Olen miettinyt todella paljon, mikä aiheuttaa sen, että sisarrussuhteet vääristyy ja niihin liittyy esim. jopa insestiä.Mikä sen aiheuttaa ja mikä tekee siskosta ja veljestä, tai monikossa, siskoista ja veljistä, liian läheisiä ja liian riippuvaisia toisistaan?Sellaisia, jotka suhtautuvat muihin, perheen ulkopuolisiin torjuen ja epäkunnioittavasti.
Eli, vain omalle siskolle tai veljelle voidaan antaa arvoa ja vain heitä rakastaa ja kunnioittaa.
Aiheuttaako tälläisen sisarsuhteen ja riippvuuden ja rakkauden, jokin sellainen asia, että vanhemmat ei anna lapsilleen riittävästi huomiota, eikä huolenpitoa?Vaan lapset joutuvat ikäänkuin olemaan toisilleen vanhempia ja ottamaan vanhempien vastuun sisarruksistaan?Voiko tälläinen puute vääristää sisarrusten suhteen?
Yleisiähän ei näin voimakkaat sisarsuhteet ole.Joihin liittyy tätä insestiäkin.
Siksi ei niitä myöskään pidetä ihan normaaleina.On tietysti sisarsuhteita, jotka ovat hyvin läheisiä.Mutta eroavat kuitenkin tälläisestä.
Tarkoitan tässä nyt sellaista ns.epänormaalin rajan ylittävää kiintymystä siskoon tai veljeen.Uskon tietäväni mistä kirjoitan, koska olen nähnyt tälläistä läheltä.
Olen jo vuosia seurannut oman mieheni tälläistä suhdetta kahteen nuorempaan siskoonsa ja päinvastoin.He olivat lapsina paljon keskenään, vanhempien ollessa työssä.
Heidän puheissaan on tullut ilmi, että lapsuudessa heillä on selvästi ollut jotain intiimiä kanssakäymistäkin.Mitä he eivät lapsina tietysti osanneet pitää edes vääränä.
Mutta, vielä nyt aikuisinakin heidän välillään ilmenee jotenkin, sellaisen normaalin rajan ylittävää ja muita hämmentävää sisar ja velipalvontaa.
He nimittelevät aina toisiaan rakkaiksi ja tekevät toistensa puolesta mitä tahansa.He eivät koskaan riitele mistään.Muiden kanssa kyllä senkin edestä.
Aviopuolisot ja heidän omat lapsensakin jäävät kauas kakkosiksi tässä kaikenvoittavassa rakkaudessa.Nämä siskot lähettävät aina joulukortitkin, vain veljelleen.Vaikka olemme perhe.Kortti osoitetaan aina ainoastaan rakkaalle veljelle.Vaikka siskot ovat aina osoittaneet minulle, veljensä vaimolle halveksuntaansa.Aivan kuin olisivat jopa mustasukkaisia.
Omalla kohdallani, tässä ei ole kaikesta huolimatta kysymys mustasukkaisuudesta.
En ole mustasukkainen miehelleni hänen siskoistaan.Mustasukkaisuus tälläisessä tapauksessa olisi kovin omituista.Olen vain tästä kaikesta hämmentynyt.
Minulla ja miehelläni on kaksi lasta, lähes aikuiset tyttö ja poika.Jotka olen kasvattanut kunnioittamaan toisiaan ja olemaan tarvittaessa tukena toisilleen.
Koska ovat samaa perhettä ja kasvaneet yhdessä.He välittävät toisistaan normaalilla tavalla.Mutta heidän välillään ei ole mitään tälläistä lääppimistä ja hellittelyä sanoilla ja uhrautumista ja pakkomielteistä halua saada olla paljon yhdessä.
He kohdistavat enemmän tälläisiä tunteita omiin elämänkumppaneihinsa, tai ystäviinsä.
Tälläinen samantapainen suhde, kuten lapsillani.Sellainen on myös minulla omaan veljeeni.Ei hän ole minun rakkaani ja kaikkeni.Hän on minun veljeni.Jonka kanssa on otettu välillä myös yhteen.Mutta osaamme olla sovussakin ja reiluja toisillemme.
Eli, vain omalle siskolle tai veljelle voidaan antaa arvoa ja vain heitä rakastaa ja kunnioittaa.
Aiheuttaako tälläisen sisarsuhteen ja riippvuuden ja rakkauden, jokin sellainen asia, että vanhemmat ei anna lapsilleen riittävästi huomiota, eikä huolenpitoa?Vaan lapset joutuvat ikäänkuin olemaan toisilleen vanhempia ja ottamaan vanhempien vastuun sisarruksistaan?Voiko tälläinen puute vääristää sisarrusten suhteen?
Yleisiähän ei näin voimakkaat sisarsuhteet ole.Joihin liittyy tätä insestiäkin.
Siksi ei niitä myöskään pidetä ihan normaaleina.On tietysti sisarsuhteita, jotka ovat hyvin läheisiä.Mutta eroavat kuitenkin tälläisestä.
Tarkoitan tässä nyt sellaista ns.epänormaalin rajan ylittävää kiintymystä siskoon tai veljeen.Uskon tietäväni mistä kirjoitan, koska olen nähnyt tälläistä läheltä.
Olen jo vuosia seurannut oman mieheni tälläistä suhdetta kahteen nuorempaan siskoonsa ja päinvastoin.He olivat lapsina paljon keskenään, vanhempien ollessa työssä.
Heidän puheissaan on tullut ilmi, että lapsuudessa heillä on selvästi ollut jotain intiimiä kanssakäymistäkin.Mitä he eivät lapsina tietysti osanneet pitää edes vääränä.
Mutta, vielä nyt aikuisinakin heidän välillään ilmenee jotenkin, sellaisen normaalin rajan ylittävää ja muita hämmentävää sisar ja velipalvontaa.
He nimittelevät aina toisiaan rakkaiksi ja tekevät toistensa puolesta mitä tahansa.He eivät koskaan riitele mistään.Muiden kanssa kyllä senkin edestä.
Aviopuolisot ja heidän omat lapsensakin jäävät kauas kakkosiksi tässä kaikenvoittavassa rakkaudessa.Nämä siskot lähettävät aina joulukortitkin, vain veljelleen.Vaikka olemme perhe.Kortti osoitetaan aina ainoastaan rakkaalle veljelle.Vaikka siskot ovat aina osoittaneet minulle, veljensä vaimolle halveksuntaansa.Aivan kuin olisivat jopa mustasukkaisia.
Omalla kohdallani, tässä ei ole kaikesta huolimatta kysymys mustasukkaisuudesta.
En ole mustasukkainen miehelleni hänen siskoistaan.Mustasukkaisuus tälläisessä tapauksessa olisi kovin omituista.Olen vain tästä kaikesta hämmentynyt.
Minulla ja miehelläni on kaksi lasta, lähes aikuiset tyttö ja poika.Jotka olen kasvattanut kunnioittamaan toisiaan ja olemaan tarvittaessa tukena toisilleen.
Koska ovat samaa perhettä ja kasvaneet yhdessä.He välittävät toisistaan normaalilla tavalla.Mutta heidän välillään ei ole mitään tälläistä lääppimistä ja hellittelyä sanoilla ja uhrautumista ja pakkomielteistä halua saada olla paljon yhdessä.
He kohdistavat enemmän tälläisiä tunteita omiin elämänkumppaneihinsa, tai ystäviinsä.
Tälläinen samantapainen suhde, kuten lapsillani.Sellainen on myös minulla omaan veljeeni.Ei hän ole minun rakkaani ja kaikkeni.Hän on minun veljeni.Jonka kanssa on otettu välillä myös yhteen.Mutta osaamme olla sovussakin ja reiluja toisillemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.