Lasten oikeuksista tehdään tässä Outi Kosken tapauksessa ylisuuri haloo, koska lapsilla ei ole valittavanaan mitään tavattoman kamalaa.
Oikeastaan lasten pitää vain valita viimeisten tietojen valossa se, että haluavatko he viettää elämänsä pelkästään äidin kanssa, vai isän ja äidin.
Vuosittain suomessa huostaanotetaan satoja lapsia, joilta kukaan ei kysy, haluavatko he jättää vanhempansa ja muuttaa lastenkotiin. Tai jos kysytäänkin, heidän mielipiteidensä tärkeyttä ei ole kukaan puolustamassa.
On sinällään täysin epäolennaista maalailla täällä epätodellisia kauhukuvia lasten tulevaisuudesta, viettivätpä he sen kumman vanhemman luona tahansa.
Pitäisi olla jokaiselle selvää, että tämä viimeinen vuosi on ollut taatusti lasten elämän traumaattisin vaihe.
Isää ei kuitenkaan voi nimetä tähän syylliseksi.
Tulevat vuodet poikien elämässä ovat varmasti leppoisia ja tasapainoisia verrattuna kuluneeseen vuoteen, jonka käsikirjoituksesta on pitkälti päättänyt yksin Outi Koski.
Olennaista asiassa on yhteiskunnan, eli meidän kaikkien kannalta, että toimiko Outi Koski oikein? Pitääkö Outi Koski palkita "sankariteostaan"?
On suorastaan surkuhupaisaa huomata kuinka tarkasti tässäkin tapauksessa lopulta seurattiin samaa kaavaa kuin Campoyn tapauksessa aikoinaan.
Lehdistö ei kahteen kuukauteen ole evääkään väräyttänyt sen eteen, että jutusta edes yritettäisiin tehdä puolueeton selonteko.
Nyt sitten saamme pitkän odottelun ja suomalaisen lehdistön aivopesun jälkeen tiputtelemalla tietoa, joka ei enään voi paatuneintakaan feministiä vakuuttaa äidin pyytettömistä tavoitteista.
Mitä vielä seuraa? Pieniä juttuja lehtien takasivuilla, joissa kuin häpeillen myönnetään, ettei lehtien markkinoima yksipuolinen kuva tapahtumista ollutkaan objektiivinen totuus.
Mahdollisen huoltajuuden saaneen isän toimia seurataan jatkossa suurennuslasien kanssa, ja jokaisesta isän "virheestä" raportoidaan "mitäs me sanoimme" tyyliin, mutta Outi Kosken mahdolliset toilailut tulevaisuudessa eivät vastaavaa paheksuntaa lehtien palstoilta saa.
Kun seuraava Suomalaisnainen taas parin vuoden kuluttua kaappaa lapsensa amerikasta Suomeen, ollaan ensimmäisiksi kommentoijiksi iltalehtiin valittu Outi Koski ja Kerstin Campoy, jotka yksissä tuumin kommentoivat tapausta "eikö Suomessa mitään olla opittu"
Vastata voisin kummallekkin jo etukäteen, että "ei olla Suomessa mitään opittu", mutta vastaus on osoitettu ensisijaisesti Suomen lehdistölle.
Oikeastaan lasten pitää vain valita viimeisten tietojen valossa se, että haluavatko he viettää elämänsä pelkästään äidin kanssa, vai isän ja äidin.
Vuosittain suomessa huostaanotetaan satoja lapsia, joilta kukaan ei kysy, haluavatko he jättää vanhempansa ja muuttaa lastenkotiin. Tai jos kysytäänkin, heidän mielipiteidensä tärkeyttä ei ole kukaan puolustamassa.
On sinällään täysin epäolennaista maalailla täällä epätodellisia kauhukuvia lasten tulevaisuudesta, viettivätpä he sen kumman vanhemman luona tahansa.
Pitäisi olla jokaiselle selvää, että tämä viimeinen vuosi on ollut taatusti lasten elämän traumaattisin vaihe.
Isää ei kuitenkaan voi nimetä tähän syylliseksi.
Tulevat vuodet poikien elämässä ovat varmasti leppoisia ja tasapainoisia verrattuna kuluneeseen vuoteen, jonka käsikirjoituksesta on pitkälti päättänyt yksin Outi Koski.
Olennaista asiassa on yhteiskunnan, eli meidän kaikkien kannalta, että toimiko Outi Koski oikein? Pitääkö Outi Koski palkita "sankariteostaan"?
On suorastaan surkuhupaisaa huomata kuinka tarkasti tässäkin tapauksessa lopulta seurattiin samaa kaavaa kuin Campoyn tapauksessa aikoinaan.
Lehdistö ei kahteen kuukauteen ole evääkään väräyttänyt sen eteen, että jutusta edes yritettäisiin tehdä puolueeton selonteko.
Nyt sitten saamme pitkän odottelun ja suomalaisen lehdistön aivopesun jälkeen tiputtelemalla tietoa, joka ei enään voi paatuneintakaan feministiä vakuuttaa äidin pyytettömistä tavoitteista.
Mitä vielä seuraa? Pieniä juttuja lehtien takasivuilla, joissa kuin häpeillen myönnetään, ettei lehtien markkinoima yksipuolinen kuva tapahtumista ollutkaan objektiivinen totuus.
Mahdollisen huoltajuuden saaneen isän toimia seurataan jatkossa suurennuslasien kanssa, ja jokaisesta isän "virheestä" raportoidaan "mitäs me sanoimme" tyyliin, mutta Outi Kosken mahdolliset toilailut tulevaisuudessa eivät vastaavaa paheksuntaa lehtien palstoilta saa.
Kun seuraava Suomalaisnainen taas parin vuoden kuluttua kaappaa lapsensa amerikasta Suomeen, ollaan ensimmäisiksi kommentoijiksi iltalehtiin valittu Outi Koski ja Kerstin Campoy, jotka yksissä tuumin kommentoivat tapausta "eikö Suomessa mitään olla opittu"
Vastata voisin kummallekkin jo etukäteen, että "ei olla Suomessa mitään opittu", mutta vastaus on osoitettu ensisijaisesti Suomen lehdistölle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun pojat jäivät kesäloman jälkeen äidin luokse, sitä kutsutaan kaappaukseksi. Isä on myös yrittänyt kaapata pojat - ja väkivalloin kuljettaa heidät Yhdysvaltoihin. Se muistutti enemmän kaappausta. Miksi isä ilmoittaa, että äiti ei saa minkäänlaista tapaamisoikeutta heihin? Vallalla on erikoinen lainsäädäntö, jossa ihmisiäkin voidaan ulosmitata. (Lasten huostaanotto heitä hoitamaan soveltumattomilta vanhemmilta on eri asia.) Molemmat vanhemmat tässä tapauksessa ovat kykeneviä, mutta poikien äänät ei kuunnella. Miten kävi Porvoossa, jossa ulosmittauksen kohteena oli kuitenkin vain raha.
jollet asioista mitään ymmärrä
No Yhdysvaltain oikeuslaitoshan on antanut lasten huoltajuuden (huom. yksinhuoltajuuden) lasten isälle ja näin ollen todennut hänet sopivaksi huoltajaksi... se mitä varten lasten äiti ei ollut saanut huoltajuutta no, siitä ei kerrota mitään missään.
Miksi lasten äiti on muuttanut Suomeen, vaikka lapset asuvat yhdysvalloissa? Onko suomessa asuminen hänelle tärkeämpää kuin lastensa tapaaminen? Mitä varten hän on lähtenyt tuollaiseen laittomaan tekoon, vaikka tietää että se on vastoin kansainvälisiä lakeja? Miksei hän voinut odottaa paria vuotta, jonka jälkeen lasten mielipiteellä olisi ollut enemmän painoarvoa?
Nyt kun on rimpuillut itsensä syvälle suohon (pidätysmääräys jenkeissä, ei tapaamisoikeutta lapsiin, traumaattinen kokemus lapsille), niin ei auta kuin odottaa että lapset saavuttavat täysi-ikäisyyden ja saavat tulla tapaamaan äitiään. Ei tämä suomi ole kansainvälisesti katsoen yhtään sen kummempi tapaus kuin muutkaan maat... jos suomalainen lapsi kaapataan esim. marokkoon, niin johan ollaan vetoamassa Haagin sopimukseen, mutta auta armias kun tilanne meneekin toisinpäin... kamalaa ja aivan typerää Haagin sopimusta ei enää pitäisikään noudattaa.
En ole myöskään ymmärtänyt tai sympatiseerannut tätä lastensa kaappaajaa. Itselläni kävi mielessä, että pohjimmainen syy kaappaukseen on se että mamma haluaa muuttaa eron jälkeen takaisin suomeen. Sillä tavallahan routaporsaat tänne yleensä palaavat. Jos Äiti välittää lapsistaan, hän ei tee tällaista. Taisi mamma luulla, että suomessa pidetään suomalaisen puolta lakeja kiertäen. Tv-haastatteluista puuttui uskottavuus. Kierous ja mustamaalaaminen näkyivät päälle.
Sillä Kosken muijalla on jotain hämärää tilillään muutenkin (sen näkee jo kaikesta), media haluaa antaa vaan niin yksipuolisen kuvan asioista lukijoille, että "säälikää nyt äitiä ja lapsia, voi voi kuinka julmaa". Kukaan ei voi tietää, mitkä ovat todelliset syyt asioiden taustalla, jokainen puhuu vaan omasta puolestaan tietenkin.
Minkähän takia se isä ei voisi olla järkevä ja antaa lasten kasvaa äidillään. Äideillä on tunnepuoli vahva, isillä taas pitäisi olla järki.
No eipä tuolla isälläkään tunnu järki päätä hurjasti pakottavan, kun on 2 krt meinannut kaapata lapset koulun edestä ja kavereita ollut auttamassa peruukit päässä, jottei pojat olisi tunnistaneet ketään. Ei kyllä tunnu viisaalta mieheltä tämä isukki-kultakaan.
Tunne ja tunne - mistä kenenkään tunnepuolia voitte lehtijuttujen perusteella määritellä? Saahan sitä teeskennellä tuolla lehtien palstoilla ihan mitä tunne-äitiä tai tunne-isää vaan, kunhan kerää itselleen kaikki sympatia - ja säälipisteet. Kukaan ei tiedä totuutta, mitkä "tunteet" tässäkin asiassa nyt vaikuttaa ei puolin, eikä toisin. Kolikolla on aina kaksi puolta - mutta suomalaisilla on ihme tyyli, että aina pitää heti mennä sen puolelle automaattisesti, jota eniten puolustellaan mediassa jne. Tyhmää kansaa, niin kuin jo aikoinaan J.K. Paasikivikin sanoi, ja pätee edelleen.
Mutta Kekkonen sanoi, että "saatanan tunarit".
tuo edellinen kyllä kruunaa kaiken, että kun on lujat ja voimakkaat tunteen niin sinne vaan lapset, siis lapsen kasvatukseen ei muka tarvita järkeä lainkaan, naisen tunteet riittää, järjellä ei ole käyttöä, anna mun kaikki kestää....