Tästä aiheesta ei tunnu olevan keskusteluja... En tiedä pitäisikö terapiaan hakeutua kun olen aina vierastanut miestäni. En kehtaa puhua hänelle asioista. Saunassa käynti yhdessä nolottaa ja seksin aikana minulla pysyy visusti paita päällä. Pelkään ärsyttäväni miestäni olemassaolollani ja hänen käytöksensä tukee ajatuksiani. Kun puhun hän on poissaoleva ja ei vastaa. Jos kerron henkilökohtaisia asioita hän ärsyyntyy ja saattaa alkaa huutamaan. Nytkään en kehtaa mennä samaan huoneeseen missä hän on etten vaan tungettele. Masentaa.
vierastan miestäni
Arkajalka123
12409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tuo mikään ihme ole kun vierastat, jos hän kerran käyttäytyy noin. Vai käyttäytyykö hän noin siksi että sinä käyttäydyt häntäkohtaan miten käyttäydyt... Ei ole terveellä pohjalla tuo suhde ja tiedät sen. Toiseen pitää pystyä turvautumaan ja olemaan oma itsensä toisen seurassa... Yleenä en ole tuputtamassa eroa ihmisille, mutta jos ette pysty puhumaan asioita selviksi ja jos ette ala tehdä molemmat yhteistuumin töitä että yhdessäolon laatu ja sisäinen yhteys paranee, niin erohan tuossa tulee väistämättä kohta väkisin, jos ette molemmat sadomasokisteja.
Et kehtaa puhua, pelkäät ärsyttäväsi ja ettet vain tungettele...
Kuulostaa siltä, että sun itsetuntosi notkahtelee jostain syystä todella herkästi ja jos kumppanisi on hyvin valmissanainen, rohkea ja itsenäinen ihminen, hänen perusluonteensakaan ei poista sinussa olevaa epävarmuutta, päinvastoin.
Mutta sen sijaan, että syyttäisin sun kumppaniasi, kääntyisi mieluummin pohtimaan sitä, millainen historia sulla itselläsi on kun sä vähättelet itseäsi ja pelkäät kumppanisi reaktioita.
Miehet ovat synnynnäisiä ongelmanratkaisijoita, mutta "hissukkanaisen" sisäisiä ongelmia hekään eivät kykene ratkaisemaan ja se neuvottomuus saattaa olla yksi syy siihen, että sun kumppanisi ärsyyntyy sinusta. Sinä olet hänelle aivan yhtä "vieras" kuin hän sinulle.
Ei mikään estä sua hakeutumasta vaikka terapiaankin, mutta tee se tutustuaksesi itseesi, sillä kumppanissasi ei välttämättä ole mitään "vikaa". Vapautuneena ja itseensä luottavana ihmisen on helppoa saada yhteys toiseen ihmiseen. Estoisena ja pelokkaana se ei onnistu.
No kyllä siinä kumppanissakin jotain vikaa on oltava, jos hän alkaa huutaa ilman järkevää syytä! Muilta osin ymmärrän pointin, varmasti aloittajan pitäisi ensimmäisenä katsoa peiliin jos käyttäytyy noin alistuvasti. Ensisijaisesti pitäisi kuitenkin ehkä miettiä, mistä löytäisi voimaa päästä tuollaisesta suhteesta irti. Vasta sitten voi toipuminen ja itsetunnon elvyttäminen alkaa.
Olet varmasti oikeassa. Koen epäonnistuneeni joka tavalla ja hoitavani suhdettamme huonosti. Mies vaatii yrittämään muuttumista normien mukaiseksi, mutta olen ollut liian laiska ja tahdoton. Pelkään huutoa yli kaiken. Minulle on paljon huudettu lapsena ja siitä jäänyt päälle. En vain pysty muuttumaan ja jos pistän vastaan enkä murrukaan mies alkaa syytellä että päässäni on vikaa. Teen niin tai näin en joko osaa tai olen tullut hulluksi
Pitäisikö sinun muuttua toisenlaiseksi miehesi mielestä?
"En vain pysty muuttumaan ja jos pistän vastaan enkä murrukaan mies alkaa syytellä että päässäni on vikaa. Teen niin tai näin en joko osaa tai olen tullut hulluksi."
Sinä saat olla oma itsesi. Jos itse koet tarvetta muutokseen, niin sitten se on oma asiasi. Mutta jos ulkopuolinen vaatii, että sinun pitäisi muuttua hänen normiensa mukaiseksi, en oikein ymmärrä kuinka sellaista voisi keneltäkään vaatia.
Terapiaan hakeutuminen, tai jopa ehkä psykiatrin vastaanotolle heti olisi tarpeen. En tarkoita, että olisit hullu tai että sinussa olisi vikaa. - Suhteessa mieheesi teillä tuntuu olevan suuria ongelmia. Ei kuulosta terveeltä.
Miten tuossa aloittajan tilanteessa aloittaja voisi elää vapaana ja itseensä luottavana, kun mies käyttäytyy hänen kuvailemallaan tavalla? Jospa estoisuus ja pelot ovat seuraus eivätkä syy tilanteeseen?
"Vapautuneena ja itseensä luottavana ihmisen on helppoa saada yhteys toiseen ihmiseen. Estoisena ja pelokkaana se ei onnistu.
Ap, Oletko kuitenkin rakastunut mieheesi, jos hän toimii näin:
" Kun puhun hän on poissaoleva ja ei vastaa. Jos kerron henkilökohtaisia asioita hän ärsyyntyy ja saattaa alkaa huutamaan." Ei ole mukavan tuntuista käytöstä vaimoa kohtaan tuollainen!
Rakastaako mies sinua? Onko hän ilmaissut rakkauttaan ja välittämistään sinua kohtaan jotenkin niin, että koet olevasi hänelle rakas?
Miksi ihmeessä olet liimannut itsesi ihmiseen jonka kanssa et viihdy?
Eikä hänkään kuulosta viihtyvan sinun kanssasi!
Olisikohan nyt aivopesun aika ja aika vaihtaa ympäristoä. Kummankin - eri suuntiin.
Tuossa yhtälossä ei ole pennin vertaa rakkaudella tekimistä!
Muuttuminen sellaiseksi ihmiseksi, jonka puoliso haluaa sinun olevan, on vaarallista. Jossain kohdassa sinulle tulee identiteettikriisi, joka aiheuttaa suuren myllerryksen mieleterveydessäsi. Älä siis muutu sellaiseksi, mitä joku toinen haluaa. Ole oma itsesi. Miksi olet niin riippuvainen miehesi hyväksynnästä? Oletko kenties läheisriippuvainenkin hieman?
Tekstistäsi paistaa, että sinulla on huono itsetunto ja miehesi vain jyrää sinut alleen. Uskaltaisin siis veikata, että kyseessä on se perinteinen kuvio = huonoitsetuntoinen ja huonoitsetuntoisen ihmisen hyödyntäjä. Ei terve parisuhde siis.
Kumppanisi on liian aggressiivinen käytökseltään, ottaen huomioon tilanteesi. Joko hankit apua itsellesi ja katsot miten parisuhteellenne käy TAI otat eron ja hankit apua itsellesi.
Mieheni hyväksyntä on vain minulle tärkeää. Hän on lähin omainen satojen kilometrien säteellä. Ystäviä minulla ei juuri ole. Olen siis aika yksinäinen ilman miestäni. Yritän pärjätä ilman apua ja viimeisenä maailmassa pyydän apua mieheltäni ja sekin tuntuu pahalle. Minun ei kuuluisi olla taakka hänelle, mutta sen kuvan häneltä saa. Saatan olla masentunut kun tunnen tilanteen aika toivottomaksi ja itseni voimattomaksi.
Tässä on ehkä ongelmasi ydin:
"Hän on lähin omainen satojen kilometrien säteellä. Ystäviä minulla ei juuri ole.
-Ehdottomasti tarvitset muitakin läheisiä. Lähde sinne satojen kilometrien päähän tai pidä muuten yhteyttä. Älä jää miehen varaan.
Voi olla, että et olisi enää miehesi kanssa edes yhdessä, jos sinulla olisi muita henkilöitä elämässäsi. On helppo nojautua siihen mitä saa, jos ei ole muuta tarjolla. Hanki ystäviä ja ala elämään! Jos miehesi toimii noin sitten tulevaisuudessakin, niin kenkää vain!