu itse urkkimaan kaikki jutut. Facebook temppuilee mutta vain minun kohdallani,
ja ystäviä ollaan kuulemma jatkossakin mutta kuinka voimme olla edes kavereita kun en voi häneen enää luottaa. Ettenkö olisi huomannut katsekontaktin puuttumista, kännykän varjelemista ja salasanojen vaihtumista? Ettekö olisi huomannut kasvaneita iltamenoja ja poikkeamaa 10 vuoden jälkeen..Uusi vaatteita etc.
Pahinta on ehkä se, että tiedän hänen olevan valmis uuteen parisuhteeseen koska viimeiset 4 vuotta oltiin ja ei oltu ,mutta se toinen osapuoli tulee pettämään hänet ja vahinko on jo tapahtunut. Siltä koko liittomme ajan koitin häntä varjella huonoilta ihmisiltä, luovuin ystävistäni ja kadun varjoisasta puolesta vain tullakseni hylätyksi sellaisen henkilön vuoksi joka on sitä mitä minä olin kun tapasimme. Vaikka he eroaisivat huomenna,
en voi ottaa häntä enää takaisin. Petosta ei voi antaa anteeksi,
eikä tehtyä tekoa saa enään lain puitteissa tekemättömäksi.
Että minä yritin suojella ja kuinka autoin itselleni vieraan henkilön lapsien kasvattamisessa ja rahoitin heitä kouluhin ja harrastuksiin.
Ei rahasta, vaan nyt tuntuu siltä, että olin siinä vain sen aikaa,
että saatiin ne vanhat lapset maailmalle. Olotila vaihtelee koko ajan, yhtä vuoristorataa. Olen menettänyt elämäni parhaat 10 vuotta ihmiselle joka ei välttämättä koskaan välittänyt minusta oikeasti.
Kysymykset toisivat normaalisti vastauksia, mutta nyt kunnioitus
tästä annetusta kymmenestä vuodesta on vain kahta sekasotkuisempi valhe. Olin 10 vuotta pyörätuolissa ja kun pääsin jaloilleni syyskuun alussa lensin tästä kiitoksena pihalle
Minua ei silti häiritse heidän suhteensa, muuta kuin siltä osain,
että se ei ole pitkäkestoinen ja jättää pysyvät jäljet ja minulle rakas ihminen tulee kärsimään enemmän kuin kukaan koskaan. Olisin suonut hänelle paremman ihmisen vierelle. Ei uusi suhde haittaa, pettäminen ja valehtelu haittaavat .Kuinka huonosti voi puolin ja toisin toista tunea kun luulee, ettei tuollaisesta jää kiinni ja kun jää kiinni niin miksi pitää valehdella valhetta valheen päälle =(
Mieli tekisi lopettaa oma elämä mutta tiedän että nousen taas
ja korkeammalle kun koskaan ennen. Hän on kohtalonsa sinetöinyt ja
siitä tulen olemaan surullinen. Olen toki ystävä tai no kaveri monen ex:n tai puolison kanssa ,mutta hänen kanssaan en voisi enää tuon valehtelemisen jälkeen alkaa kaveriksi tai ystäväksi.
Itsetuntoon tuo sattui enemmän kun sydämeen...Loukattua itsetuntoa poden
ja sitä ,etten 10 vuoden uskollisuuden jälkeen ollut oikeutettu edes totuuteen. Hän silti hylkäsi minut kun häntä eniten tarvitsin. En enää ollut niin jännä
vaikka hän teki kaikkensa suhteen ajan muuttaakseen minut ja kun hän onnistui niin se koitui tuhokseni..Olin absolutisti ja väkivallaton ja hän halusi
kokoajan vastakohdan minulle..En vaan voi käsittää mikä pyörä lähti tuolla tavoin heittämään varttuneella henkilöllä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.