Tähän ketjuun voi laittaa pettäjien ja kakkosten lempifraaseja ja selittelyjä ja niiden suomennoksia.
"Avioliittoni on pelkkä kulissi. Olemme yhdessä vain lasten takia. Eroan heti kun se vain on mahdollista. Sinä olet kuitenkin tosirakkauteni.
Suomeksi: Ei minulla ole aikomustakaan erota eikä avioliittoni ole kulissi. Haluan kuitenkin vähän seikkailua ja jännitystä elämääni ja pakko minun on keksiä joku hienompi selitys käytökselleni. Muuten ei piparia irtoa.
"Ei kukaan petä, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin".
Suomennos: Tiedän sisimmässäni, ettei tämä ole hyväksyttävä syy pettämiselle ja että teen väärin silti, mutta jotenkinhan minun on ostettava hyvä omatunto itselleni.
"Olemme niin mielettömän rakastuneita"
Suomennos: Oikeasti kyse on seksuaalisesta uutuudenviehätyksestä ja vaihtelu sängyssä virkistää ja salailu tekee tästä seikkailusta vielä jännempää. Rakastuminen on kuitenkin coolimpi selitys kaikelle.
"Kerranhan täällä vaan eletään"
Suomennos: Oikeasti hyväksyn tämän syyn vain itselleni, mutta kumppaniltani en tietenkään hyväksyisi samaa selitystä.
"Jos se ei olisi ollut minä, se olisi ollut joku muu".
Suomennos: Tiedän pohjimmiltani, ettei tämä tee suhdettani varattuun hyväksyttäväksi, mutta jotainhan minun on perhana vieköön sanottava.
Jatkakoon ken haluaa...
"Avioliittoni on pelkkä kulissi. Olemme yhdessä vain lasten takia. Eroan heti kun se vain on mahdollista. Sinä olet kuitenkin tosirakkauteni.
Suomeksi: Ei minulla ole aikomustakaan erota eikä avioliittoni ole kulissi. Haluan kuitenkin vähän seikkailua ja jännitystä elämääni ja pakko minun on keksiä joku hienompi selitys käytökselleni. Muuten ei piparia irtoa.
"Ei kukaan petä, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin".
Suomennos: Tiedän sisimmässäni, ettei tämä ole hyväksyttävä syy pettämiselle ja että teen väärin silti, mutta jotenkinhan minun on ostettava hyvä omatunto itselleni.
"Olemme niin mielettömän rakastuneita"
Suomennos: Oikeasti kyse on seksuaalisesta uutuudenviehätyksestä ja vaihtelu sängyssä virkistää ja salailu tekee tästä seikkailusta vielä jännempää. Rakastuminen on kuitenkin coolimpi selitys kaikelle.
"Kerranhan täällä vaan eletään"
Suomennos: Oikeasti hyväksyn tämän syyn vain itselleni, mutta kumppaniltani en tietenkään hyväksyisi samaa selitystä.
"Jos se ei olisi ollut minä, se olisi ollut joku muu".
Suomennos: Tiedän pohjimmiltani, ettei tämä tee suhdettani varattuun hyväksyttäväksi, mutta jotainhan minun on perhana vieköön sanottava.
Jatkakoon ken haluaa...
Vastaukset 169
Vanhimmat
Entäpäs ykkösen hokemat fraasit?
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!
Oi, älä ymmärrä väärin! En ole kakkonen. Vain turhautunut ystävääni, joka katselee petturi-miestänsä sydän murtuneena. Aikamoisia tekosyitä kuulee, miksi ei voi erota. Vihaan hänen miestänsä.
"Aikamoisia tekosyitä kuulee, miksi ei voi erota."
Hetkinen...?!
Mikä on "tekosyy", miksi ei voi erota? Minä tiedän kymmen hyvää ja perusteltua syytä, miksi ei pidä erota.
1. on lasten koti. Lasten kotia ei pidä hajoittaa ilman erittäin pakottavaa syytä. Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, jotka perustuvat jo aikuisiksi kasvaneiden ilman isää (tai äitiä) jääneiden ihmisten kokemuksiin. Lähes aina jo ero itsessään on traumaattinen ja koko elämän ajaksi traumoja aiheuttava kokemus. Niin ikään ilman toista vanhempaa tai etäsuhteessa toiseen vanhempaan elävät jäävät vaille kasvatuksellisia elementtejä, perusturvaa ja joutuvat lisäksi elämään hylättynä. Tämä hylätyksi tulemisen kokemus on kaikkein traumaattisin. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka, mutta selvä tutkimusnäyttä tekee täysin tyhjäksi kyökkipsykologien fraasit siitä, että lapsi kärsii huonossa suhteessa enemmän kuin erosta. Tämän koskeen vain äärimmäisen riitaisiä tai väkivaltaisia perheitä.
2. Uskotomuuskriisi on vain välivaihe, josta selviytyminen johtaa usein jopa parempaan parisuhteeseen ja samalla parempaan kasvuympäristöön lapsille.
miksi tuhota loppuelämä eroamalla kun härkää sarvista ottamalla selviää vuoden - parin vuoden kriisillä.
3. Ongelman käsittelemättä jättäminen johtaa usein siihen, että muutaman vuoden päästä solmiuttu uusi suhde kohtaa samat ongelmat. Miksi heittää nämä vuodet "hukkaan"?
4. Lupaus rakastaa ja elää yhdessä myötä ja vastamet sisältää aivan oikean viisauden. Sen lupauksen pitämisestä on kysmys silloin, kun ei heti ensimmäisen (tai monenkaan) vastoinkäymisen jälkeen luovuteta. Luuserit luovuttavat.
Kysynkin, että miksi ihmeessä kukaan kiusaisi itseään masokistin tavoin ja vielä kehittäisi sille tekosyitä!? Ei solmitun avioliiton ja perustetun perheen puolustaminen ja ja korjaaminen perustu muhinkään "tekosyihin" - ne syyt ovat ihan oikeita syitä.
1. on lasten koti. Lasten kotia ei pidä hajoittaa ilman erittäin pakottavaa syytä. Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, jotka perustuvat jo aikuisiksi kasvaneiden ilman isää (tai äitiä) jääneiden ihmisten kokemuksiin. Lähes aina jo ero itsessään on traumaattinen ja koko elämän ajaksi traumoja aiheuttava kokemus. Niin ikään ilman toista vanhempaa tai etäsuhteessa toiseen vanhempaan elävät jäävät vaille kasvatuksellisia elementtejä, perusturvaa ja joutuvat lisäksi elämään hylättynä. Tämä hylätyksi tulemisen kokemus on kaikkein traumaattisin. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka, mutta selvä tutkimusnäyttä tekee täysin tyhjäksi kyökkipsykologien fraasit siitä, että lapsi kärsii huonossa suhteessa enemmän kuin erosta. Tämän koskeen vain äärimmäisen riitaisiä tai väkivaltaisia perheitä.
= Nimenomaan, harva pari kuitenkin osaa selvittää uskottomuutta huutamatta ja riitelemättä. Lapsi kärsii niistäkin sanoista, joita on sanottu suljettujen ovien takana. Lapsi näkee ja kuulee kaiken. Lisäksi ystävieni lapset, jotka ovat avioerolapsia, ovat huomattavasti itsenäisempiä ja ymmärtävät, miksi vanhempansa erosivat. Tietävät, että jos isä tai äiti pettää, niin sitä ei tarvitse hyväksyä, tietävät oman arvonsa kyllä.
2. Uskotomuuskriisi on vain välivaihe, josta selviytyminen johtaa usein jopa parempaan parisuhteeseen ja samalla parempaan kasvuympäristöön lapsille.
miksi tuhota loppuelämä eroamalla kun härkää sarvista ottamalla selviää vuoden - parin vuoden kriisillä.
= Kokemuksesta voin sanoa, että on naiivi ihminen, joka uskoo uskottomuuden olevan "vuoden-parin vuoden kriisi". Tai sanoisinko, että näin on ihmisellä, joka ei puolisoaan rakasta. Kyllä se uskottomuus sattuu vuosikymmeniä aina elämän loppuun saakka. Parisuhde ei ikinä muutu paremmaksi. Luottamus ei palaa täysin KOSKAAN.
3. Ongelman käsittelemättä jättäminen johtaa usein siihen, että muutaman vuoden päästä solmiuttu uusi suhde kohtaa samat ongelmat. Miksi heittää nämä vuodet "hukkaan"?
= Ei se ole hukkaan heittämistä, jos vaihtaa kumppania. Jokainen saa elämänsä varrelta kertyneistä asioista ja ihmisistä jotain. Se on sitä henkistä kasvua. ARKI astuu jokaiseen suhteeseen ja samat ongelmat voivat tulla esille, mutta ota huomioon, että petturin kanssa ei ole niitä ongelmia ratkomassa SAMA ihminen, joten ongelmat voidaan selvittää tai samoja ongelmia ei välttämättä synny.
4. Lupaus rakastaa ja elää yhdessä myötä ja vastamet sisältää aivan oikean viisauden. Sen lupauksen pitämisestä on kysmys silloin, kun ei heti ensimmäisen (tai monenkaan) vastoinkäymisen jälkeen luovuteta. Luuserit luovuttavat.
= Avioliittolupaus koskee ihmisen elämässä kohtaamia normaaleja asioita, kuten vaikkapa puolison sairastuminen, työpaikan menettäminen. Pettäminen rikkoo aina avioliittosopimuksen, koska se ei ole kevytmielisesti ajateltuna "normaali" vastoinkäyminen. Pettäminen ei kuulu ihmisen elämään, se ei ole normaali vastoinkäyminen eikä pidä kevytmielisesti niin ajatella, tai muuten se myös toteutetaan kevytmielisesti.
Kysynkin, että miksi ihmeessä kukaan kiusaisi itseään masokistin tavoin ja vielä kehittäisi sille tekosyitä!? Ei solmitun avioliiton ja perustetun perheen puolustaminen ja ja korjaaminen perustu muhinkään "tekosyihin" - ne syyt ovat ihan oikeita syitä
= Minä myönnän, että olin petturin kanssa yhdessä kauan aikaa (vuosikymmeniä) itsekkäistä syistä. En halunnut rikkoa kaikkea, koska olisi ollut liian vaativaa rakentaa uutta suhdetta. Pelkäsin, että en kelpaa kenellekään suuren kakaralauman kanssa. Ja olin niin heikkoitsetuntoinen (kyllä, uskottomuus tuhoaa itseluottamuksen), että oli pakko osoittaa olevani kilpailukykyinen, että "kakkonen" ei miestä saisi (Tiedän, tyhmä minä! Kuka nyt petturista kisailee.)
Kyllä niitä tekosyitä riittää.
Nimenomaan!! Juuri oikea asenne! Ei lapset kärsi mistään "huonosta suhteesta" nämä ovat vain eroajien tekosyitä ja selittelyjä itselleen.
" selvä tutkimusnäyttä tekee täysin tyhjäksi kyökkipsykologien fraasit siitä, että lapsi kärsii huonossa suhteessa enemmän kuin erosta."
Jos viittaat johonkin/joihinkin tutkimuksiin, olisi asiallista kertoa lähde! Lauseesi on juuri tuota kyökkipsykologien ilmaisua!
Ja Iltasanomat/ Hesari/Iltalehti/Seiska/ Hymy eivät ole luotettavia lähteitä :D
FINSEX -tutkimus ja perhebarometri (Helsingin yliopisto. väestöliitto Kontula & al) sekä Tilastokeskus
Löytyy helposti netistä ja tietoa voi suodattaa hakutermein. Siitä vain lukemaan. Tietoa on paljon ja pitkältä aikaväliltä. Luetun ymmärtäminen pitää olla kunnossa.
Iltalehtien "tutkimukset" (joka toinen on uskoton tai kaikki pettävät) on todellakin syytä jättää omaan (viihde?)arvoonsa ... tai oikeastaan ne kannattaa jättää kokonaan lukematta.
Oikeaa tietoa siis on. Sitä itse ei tarvitse keksiä eikä tyytyä luuloon tai toisten itse valheisiin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288630796721.html?ref=rss
"Jyväskylän perheasioiden neuvottelukeskuksen keskuksen johtaja Sirpa Salo teki tutkimuksen, jossa havaittiin, että perheissä, joissa oli ongelmia tai erotilanne PÄÄLLÄ, 71 prosentilla lapsista oli psyykkistä oireilua. Vakavaa oireilua oli 48 prosentilla lapsista. Tutkimuksessa tarkasteltiin 106 perhettä."
Tottakai lapset oireilee erotilanteen ollessa PÄÄLLÄ, mutta jokainen tietää, että kun erotilanteesta pääsee yli, jokainen lapsi voi paremmin, kuin esimerkiksi perheessä jossa vanhemmat ovat yhdessä, mutta ongelmat ja riidat jatkuvat. Niinkuin tuossakin tutkimuksessa sanotaan.
Ja tässä tuli hauskasti kaikki ne petetyn ihmisen kuvitelmat siitä, miten asiat ovat :)
Petetyn ihmisen roolissa ei ole mitään hauskaa eikä petetyn pitäisi koskaan siihen joutua että pitää selitellä yhtään mitään. Petyn ei pitäisi jotua kuvittelemaan mitään. Minä suon kaikki luulot ja kuvitelmat kaikille petetyille sillä petetty ei kuitenkaan edes kuvittelemalla tee muille kuin itselleen pahaa.
Kyllä mä vaimoani rakastan enkä koskaan aio hänestä erota. Vierasta vaan tekee välillä mieli....
"Jatkakoon ken haluaa... "
Voisi hyvinkin jatkaa, mutta ei välttämättä tarvitse. Tuo oli jo niin hyvä luettelo. Hieno keskustelun avaus.
Ehkäpä tuohon "Kerranhan täällä vaan eletään" -fraasin suomennokseen voisi lisätä että "Olen itsekäs ja piittaamaton, ja haluan itselleni kaiken vaikka muiden kustannuksella. Minun ei tarvitse pitää lupauksia eikä ajatella muita, Haluan syödä ja säästää kakun. Minulla on siihen, ja kaikkeen, oikeus"
Rakastamme toisiamme.
Siis iänikuinen kakkosten länkytys. Peittää ja tekee hyväksyttäväksi olevinaan olevinaan kaiken sen, et yhtä ihmistä petetään tosi rankasti ja rumasti, ja pahaa jälkeä jätetään kaikkeen ympäristöön. On oikeasti halpamaista ja törkeää.
No, jos minun mies rakastuisi toiseen niin minä päästäisin sen menemään. Niin voi käydä sinullekin. Ennen kuin näin tapahtuu, et voi asiaa ymmärtää. En sano että pettäminen on oikea tie eroon, mutta suuren rakkauden elämättä jättäminen kaduttaisi enemmän, niin itsekäs ihminen on, kun rakkaus todella kolahtaa. Sad but true.
Niin totta! Jos mieheni löytäisi paremman naisen kuin minä, niin menköön! Tuolla jossain olisi varmasti myös minulle sopivampi mies! Voisin jopa auttaa lähtemisessä, jos jäisi kiinni. En todella halua viettää elämääni selviten uskottomuudesta, kun minulle sopiva puoliso ei varmasti pettäisi.
Kyllä juuri näin "Elämässä". Kun rakkaus todella kolahtaa, niin ihminen yleensä miettii jonkin aikaa mitä tekee. Harva ryntää heti hakemaan avioeroa.
Ja sitten hakataan vaimoa, oikein olan takaa. Näin on käynyt elämässä. Toivottovasti nautit siitä.
Olisin kyllä eronnut HETI, jos mieheni olisi sanonut rakastuneensa toiseen. Ja minä kyllä kysyin monta kertaa. Tiedän kyllä, että toiselle naiselle puhui ihan muuta. Ei sitten varmaan kolahtanut tarpeeksi. Sad but true.
Te naiset ootte niin helppoja! :DD Me miehet emme koskaan sano rakastavamme kakkosta, vaikka rakastaisimmekin. Oletteko hulluja? :D Kyllä jokainen ihminen tietää, jos toinen on rakastunut, eri asia, myöntääkö sitä itselleen... Muttamutta... Niin vastuu jää kysyjälle. Tässäkin tapauksessa :D
Ei mies edes pysty sanomaan rakastavansa jotakin toista.
Aika rankkaa sanoa se toiselle päin naamaa.
Mutta eihän naiselle tarvitse suoraan sanoa sen kyllä huomaa miehestä jo bootsien asennosta...
Ongelmana vaan on, että ihminen voi rakastua tulisesti monta kertaa elämässään, mutta aina se rakkaus muuttuu lopulta arjeksi. Jos aina rikotaan parisuhde uuden kiihkeän ihastuksen myötä, niin ihmisen koko elämä on pelkkää kumppanin vaihtamista uuteen noin kymmenen vuoden välein ja ihminen aina perustelee sitä "suurella rakkaudella". Näinhän monet julkisuuden henkilöt elävät ja nyt taviksetkin tahtovat ottaa heistä mallia. Ja lapsethan taas tässä jäävät aikuisten jalkoihin.
juuri näin perustellaan se, että ei kukaan muu kuin MINÄ! Vähän kun ajattelisi toisen kersoja, toisen vaimoa joka "oksentaa järkytyksestä sisuksiaan pihalle", molempien läheisiä, kodin hajottamista, hylättyjen mielenterveyspalvelujen tarvettta, niin pitäisi järjen jossakin kolkuttaa.
Tuo SUURI RAKKAUS on muuten kärsinyt näissä karkeloissa kovan inflaation. Näytät olevan kuitenkin niitä, joita kova kiima ja hypomania evästää. Ymmärtäisitpä itse, miten tyhmältä kuulostat. Ja aivan totta, minäkin olen tavannut peräti sellaiset kaksi SUURTA RAKKAUTTA. Kärsin aikani, eikä kaduta, eikä kaihoiluta.
Kyllä mä vaimolle sanon, koska sitä tarkoitan. Edellisen tyttöystävän rinnalla kulki kakkonen, jota rakastin. Sanoin kyllä tyttöystävälle, että rakastan vaikka rakastin kakkosta :D
KYLLÄ ON AJATELTU. ON AJATELTU NIIN PALJON, ETTÄ MIES ON ONNETON JA MINÄ MYÖS! PITI LAITTAA VÄLIT KOKONAAN POIKKI KUN KUMPAANKIN SATTUI! PÄÄASIA, ETTÄ LAPSILLA ON EHJÄ KOTI. LAPSET TULEE AINA ENSIN!
ÄLÄ TULE SAARNAAMAAN, ETTÄ KUKAAN EI AJATTELE TOISTEN PARASTA! MIEHEN VAIMO TAAS HUORAA MENEMÄÄN JA MEIDÄN TULISI LUOPUA TOISISTAMME? VARSINAISTA KAKSINAISMORALISMIA!
wtf? melkoinen lintukoto teillä, kaks rakastavaista ja vaimo se huoraa vaan?
Jaa jaa... Kahden parisuhteen jälkeen totesin, etten ole koskaan rakastunut tulisesti. Ihastunut ja kiintynyt, ehkä... Olin sinkkuna jonkin aikaa, sitten tapasin työasioissa varatun ihmisen. Se oli menoa samaan tien, koin mielettömän rakastumisen ja niin hänkin. Siitä on jo vuosia ja taas vuosia. Rakkauteen on toki tullut arki mukaan, mutta tämä rakkaus on arkisenakin hienompaa kuin aiemmat suhteeni.
"Kahden parisuhteen jälkeen totesin, etten ole koskaan rakastunut tulisesti. Ihastunut ja kiintynyt, ehkä... "
Otan osaa, säälin sinua. Minä en ole ollut niin epätoivoinen, että olisin ryhtynyt parisuhteeseen ilman, että olisin rakastunut - enkä ole jatkanut ellei se ole syventynyt rakkaudeksi. Pari kertaa olen kyllä joutunut eroamaan, mutt se on toinen juttu ja sihen on toiset syyt.
"...mutta tämä rakkaus on arkisenakin hienompaa kuin aiemmat suhteeni. "
siis olet tyytyväinen kakkosena - ja se on parempi kuin mikään terveella pohjalla ollut ihmissuhde? Et siis ole kyennyt terveeseen, normaaliin, rakastavaan ja uskolliseen ihmissuhteeseen? Kyvyttömyys sitoitua ja kantaa vastuuta?
Kiitos, mutta en kaipaa sääliäsi. Jos et ole koskaan rakastunut tulisesti, miten voit erottaa ne kiihkeän ihastumisen ja siitä seuranneen kiintymyksen kanssa toisistaan? Ihmiset kokevat asiat kovin eri tavalla - minullakin on ystävä, joka on omien sanojensa mukaan rakastunut tulisesti ainakin 15 kertaa elämässään... Hän on ollut hyvin tosissaan tunteidensa kanssa, mutta vasta se about 15. kerta toden sanoi.
Sanoinko jossain, etä olen tyytyväinen kakkosena? No en... Hän erosi kumppanistaan ja olemme nyt olleet virallisestikin pari vuosikaudet.
Meillä tulee nyt joulukuussa 10 vuotta ensitapaamisesta, oli heti tulista mutta silloin ei vielä kumpikaan sitä oikein ymmärretty, yritimme jatkaa elämäämme omilla tahoillamme. Molemmilla oli muitakin suhteita jopa vakavia yrityksiäkin. Emme vain voineet mitään että taas löysimme yhteen, nyt onnellisia joskus vain täytyy tehdä pitkä "matka" että löytää lähelle.
Riidelkää vaan. Vai puhut oikein kaikkien miesten suulla. Kirjoita vain omasta puolestasi, muista et tiedä. Kyllä mulle mies sanoi rakastavansa mua, vaikkei saisi rakastaa. Ei hokenut tuota, kunhan surullisena totesi. Tunneihmiseltä et vaikuta, hyvä nimim. Riidelkää vaan.
Kuinka pitkän matkan teitte joulukuu 10v? Mikä oli se este jonkavuoksi vasta nyt olette onnellisesti yhdessä? Luotitko kohtaloon?
Sinä olet siis kakkonen? Luepas tuo edellinen viesti "Riidelkää vaan" uudestaan. Hidas sytytys ilmeisesti... Vai oletko vaimo? Miksi mies ei sitten saisi rakastaa sinua?
Me itse oltiin se suurin este, en halunnut vielä sitoutua. Ajan kanssa tuli päätös ja se oikea.
Niinpä niin. Kun molemmat pettävät parisuhteessa, niin yhdessäoloa ei kannateta. Mihin lapset jäävät tässä tapauksessa? Eikö tällaisissa tapauksissa lapsilla ole väliä... Mitä eroa siihen, että vain toinen käy vieraissa? Silloin ajatellaan "lasten vuoksi" ei voi erota...
Olet niin oikeassa! :D
Erittäin hyvä aloitus, mutta tämä ketju tuskin elää kovin pitkään.
Tässä hiljattain oli näet toinen hyvä aloitus, jossa jopa haastettiin pettäjät tuomaan oma näkökulmansa esiin, mutta eipä sellaista suoraselkäisyyttä löytynyt, että keskustelua olisi syntynyt.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11879950
Eihän tuossa pettäjän näkökulmaa haastettu, vaan keskusteltiin oikeasta ja väärästä. Niistä ei kannata keskustella ollenkaan, jos halutaan johonkin asiaan ratkaisu. Yleensäkin parisuhteessa on turha kinastella kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ei syytellä toisia, vaan etsiä ainoastaan ratkaisuja.
"...keskusteltiin oikeasta ja väärästä. Niistä ei kannata keskustella ollenkaan, jos halutaan johonkin asiaan ratkaisu."
Ohhoh!
Että oikeasta ja väärästä ei kannata keskustella!? Voi hyvänen aika, sehän on tässä elämäntadossa kaikkein oleellisin asia - että erottaa oikean ja väärän.
Ja ratkaisu syntyy nimenomaan sen keskustelun kautta. Jos käsitys oikeasta ja väärästä eroaa niin paljon, toinen pitää uskottomuutta vääränä ja toinen oikeanan, niin parisuhteelle ei ole toden totta ole mitään perustaa.
Vain sillä tavoin, että uskoton ymmärtää tehneensä väärin, myöntää tehneensä väärin ja yrittää korjata uskottomuudella rikkomansa asiat, on mahdollista saada aikaan tila, jossa parisuhteen jatkumiselle on olemassa edellytykset.
Teoriassa on toinenkin vaihtoehto - se, että petetty ymmärtää kuinka oikeanja hyvä asia uskottomuus on(!?). Tähänkin voi päästä vain keskustelemalla ja sopimalla siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kun tuota linkitettyä ketjua lukee, niin uskottomuutta vääränä pitävät osaavat perustella kantansa. Sen sijaan vastakkaisia argumenttejä ei tule esiin lainkaan (tai on siellä yksi "ettei tarvitse kuolinvuoteellaan katua" - ei tosin saanut okein kannatusta)
Parisuhteissa suuressa osassa ei uskalleta ja/tai osata keskustella oikeasti. Tyydytään asettelemaan vastakkain asioita ja keskittymään ennemminkin erimielisyyksien ylläpitämiseen kuin niiden selvittämiseen. Tai sitten ollaan hiljaa, ei sanota mitään, kun pelätään kumppanin (eli vastapuolen ;)) hyökkäystä.
"Vain sillä tavoin, että uskoton ymmärtää tehneensä väärin, myöntää tehneensä väärin ja yrittää korjata uskottomuudella rikkomansa asiat, on mahdollista saada aikaan tila, jossa parisuhteen jatkumiselle on olemassa edellytykset"
Mielestäni tuntuu aika hurjalta että aikuiselta ihmiselta joka harkitusti (aikuiselta voi odottaa harkintaa) on mennyt sänkyyn toisen kanssa odotetaan katumusta.
Miksi ihmeessä hänen pitäisi sitä katua? Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja toisen kunnioittamiseen. Jos mieheni pettäisi kunnioittaisin hänen päätöstään ja haluaan olla toisen kanssa. En varmasti pyytäisi katumaan, ilman muuta olettaisin että hän myös eroaisi minusta ja lähtisi. MIkään muu ei tulisi kyseeseen tai en enää kunnioittaisi häntä.
Pippeli miehet on sitten erikseen, mutta sellaista en koskaan edes ottaisi miehekseni. Lähtökohta on se että aikuinen tietää mitä tekee ja vastaa tekemisistään. Vaikea käsittää mitään muuta näkökantaa vai mitä mieltä muut olette ?
"Miksi ihmeessä hänen pitäisi sitä katua?"
Jos tekee pahaa ja väärin, niin pitää ymmärtää tehneensä pahaa ja väärin sekä katua tekoaan.
Toisen luottamuksen väärinkäyttäminen, toisen luottamuksen pettäminen, oman lupauksensa pettäminen, valehteleminen, toisen ihmsen loukkaaminen, jne.... siinä on asioita, jotka ovat yksiselitteisesti väärin ja joita mikään ei oikeuta tekemään eikä mikään asia pakota niin tekemään. Tuolle luettelolle rumia ja vääriä tekoja on vaihtoehto: asioista voi ja pitää puhua ja sopia.
Henkilö, joka syyllistyy tuohon lueteltuun epäinhimillisten tekojen sarjaan, pitää katua aivan samasta syystä kuin elämässä ylipäätään pitää osata katua tekemiään vääryyksiä.
"Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja toisen kunnioittamiseen. "
Juuri näin. Se ei perustu toisen luottamuksen väärinkäyttämiseen ja vilpillisyyteen, valehteluun ja lupausten pettämiseen.
Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen siten, että siihen ryhdytään vapaaehtoisesti ja siinä annetaan vapaaehtoisesti lupaus (kuka minkäkin laisen); sen lupauksen pitäminen ei ole enää ole "vapaehtoista", sillä se on "annettu toiselle", lupaaja on itse _sitoutunut_ siihen. Sen antaminen oli vapaaehtoista. Siitä eteenpäin se vapaaehtoinen lupaus sitoo. Jokaista meitä sitoo myös ikiaikainen moraali oikeasta ja väärästä. Petos on ja on aina ollut väärin.
Jos parisuhteen olosuhteet muuttuvat paljon siitä, mitkä ne olivat sillä hetkellä, kun molemminpuolinen lupaus yhteisestä elämästä annettiin, niin asiaa voi miettiä uudelleen ja yhdessä sopien tehdään uusi sopimus, joka on tarvittaessa vaikka ero.
Koskaan ei ole sellaista tilannetta, että toisen ihmisen pettäminen olisi ainoa saati oikea vaihtoehto. Vain itsekkäät luusesrit pettävät.
"Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja toisen kunnioittamiseen."
Tämähän on juuri yksi niitä pettäjien fraaseja.
Minulle parisuhde tarkoittaa sopimusta, jonka perustana on rakkaus ja luottamus. Parisuhde on lupaus siitä, että elämme yhdessä toinen toistamme rakastaen ja sitoutuen tukemaan toinen toisiamme. Kuten joku kirjoittikin, parisuhteeseen ryhtyminen tietenkin on vapaaehtoista. Se, että ottaa vastuun itsestään, toisesta, molemmista ja koko perheestä, pitää tehdä vapaaehtoisesti, mutta siitä vastuusta ei voi kieroilla itseään myöhemmin irti jollain ”vapaaehtoisuus - tällää eletään vaan kerran” -fraaseilla. Sellainen on vastuunpakoilua.
Jos joku tarkoittaa parisuhteella (tai avioliitolla) sitä, että jaetaan kämppä vakipanon kanssa niin kauan kuin huvittaa ja sitten vaihdetaan toiseen vakipanoon, niin ehdotan ryhtyy käyttämään suhteestaan nimitystä vakipano tai kämppikset.
Yleisesti uskottomuustapauksissa sekoitetaan kaksi asiaa. Uskottomuus on valinta, harkinnan tulos, kuten sanoitkin. Lisäksi on mahdolliset tunteet puolisoa kohtaan, ja/tai puolison tunteet uskotonta kohtaan. Uskoton harvemmin katuu uskottomuuttaan, mutta hän voi syvästikin katua sitä mielipahaa mikä puolisolle aiheutui. Tästä syystä hän saattaa kovinkin jyrkästi sanoa puolisolleen katuvansa uskottomuuttaan.
"Uskoton harvemmin katuu uskottomuuttaan, mutta hän voi syvästikin katua sitä mielipahaa mikä puolisolle aiheutui. Tästä syystä hän saattaa kovinkin jyrkästi sanoa puolisolleen katuvansa uskottomuuttaan. "
Meidän tapauksessa, minä, kakkonen sanoi nuo sanat. Mies sanoi, että ei kadu mitään, mitä on puolisolleen tehnyt.
"Parisuhteissa suuressa osassa ei uskalleta ja/tai osata keskustella oikeasti."
Tsot, tsot... Suuressa osassa parisuhteita osataan ja uskalletaan keskustella kaikista tärkeistä asioita.
Osassa epäonnistuneita parisuhteita ei ole osattu ja osassa niisstäkin on osattu ja päädytty senperusteella eroon.
toisin sanoen, Suurin osa parisuhteista kestää ja osassa niistäkin, jotka päättyvät eroon, osattiin kyllä keskustella ja päädyttiin eroon harkinnan keskustelujen jälkeen.
Vaikka uskottomuus on suurin erojen syy, niin kaikki erot eivät johdu uskottomudesta. Vain reilusti alle kolmessa kymmenestä parisuhteesta on uskottomuutta ja avioerojen määrän pienennyttyä koko 2000 - luvun, niin nykyisin kuusi kymmenestä liitosta kestää koko elämän.
Älä siis sano "suuressa osassa", kun tarkoitat sillä itseäsi tai jotain kaveriasi. Sinä et ole maailman napa, vaikka uskottomat elävät kuin olisivat. Eivätkä sinun epäonnistumisesi ole kuin sinun epäonnistumisia. Ne ovat tietysti todellisia sinulle, niin kuin on kyvyttömyytesi pitää antamasi lupaukset.
"nykyisin kuusi kymmenestä liitosta kestää koko elämän"
Mistä tuollaisen heitit? Eilen telkkarin ero-ohjelmassa sanottiin, että joka toinen liitto päättyy eroon.
On kuitenkin "hiukan" eri asia sanoa puolisolle "en kadu uskottomuuttani" kuin kakkoselle. Parisuhteessa ihminen yleensä yrittää pahassakin paikassa toimia diplomaattisesti. Vaikka tekisi mieli haistatella tai muutoin haukkua, niin usein vaikenee. Eiköhän näin ole parempikin.
Katso tilastokeskuksen sivut. Avioerojen ja avoerojen määrä on suhteellisen tasaisesti vaikkakin hitaasti vähentynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ero ei ole suuri jos sanotaan viisi kymmenstä (eli puolet) tai kuusi kymmenestä. Molemmat ovat likiarvoja, mutta se ei milloikaan pitkällä (viiden vuoden) aika välillä ole ollut puolet, vaan pahimmillaan n. 45%, jonka televisiotoimittajat pyöristävät puoleksi (50%), koska se herättää enemmän huomiota. Nyt erojen määrä on kuitenkin laskenut niin, että voidaan pyöristää kuusi kymmenestä.
Huomaa, että analyysissä ei tietenkään tarkastella rinnan samana vuonna solmittuja liittoja ja erojen määrä, vaan pyritään kohdistamaan erojen määrät niiden liittojen solmimisen määrään, jota eroamisvuoden erot koskevat. Tähän tarvitaan tieto eroon johtaneiden liittojen pituuksista. sekin löytyy tilastokeskuksen sivuilta, kuten paljon muutakin tähän liittyvää.
Nimim. 'ei oo vaikeetaa' osuu niin naulan kantaan!
Kiitos!
Tiedätkö, ettei nuo edes ole fraaseja, vaan otteita ihan elävästä elämästä. Moni ajattelee noin ihan oikeasti, ainakin jonkun aikaan.
Tärkein tuosta tosin puuttui. Se kuuluu "minä en IKINÄ petä/ole uskoton".
"Tärkein tuosta tosin puuttui. Se kuuluu "minä en IKINÄ petä/ole uskoton". "
Yli 70% ihmisistä sanoo ja myös toimii noin.
SE on elävästä elämästä, että suurin osa ihmisistä ei petä puolisonsa luottamusta eikä halua loukata häntä. Suurin osa on suoraselkäisiä ja korkean moraalin omaavia ihmisiä. Pettäjät ovat luusereita ja pohjasakkaa, ja onneksi pienehkö vähemmistö.
Juuri julkaistun perhebarometrin (osa ja jatkoa suurelle finsex -tutkimusprojektille, väestöliitto, helsingin yliopisto) mukaan alle 30% on jossain elämänsä vaiheessa pettänyt ja siinä ryhmässä on tutkimusvälin pituuden vuoksi samoja henkilöitä. Siis reilusti yli 70% on uskollisia, kunnollisia ihmisiä.
Että revi siitä.
Näinhän se on. Enenmistö ihmisistä on uskollisia. Sen sijaan ne 30 % jotka pettävät kumppaniaan, pettävät aina uudelleen ja uudelleen ja jos he eroavat, niin he pettävät myös seuraavaa kumppaniaan. Eli uskottomuuskäyttäytyminen kasaantuu aika paljon yhdelle ja samalle joukolle. Sen huomaa, kun seuraa ympäristöään.
Suurin osa ihmisistä on elämässään uskoton kerran tai pari. Pari syrjähyppyä tai yksi sivusuhde. Hyvin usein uskottomuus liittyy tiettyyn elämänvaiheeseen. Usein siitä lähtee myös eroprosessi liikkeelle. Nimenomaan niin päin, että uskoton hakee eroa. Suurinta osaa uskottomuudesta ei voi huomata ympäristöstään, se täytyy tietää.
Mitä väliä on tilastoilla?
Noin itse uskottomat tyypillisesti ajattelevat. Että kaikki kuitenkin pettävät. Heidän on mahdotonta myöntää, että joillain on vaan lujemmat periaatteet ja arvot kuin heillä. Ja tietysti se vaimentaa sitä huonoa omatuntoakin, kun voi vedota ikäänkuin ihmisten yhteissyyllisyyteen. Niinhän nekin, jotka huijaavat veroissa tai vakuutuksissa, vetoavat aina siihen, että kaikki muutkin toimivat tilaisuuden tullen näin. Ihminen on taitava pettämään itseään.
Mutta se ei ole oikeasti totta. Kaikki eivät petä, huijaa veroissa tai matkusta pummilla tilaisuuden tullen. Osa ihmisistä on oikeasti rehellisiä ja luotettavia. Kukaan ei tietysti ole mikään virheetön, mutta toiset vaan ovat suoraselkäisempiä kuin toiset.
"Suurin osa ihmisistä on elämässään uskoton kerran tai pari. "
No ei ole, usko nyt. Tätä asiaa on tutkittu ja paljon - sekä Suomessa että kaikkialla maailmassa. Suomessa finsex -tutkimushanke, jonka takana on Helsingin yliopisto ja väestöliitto, on julkaissut tutkumistietoa tästä asiasta säännöllisesti. Siinä on ihan oikeasti kysytty kaiken kaikkiaan kymmeniltä tuhansilta, ihan oikeilta ihmisiltä tätä asiaa. Kenenkään ei ole tarvinnut valehdella. Kyselytutkimuksen tulokisa on ollut analysoimassa koulutetut ja kokeneet asiantuntijat.
Alle kolme kymmenestä on milloinkaan ollut uskoton. Suuri enemmistö kunnioittaa puolisoaan ja liittoaan, kunnioittaa tekemäänsä lupausta ja arvostaa rehellisyyttä - eikä petä toisen luottamusta.
Se, että sinun arvomaailmasi on niin alhainen, että siinä ei arvosteta rehellisyyttä, ja että sinä valitset ystäviksesi samanlaisia itsekkäitä ja piittaamattomia ihmisiä, ei kerro siitä, miten enemmistö toimii.
väitteesi "Nimenomaan niin päin, että uskoton hakee eroa." ei myöskään pidä paikkaansa. mutta se on totta, että uskottomuus on suurin yksittäinen avioerojen syy.
Tämä nimimerkki "bxbvn" kirjoitus on niin hyvä, että pitää nostaa pääkohdat:
Heidän (pettäjien) on mahdotonta myöntää, että joillain on vaan lujemmat periaatteet ja arvot kuin heillä.
Kaikki eivät petä,
huijaa veroissa tai
matkusta pummilla tilaisuuden tullen.
Osa ihmisistä on oikeasti rehellisiä ja luotettavia. Kukaan ei tietysti ole mikään virheetön, mutta toiset vaan ovat suoraselkäisempiä kuin toiset.
Ihmisen elämän suurimmat oivallukset lähtevätkin siitä, kun todella poikkeaa omista säännöistään, moraalikäsityksestään ym. Kun tekee jotain mitä "ei ikinä" tee. Näin saa myös mahdollisuuden oppia ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin. Ei enää ole tarvetta vahtia toisten moraalia ym. kun tietää sen olevan mahdottoman lisäksi aivan tarpeetonta.
No kaikki eivät petä, mutta suuri osa kyllä, ehkä vain kerran. Täsmällistä lukua ei voi saada, koska minultakaan ei ole asiaa koskaan kysytty :).
Pointtini on se, että uskottomia ollaan vain silloin, kun on tarve olla jonkun muun kuin puolison kanssa (syyt moninaisia). Selvää on, että joillain on suurempi tarve kuin toisilla. Tarve ajaa myös periaatteiden ja arvojen edelle.
Varauksella suhtaudun noiden tutkimusten luotettavuuteen. Kuten niin monessa muussakin tutkimuksessa, vastamaan "vaivautuu" vain tietynlaiset, tietynlaisesta asemasta olevat kansalaiset.
Mutta eihän noilla tutkimuksilla mitään tekemistä sen kanssa olekaan, onko joku uskoton vai ei, sinä tai minä, tai naapurin erkki. Uskottomuus kun syntyy nimenomaan tarpeesta. Pitäisi mieluummin tutkia Maslowin tarvehierarkiaa...
"Pointtini on se, että uskottomia ollaan vain silloin, kun on tarve olla jonkun muun kuin puolison kanssa (syyt moninaisia). "
Aha? Just joo, hieno oivallus sinulta. Että "uskottomia ollaan silloin kun on tarve olla muun kuin puolison kanssa". Et taida olla mikään järjen jättiläinen....?
"Selvää on, että joillain on suurempi tarve kuin toisilla."
Just, tämänkin on elämä sinulle opettanut? Jotkut ovat pdempiä kuin lyhyemmät - oletkos semmosta huomannut?
"Tarve ajaa myös periaatteiden ja arvojen edelle. "
Jep. Tässähän sä olet ihan oikeassa. Paitsi että syy ei ole tarpeen suurudessa, vaikka eroja onkin, vaan erittäin alhaisissa tai kokonaan puuttuvissa arvoissa ja periaatteissa.
No, koira nylkyttää housun lahkeeseen ilman mitään estoja - mites sulla?
"Varauksella suhtaudun noiden tutkimusten luotettavuuteen. Kuten niin monessa muussakin tutkimuksessa, vastamaan "vaivautuu" vain tietynlaiset, tietynlaisesta asemasta olevat kansalaiset."
Ihan ystävällisenä vinkinä, että jospa tutustuisit ensin asiaan ja miettisit uudestaan kannattaako itseään nolata....
Nyt oli kysymys *tutkimuksista* - ei mistään iltalehtien tai uskottomuuspalstojen kyselyistä. Tieteellinen tutkimus tehdään niin, että vastaajajoukon ikä, koulutus, asuinpaikka, yms, yms. , -jakauma on sama kuin koko väestössä. Toiseksi vastaajia on PALJON eikä muutamia kymmeniä tai satoja. Kolmannekseen tutkimus toistetaan uudella vastaajajoukolla toisena ajankohtana. Neljänneksi aineisto analysoidaan asiantuntijoiden toimesta, jotka tuntevat Maslowin tarvehierarkian lisäksi monia muita ja paljon enemmän asiaan liittyviä tekijöitä.
Jos viideltä tuhannelta, satunnaisesti valitulta, eripuolilla Suomea asuvalta henkilöltä kysytään anonyymisti hyvin laaditulla kysymyssarjalla näitä asioita ja myöhemmin toiselta samalla tavalla muodostetulta joukolta kysytään toisella tavalla laadituilla kysymyksillä samoja asioita ja sitten nämä temput toistetaan muutaman vuoden välein, niin sinäkö "suhtaudut varauksella" tuloksiin?
Mitäs sitten, kun tämän aineiston tuottamaa tietoa verrataan maailmalla tehtyjen tutkimusten aineistoon, jossa mukana on vielä suurempi määrä ihmisiä ja jälleen vähän toisella tavalla laaditut kysymykset ja vielä useampi tutkija .... ja tulokset ovat samat tai saman suuntaiset, niin sinä "suhtaudut varauksella" tuloksiin, koska sinä tiedät, että uskottomuus syntyy tarpeesta? Jep. Eiköhän tämä ole tässä.
Avioliitto oli lasten vuoksi ylläpidetty kulissi. Seksi ja läheisyys oli kadonnut vuosien varrella, viimeisen viisi vuotta nollassa. Rakastuin toiseen ja hän minuun. Otin eron puheeksi, koska en jaksanut teeskennellä kaiken olevan hyvin ja pitkäaikainen kumppani oli ansainnut parempaa. Emme todellakaan elä kuin kerran.
Siiä minun tarinani.
Mitä itse olit tehnyt sen hyväksi, että avioliittosi olisi sujunut paremmin?
Ja sitten sä jäit yksin. Sen pituinen se.
"Avioliitto oli lasten vuoksi ylläpidetty kulissi."
Hienoa, että ajattelitte lapsianne!
"Seksi ja läheisyys oli kadonnut vuosien varrella...."
Miksi? Miksi ette puhuneet asiasta? Miksi ette menneet terapiaan? Miksi ette korjanneet parisuhdettanne tai jos se ei kertakaikkiaan onnistunut, niin miksi ette sopineet kulisseissa elämisestä ja siitä, että läheisyyttä haetaan muualta?
"...viimeisen viisi vuotta nollassa."
Oli siis viisi vuotta aikaa hoitaa asia kuntoon, tavalla tai toisella, mutta ylpeys esti katsomasta peiliin?
Näyttää siltä, että sinulta puuttui rehellisyys, jotta olisit sanonut, että nyt parisuhde täytyy saada kuntoon tai läheisyyttä ja seksiä on haettava muualta tai muuten on erottava - ja olisit antanut itsesi rakastua vasta eron jälkeen. Ei, sinä et puhunut, sinä et nostanut kissaa pöydälle, sinä vain petit antamasi lupauksen, petit toisen ihmisen luottamuksen, toimit selän takana, panostitiparisuhteen ulkopuolelle sen sijaan, että olisi käyttänyt ne voimavarat asioidesi korjaamiseen. Sinä toimit yksinkertaisesti kuin luuseri.
Ajattelit, että elämme vain kerran ja päätit elää sen ainoan elämäsi luovuttajana ja ja petturina sen sijaan, että olisit ottanut eron puheeksi ennen kuin petät. Ok, se oli sinun tarinasi. Olen pahoillani ex-puolisosi ja lastesi vuoksi.
Voi sinua kurjaa! Kyseenalaistit nipun kliseitä!
Se vielä puuttuisi, että olisit kertonut exäsi elävän nyt onnellisena uudessa suhteessa ja että oma suhteesi tuon petoskumppanin kanssa kukoistaa. Ja että lapsenne ovat hyvin pärjääviä ihmisen alkuja eivätkä seonneet pystyyn sinun petoksestasi johtuen.
Pettämien on tuomittavaa - ja toisten mielestä se, että pettämisen jälkeen voi elää onnellisena, se vasta tuomittavaa onkin!
Miksi aina pettämistapauksissa juuri pettäjälle tehdään tämä kysymys?
Miksei petetyltä kysytä, että teitkö varmasti jotain sen hyväksi, että liitto olisi sujunut paremmin?
Ai niin, mutta ei se vaan mene noin. Vaikka petetty olisi miten perusviheliäinen kumppaninsa lyttääjä hyvänsä, hän ei voi olla tarinan pahis missään mielessä, kun ei pettänyt. Pettäjä on aina pahis ja vastuullinen siitä, ettei parisuhde ollut kunnossa. Aina.
Ymmärrän mainiosti, että usko liittoon kuivahtaa, kun viisi vuotta tulee mitätöidyksi miehenä tai naisena. Kun keskustelu ym lähestymisyritykset kuitataan kylmällä selän kääntämisellä. Kun varovainen yhteisen jatkon puheeksiottaminen kuitataan turhana kitinänä. Kun sellaista saa tarpeekseen ja tuntee olevansa taloudellisen edun tuoja, voidaanko ihmetellä, jos joku ihminen, jolle kelpaa omana vajavaisena itsenään, alkaa vetää puoleensa?
Olenko kitkerä? Olen. Viheliäisen puolison kanssa tuli heitettyä vuosia hukkaan, mutta no, säilyipä lapsilla se kuuluisa ehjä koti. Tosin vanhin lapsista on sittemmin aikuistuttuaan kysynyt, että miksette eronneet jo ajat sitten, kun ette olleet oikeat toisillenne?
"Miksi aina pettämistapauksissa juuri pettäjälle tehdään tämä kysymys?"
Tämä on uskottomuuspalsta ja täällä keskustellaan uskottomuudesta. Uskoton on se pettäjä eli se väärintekijä. Jos luet vaikka perheväkivalta -palstaa, niin siellä kysytään siltä lyöjältä, että miksi löit - ei siltä lyödyltä. Jos ajat autolla suojatietä ylittävän jalankuljian päälle, niin ei siinä kysytä siltä jalankulkijalta, että miksi..... tai no, saatetaan kysyä, mutta ei syyllistetä.
"Vaikka petetty olisi miten perusviheliäinen kumppaninsa lyttääjä hyvänsä, hän ei voi olla tarinan pahis missään mielessä, kun ei pettänyt. "
Aivan oikein. Pettäjä petti eli oli uskoton, ei petetty. Pettäjä teksi sen aivan yksin (no, sen kakkosen kanssa), hän teki päätöksen pettää ihan itse. Pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen. Petetty ei ole koskaan millään tavoin syyllinen pettämiseen.
Petetty voi toki olla vaikka miten perusviheliäinen kumppaninsa lyttääjä hyvänsä, mutta se ei oikeuta pettämään. Se oikeuttaa asiasta keskustelemiseen, eroon tai vaikka syytteeseen perheväkivallasta, mutta se ei oikeuta pettämiseen. Eikä pettäminen korjaa niitä ongelmia siinä parisuhteessa (eikä paranna tai poista kenestäkään sitä perusviheliäisyyttä)
Sinun mielestäsi siis on ok olla miten v-ttumainen hyvänsä puolisolleen, kunhan vain ei petä ?
No voihan pahus. Exäni on todellakin uudessa parisuheessa, oikein mukavan ihmisen kanssa (vaikkei se minulle kuulukaan). Minä puolestani avioiduin "petoskumppanin" kanssa ja olen onnellinen. Ja lapset, heillä menee hyvin, koulussa pärjäävät, on kavereita ja harrastuksia. Ja kaksi kotia, jossa vastassa on onnelliset vanhemmat lasten hyväksymien uusien kumppaneidensa kanssa.
En pyydä anteeksi, että näin on.
Jep, samaa mietin... Mikä OIKEUTTAA olemaan viheliäinen omalle kumppanille, joka on ns kiltti ja kunnollinen ihminen ?!
Papinaamenella käydessä ei ollut puhetta, että toinen saa kettuilla urakalla ja toisen pitää ottaa kaikki vastaan...
9087gku, nyt pistit pahan...oikein odotan millaisia vastauksia tulet saamaan
jos vaikka joku yllättäisi...
"Sinun mielestäsi siis on ok olla miten v-ttumainen hyvänsä puolisolleen, kunhan vain ei petä ?"
Missä sanoin noin?
'Sanoin, että ''Petetty voi toki olla vaikka miten perusviheliäinen kumppaninsa lyttääjä hyvänsä, mutta se ei oikeuta pettämään."
Ja sitten sanoin: "Se oikeuttaa asiasta keskustelemiseen, eroon tai vaikka syytteeseen perheväkivallasta, mutta se ei oikeuta pettämiseen. Eikä pettäminen korjaa niitä ongelmia siinä parisuhteessa (eikä paranna tai poista kenestäkään sitä perusviheliäisyyttä) "
Miten sinä tuon tulkitset - niinkö, että "on ok olla miten v-ttumainen hyvänsä puolisolleen, kunhan vain ei petä ?"
Enkö nimen omaan sanonut, että "Se oikeuttaa asiasta keskustelemiseen, eroon tai vaikka syytteeseen perheväkivallasta"
"Mikä OIKEUTTAA olemaan viheliäinen omalle kumppanille"
Ei mikään. Muun muassa uskottomuus on sitä, että on viheliäinen omalle kumppanilleen. Sitä ei oikeuta mikään.
"...oikein odotan millaisia vastauksia tulet saamaan"
No tässä nimimerkille "9087gku":
1. "Minä puolestani avioiduin "petoskumppanin" kanssa " - miksi et eronnut ensin ja avioitunut sen jälkeen uuden puolisosi kanssa? Miksi piti pettää?
2. "Ja lapset, heillä menee hyvin, " . siis olosuhteisiin nähden? Menisikö heillä paljon paremmin, jos ei tarvitsisi rampata kahden kodin väliä? Onko heillä ikävä toista vanhempaa aina ollessaan siinä toisessa kodissa? Väitätkö, ettei se haittaa, että toinen vanhemmista ei ole läsnä lapsensa arjessa?
Olivatko lapset myös eron syntyessä tasapainoisia ja onnellisia erosta? toivoivatko hekin eroa? Jos näin oli, niin perhe-elämänne on täytynyt olla melkoista helvettiä? Miksi lapset muuten haluaisivat sen loppuvan?
Jos lapsi joutuu kohtaamaan kahdesta pahasta pienemmän ja elämään sen kanssa, se tarkoittaa että asiat ovat paremmin kuin muuten olisi - se ei tarkoita, että asiat ovat hyvin.
Me olemme kuulleet (vain) sinun arviosi siitä, miten lasten kävi, kun sinä teit itsekkäät valintasi. Jos olet luonteeltasi niin itsekäs, että rikot lupauksesi ja petät puolisosi luottamuksen ja kaiken lisäksi aiheutat perheen hajoamisen, niin mistä tiedämme, että sinä tältä itsekkyydeltäsi näet tekosi vaikutukset kehenkään toiseen ihmisen, kuten lapsiisi?
Sen me tiedämme, että lapset ovat lojaaleja molemmille vanhemmilleen. He tarvitsevat vanhempiensa tuomaa turvaa. Tästä syystä avioerolapset eivät koskaan sano, että heillä on paha olla. He yrittävät kaikin keinoin sopeutua ja ottaa sen vähän, minkä saavat. Lapset sopeutuvat kaikkeen, mutta sillä on aina hintansa.
Kyllä, olet varmasti oikeassa, he selviytyvät - jotenkin. Ei avioero tee heistä tyhmiä, joten totta kai he pärjäävät koulussa (se nyt vielä puuttuisi, että eron traumat rikkoisivat lapsen niin pahoin, ettei edes koulu suju!); sama koskee kavereita ja harrastuksia . He eivät kuole eroon, eivätkä he kuole nälkään, vaikka toinen vanhemmista lähtee.
Sen sijaan he saavat elinikäiset traumat ja elinikäisen pelon luottaa toiseen ihmiseen. Kun tärkein ihminen heidän elämässään äiti tai isä, rikkoi kaikkein tärkeimmän: kodin ja sen tuoman perusturvan ja toinen vanhemmista muutti pois, jätti heidät, niin heidän kykynsä luottaa ja rakentaa ehyt koti omille lapsilleen on ikiajoiksi rikottu. Tätä ei korjaa se itsestään selvä ja kaikille lapsille kuuluva asia, että ”koulussa pärjäävät ja on kavereita ja harrastuksia”
Minä en ole työssäni nähnyt vielä yhtään lasta, joka ei olisi kärsinyt erossa. Kysymys on vain siitä, että kuinka paljon he kärsivät En todellakaan halua ottaa "onnistuneen eron" kriteeriksi sitä, että lapset jäävät eloon ja saava ruokaa ja että oikein "”koulussa pärjäävät ja on kavereita ja harrastuksia”. Lapsi on paljon enemmän; pieni, viaton ja turvaton ihminen, jolla on oikeus turvalliseen kotiin ja vastuullisiin vanhempiin, joka tarvitsee vanhempiensa rakkautta ja heidän välitöntä läsnäoloa arjessa.
Aina se ei ole mahdollista, esimerkiksi kun toinen tai molemmat vanhemmista kuolevat, mutta ei se mikään hyvä asia ole. Aivan kuten ei ole erokaan (syistä riippuen). Vaikka ero on joskus parempi kuin jatkaa (vaikkapa väkivaltaista) liittoa, niin ero on lapsille aina huonompi kuin ehjä, turvallinen ja rakastava koti. Tästä seuraa, että erolapsilla asiat ovat aina jollain tavalla huonosti - silloinkin kun ne voisivat olla vieläkin huonommin.
Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja jotain pahaa. Ellei suhteessa ole kaksi tasa-arvoista ihmistä, niin mönkään se menee. Vastapuolten, hyvis-pahis, rosvo-poliisi, moraaliton-moraalinvartija jne liitto ei onnistu.
"usko liittoon kuivahtaa, kun viisi vuotta tulee mitätöidyksi miehenä tai naisena."
Kuka muu kuin sinä itse käskee jatkamaan suhteessa, jossa tulee mitätöidyksi?
Ei VOI olla totta. Että tuomittavaa, jos on päätynyt olemaan onnellinen? Onko tämä sarkasmia vai oletko tosissasi???
Perheväkivalta-palstalla kysytään, että miksi uhri on vielä lyöjänsä kanssa yhdessä? Miksi siis petetty on pettäjän kanssa vielä yhdessä? Sama asia. Henkinen kuin fyysinen väkivalta.
Tätä onkin odotettu - että esiin astuu hahmo, joka vetää esille asiantuntijakortin "minä en ole työssäni nähnyt vielä" ja plaa plaa plaa.
Tämä on uskottomuus-palsta - ja avioeroja tunnetusti tulee muustakin syystä kuin uskottomuudesta johtuen, joten säästä saarnasi muualle. Aivan varmasti yksikään kohtaamasi lapsi ei selviä kuiville avioerosta, kun sinun, asiantuntijan..(?) mielesi tuomitsee heidät valmiiksi luusereiksi.
9087gku; Hienoa ja hyvä, että kerroit tämän. Olen iloinen puolestsi, että kaikki meni hyvin. Siinäs kuulette saarnaajat, että joskus kannattaa aloittaa alusta. Haluaisin rohkeutta tehdä samoin. Ja teen sen vielä.
"Miksei petetyltä kysytä, että teitkö varmasti jotain sen hyväksi, että liitto olisi sujunut paremmin?"
Ei kysytä, koska ei petetyssä ei ole koskaan mitään vikaa, kaikki on pettäjän syytä ja vikaa :D. Koko suhdehan on aina pettäjän varassa, petetty vain joko alistuu tai syyttelee.
Jep: pari riviä aiheesta ja sitten arviolta nelkyt riviä kauheeta paatosta erolapsien kurjasta kohtalosta. Toivottavasti tuollanen "paljon nähnyt" ei oikeasti ole missään lasten "auttajana", sen verran negatiivinen ihminen on. Suurin osa ihmisistä sentään osaa hoitaa eronsa järkevästi ja lapsista tulee tasapainoisia ihmisiä, vaikka tällaset "paljon nähneet" mitä väittää.
Voi hyvä tavaton, mitä saarnaa "paljon nähnyt". Mene kuule hoitoon!
Joissain tapauksissa - ei mikään sääntö tietenkään - olis ehkä petetynkin syytä katsoa peiliin. Ei toisen ihmisen rakkautta voi itsestäänselvyytenä pitää sen perusteella, että joskus on niin luvannut tehdä.
Jep, pettämien on "viheliäisistä viheliäintä", mutta ei päivittäinen kettuilu ja lyttääminenkään mannaa ole. Silti on hyväksyttävämpää väheksyä kumppania 24/7 vaikkapa viiden vuoden ajan kuin päätyä kertaalleen vieraaseen sänkyyn. Ts se on tämän palstan sanoma suurelta osin.
Itse koen pettämisen laajemmin kuin seksisuhteena parisuhteen ulkopuolisen tahon kanssa, sehän on vain yksi osa kokonaisuutta. Mielestäni ihminen, joka rikkoo lupauksensa / sitoumuksensa koskien yhdessä sovittuja asioita ei ole yhtään sen parempi ihminen kuin kolmannen tahon parisuhteeseen päästävä pettäjäkään.
Taisi vähän kalikka kalahtaa?
Nimimerkki "paljon nähnyt" kirjoitti vakavaa asiaa, mutta sinä et kommentoinut sisältöä lainkaan, vaan kävit kiinni henkilöön?
Kiitos, "paljon nähnyt", asiallisesta ja hyvin perustellusta kirjoituksestasi!
- arviolta nelkyt riviä kauheeta paatosta erolapsien kurjasta kohtalosta.
hmmm, taisi kalikka kalahtaa sinuunkin?
Nämä 'arviolta nelkyt riviä' olivatkin 'tääParasta' -nimimerkin pyytämä vastaus '9087gku' -nimimerkin kirjoitukseen, jossa hän esittää oman arvionsa siitä, kuinka hienosti lapsillaan on, vaikka hän uskottomuuden vuoksi erosikin.
Mikä siinä meni väärin? Paitsi se, että siinä tuotiin esiin erittäin vakava tosiasia monen erolapsen elämästä. Syyllisyyskö sinua alkoi painaa?
"Voi hyvä tavaton, mitä saarnaa..." - ja samalla täyttä asiaa!
Paljon nähneellä on täyttä asiaa. Ohititte molemmat tosiasiat. "Siinäs kuulitte"-mölösi kuulostaa säälittävältä.
Kertooko sana oma perse sinulle mitään? Syyttömät maksoivat hinnan.
'Tämä on uskottomuus-palsta - ja avioeroja tunnetusti tulee muustakin syystä kuin uskottomuudesta johtuen'
Aivan, mitä sitten?
Uskottomuus on silti suurin avioerojen syy. Näin ollen avioero, kun se on pettämisen seuraus, kuuluu uskottomuuspalstalle.
Mutta tässä "plaa plaa plaa plaa" vahvistaa kaavan:
itsekeskeinen minä-minä -pettäjä yrittää jälleen luistaa vastuusta ja vähätellä tekojensa seurausta. Pettäjän mielestä ei tietenkään saisi puhua mistään pettämisen seurauksista. Näin teon koko törkeys, vastuuttomuus ja vahingollisuus ei tulisi esiin. Niinpä niin.
Kiitos (paljon nähnyt) kirjoituksestasi. Se oli koskettavin kirjoitus ikinä tällä palstalla. Antoi todellakin paljon ajattelemisen aihetta. Toivoisimpa että ihmiset lukisivat sen huolella ja ajatuksella.
"Jos jaksat odottaa niin joku päivä ollaan viel yhessä". "Mä kerään rohkeutta lähteä". Sitten oliki jo liian myöhästä. Paskat on jo housussa ja ei auta muu ku mennä vaihtaa alkkarit ja pesee peräsin. Toista kertaa en samaa virhettä tee.
Kiitos kaikesta palautteesta!
En suinkaan tarkoittanut tuoda esiin mitään ”asiantuntijakorttia”. Kirjoitan yksityishenkilönä siitä, minkä tiedän oikeaksi sekä omien havaintojen perusteella että tutustuttuani aiheeseen varisnaisten asiantuntijoiden laatimien selvitysten pohjalta. Tämän tosin olen tehnyt siksi, että se auttaisi minua omassa ammatissani.
Olen opettaja, en sosiaalityöntekijä. Opettajat ja sosiaalityöntekijät tosin tekevät jonkin verran yhteistyötä.
Sosiaalityöntekijä yrittää korjata mitä korjattavissa on. Hänen on rakennettava tulevaisuutta rikotuista aineksista. Hän ei tavallisesti tapaa työssään niitä lapsia, joiden elämä on kohdallaan. Hän yrittää tukea niitä lapsia ja perheitä, jotka jo ovat ahdingossa. Ennaltaehkäisevään työhön ei käytännössä ole mahdollisuuksia, eikä aina silloinkaan, kun tarve on mitä suurin.
Opettaja taas näkee rinta rinnan sekä ne lapset, joiden elämä on rikottu että ne lapset, joiden perusturva on kunnossa. Eron valitettavasti huomaa ja se on tuskallista katseltavaa. Pelon ja ahdistuksen voi toisinaan nähdä lapsen katseesta jo aamulla kouluun tullessa. Koulupäivän aikana hän saattaa unohtaa ikävän, mutta jo ennen koulusta lähtöä ahdistus ja levottomuus palaa hänen katseeseensa. Kun tilanne vaatii, niin sama lapsi peittää tunteensa hyvin. Äidilleen hän ei kerro sitä, että nukahtaa itkien, isäänsä ikävöiden. Opettajalleen ala-asteikäinen taas saattaa kertoa kuinka kovasti hän odottaa isän vielä palaavan kotiin. Tämä on elävästä elämästä.
Opettaja ei yritä, eikä hänen tehtävänsä ylipäätään ole saattaa ”lasta kuiville avioerosta”. Hän voi (opetuksen ohella) vain antaa koulupäivän mittaisen hetken turvaa ja tasa-arvoisen lähtökohdan lapselle olla jäsen luokkayhteisössä. Tavallinen lapsi, josta välitetään.
Kirjoituksessani, olkoonkin, että se oli vastaus ”haasteeseen”, yritin kertoa lähinnä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa eron seurauksista – valottaa sen vaiettua puolta. Ymmärrän, että tosiasioiden kohtaaminen on toisinaan vaikeaa - etenkin, niille, jotka tiedostavat olevansa vastuullisia, tai jopa syyllisiä. Syyllisyys on luonnollisesti raskas taakka ja siksi tosiasiat kieltävä reaktio on ymmärrettävä.
Toivon kuitenkin, että kirjoituksena auttaisi tunteidensa kanssa solmussa olevaa ihmistä näkemään paremmin kokonaisuutta ja auttaisi ajattelemaan asiaa kaikkien näkökulmasta – etenkin niiden, joilta ei useinkaan kysytä, tai jos kysytään, niin vastausta ei kuulla, jotka ovat ainoat syyttömät: lasten. Kinaamaan en selvistä asioista ala, se on hyödytöntä. Jokainen joka haluaa ja kykenee ymmärtämään, ymmärtää. Hän, joka näkee vain oman itsensä ... näkee vain oman itsensä.
"Kuka muu kuin sinä itse käskee jatkamaan suhteessa, jossa tulee mitätöidyksi? "
Vastuuntunto. Vastuu parisuhteen tilasta ja ennen kaikkea vastuu lapsista velvoittaa korjaamaan ongelmat ja joskus siihen vaaditaan aikaa, eikä lopputulosta voi tietää etukäteen, kun rakentajia on kaksi.
Ai, sorry! Sinulle olisi ensin pitänyt seilttää, mitä sana "vastuuntunto" tarkoittaa.
Opettaja olen minäkin... Ja nähnyt lasten silmissä turvattomuutta - myös ns ehjien perheiden lasten silmissä ; perheiden, joissa päällisin puolin asiat ovat kunnossa tai ainakin vanhemmat antavat niin ymmärtää, mutta ainakaan kaikki heistä eivät osaa sitä hyvää oloa lapsilleen taata. Ikävä sanoa, että pahimmat kohdalleni osuneet kiusaajat ovat olleet ns rikkaiden perheiden lapsia, joille on tavarapaljoudella yritetty antaa "perusturvallisuutta" sen sijaan, että olisi annettu aikaa, opetettu kauniita tapoja ja toisten ihmisten kunnioitusta. Sitä en toki mene sanomaan, etteikö erolapsissakin ole oma joukkonsa niitä, jotka rikkinäisinä ja huomionhakuisina asettavat omat haasteensa luokan ilmapiirin luomisessa. Kuitenkin yleistäminen niin, että ongelmalliset ja turvattomuudesta kärsivät lapset tulevat nimeomaan eroperheistä, saa niskavillani pystyyn.
Aiempina vuosinani olin opettajana luokalla, jonka oppilaista puolet oli eroperheiden lapsia - tämä seikka selvisi minulle vasta myöhemmässä vaiheessa, kun vanhemmat kävivät kukin vuorollaan vanhempainvarteissa. Olin hämmästynyt, miten tasapainoinen ja reipas luokkani oli. Muistan hyvin tämän luokan ja heidän vanhempiensa kanssa käymäni keskustelut. Eronneiden vanhempien yhteinen nimittäjä oli se, että ero oli hoidettu ilman repivää riitelyä, lapsia ajantasalla tilanteesta pitäen ja heidän toivomuksensa asumisen ym suhteen huomioiden. Ja myös itse eroprosessin jälkeen vanhemmuutta yhteisvastuullisesti jatkaen. Sitä en tiedä, miten moni eroista johtui uskottomuudesta - eikä se minulle kuulukaan - joten ihmettelenkin kommentointiasi, hyvä "paljon nähnyt", kun osoitat kritiikkisi nuolen nimen omaan tämän uskottomuus-palstan eronneille.
Lasten perusturvallisuuden puute ei ole pelkästään uskottomuudesta johtuvien erojen "erikoisuus", vaan koskettaa kaikenlaisten perheiden lapsia.
Hyvä "toinen ope", kirjoitat:
"...kun osoitat kritiikkisi nuolen nimen omaan tämän uskottomuus-palstan eronneille."
Kuten jo kertaalleen sanoin, se oli vastaus "haasteeseen", ei erityisesti muuten tälle palstalle osoitettu (vaikkakin hyvin tänne sopiva). Kun siis eräs uskottomuuden seurauksena eronnut, jäävinä omassa yksittäistapauksessaan ja kontekstin huomioiden yleistäen esitti, että erosta huolimatta lapset voivat hyvin, niin en voinut olla tuomatta esiin sitä tosiasiaa, että eroperheissä lapsen kasvua ja kehitystä kuormittavat ongelmat ovat yleisiä. Tämä on tietysti sinänsä hyvin tunnettu tosiasia, mutta eräänlainen tabu. Tätä tabua minä en pelkää rikkoa – päinvastoin; ongelman kieltäminen ei poista ongelmaa.
"Lasten perusturvallisuuden puute ei ole pelkästään uskottomuudesta johtuvien erojen "erikoisuus", vaan koskettaa kaikenlaisten perheiden lapsia. "
En toki muuta ole väittänytkään. Tietenkin lapsen turvattomuus voi johtua monesta asiasta. Monet (useimmat?) niistä asioista vain eivät millään muotoa kuulu tälle palstalle, enkä niitä siitä syystä kirjoituksessani käsitellytkään, enkä aio käsitellä nytkään; mutta kaksi kuuluu: uskottomuuden aiheuttamat ristiriidat ja uskottomuuden aiheuttama ero. Näitä seikkoja ei saisi sivuuttaa uskottomuudesta ja sen seurauksista puhuttaessa.
Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu paljon asioita.
Uskottomuus ei kosketa kuin pientä osaa lapsiperheistä, eikä siten ole lapsiperheiden suurin ongelma, eikä kaikkiin lapsiin kohdistuvista uhista merkittävin. Sen sijaan uskottomuus lapsiperheessä on käytännöllisesti katsoen aina lapsen perusturvaa järkyttävä asia ja uhka.
Tästä syystä katson, etenkin kun uskottomuuden taustalla olevat asiat voisi usein miten ratkaista muullakin tavalla, että uskottomuus osoittaa myös vastuullisen vanhemmuuden huonoa toteutumista. Uskottomuuden seurauksena syntynyt avioero on uskottomuuden aiheuttamien kielteisten tuntemusten ja syntyneen luottamuspulan johdosta usein sellainen, missä lapset joutuvat monin eri tavoin välikappaleiksi ja pelinappuloiksi. Tätä minä suren koko sydämestäni.
Olen nyt sanonut sanottavani uskottomuudesta ja muistuttanut perheen hajoamisen moninaisista vaikutuksista lapsiin. Minulla tuskin on tämän enempää annettavaa tässä asiassa, joten jätän tämän aiheen omalta osaltani.
Tämän ketjun aloitus:
"Pettäjien ja kakkosten lempifraasit "
Ja ompa niitä toinen toistaan naurettavampia fraaseja kertynyt aika lailla. Minua onkin aina ihmetyttänyt nämä läpinäkyvät ja ontuvat selitykset että mitä sellaisia päästelevän ihmisen päässä oikein liikkuu.
Vastaus tuli kuin tilauksesta kun "paljon nähnyt" kirjoitti:
"Ymmärrän, että tosiasioiden kohtaaminen on toisinaan vaikeaa - etenkin, niille, jotka tiedostavat olevansa vastuullisia, tai jopa syyllisiä. Syyllisyys on luonnollisesti raskas taakka ja siksi tosiasiat kieltävä reaktio on ymmärrettävä."
Siinäpä se.
Ps olipa muuten hyvä kirjoitus muutenkin.
OOn erolapsi, vaikka jo aikuinen. En kärsinyt erosta, vaan ennen eroa pitkään jatkuneesta äidin kiukuttelusta ja raivoomisesta, joka muka johtui vaan isän pettämisestä, mutta kun äiti oli raivonnut jo monta vuotta ennen totakin. Erota äiti ei silti halunnut millään. Isä halusi lopulta. Täällä on käsketty puhua. millä puhuu, kun toinen siis äiti, alkaa raivota heti. Missä ihmeen pehmokodissa te monet petetyt ootte asuneet, kun käskette vaan puhua ja puhua. Ja toi erolapsista paasaaja ei ymmärrä, tai pysty myöntään että ero on usein lapselle helpotus.
Samaa mieltä. Hyvä kirjoitus. Ihana, että on tuollaisia opettajia, jotka mieli ja tunteet avoimina huolehtivat luokastaan. Enkeleitä hänelle ja lapsille.
Selmiina kirjoitat asiaa.
Tällä palstalla tulee sellainen käsitys että petetyt ovat niin täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä, ja kaikki syyt ensisijaisesti ovat siinä "toisessa naisessa".
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä että pettäminen seurausta asioista, jotain on pielessä silloin parisuhteessa, eli syyt ovat siellä.
Ja ennenkuin taas tulee hyökkäys petetyiltä, niin ole itsekin tullut petetyksi ja kyllä syyt pettämiseen oli meidän parisuhteessa. Sattui tosi paljon katsoa peiliin ja todeta että syitä oli minussakin.
Ihmiset todellakin tarvitsevat hyväksyntää, läheisyyttä ja rakkautta, ei 24/7 pelkkää alistamista/väheksymistä jne. Välillä tuntuu että jopa koiralla on parempi asema kuin toisella osapuolella avioliittossa.
Petetyt; myöntäkää omat virheenne, se auttaa selviytymään tilanteesta huomasti paremmin, kukaan meistä ei ole täydellinen.
Höpö höpö tytsykkä?
Paljon nähnyt-on varmasti asiallisin kirjoitus pariin vuoteen tällä palstalla! Sen ajan olen isoäitinä näitä lueskellut ja todennut, että täällä liikkuu todella sekavaa porukkaa.
Uskottomuus on aiheena, mutta todella harvoin on nähty lasten asioita (tuskaa) käsiteltävän.
Pettäjät ja kakkoset puolustelevat omaa nahkaansa, kuinka vähän lapset kärsivät erosta jos näkevät omat vanhempansa onnellisina. Se on täysin puppua!
Miten voi lapsi tuntea olonsa turvalliseksi, kun isällä ja/tai äidillä on heti uusi suhde kainalossa, jota hyysätään kaiken vapaa-ajan? Muka se riittää lapselle, kun näkee sitä kuumaa uutta suhdetta omassa kodissaan. Sekö sen tulevaisuuden turvan tuo?
Olen joutunut nyt parivuotta näkemään läheltä neljän erolapset tuskaa. Isä petti ja äiti jätti, mutta otti heti uuden miehen elämäänsä, kuten isäkin kakkosensa. Kaiken lisäksi äiti jätti alaikäiset lapsensa isälleen.
Todella tuskallista nähdä tuo kaikki läheltä. En pidä edes ihmisinä näitä pettäjiä ja kakkosia, itsekkäitä ja lapsellisia oman navan tuijottelijoita!
Olen itse myös erolapsi, joten tiedän siltäkin puolelta jotain....
En muuten ymmärrä, että lähdit tuolle tielle. Valaehteleminen on väätin, mutta joillekin varmaan tapa selvitä. Ihan oikeesti. Sellaiset yli nelikymppiset ihmiset kertovat, et lapsen suurin toive on, et vanhempamsa olisivat taas yhdessä. Ajattele sitä. Et ehkä sitten kykene näkemään muuta kuin pintaa. Kokeile tunneälytestiä nähdäksesi oletko tilanteen tasalla.
Itse olisin taas tuossa tilanteessa toivonut vanhempieni eroavan. Minulla on tullut paljon henkisiä ongelmia vanhempieni avioliitosta, jossa pettämistä ilmeni aika ajoin. Olen täysin kykenemätön luottamaan ja sitoutumaan. Ainoa syntymäpäivä toiveeni oli joka vuosi, että vanhemmat eroaisivat ja tasapaino löytyisi perheeseen siten. Itkin usein itseni uneen. Olen ehdottomasti avioerojen puolella. En toivo kenellekään lapselle sellaista tunnehelvettiä, jonka lapsena koin.
Toinen ope, kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Se ei saanut tällä palstalla kiitosta, mutta toi hyvin myös toisen näkökannan eroperheistä.
Itse olen avioeroperheestä ja isän kanssa en ole ollut tekemisissä pian neljäänkymmeneen vuoteen. Syynä eroon ei meillä ollut uskottomuus, mutta me lapset olimme hyvin helpottuneita kun vanhemnat erosivat. Sitä riitelyä ei kestänyt kuunnella kukaan. En tiedä, olisiko sitten uskottomuus eron syynä ollut dramaattisempaa. Joka tapauksessa meistä mukuloista tuli ihan täyspäistä sakkia.
Ero voi olla myös vaikea asia lapsille, jopa täysi-ikäisillekin lapsille, joten ei ikäkään sitä helpota. Mutta lapsen elämä voi lähteä vinoon myös ns. ydinperheissä, vaikka olisi rakkautta ja tasapainoiset vanhemmat hyvässä parisuhteessa.
Ei voi yleistää. Erotilanteissa, niin paljon riippuu siitä miten vanhemmat keskenään pystyvät kommunikoimaan ja toimimaan lapsen parasta ajatellen.
Meillä isä ei halunnut pitää lapsiinsa yhteyttä, koska halusi tehdä kiusaa tällä tavoin äidillemme. Kyllähän sitä vähän kysymysmerkkinä silloin kymmenvuotiaana oli, mutta elämä jatkui eikä rikoksien tielle ajauduttu ja korvien välikin säilyi ihan normaalina.
Niin, ei ollut siis uskoton isä, mutta oman valintansa teki, lapsia ajatellen.
Ja siltikin, olen näin melkein viisikymppisenä hyvilläni, että sain elää lapsuuden ja nuoruuden perheessä, jossa ei ollut riiteleviä vanhempia.
"Olen ehdottomasti avioerojen puolella"
Älä sitten ihmessä peruste perhettä kun jo nyt tiedät toimintatapasi.
"Missä ihmeen pehmokodissa te ... ootte asuneet, kun käskette vaan puhua ja puhua."
Pehmokodissa!?
No, vaihtoehtoja on aina kolme:
1. olla uskoton ja/tai muuten vaan riidellä niin, että perheen elämä on pelkkää helvettiä
2. eroten luimistella vastuusta ja tuhota lasten koti
3. elää vastuullisesti ja sopia ristiriidat sivistyneesti keskustellen
Kaikki me tiedämme mikä on huonoin vaihtoehto, eikä sitä kai ole kukaan tyrkyttänyt ratkaisuksi, vai mitä? Miksi siis esitää se ikään kuin ainoana vaihtoehtona erolle?
Tässä on nyt yksinkertaisesti kysymys vaan siitä, että päätyykö itsekkääseen ja "helppoon" ratkaisuun menemällä siitä, missä aita on matalin - ja antaa samalla sellaisen mallin lapsilleen -, vai toimiiko vastuullisesti eikä omilla toimillaan (olemalla uskoton tms.) aiheuta ristiriitoja.
"Täällä on käsketty puhua. millä puhuu, kun toinen siis äiti, alkaa raivota heti."
Tämä on uskottomuuspalsta ja täällä on puhumisen ohella käsketty myös olemaan pettämättä. Sen kun olisi jättänyt tekemättä, niin olisi ollut yksi syy "huutaa" vähemmän.
".... joka muka johtui vaan isän pettämisestä, mutta kun äiti oli raivonnut jo monta vuotta ennen totakin."
Miksi hän raivosi? Muistatkohan tapahtumat nyt aivan oikein? oliko uskottomuutta ollut jo aiemminkin? Niin tai näin, uskotomuus ei kai kuitenkaan parantanut tilannetta?
Tämä puhumiskehoitus on edelleen voimassa ja siihen pitää ryhtyä jo häitä seuraavana päivänä! Jokaisesta asiasta pitää puhua heti, ettei mikään jää kaivamaan ja paisumaan. Kehoitus puhua olisi koskenut niin isääsi kuin äitiäsikin.
Kun joku (esim. sinä) sanoo, että ero on helpotus, niin se kertoo ainoastaan siitä että sanoja ei enää näe asioita objektiivisesti eikä myöskään näe kokonaisuutta.
Hän näet näkee vain kaksi vaihtohtoa:
ahdistavan helvetin tai karkuun juoksemisen. Siinäkö on kaikki?
En nimittäin ole kenkään onnellisessa kodissa kasvaneen kuullut sanovan, että olis toivonut vanhempien eroavan (en tosin ole ylipäätään kuullut kenekään niin sanovan. Taitaa olla tännekin kirjoitettuna provo).
Näin ollen ero ei ole se paras vaihtoehto. Se on korkeintaan vaihtoehto helvetille (useimmille ero on helvetti)
Johtopäätös: helvettiä ei pidä tehdä. Pitää toimia vastuullisesti ja lupauksensa mukaisesti: rakastaa ja olla uskollinen. No, niinhän useimmat tosin toimivatkin.
Olipas tyhmästi ja röyhkeästi sanottu. Toisaalta, eihän pettämistä ikinä ymmärretä lasten näkökulmasta...
"Olipas tyhmästi ja röyhkeästi sanottu."
Ai mikä? Sekö, että jos joku sanoo olevansa avioerojen puolella(!?), niin hänelle sanotaan, että älä sitten perusta perhettä? Minä olen tässä 66t6it:n kanssa täysin samaa mieltä.
"Toisaalta, eihän pettämistä ikinä ymmärretä lasten näkökulmasta... "
Pettämistä ei ylipäätään voi ymmärtää (muuta kuin itsekkään ihmisen itsekkäänä ja vastuuttomana tekona) Minä en ylipäätään ymmärrä, että miksi lasten elämä pitää rikkoa olemalla uskoton. Se tässä nyt on se ydin. Jos uskottomuus on jo tapahtunut, niin sitten terapiaan ja pian! Ero on vasta viho viimeinen vaihtoehto jos pettäjä aina vaan jatkaa pettämistään.
Tyhmä tämäkin kommentti.
Ajattelemisen aihetta antava näkökulma:
"En nimittäin ole kenkään onnellisessa kodissa kasvaneen kuullut sanovan, että olis toivonut vanhempien eroavan Näin ollen ero ei ole se paras vaihtoehto."
Niin myös tämä:
"kaksi vaihtohtoa: ahdistava helvetti tai karkuun juoksemisen. Siinäkö on kaikki?"
Sovita tuo ajatus mihin hyvänsä normaalielämän tilanteeseen, niin selviää oletko luuseri vai selviytyjä.
- saat syövän. Menetkö kotiin kuolemaan vain saamaan hoitoa, vaikka sen onkin erittäin raskasta.
- pudotat laatikollisen kananmunia lattialle. Annatko olla siinä, entisen sotkun päällä vai alatko siivoamaan?
- kotona on kylmä. Haetko takkaan puita vai kerjäätkö päästä naapuriin lämittelemään.
- pitäisi mennä töihin, mutta auto on ison lumikasan alla. Harjaatko lumet vai lintsaat töistä.
Todella hieno kirjoitus "paljon nähnyt"!
Mutta eihän itsekäs ihminen muita ajattele :-(
Auttaisiko tämä asiaa:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/571284/Naimisissa olevat miehet elavat pidempaan
Eihän se parisuhteen ongelmia korjaa, mutta jospa rohkaisisi korjaamaan.
Vain vanhempasi elävät heidän liitossaan. Elä sinä omaa elämääsi. Ellet kykene luottamaan ja sitoutumaan, voit harjoitella molempia.
Toisaalta lapset ja nuoret ymmärtävät vanhempiaan, heidän riitelyään, mykkäkouluaan, kyynisyyttä, uskottomuutta, sivusuhteita, sohvalla nukkumista... no ihan mitä vain, mikäli haluavat ymmärtää. En ole kovin monen aikuisen kuullut suhtautuvan uskottomuuteen niin kovin asiallisesti kuin nuorten. Lähtökohtana aina se, että vanhempien liitto on heidän yksityisasia.
"miten vanhemmat keskenään pystyvät kommunikoimaan ja toimimaan lapsen parasta ajatellen."
En tiedä miksi tuosta tuli mieleen entisaika... Nimittäin ennen avioliitoja ei solmittu rakkaudesta. Myöskään lapsia ei "rakastettu kuoliaaksi". Käytännössä lapsi sai todella vähän vanhempiensa huomiota (etenkin positiivista), koska yli 10 lapsiset perheet olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tuolloin "Lapsen paras" oli olla hiljaa, ellei mitään kysytä. Tehdä miten vanhemmat sanoo (=käydä koulunsa, auttaa sisaruksiaan, tehdä kotitöitä/töitä). Vastata, jos joku kysyy.
Lapsuudenkodissani riideltiin. Ihan kaikki joskus keskenään, usein miten erikseen. Vanhempani riitelivät hyvin useasti. Asiaa ei auttanut, kun luonamme yöpyi sukulaisiakin säännöllisesti. Monet luulivat meidän riitelevän silloinkin, kun vain vaihdoimme mielipiteitä :). Joidenkin ystävieni vanhemmat erosivat. Ei se ollut mikään ihmeellinen asia, vähän niin kuin "okei, ne eroaa". Pahinta mitä lasten kannalta voi sattua, oli vanhempien ero ja lapsen muutto kauas pois. Mutta senkin ymmärsi, jo lapsena, että äiti muutti lasten kanssa synnyinseuduilleen ja sukulaistensa luokse.
Mielestäni tärkeintä on opettaa ja ohjata lasta ajattelemaan itse, rohkaista ilmaisemaan mielipiteitään, myönteisesti. Ei pidä vetää lasta mukaan omaan kyyniseen ajattelutapaan, murheen syövereihin.
"ennen avioliitoja ei solmittu rakkaudesta. Myöskään lapsia ei "rakastettu kuoliaaksi""
No niinpä! Vanhempien riitely tarkoitti ennen mielipiteen ilmaisua, oman näkemyksen esiintuomista. Eikä lapset edes välittäneet siitä. Nyt se tarkoittaa lasten kärsimystä ja vanhempien mahdollista eroa. Mitä ihmeen touhua tämä on, ettei lasten nähden tulisi ikinä ilmaista negatiivisia tunteitaan mistään. Pelkästään vain positiivisia. Sitä en yhtään ihmettele, että nykyisin puhutaan "curling"-vanhemmuudesta. Vanhemmat ovat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia, neutraaleja, tasaisia, viileitä - lapsesta pitää tehdä samanlainen vaikka väkisin. Hössötetään, huolehditaan ja tehdään kaikki lapsen puolesta.
Itsekkyyttä puhtaimmillaan. Sitten ihmetellään, mistä näitä koulusurmaajia tulee, kun lasten täytyy nähdä ja kuulla kaikki paska vanhempiensa taholta. Jokainen ihminen tietää, että psyyke kärsii, vaikka miten "ymmärtäisi" asioita.
" Kinaamaan en selvistä asioista ala, se on hyödytöntä. Jokainen joka haluaa ja kykenee ymmärtämään, ymmärtää. Hän, joka näkee vain oman itsensä ... näkee vain oman itsensä."
Viimeistä lausetta siteeraten voin sanoa, että sinä näät vain oman itsesi sanomalla, että selvistä asioista et lähde kinaamaan. Olet omasta mielestäsi todella oikeassa, vaikka epäilen, ettei sinulla ole asiasta minkään näköistä omaa kokemusta (eroa ja lapsia).
Meidän lapset ainakin ovat kasvaneet todella tasapainoisiksi nuoriksi, vaikka pienenä ovat eron jo kohdanneet. Ja ero todellakin oli ainoa ratkaisu tasapainoisen elämän takaamiseksi. Erosimme yhteisellä päätöksellä ja yhteishuoltajuutta hyvässä hengessä vaalien.
" Nimittäin ennen avioliitoja ei solmittu rakkaudesta."
Höpö höpö. Avioliitot on aina solmittu pääasiassa rakkaudesta. Lue historiaa ja kerro sitten millaista ennen oli.
Älä perusta näkemystäsi koko kansan elämästä joihinkin romantisoituihin tarinoihin yläluokan elämästä; siinä oli kysymys määrällisesti hyvin pienestä kansanosasta.
Jos puhutaan euroopan historiasta, niin vain pieni yläluokan joukko, ja silloinkin vain kun oli kysymys suuresta varallisuudesta, solmi suunniteltuja avioliittoja, mutta aina eivät nekään suunnitelmat toteutuneet, kun nuoret eivät halunneet.
Totta on, että eräissä, lähinnä eurooopan ulkopuolisissa kulttureissa oli (ja eräissä on vieläkin) systeemi, jossa vanhemmat osallistuivat merkittävästi avioliittojärjestelyihin, mutta niissäkin oli pakko ottaa huomioon nuorten oma tahto.
Rakkaus (ja mustasukkaisuus) on kautta koko ihmiskunnan historian näytellyt ehkäpä kaikkein tärkeintä roolia ihmisen elämässä - intohimo- ja mustasukkaisuusmurhista alkaen.
Pettäjän sanonnat:
Kemiat eivät kohtaa.
Seksi kyllä maistuu.
Ootko kotona (joku kellon aika)?
Laita sauna päälle!
Haen sitten muualta seksiä.
Tuossa toisessa ketjussa on ihan paras:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11879950#comment-64863438
Ja siihen on myös vastattu tavalla, joka niin osuvasti kuvaa pettäjiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11879950#comment-64878399
Vaadin miestäni maksamaan oman osuutensa asumiskuluistamme, kävimme sentään molemmat töissä. Minä aina maksoin kaiken, sillä mies oli ihan holtiton törsäämään. Mielummin itselle uusi iPhone kuin rahaa yhteiselle taloustilille. Mies sitten kuulemma kyllästyi "rahanahneuteeni". Halusin vain rahaa, rahaa, rahaa. Mies pakeni yh:n helmoihin, jolla oli omistusasunto. Yh oli kiitollinen nuoresta rakastajasta, ei vaatinut mitään, aina oli pöytä koreana ja syli lämpimänä.
Eli virallisesti miehellä oli oikeus pettää, sillä olin hänen kanssaan vain taloudellisista syistä ja vaadin aina (turhaan) rahaa.Toiselta naiselta sai mukisematta ilmaisen täyshoidon, eikä rahasta riidelty.
No, ainakin pettäjän lempifraasit on tieteellisessä tutkimuksessa todettu olevan BULLSHITTIÄ.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11783537
Tuossa aiheesta pitkä ketju.
Mieheni ja ystäväni suutelivat selkäni takana.
Mies ei muista tapauksesta yhtään mitään joten ei ole selitellyt mitään. Oli niin hirveässä kännissä ettei varmaan tajunnut mistään mitään. On katunut ja vihannut itseään tuon takia ja sanonut ettei voi ymmärtää miten noin pääsi käymään.
Huomattavasti selvempi ystäväni selitteli minulle näin;
- Olemme kumpikin seksuaalisesti aktiivisia
- Minulla ei tuntunut PILLUSSA se miltään.
- Eikö ole hyvä että todistin millainen miehesi on
- Ota ero, selviät kyllä taloudellisesti
Lisäksi paljon vittuilua kulissiliitosta, rakkaudettomuudesta ja epävarmuudesta elämisestä. Haistakoon H***A V***U.
Onko ystäväsi vielä nykyinen vai entinen?
No etkös sä jo tullut toisaalla siihen tulokseen, että ns ystäväsi on typerä narttu, joka haluaa pilata toisen liiton ja että ukkosi on varsinainen kultakimpale? Ihme jankkaamista!
Entinen.
Totuus on vain siinä että pettäjä on antautunut sa_tanan juoksutytöksi tai -pojaksi. Ei ole moraalia, ei sielun puhtautta ja kauneutta. Fraasitkin ovat vain valhetta jonka sanansaattajia uskottomat pettäjät ovat, he vievät valheen ruhtinaan sanomaa eteenpäin puolustellessaan omaa käyttäytymistään.
Eiköhän yleisin ole tämä: "Anna mulle aikaa!"
Minä ainakin sanoin noin varatulle, joka halusi jättää perheensä. Se, että joku on valmis rikkomaan perheensä sinun vuoksesi on suuri asia. Ja sitä pitää harkita. Lopulta päädyin siihen, että lapsilla oltava ehjä koti, joten jätin varatun.
"päädyin siihen, että lapsilla oltava ehjä koti"
Oletko varma, ettei koti ole jo hajonnut?
"Oletko varma, ettei koti ole jo hajonnut? "
mitä se oikeastaan sulle tai kakkoselle kuuluu?
Lähtökohtaisesti lapsilla on oikeus kotiin. Se voi olla monenlainen, mutta se on lasten koti ja siellä ovat arjessa läsnä sekä isä että äiti. Koti voi olla monella tapaa vajaavainen, mutta siltikin yleensä eroa parempi.
Kaikkein oleellisinta tässä kuitenkin on se, että jos koti on rikki, niin se pitää pyrkiä korjaamaan, ei hajoittaa lopullisesti.
Ja jos koti on rikki, niin kakkosesta ei ainakaan ole hyötyä siinä korjaamisessa. Niimpä kakkosen on syytä astua takavasemmalle, kuten nimimerkki "Hän antoi aikaa" tekikin.
Kakkoselle ei todellakaan kuulu mikään, mitä sen miehen ja vaimon kotona tapahtuu.
"Koti voi olla monella tapaa vajaavainen, mutta siltikin yleensä eroa parempi. "
Ei useinkaan pidä paikkaansa. Aina jos toinen mielii jatkuvasti vieraisiin tai jos toinen haluaa erota, ero on parempi kuin kituminen liitossa. Myös lapsille.
Petettyjen fraaseja
"en ikinä olisi uskonut"
"se tuli ihan puun takaa"
"meillä oli kaikki niin hyvin"
"en selviä tästä"
"en anna anteeksi"
"annan kyllä anteeksi, mutta..."
Uhrautuva, alistuja:
"kärsin, mutta jatkan liitossa lasten (tai xxx:n) vuoksi"
psyko:
"menetin elämänhaluni, tapan itseni (tai pettäjän)"
(Onneksi usein miten vain mielikuvissa...)
dramaattinen:
"saas nähdä miten käy kun petän SINUA. Laitan SINUT kärsimään."
tuomari:
"rankaisuna tuosta teosta sinut määrätään...."
Olen joskus kuullut sanottavan jossain, että läheisriippuvainen uhkailee itsemurhalla eron jälkeen. Siitä kuulemma tietää, että ei ole aidosti toista rakastunut, kun ei kykene olemaan toisen puolesta onnellinen.
Marttyyrit ovat taas omaa luokkaansa. En ole vieläkään päässyt jyvälle, että onko se heikkoa itsetuntoa vai pelkoa aloittaa alusta.
Pettämistä ei koskaan kannata kostaa pettämällä. Tuhoontuomittu suhde silloin.
Ketä edes oikeasti kiinnostaa kostaa pettäminen pettämisellä? Ihan naurettavaa touhua.
Aloitusviesti oli aivan loistava!! Näinhän se on. Halutaan niin hirveästi saada kaikki näyttämään oikeutetulta, että ollaan valmiita sanomaan mitä tahansa. Itselle suodaan asioita, joita ei koskaan sallittaisi oman kumppanin tekevän.
Culissiavioliitto. Calicca calahtaa.
Ja sitten: "Mä lupaan sulle että mä en tee sitä koskaan enää! Rakas." Tuossa tilanteessa (varsinkin jos kuulee saman jutun jo monennetta kertaa) ei todellakaan pidä mennä halpaan! Sama juttu alkoholisteilla, siis tämä "ei koskaan enää". Harvoin vain pystyvät pitämään lupauksensa.
Kaikkein inhottavinta on minusta se, että petettyä syytetään sanomalla, että suhteessa (=hänessä) oli pakko olla jotain vikaa - eihän häntä muuten olisi petetty! Sama kuin että sanottaisiin koulukiusatulle, että sinussa on oltava vikaa.
"Itselle suodaan asioita, joita ei koskaan sallittaisi oman kumppanin tekevän."
Ei kun juuri päinvastoin. Sen minkä sallii itselleen, sen sallii myös kumppanille.
"Sama kuin että sanottaisiin koulukiusatulle, että sinussa on oltava vikaa"
Tätä piti vielä kommentoida. Parisuhde - oli se sitten parisuhde, salasuhde tai mikä tahansa on vapaaehtoinen valinta. Jos jää suhteeseen, jossa kumppani kiusaa kaikin tavoin, juoksee vieraissa ja tekee mitä huvittaa, niin hänet voi ja pitää jättää! Ellei siis hyväksy tällaista toimintaa ja kokee vahvasti sen olevan itseä vastaan.
Kun ihmiset kertovat tunteistaan tai henkilökohtaisista kokemuksistaan, monet käsittävät ne SYYTTÄMISEKSI, vaikka näin ei ole.
On helppo sanoa takavasemmalta, että jätä se sika. Useimmiten se uskoton sika on pannut sitä sun tätä vuosikausia jäämättä kiinni. Kun se sika sitten jää kiinni, tilanne on aivan uusi sille petetylle. Kestää hetken nieleskellä totuutta ennen kuin sen ylipäätään uskoo, saati sitten että on valmis eroamaan. Totuus, vaikka se kenties on muille päivänselvää, ei sitä petetylle ole. Hän on elänyt aivan toisessa todellisuudessa, sellaisessa jossa pettäjä on esittänyt hänen elävän. Näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, jos petetty haluaa antaa uuden mahdollisuuden ja haluaa jatkaa, koska petetty ei näe koko kuvaa. Pettäjä valehtelee ja lupailee kaiken mahdollisen, vannoo rakastavansa ja haluavansa vain vaimonsa. Kukapa sitä ei haluaisi uskoa, jos takana on vuosia, kenties vuosikymmeniä? Vaikka ei hyväksyisi pettämistä, niin vapaaehtoinen valinta jättää aviomies on aika vaikea, jos se aviomies itkee ja vannoo muuttuneensa. Sopii kakkostenkin vaan miettiä sitä, miten itse suhtautuisi.
Ero on aina vaikea. Mutta sitä helpompi se on esim. petetylle, mitä parempi itsetunto on, mitä tarkemmat omat rajat ja mitä herkemmin pystyy kohtaamaan totuuden.
Toisaalta siinä elämän juoni onkin, että ihminen usein kärsii pitkiäkin aikoja, vain kypsyäkseen johonkin, tehdäkseen viimein ratkaisun. Minäkin "haaveilin" erosta viisi vuotta ennen kuin panin toimeksi.
Vapaaehtoinen valinta? Ei avio ja perheellisen parisuhde ole sama asia kuin joku salasuhde tai teinien seurustelu. Miten halpaa väittää edes sellaista.
Aviosuhteessa on oikeus luottaa toiseen. Salasuhde on ihan eri asia. Siinä peterään yhdessätuumin syytöntä. Aviosuhteella on paljon muitakin tärkeitä tehtäviä.
Petetty nainen seurusteluvaiheessa :"jos vielä kerran petät, se on viimeinen kerta. Jätän sinut heti".
Tämä toistuu muutaman kerran kunnes moneen kertaan petetty nainen menee naimisiin petturin kanssan hankkii lapsia, jolloin tulee uusi fraasi:"En voi erota kun lapsilta menisi koti", "mies rakastaa minua, miksi muuten ei olisi eronnut" jne.
Tässähän näitä nähtyjä. Joillain petetyillä ei vaan riitä selkärankaa eikä itsekunnioitusta.
Ykkösten lempifraasit:
"Se vamppi tyrkytti itseään miehelleni niin kauan, että mies-parka lopulta antoi periksi".
Suomennettuna: Haluan olla tyhmä ja uskoa mieheni satuihin.
"Mieheni oli tällä naiselle vain ystävällinen, mutta nainen käsitti kaiken väärin"
Suomennettuna: Äijäni ihastui vieraaseen naiseen, mutta en halua uskoa sitä.
Tämä tarina jatkuu näin: nyt se mies vieläkin olisi tulossa takaisin, näin viime yönä unta ja minä sekoitin sen todellisuuteen jossa en ole exän kanssa enää missään yhteydessä, ex ei todellisuudessa halua edes katsoa minuun päin nyyhhhhh :(
Hauskinta on jos ns.ykkönen uskoo eroon jo varmaan kymmenettä kertaa :D utopistisesti aina uhoaa miehen ja kakkosen eronneen. Naiiviuden huipentuma!
Hauskinta on jos ns.ykkönen uskoo eroon jo varmaan kymmenettä kertaa :D utopistisesti aina uhoaa miehen ja kakkosen eronneen. Naiiviuden huipentuma!
Hävettää puolestasi. Sinun tirskumisesi on todellakin lapsellisuuden huipentuma.
Niin on minustakin, vaikka kakkonen olen itsekin. Kolmiodraamassa ei ole mitään huvittavaa. Eikä tulisi mieleenikään nauraa ykköselle. Sanokaa tekopyhäksi, jos haluatte, mutta siltä tuntuu.
Pettäjän lempifraasit
-se nainen ei merkitse mitään
-se nainen kiristi minua suhteeseen, inhoan häntä
-se nainen tyrkytti itseään, yritin torjua
-se nainen kuvittelee kaiken, en ole pettänyt sinua
-olin sekaisin
-olin kännissä
-meillä oli silloin juuri vaikeaa
-en petä sinua enää koskaan
-rakastan vain sinua
Totuus: suhde jatkuu, jopa vuosia, mies aktiivisena aloitteentekijänä, kun yksi suhde loppuu toinen alkaa, mies roikkuu kakkosessa...
ja joku kuule uskoo nuo fraasit voi ressua
Jotkut välittää hevonperseet kakkosista, kun ajansaatossa useimmat jäävät myös sellaisiksi.
Useat ihmiset ovat vanhempina tyytyväisiä, ettei kaikkien horojen tai salapanojen takia tullut uhrattua omaa perhettä ja puolisoa.
Voi rassua jos uskoo että salapanossaan on elämää suuremmasta rakkaustarinasta kyse. Elikaaren kriisejä. Jossakin vaiheessa sitä vaan tuntuu, et elämässä voisi olla jotakin parempaa.Joku vVoi jopa onnistua hajottamaan jonkun perheen..
Plussat potenssin kymmenen.
Diipa daapaa...mies roikkuu kakkosessa....vai kakkonen miehessä? Muna vai kana? Molemmat taitavia syyttämään aina jotakin muuta kuin itseään?
Heh, just noin!
"Ero on aina vaikea. Mutta sitä helpompi se on esim. petetylle, mitä parempi itsetunto on, mitä tarkemmat omat rajat ja mitä herkemmin pystyy kohtaamaan totuuden."
Tuo yllä oleva Natalia-nimimerkillä kirjoittanut osuu asian ytimeen.
Hyvä itsetuntohan antaa niin monenmoisia eväitä elämään.
Meillä ihmisillä on usein juuri muutoksen pelko ja sitähän ero on, hemmetinmoinen muutos. Yksinäisyyden pelko on myös iso peikko. Vaikka onko sittenkin pahempi olla yhdessä yksin kun puhtaasti yksin.
Varmaan näistä pettäjistä jotka itkevät liittonsa perään, osa aidosti haluaa aviokumppaninsa kanssa jatkaa. Mutta kuinka paljon näistä itkijöistä haluaa jatkaa tunteiden vuoksi, että rakastaa kuitenkin sitä petettyä.
Vai onko se pyyteleminen kuitenkin vain sitä muutoksen pelkoa, paniikkia uuden tilanteen edessä.
Ajan kanssahan se selviää, miten pettämisestä päästään yli. Ei sitäkään voi ikuisuutta vatvoa. Tai sitten sitä kypsyy siihen eroratkaisuun.
Sanon vaan että,kun olen ollut vakavassa Suhteessa, kuten nyt, olen aina riittänyt miehelleni. En huolisi miestä jolla täytyy olla joku toinen jotta kestäisi olla kanssani. Vähään tyydyt vaimo.
Sanon vaan että,kun olen ollut vakavassa Suhteessa, kuten nyt, olen aina riittänyt miehelleni. En huolisi miestä jolla täytyy olla joku toinen jotta kestäisi olla kanssani. Vähään tyydyt vaimo.
Sanon vaan että,kun olen ollut vakavassa Suhteessa, kuten nyt, olen aina riittänyt miehelleni. En huolisi miestä jolla täytyy olla joku toinen jotta kestäisi olla kanssani. Vähään tyydyt vaimo.
Sanon vaan että,kun olen ollut vakavassa Suhteessa, kuten nyt, olen aina riittänyt miehelleni. En huolisi miestä jolla täytyy olla joku toinen jotta kestäisi olla kanssani. Vähään tyydyt vaimo.
"Ero on aina vaikea. Mutta sitä helpompi se on esim. petetylle, mitä parempi itsetunto on, mitä tarkemmat omat rajat ja mitä herkemmin pystyy kohtaamaan totuuden."
Kontekstin huomioiden tuo tarkoittaa itse asassa että:
Sitä helpompi se on petetylle, mitä pinnallisempi suhde on ollut eli mitä vähemmän hän on sitoutunut ja mitä vähemmän hän välittää ylipätään yhtään mistään.
Tuosta lähtökohdasta kaikki on helppoa. Kämppiksestä eroaminen ei tosiaan tunnu missään sen rinnalla, että jo on rakentanut ja suunniltellut koko elämänsä (lapset, koti - kaikki) luottaen tehtyyn lupaukseen.
Luottaen siihen, että nämä kaksi kulkevat käsi kädessä läpi elämän, toisiinsa luottaen, toisiinsa tukeutuen. Yhdessä niin, että kaikki elämän tapahtumat (myös vastoinkäymiset) lähentävät heitä entisestään ja syyentävät suhdetta, joka sitä kautta antaa enemmän sisältöä elämään kuin mikään muu ja kaiken kukkuraksi koko elämän ajaksi. Kaikki tämä alkaa rakkaudesta ja lopulta kaikki tämä ylläpitää rakkautta.
Kämppiksillä ei ole tästä hajuakaan, mutta eipä satuta erokaan.
Erilleen aletaankin kasvaa siinä kohtaa, kun ei haluta tai pystytä enää kuulemaan ja näkemään kumppaniaan hänenä itsenään. Ei kestetä sitä, että toinen kasvaa ja muuttuu. Ei haluta toisen muuttuvan, koska koetaan se uhkana. Lopulta tilanne on se, että tämä, joka ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi alkaa suhtautua välinpitämättömästi puolisoaan kohtaan, jonka on kokenut hylänneen hänet.
Monisyinen juttu, ja juuri siksi petetyksi tulleen on vaikeaa ymmärtää, missä on mennyt vikaan, kun omasta mielestään kaikki on suhteessa kunnossa. Ja usein hän varmasti kokeekin pitkälti, että suhde riittää hänelle sellaisenaan. Mutta jos toiselle ei riitä, ja toinen koittaa asiaa kerta toisensa jälkeen nostaa esille, tulisi minun mielestäni saada myös hieman vastakaikua. Jos ei saa, ollaan jo hyvin kaukana siitä tilanteesta, jossa vastoinkäymiset lähentävät puolisoita toisiinsa.
Tilanteen ymmärtää ehkä vasta kun siihen törmää. Itse koin tuota pitkään, etten tullut kuulluksi. Erosin, löysin uuden miehen. Hän on yhä naimisissa, mutta hänen kanssaan suhteemme on syventynyt koko ajan. Eikä todellakaan missään ruusuilla tanssiessa vaan hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Kohtaamamme vastoinkäymiset ovat todellakin lähentäneet toisiamme, ja yhteiset hyvät hetket osoittaneet sen, minkälaista on elää ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. Parasta on kuitenkin huomata, että todellakin niinä vaikeinakin hetkinä on toinen rinnalla, eikä karkaa.
"Erilleen aletaankin kasvaa siinä kohtaa, kun ei haluta tai pystytä enää kuulemaan ja näkemään kumppaniaan hänenä itsenään. Ei kestetä sitä, että toinen kasvaa ja muuttuu. "
1. No kerroppa, että miten sinä olet muuttunut? Osaat varmasti, koska sanot niin tapahtuneet ja olet sen monta kertaa koittanut kertoa toisellekin.
"Mutta jos toiselle ei riitä, ja toinen koittaa asiaa kerta toisensa jälkeen nostaa esille, tulisi minun mielestäni saada myös hieman vastakaikua."
2. Niin, mikä sinulle ei riittänyt? Osaat varmasti tämänkin, koska sanot monta kertaa koittaneesi nostaa asian esille - eli miten?
Minä kun en usko näin "ihminen muuttuu" -juttuihin alkuunkaan.
Eli et usko siihen, että esimerkiksi ikä tuo viisautta, ja näinollen maailmankatsomus ja omat arvot muuttuvat?
"Eli et usko siihen, että esimerkiksi ikä tuo viisautta,.."
Toivottavasti tuo - ja joillekin tuokin.
".. ja näinollen maailmankatsomus ja omat arvot muuttuvat? "
Sitä viisaus ei suinkaan välttämättä aiheuta. Maailman katsomus ja arvot, jos ovat kohdallaan, pysyvät ja syventyvät.
Mutta tästä ei ollut kysymys. Kysyin suoraan, että
1. miten sinä olet muuttunut?
ja
2. mikä sinulle ei riittänyt?