Nettideittailua muutaman kuukauden kokeilleena ihmettelen mitä naiset treffeiltä viime kädessä odottavat?
Olen kirjoittanut syksyn aikana (3kk) 11 naiselle joista 9 on vastannut.(Deittailu sivuston jätän kertomatta turhan profiloinnin takia.) Kahden kohdalla viestien perusteella huomasin väärinymmärtäneeni mitä he olivat hakemassa, joten nämä voidaan laskea terminologian tietämättömyydestä johtuviksi virhe yhteydenotoiksi. Lopuista kuudesta 3 ilmoitti hakevansa lapsetonta ja eivät olleet kiinnostuneita ja yhdellä oli muutama vaatimus joita en katsonut täyttäväni tällä erää. Lapsetonta miestä hakivat lähinnä ikähaarukan alapäässä olevat naiset, ymmärrän halun päästä aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Aika tasaisesti oli eronneita,sinkkuja,lapsettomia ja lapsen kanssa asuvia.
Kolmen kohdalla viestittely johti treffeihin. Treffit eivät johtaneet sen pidemmälle. Kaikissa kolmessa tapauksessa näytelmän juonen kaari oli sama. Vaihdoimme numeroita ja sain myöhemmin ilmoituksen että en ollut se mitä olivat hakemassa.
Tausta n.40v. akateeminen mies, eronnut. Lapset jo itsenäisesti toimivia(alaikäisiä). Jokaisen kontaktin hoidin yksitellen ja viestittelin seuraavalle vasta siinä vaiheessa kun edellinen kontakti oli loppunut. Hain -5 vuotta ikähaarukalla siis suurin piirtein samanikäistä. Reilut puolet naisista olivat akateemisia ja lopuilla muu koulutus.
Olen ulospäin suuntautunut ja naisten tapaaminen livenä ei ole ongelma. Livetilanteiden kohtaamisessa vastapuoli voi olla taustaltaan ja ajatuksiltaan mitä tahansa, joten tällainen arpojen availu on jo alkanut kyllästyttää. Muutenkin ensin täytyy päästä selville onko vastapuoli vapaa vai varattu.
Ennen ensimmäistäkään nettideittikontaktia näin tässä tapaamismuodossa naivisti mahdollisuuden rajata kohteet niin että he edustavat niitä naisia joiden kanssa olisin valmis vakavaan suhteeseen. Kontaktoidut naiset ovatkin jokainen jollakin tavalla edustaneet tiettyjä arvostamiani arvoja/ominaisuuksia tai olleet sellaisia naisia, joista olin kiinnostunut nuorempana ennen edellisen puolison löytymistä.
Nopeassa aikataulussa treffeille pääsyn syy on todennäköisesti ollut, että olen kirjoittanut itsestäni heille todella niistä asioista mikä on herättänyt mielenkiinnon. Jokainen nainen yksilönä on saanut omanlaisensa viestit joiden olen uskonut heitä kiinnostavan. Olen pysynyt totuudessa, mutta muuttanut aina hieman painotuksia. Joidenkin kohdalla minun olisi pitänyt myös aika lähelle edustaa sitä mitä he olivat hakemassa.
Kokemuksena nettitreffit ovat vaikuttaneet enemmän vapaamuotoisilta työhaastatteluilta. Livetilanteista treffeille pyytämieni kanssa ei ole koskaan ollut vastaavaa tunnetta.
Nettideittien kanssa tapaamisesta on puuttunut flirtti ja jonkinlainen jännite mikä naisen ja miehen välillä pitäisi vastaavassa tilanteessa mielestäni olla.
Nettideittien osalta en ole myöskään oikein päässyt perille mitä naiset haluavat, keskustelu on jotenkin jäänyt pinnalliseksi tai pyörinyt niissä asioissa jotka kirjallisessa viestittelyssä ovat tulleet esille.
Onko muilla treffeiltä samoja kokemuksia vai saatteko tapaamisista sähköisempiä ja näin ollen myös tunnetasolla helpommin luettavissa olevia kohtaamisia?
Vai onko tilanteen latteuden takana se että nainen on kuvitellut minut mielessä erilaiseksi ja kun en vastaa tätä mielikuvaa on seurauksena pettymys joka heijastuu tilanteeseen niin että koko tapaaminen tuntuu lattealta. Kuvat ovat kyllä olleet esillä jo heti alkumetreiltä lähtien, joten siitä se ei voi olla kiinni.
Vaikka otos on sinänsä pieni olen jo alkanut miettiä koko nettideittailun mielekkyyttä. Uskon että jos nuo 11 kontaktoimaani naista olisin tavannut esimerkiksi ravintolassa ehkä vajaasta puolesta olisi varmuudella kehkeytynyt jotakin enemmän kuin vain yksi kahvitteluhetki.
Vai onko kyseessä vain voittajan kirouksesta, olen ainakin yhden deitin kohdalla ollut se yksi sadasta jonka hän halusi tavata, mutta runsaan miestarjonnan myötä on ymmärrettävää, että kortteja tullaan kääntämään useita ennen kuin se ”oikea” mies löytyy.
Vastaavassa livetilanteessa naisella ei ole kovin montaa muuta potentiaalista vaihtoehtoa tarjolla jolloin johonkin kiinnostavaan on pakko tarttua tai tilaisuus on mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi menetetty.
Tuntuu vain siltä että ensimmäisessä fyysisessä tapaamisessa pääse syntymään sellaista ensivaikutelmaa kuin normaalielämässä ensimmäistä kertaa tavatessa. Tämän myötä naiset eivät ilmeisesti koe tarvittavaa emotionaalista tunnetta jotta olisi mielenkiintoa alkaa tutustua toiseen tarkemmin useamman tapaamisen ja yhdessäolon muodossa.
Olen kirjoittanut syksyn aikana (3kk) 11 naiselle joista 9 on vastannut.(Deittailu sivuston jätän kertomatta turhan profiloinnin takia.) Kahden kohdalla viestien perusteella huomasin väärinymmärtäneeni mitä he olivat hakemassa, joten nämä voidaan laskea terminologian tietämättömyydestä johtuviksi virhe yhteydenotoiksi. Lopuista kuudesta 3 ilmoitti hakevansa lapsetonta ja eivät olleet kiinnostuneita ja yhdellä oli muutama vaatimus joita en katsonut täyttäväni tällä erää. Lapsetonta miestä hakivat lähinnä ikähaarukan alapäässä olevat naiset, ymmärrän halun päästä aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Aika tasaisesti oli eronneita,sinkkuja,lapsettomia ja lapsen kanssa asuvia.
Kolmen kohdalla viestittely johti treffeihin. Treffit eivät johtaneet sen pidemmälle. Kaikissa kolmessa tapauksessa näytelmän juonen kaari oli sama. Vaihdoimme numeroita ja sain myöhemmin ilmoituksen että en ollut se mitä olivat hakemassa.
Tausta n.40v. akateeminen mies, eronnut. Lapset jo itsenäisesti toimivia(alaikäisiä). Jokaisen kontaktin hoidin yksitellen ja viestittelin seuraavalle vasta siinä vaiheessa kun edellinen kontakti oli loppunut. Hain -5 vuotta ikähaarukalla siis suurin piirtein samanikäistä. Reilut puolet naisista olivat akateemisia ja lopuilla muu koulutus.
Olen ulospäin suuntautunut ja naisten tapaaminen livenä ei ole ongelma. Livetilanteiden kohtaamisessa vastapuoli voi olla taustaltaan ja ajatuksiltaan mitä tahansa, joten tällainen arpojen availu on jo alkanut kyllästyttää. Muutenkin ensin täytyy päästä selville onko vastapuoli vapaa vai varattu.
Ennen ensimmäistäkään nettideittikontaktia näin tässä tapaamismuodossa naivisti mahdollisuuden rajata kohteet niin että he edustavat niitä naisia joiden kanssa olisin valmis vakavaan suhteeseen. Kontaktoidut naiset ovatkin jokainen jollakin tavalla edustaneet tiettyjä arvostamiani arvoja/ominaisuuksia tai olleet sellaisia naisia, joista olin kiinnostunut nuorempana ennen edellisen puolison löytymistä.
Nopeassa aikataulussa treffeille pääsyn syy on todennäköisesti ollut, että olen kirjoittanut itsestäni heille todella niistä asioista mikä on herättänyt mielenkiinnon. Jokainen nainen yksilönä on saanut omanlaisensa viestit joiden olen uskonut heitä kiinnostavan. Olen pysynyt totuudessa, mutta muuttanut aina hieman painotuksia. Joidenkin kohdalla minun olisi pitänyt myös aika lähelle edustaa sitä mitä he olivat hakemassa.
Kokemuksena nettitreffit ovat vaikuttaneet enemmän vapaamuotoisilta työhaastatteluilta. Livetilanteista treffeille pyytämieni kanssa ei ole koskaan ollut vastaavaa tunnetta.
Nettideittien kanssa tapaamisesta on puuttunut flirtti ja jonkinlainen jännite mikä naisen ja miehen välillä pitäisi vastaavassa tilanteessa mielestäni olla.
Nettideittien osalta en ole myöskään oikein päässyt perille mitä naiset haluavat, keskustelu on jotenkin jäänyt pinnalliseksi tai pyörinyt niissä asioissa jotka kirjallisessa viestittelyssä ovat tulleet esille.
Onko muilla treffeiltä samoja kokemuksia vai saatteko tapaamisista sähköisempiä ja näin ollen myös tunnetasolla helpommin luettavissa olevia kohtaamisia?
Vai onko tilanteen latteuden takana se että nainen on kuvitellut minut mielessä erilaiseksi ja kun en vastaa tätä mielikuvaa on seurauksena pettymys joka heijastuu tilanteeseen niin että koko tapaaminen tuntuu lattealta. Kuvat ovat kyllä olleet esillä jo heti alkumetreiltä lähtien, joten siitä se ei voi olla kiinni.
Vaikka otos on sinänsä pieni olen jo alkanut miettiä koko nettideittailun mielekkyyttä. Uskon että jos nuo 11 kontaktoimaani naista olisin tavannut esimerkiksi ravintolassa ehkä vajaasta puolesta olisi varmuudella kehkeytynyt jotakin enemmän kuin vain yksi kahvitteluhetki.
Vai onko kyseessä vain voittajan kirouksesta, olen ainakin yhden deitin kohdalla ollut se yksi sadasta jonka hän halusi tavata, mutta runsaan miestarjonnan myötä on ymmärrettävää, että kortteja tullaan kääntämään useita ennen kuin se ”oikea” mies löytyy.
Vastaavassa livetilanteessa naisella ei ole kovin montaa muuta potentiaalista vaihtoehtoa tarjolla jolloin johonkin kiinnostavaan on pakko tarttua tai tilaisuus on mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi menetetty.
Tuntuu vain siltä että ensimmäisessä fyysisessä tapaamisessa pääse syntymään sellaista ensivaikutelmaa kuin normaalielämässä ensimmäistä kertaa tavatessa. Tämän myötä naiset eivät ilmeisesti koe tarvittavaa emotionaalista tunnetta jotta olisi mielenkiintoa alkaa tutustua toiseen tarkemmin useamman tapaamisen ja yhdessäolon muodossa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Olen reilun kolmen vuoden aikana tavannut nettideittien kautta melkein 10 miestä ja yhdenkään kanssa ei ole ollut minkäänlaista sähköä eikä kemiaa. Sitä en voi tietää millaiset kemiat olisi livenä tuosta noin vaan kohdattaessa, koska en ole kiinnostunut notkumaan ravintoloissa enkä missään vanhanaikaisissa tansseissa. Mahdollisuuksia kohdata miehiä livenä ei oikeastaan ole, ja todellakin nämä nettideitit ovat arpajaisia joissa aina tulee se arpa jossa lukee että tämä arpa ei voita.
Ongelma on yksinkertaisesti siinä että ne toisiinsa mahdollisesti tykästyvät eivät vain kertakaikkiaan kohtaa. Pelkkä teksti on vain pelkkä kylmä teksti, eikä kuva ole sama kuin ihminen itse, vaikka olisikin näköinen (itse olen pyrkinyt huolehtimaan että on). Miesten mielenkiinto muuhun kuin seksiin on täysin olematonta. Saa ihan tosissaan järkeillä näitä asioita ettei ala kuvittelemaan että on niin p...ska ihminen ettei voi kiinnostaa ketään.
Hei, hyvä keskustelunaloitus!
Hyvä aloittaja: kirjoitat että olet 3 kk aikana kirjoittanut vain 11 naiselle. Minun on pakko sanoa että määrä on hyvin pieni. Ymmärrän että sinulla on kriteerisi joilla valitset keille kirjoitat, mutta kyllä nettideittailukin on pitkänmatkanjuoksun lisäksi myös selkeästi "volyymibisnestä".
Koita eri hakutoiminanllisuuksilla etsiä enemmän naisia joita lähestyä niin uskon että tuloksesi paranevat.
Kirjoittaja ...........: Ikävää että sinulla on olut noin ikäviä kokemuksia nettideittailusta. Väittäisin, että kyllä sellaisiakin miehiä löytyy nettitreffipalstoilta aivan valtavasti jotka eivät heti ala seksiasioista puhua. Näistä seksiviesteistä kirjoitinkin hiljattain blogiimme: http://www.e-kontakti.fi/blogi/seksi-nettideittipalstalla-miten-puhua-ja-mita-puhua/
Neuvoisin sinua hyödyntämään monipuolisesti erilaisia viestintäkeinoja. On totta, että yksi kuva ja yksi profiiliteksti ei kerro ihmisestä paljon, mutta esimerkiksi E-kontakti.fissä on mahdollista tehdä kokonaisia kuva-albumeja sekä tutustua toiseen vaikkapa chatissa. Käytä myös tarkennettua hakua jotta pystyt paremmin haarukoimaan niitä jäseniä joilla olisi sinun kanssasi potentiaalisesti eniten yhteistä.
Onnea kaikille nettitreffailun "uralla", @e-kontakti.fi merkinnällä voit kysellä meiltä myös vinkkejä mihin tahansa nettideittiasiaan liittyen.
Ystävällisin terveisin
Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
Siis taidat olla sitä mieltä, että miesten vain pitäisi kirjoittaa "aloiteviestit"?
Jos henkilössä on sopivasti ulkonäköä niin hän saa hyvin "aloiteviestejä".. En tuomitsisi (Helin tapaan) heti aloittajan mainitsemaa 11 viestiä 3kk aikana vähäksi ja mikä kiire se vapaassa maailmassa on.
Hei, nyt taisin kirjoittaa epäselvästi.
En tarkoittanut että vain miesten tulisi kirjoittaa aloiteviestejä, vaan vastasin vain tälle miespuoliselle kirjoittajalle.
Olisi todella mukavaa, jos useammat naiset rohkenisivat lähettämään enemmän aloitusviestejä miehille. On aina välillä vähän vaikeaa ymmärtää, mikä ilo siinä on vain "istua" nettideittipalstalla odottamassa viestejä kun itsekin voisi tehokkaasti hakea seuraa :D
11 viestiä 3 kk:ssa tekee noin viestin viikossa. Toki tässä tyylillä varmasti pärjää jos siitä pitää, mutta ehkä ajattelin nyt vain tämän tehokkuutta ajankäytöllisesti kun "samalla vaivalla" usein sitä pistää viestiä useammallekin.
t: Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
Naisten mielestä se kemia pitää syntyä sekunnissa ja kemia tarkoittaa ulkonäköä. Tuksin olet kahta minuuttia kauempaa mkiehiin tutustunut.
Niino, joillakin ihmisillä sattuu olemaan muutakin elämää kuin netissä pyörimistä.
Aloittaja ei meinannut tosin montako viestiä hän sai 3kk aikana vaan meinasi, että sai 9 vastausviestiä. Aloittaja siis lähetti 11 viestiä ja 2 viestiin ei saanut 3kk aikana vastausta. Kun kumminkin aloittajan suurimpaan osaan viesteihin on vastattu niin tulkitsisin, että aloittaja on voinut ihan hyvin saada lisäksi "aloiteviestejä" joiltakin ihmisiltä.
Siinä jos tekee monelle naiselle/miehelle aloiteviestin lyhyessä ajassa voi olla haittojakin.
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka juoruilevat sitä sun tätä ja joillakin ihmisillä on deittisivuilla sattuu olemaan kavereitakin mukana. Nuo ihmiset voivat juoruilla mitä viestejä on saanut, miltä nimimerkiltä saanut viestin jne.. Jos juoruajilla sattuukin olemaan samalta nimimerkiltä saatu viesti niin eivät yleensä kauhean hyvin ota asiaa.........
Toinen juttu on se, että joillakin ihmisillä on kaksi tai useampi profiili deittisivulla ja ihminen voi kahdessa kuvassa näyttää ihan eriltä. Jos profiilissa A on eri kuva kuin profiilissa B ja kirjoittaa kummallekin profiilille viestin huomaamatta, että kyseessä on sama henkilö niin tämä joka pitää kahta profiilia ei saata pitää tuosta viestittäjän asiasta.
Hei, nostat esille tärkeän ja hyvän pointin.
Tämä on täysin totta, että monethan saattavat pitää juuri tämän vuoksi useampaa profiilia että näkevät kuka kopio saman tekstin kaikille saajille.
Ehdottomasti kannustan kaikkia nimenomaisesti kirjoittamaan jokaiselle viestin saajalle oman raapustuksen, vinkkejä siihen saat esimerkiksi tästä E-kontakti.fin blogin jutusta: http://bit.ly/19Dx9Tg
t: Heli E-kontakti.fistä
Sen verran nettideittailuista tuli luettua ennen ensimmäistä viestiä, että tilanne on klassinen jossa naiset odottavat miehen avausta. Tämän myötä profiili on käytännössä ollut tyhjä ja olen itse lähestynyt jokaista potentiaalista naista. 9 vastusta ja 2 tyhjää oli mielestäni ihan ok. Toinen tyhjistä oli jopa kriteerieni ulkopuolella oleva nuorempi nainen ja on hyvin todennäköistä että hän on saanut muutenkin eniten viestejä ja vastaus on jäänyt tulematta luonnollisen karsinnan kautta.
Olen kokeillut kuluneen vuoden aikana pariin kertaan nettitreffejä.
Kummallakin kerralla kirjoittelin aluksi useamman kanssa joista osa katosi aika pian...muutamat treffit sovin...jonkun kanssa todettiin heti alkuun että ei olla toisilemme sitä mitä etsitään... Yhdet treffit tuntuivat menneen ihan pieleen, kumpikin jännitti ja hiljaisuus tuntui aika väkinäiseltä...silti sovittiin uudet treffit ja muutaman tapaamisen jälkeen suhde kehittyi omia aikojaan hyvinkin vahvaksi. Valitettavasti miehen työ vei hänet ulkomaille pidemmäksi aikaa eikä suhteella oikeen ollut mahdollisuutta jatkua...monestakin syystä .
Nyt syksyllä lähdin oikeastaan etsimään enemmän seksiseuraa kun tuntui ettei energia riitä suhteeseen.
Sain useita vastauksia ja sovittiin seuraavaksi päiväksi yhden kanssa treffit...mutta yllättäen hänen kanssa ei "aloitettukaan" seksillä vaan tavattiin useita kertoja,käytiin kävelylla, kahvilla ja juteltiin tuntikausia... jonkinlaista kipinää siis oli kuitenkin ilmassa heti ensimmäisellä tapaamisella...seksikin tuli mukaan jossain vaiheessa mutta ihan oikea suhde siitäkin kehittyi...ja jatkuu edelleen.
Ja siis olen 40 eronnut nainen ja kumppanit samaa ikäluokkaa
Nettitreffeille suositeltu turvallinen paikka ja aika eivät suosi kipinän syntymistä. Jos menet kahvilaan työpäivän päätteeksi, on odotettavissa kahvitteluhetki, ei sen enempää.
Sinun pitää järjestää treffeille toisenlainen tilanne, vähän hämyisempi, sellainen, joka on luotu laittamaan hormonit hyrräämään. Hotellisi alakerta alkuillasta on esimerkki sopivasta paikasta. Saat naisen suostumaan tuollaisille treffeille tutustumalla ensin (video)puheluiden avulla. Tai sitten et.
Peli ei ole menetetty, vaikka joudutkin tyytymään kahvitteluhetkeen jos tiedostatte tilanteen. Voitte lähteä kahvipaikasta samantien kahvien jälkeen paikkaan, jossa flirtin mahdollisuus on parempi. Tai voitte tavata aluksi rautatieasemalla tai ostoskeskuksessa ja sopia tarkemman paikan nähtyänne toisenne.
Kahvittelukumppania ei kannata hylätä, jos hän ei ole aivan toivoton tapaus. Tarkat vaatimuslistat johtavat siihen, ettei kukaan kelpaa. Ensi tapaamisen jälkeen alkaa tiiviimpi vaihe netissä tavoitteena treffit intiimimmässä paikassa.
@pelimiehen_kaveri puhuu asiaa.
Monasti profiileissa on hyvin negatiivisia "kieltolistoja" eri omaisuuksilla: et saa asua 50 km kauempana, tupakoida ei saa, alkoa hillitysti, et vietä koko viikonloppua autoja rassaillen yms.
Ymmärrän ja hyväksyn, että tietenkin ihmisellä saa olla kriteerejä kumppaninvalinnassa, mutta nyt on kyse siitä miten nuo asiat ilmaisee. Jos noita kieltomääreitä kääntää positiivisiksi, esimerkiksi siis että: "Toivon että olet savuton ja vietät aikaa mielelläsi myös urheilullisten harrastusten parissa" antaa myös itsestään paljon leppoisamman ja mukavamman kuvan.
Terveisin Heli E-kontakti.fistä
Täyttä asiaa. Kahvittelu on mulla johtanut aina kahvitteluun ja hyvin arkiseen tapaamiseen ilman mitään jännitettä. Jos jälkeenpäin olisi multa kysytty, että "oisitko antanut?" niin joutuisin vastaamaan, että ei oikeastaan koko asia edes käynyt mielessä. Sittemmin tapasin naisia vain viikonloppuiltaisin kun kummallakaan ei ollut kiire mihinkään ja saattoi ottaa muutaman lasillisen ja lähteä vaikka sitten kävelylle. Kaikki tällaiset oikeastaan johti ainakin tapailuun ja viimeinen seurusteluun. Seksiä ei silti koskaan harrastettu ekalla kerralla joten siitä ei ole kyse kun rentouttavia tai vapaata aikaa haetaan.
Pelimiehen kaveri puhuu edellä asiaa. Paikalla ja ajankohdalla on merkitystä, kahvikupillinen kirkkaassa päivänvalossa ei ole sellainen kohtaaminen, jossa alkaisi tehdä mieli painautua toisen kainaloon. Jos vielä istutaan vastakkain pöydän molemmin puolin niin työhaastattelultahan se lähinnä tuntuu. Viinilasillinen ja ravintolaympäristö illalla on jo huomattavasti parempi vaihtoehto (ja nyt puhun lasillisesta, en pullollisesta).
Mutta netin kautta tutustuminen kaiken kaikkiaan lähtee liikkeelle "väärästä päästä". Ainakin niistä miehistä, jotka itse olen netin kautta tavannut, suurin osa on ollut sellaisia, joihin en livenä olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Ja tämä EI johdu siitä, että he olisivat olleet liian rumia/köyhiä/lyhyitä/whatever vaan siitä, että se kemia on vain puuttunut. Olkoon kyse feromoneista tai silmänpilkkeestä tai siitä, että mies muistuttaa isää/veljeä/ensirakkautta, mutta jostain syystä toiset ihmiset vetävät meitä puoleensa ja toisten kanssa sitä tunnetta ei vain synny, vaikka kyseessä olisi itse Johnny Depp.
Aloittajalla on tosi pieni otanta, olisi ihme säkä jos tuosta löytyisi se kenen kanssa iskee kipinä. Kymmenet ja kymmenet treffit saa käydä ilman että yhtäkään potentiaalista löytyy. Itse laitan aina tarkennetun haun profiileihin, jolloin tyrkylle tulee vain ne oikeanlaiset profiilit; onko varattu vai vapaa, haluaako lapsia, ottaako alkoholia, polttaako tupakkaa... jne. Voihan näissä valehdellakin mutta se selviää nopeastikin tavatessa.
Itse suosin kahvittelua ekoille treffeille, ruokailu on liian pitkä aika jos toinen onkin sellainen ettei yhtään natsaa ja on kiire vaan pois. Kupillisen kahvia voi juoda kenen kanssa vaan ja sujuvasti pääsee lähtemään. Viini taas on huono ellei olla samalta paikkakunnalta, yleensä olen autolla liikkeessä enkä siis lähtisi viinille heti ekaa kertaa tavatessa.
Keskustelu voi olla ympäripyöreää aluksi, saattaa siitä silti seurata jotain. Kuten joku kirjoitti, ei kannata heti teilata treffikumppania jos hän ei ole ihan mahdoton. Kovin henkilökohtaisia asioita en halua puhua enkä kuulla toisestakaan vielä ekoilla treffeillä kun ei tiedetä ovatko ne myös viimeiset treffit. Kerran mies töksäytti heti vaimonsa itsemurhasta ja se tuntui vähän osastolta että kiitos en halua kuulla mutta seurustelimme sitten kuitenkin useamman vuoden. Mies oli sitkeä, pommitti minua viestein ja hänen halauksensa oli ihana jo ekoilla treffeillä erotessa.
Tapasin kerran ihan ok kaikin puolin miehen mutta kun olimme kahvilla hän koko ajan oli äänessä ja haukkui exäänsä (lastensa äitiä). Ei kysellyt minusta mitään. Lisäksi luuli lisäksi että me jo seurustellaan ja viestitteli omituisia haukkumaviestejä perääni kun en enää halunnut tavata.
Itse olen tavannut noin kolmen vuoden aikana ihan tarpeeksi monta naista muodostaakseni käsityksen nettitreffeistä. Lisäksi kirjoittelua on ollut liian monien kanssa. Reilun kolmekymppisen miehen vuodatusta:
1. Nainen näkee kuvan, kirjoittelu jatkuu, tavataan, senkin jälkeen kirjoittelu jatkuu, kunnes tulee naisen täydellinen katoaminen. Joskus jopa profiilin blokkaus. Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Muutaman kerran on tullut sentään toteamus, että ei sytyttänyt. Ihme vaan, ettei tätä sytytystä huomannyt ekoilla treffeillä, vaan vasta kuin nappia painamalla myöhemmin. Ilmeisesti pyöritetaan montaa miestä, joista valitaan pyöritettäväksi top 3, jonka jälkeen myöhemmin kaksi heitetään syrjään. Mitään muuta syytä ei voi keksiä.
2. Puhelias, rento ja huumorintajuinen nainen on livenä ujo, ei ymmärrä minkäänlaista huumoria ja katselee lähinnä kaukaisuuteen. Eikä tämä johdu minusta, ainakaan siitä päätelleen, että myöhemmin nainen haluaisi jatkaa tutustumista. Valehtelu profiileissa on melkoisen yleistä. Myöskin jotkut hakevat ihan kylmästi netistä jonkun random-kuvan ja lähettävät sen toiselle, koska omassa naamassa on ilmeisesti jotain vikaa.
3. Erittäin sporttinen, koulutettu ja matkusteleva nainen on synonyymi naiselle, jolle ei kelpaa kukaan, eivätkä ole varmaan edes tosissaan liikkeellä. Hakevat lähinnä kaveripohjalta uusia tuttavuuksia.
4. Naiset, jotka haluavat tutustua, mutta eivät viesteissään esitä mitään kysymyksiä vastapuolelle ja viestit ovat kahden lauseen mittaisia. Ketä oikeasti kiinnostaa?
5. Naisen elämä menee eläimen tai lapsen ehdolla, siihen rinnalle haetaan koiranulkoiluttajaa. Hei, oikeasti moniko haluaa tähän virkaan? Ei mua ainakaan kiinnosta mennä kahden viikon tutustumisen jälkeen hoitamaan eläinkatrasta tai vierasta lasta. Ei siinä paljon suurempia tunteita syty.
6. Ehdottomuus. Pitää olla tietyistä asioista samaa mieltä, tai keskustelua ei voi edes jatkaa. Tällä mallilla ihmiset riitelevät aika pian jossei toinen ole täydellinen tassumopo. Se ei tiedä kovin hyvää suhdetta. Parempi unohtaa.
Nuo edellä mainitut asiat ovat eniten pompanneet silmiin treffien ja kirjoittelun kautta. Olisihan tämän vuodatukset voinut laittaa johinkin muuallekin, mutta sopii ainakin jotenkin ketjun aiheeseen. Ihmettelen, mitä noiden kuuden kohdan naiset oikein treffeiltä odottavat?
Itse en käytä nykyään oikeastaan ollenkaan alkoholia, en tupakoi, olen ihan normaalin näköinen, urheilen, rahaa riittää elämiseen jne. Silti näillä ei tunnu olevan lopulta paljoakaan merkitystä...
Tuosta 1-kohdan tapauksesta tuumailisin että naiselle on jätetty moneen, moneen kertaan että pitää osata tyytyä. Pitää osata laskea rimaa, eli ottaa mies joka ei sytytä millään tavalla. Mies joka tuntuu naisesta "ihan kivalta" (mutta ei sellaiselta johon tekee mieli solmia intiimimpi suhde) voi usein joutua tuohon asemaan että urhoollisesti ja sinnikkäästi VASTOIN OMIA TUNTEITAAN nainen yrittää kaivaa sitä ihastumista itsestään esiin, ja sitten kun sitä ei vaan löydy, lopulta luovuttaa. Mies jää sitten ihmettelemään että mikä nyt tuli kun "kaikki meni niin hyvin". Eikä mennyt.
Tilanne voi olla toisinpäinkin, tosin miehille on yleisempää ymmärtää kemioiden kokeminen panetukseksi, jolloinka he sitten jonkin aikaa harrastavat seksiä jonkun naisen kanssa vaikka vuosia ilman että tuntevat minkäänlaisia tunteita naista kohtaan. Samalla kumminkin sydän etsiikin sitä sydänkäpystään.
Hei nimimerkki Kullervo Koivisto, hyvin olit saanut kuuteen naistyyppiin kiteytettyä nettideittailun haasteita.
Mutta entäs se naistyyppi, jonka kanssa suhdekin onnistuu? Toivottavasti saat myös näitä hyviä kokemuksia nettideitissä.
Vähän kuten tosielämässäkin, tämä parinmuodostus on naisten temmellyskenttä. Miehelle jää rooli olla aktiviinen, mutta ei liian aktiivinen ja kärsivällinen, mutta ei tietenkään liian kärsivällinen.
Kukaan ei tosin koskaan väittänytkään, että tämä olisi helppoa puuhaa. Itse työssäni nettideittisaitin tuotepäällikkönä usein vertaankin nettideittailua pitkänmatkanjuoksuun ja asiakkaiden odotuksia siihen, että heidän perusvaatimuksensa nettideittisivustolle tullessa on tulla onnelliseksi elämässään. Ei ihan mikään pieni vaade meille tällä puolella :D
Arvokasta itsenäisyyspäivää ja mukavaa pikkujouluaikaa kaikille,
ystävällisin terveisin Heli E-kontakti.fi
Olen aika kokematon nettitreffeillä kanssa, mutta ihmettelen miten ihmiset osaavat profiloida haluamansa henkilön niin tarkasti ja tietävät ensi tapaamisella onko kipinää vai ei. Olen ollut aina avoin tutustumaan kaikenlaisiin miehiin ulkonäöstä, koulutuksesta yms huolimatta. Homma voi toimia minkälaisen ihmisen kanssa tahansa, ei sitä koskaan tiedä. Jos tuntuu että eka tapaamisella toinen tai molemmat oli ihan kipsissä, niin tavataan uudestaan ja annetaan mahdollisuus.
En kyllä koskaa profiloi koulutusta enkä ulkonäköä, paitsi miehen pituuden koska haluan että mies on minua pitempi. Muuten: ulkonäöllä, koulutuksella, ammatilla ei ole väliä. Sama onko kalju vai ponnari ja ylipainoakin saa olla. Tässä iässä hakee sitä mukavaa kumppania, huonoa ei suostu ottamaan. Pääasiassa henkilön kanssa pitää olla hyvä ystävä ja ihana viettää aikaa. En valitse omia ystäviänikään ulkonäön mukaan. Silti miehessä pitää olla "se jokin" mikä kiehtoo juuri minua - muita hänen ei tarvi miellyttää ;)
Se mitä profiloin on lähinnä alkoholin käyttö ja tupakointi, sekä että mies on vapaa (eronnut, leski tai sinkku) nämä ovat minulle aika ehdottomia. En halua että mies on absolutisti enkä sitäkään että polttaa tupakkaa, edes vähän koska olen huomannut, että joskus miesten vähän on 4 tupakkaa/tunti. Itse tykkään nauttia saunaoluet ja viikonloppuisin ruoan kanssa viiniä, joten haluan että mieskin nauttii jonkun verran alkoholista.
Kun nämä asiat natsaa, ollaan jo aika pitkällä, eikä profiileja ole liiaksi asti tarjolla. Sitten tapaamaan pikaisesti, jotta näkee sen toisen olemuksen (käytöksen), hymyn ja silmät, huumorin - se pitää ehdottomasti osua kohdalleen oman huumorin kanssa (tämän usein kyllä huomaa jo ekoista viesteistä). Vasta sitten mietin haluanko jatkaa tutustumista.
Minä, nainen, olen tavannut nettireffien jatkeeksi livenä kolme miestä tähän saakka, ja kaikki kiinnostuivat, kuten minäkin. Itselleni oli kirjoittanut tuohon mennessä toistasataa miekkosta.
Profiilini ei ole "haluan sinun olevan A)...B)..." -tyylinen ostoslista, vaan pitkä kuvaus itsestäni ja arvoistani. Tiedän tässä iässä millaisten ihmisten kanssa en tule toimeen, ja toin ne asiat esille selvästi. En halua olla katteeton mainos ja kärpäspaperi.
Ehkä kunnollinen kirjoittelu ennen livetreffejä -ja oikeista, merkittävistä asioista - on ollut se, joka toimii. Myös kuvien vaihto aikaisessa vaiheessa on hyvä asia.
Kahvitreffejä kiireessä ja arkena en suostu sopimaan, olisiko siinä salaisuus? En halua speed dating -tyyppistä haastattelua. Treffit viikonloppuun ja jonnekin aistilliseen paikkaan. Illallinen, pari drinksua ja piiiitkät keskustelut. Kaikilla treffeilläni on juttua riittänyt aamuyöhön saakka, ja sitten omaan kotiin. Seuraavana päivänä on aina tullut viesti.
Miksi sitten kuitenkin kolmet treffit ja kolme miestä, jos kerran olette aina olleet molemmin puolin kiinnostuneita - eikö yksi olisi riittänyt?
Vai eivätkö suhteet sittenkään ole kantaneet pitemmälle?
"ylöspäin ja alaspäin" ja "pelimiehen kaveri" puhuivat todella asiaa - ja samasta asiasta.
Minä en todellakaan tajua näitä "treffiohjeita", joissa neuvotaan AINA että treffit pitää tehdä "turvalliiseen" paikkaan, mistä voi poistua (ja jopa pitääkin poistua) melko heti. Minusta on jopa epäkohteliasta, jos varaan treffeille vähemmän aikaa koin koko illan. Olen kyllä kuullut naisista, jotka sopivat jopa kolme kappaletta 15 minuutin pituisia kahvitreffejä. Siinä ei voi saada mitään kipinää syntymään.
Ehkä paras treffipaikka on Nuuksion grillikota, kokonainen kesäilta, hyvää grilliruokaa ja pullo viiniä. Tai sitten illan mittainen kävelylenkki johon tosin voi jalkaväsyn yllättäessä kuulua se kavikuppikin. Taikka vaikka kesäpäiväinen veneretki johonkin saareen. Nyt tietenkin jotkut turvallisuushakuiset älähtävät että kamalan turvatonta ja miksi pitäisi sitoa itsensä noin pitkäksi aikaa. Yksi juttu luottamuksen varmistamiseksi on vaikkapa pitkä chatti tai puhelu. Pitää ottaa riskejä. "ylöspäin ja alaspäin" ja "pelimiehen kaveri" kirjoittivat: Vain riittävän pitkillä ja jossain määrin hämyisillä tai spontaaneilla treffeilla voi syntyä kipinä...
Voi, kyllä se voi syttyä siellä kahvillakin, joskus sitä kahvia haetaan santsikupit ja juttu jatkuu ;) Treffeiltä ei mitenkään pidä poistua nopeasti mutta jos siltä tuntuu, pääsee kätevästi lähtemään.
En ole koskaan ollut treffeillä samalta paikkakunnalta olevan kanssa (koska asun pienellä paikkakunnalla), ajelen siis treffeille100-200 km suuntaansa, useimmiten se tapaamispaikka on kotiemme puolivälissä, tulemme siis molemmat autolla. En yleensä anna edes puhelinnumeroani ennen kuin olen tavannut ihmisen. Eräs treffaamani mies kertoi mönkään menneistä treffeistään kun ne oli sovittu erään hotellin baariin ja toinen istui terassilla ja toinen odotteli sisällä eikä heillä ollut toistensa puhelinnumeroita niin eivät koskaan tavanneet.
En voi joka treffeille panostaa hotellihuonetta johon jäisin yöksi ja miehen luokse en koskaan mene ekoilla treffeillä. Nuo sinun kuvaamasi treffit ovat hyvät - toisiksi treffeiksi. En lähde kenenkään vieraan kanssa moneksi tunniksi johonkin (tällä ei ole mitään tekemistä turvallisuuden kanssa). Miksi lähtisin, ellen viihdykään hänen seurassaan?
Entäs jos sillä naisella ei vaikka ole hampaita suussa tai pari ruskeaa nysää?
Näitä miehiä tapaa aina silloin tällöin ja minulle se on NIIN ehdoton turnoff, että juon sen kupillisen kahvia pikaisesti ja heipat.
Sitä ei valitettavasti näe valokuvasta eikä kuule puhelimessakaan.
Kyllähän siinä pitäisi ihan uskomaton mäihä käydä, että sen sopivan tyypin löytäisi netin kautta. Sitä on mahdotonta arvioida viestittelyn perusteella, mikä on se fiilis, kun toisen kanssa viettää aikaa, tunteeko vetoa toiseen, onko luonnollista olla yhdessä. Ja jos toinen tuntee, niin millä todennäköisyydellä se toinen tuntee samoin. Ovatko kaikki nämä seuranhakijat edes kovin innokkaita hakemaan seuraa tositarkoituksella vai onko kyseessä vain katselua, jos vaikka sattuisi se jalat alta saava tyyppi vastaan tulemaan jne..
Mutta todistetusti monet kuitenkin tapaavat netissä tänä päivänä. Riippuu varmaan aika paljon henkilöistäkin miten se onnaa, nimen omaan siitä mitä suhteelta hakee. Ja yrittänyttähän ei tunnetusti laiteta. Itselläni on kuitenkin kaikki suhteet alkanut niin, että olen vaan jossain törmännyt sopivaan tyyppiin ja on ollut selvää, että tässä vaan on nyt se jokin.
Netti ei ole ihanteellisin tapaamiskeino sen takia, että se muistuttaa yhä enemmän järjestettyjä avioliittoja. Mitä tarkemmin rajaa ihmisiä pois, niin jäljelle jää menneiden aikojen järjestelyt, koska prinsseille kelpaa vain prinsessat ja toisinpäin. Ja paljon puhuttu "kemia" on tietysti mitä on. Sattuma ei kovin paljoa suosi etsivää sen suhteen, jos valikoima on hyvin pieni.
Netissä mennään kriteerit edellä, kun taas livenä ihmisten luontaiset vaistot ottavat selkeästi enemmän vallan, ja kriteerit ovat se, joka yleensä joustaa, eikä toisinpäin. Ei tietenkään päde jokaikiseen, mutta näin yleisesti ottaen.
Semmoinen tuli vielä mieleen, että kemioiden kohtaamista ei helpota kuvattomuus. Fyysinen ulkomuoto on varsinkin monen naisen mukaan epäolennaista, vaikka tämä on silkka mahdottomuus. Myös ristiriitaista sen kannalta, että profiilien etsinnässä käytetään kriteerinä esim. pituutta, joka on siis fyysinen ominaisuus millä tahansa määritelmällä.
Jos kavereita etsii, niin kavereita saa (ja jos pituus on ainoa fyysinen kriteeri, niin tietynpituisia kavereita). Kannattaisi etsiä kuitenkin sitä kumppania, jos sellaista kerran haluaa.
Naiset eivät vain kehtaa sanoa ääneen että kyllä se ulkonäkökin ON ja erittäinkin oleellinen tekijä. Pelkäävät varmaan että jos he tämän tuovat esille, alkaa jumalaton arvostelu tyyliin "mikäs luulet olevasi, siellä taas joku yh siiderivalas huutelee, hoida ensin ittes kuntoon ja mitä varten teit kakaroita ja erosit häh". Jokaikinen kerta jos nainen kehtaa mainita jotain ulkonäöstä, pitää ensimmäiseksi todistella ettei itse ole lihava... Aivan älytöntä. Ei miestenkään tarvitse mitään todistella jos he hakevat tietynNÄKÖISTÄ naista.
Itseään 10 v nuoremman naisen hakeminen on nimenomaan tietynnäköisen naisen hakemista, vai miksi sillä iällä muuten olisi merkitystä? Ikähän on vain numeroita, miehet sanovat kun naisena huomauttaa ettei ole kiinnostunut vuosikymmentä vanhemmasta miehestä.
Useimmista ihmisistä näkee heti muutaman sekunnin sisällä voivatko he viehättää ulkoisesti. Pidemmän ajan ottaa tietää sopivatko persoonat yhteen. Ehkäpä sellainen tilanne missä vaikkapa kolme miestä vaikuttaa hyvältä on se tilanne että ulkonäkö on niin sanotusti "mennyt läpi" ja siksi pitää tutustua lisää että tietää kuka näistä olisi ihan kokonaisuutena se itselle parhain.
Ihan oletuksena vaan, kun itse en ole koskaan päätynyt tilanteeseen jossa on lyhyen ajan sisällä useat treffit. Näin siis ikäsarjassa 40 .
Mä ratsastin ekoilla nettitreffeillä isolla sisällä,sitten mentiin jo kiitolaukkaa,mies jyysti takaapäin,seuraavaksi mies nosti jalkani olkapäilleen ja painoi kaasunpohjaan,reilun 3:matta tuntia tuli pantua,läksin sitten alapäävaluvana kotiin,viestittelemään uuden miehen kanssa
Tapoja on monenlaisia, mutta tavattaessa sen tietää, jos kemiat kohtaa!
Ensinnäkin tuo yllä oleva Kullervo Koiviston lista on erinomainen. Kun tämän keskustelupalstan viestejä lukee, niin syntyy väkisin kuva että tuo pitää paikkansa. Ainakin kaksi- ja kolmekymppisten ikäryhmässä. Itse olen nettideittaillut muutaman vuoden 30 ja nelikymppisten kanssa ja alussa ummikkona hyväksyin lähes kaikki, joilta sain huomiota. Mutta nyttemmin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ihmisen taustoihin ja spekseihin. Ja omien kokemuksieni myötä tunnistan hyvin aloittaja-hymykuopat kertoman tarinan.
Treffipaikoista ensin. Minulla ei ole koskaan syntynyt mitään niistä tapaamisista, jotka on järjestetty arki-iltana kahvilla tai jossain muussa "arkisessa" ympäristössä. Jokainen tapaaminen, joka on järjestetty viikonloppuna ravintolassa syömässä tai sen kaltaisessa ympäristössä, on johtanut uusiin treffeihin ja tapailuun sekä muutamaan suhteen poikaseenkin, mikäli olen vain itse kelpuuttanut tapaamisille jatkoa. Jopa niin, että ensitreffit järjestettiin kumppanin kotona ja siellä tämä melkein "raiskasi" minut vaikkei seksistä oltu puhuttu etukäteen mitään.
Olen sitä mieltä, että täällä e-kontaktinkin toimesta toitotettu massaviestittely nettideitissä ja mahdollisimman monien tapailu ei välttämättä ole se oikea tapa. Olen myös seurannut liukuhihnatreffailijoita sivusta ja sitä sydänsurujen ja ahdistuksen määrää ei voi sanoin kuvata. Olen itse ottanut taktiikaksi sen, että jo kirjoitteluvaiheessa on synnyttävä kipinää, että edes viitsin ajatella treffejä. Olen kirjoitellut ihan tarpeeksi monen naisen kanssa, jotka eivät kysy mitään, katoavat syytä ilmoittamatta tai ovat muuten vaan tylsiä. Olen jo oppinut vaistoamaan naisista sen, ovatko he oikeasti tosissaan kanssani vai testailevatko vain.
Viitaten aloittajan vertailuun livetilanteista, olen sitä mieltä että livetilanteessa edellytykset ihastumiselle ovat aivan eri kuin nettideitissä. Livenä ihastuminen herää eri kriteereillä, koska siellä ei taustoista tiedetä mitään mutta ihmisen persoona, ulkomuoto, käyttäytyminen ja eleet herättävät mielenkiinnon. Moni kritisoi nettideittejä, että treffiehdokasta arvioidaan pituuden, painon, kuvan, iän, perheellisyyden ym. perusteella ja jo yksi väärä sana profiilissa voi johtaa hylkäämiseen. Ja syykin on selvä, listalla on niin paljon ehdokkaita ja informaatio on niin pikkutarkkaa, että valinnasta tulee mekaanista. Livetilanteessa jonkun henkilön luontainen seksikkyys voi herätää huomion vaikkei hän sanoisi sanaakaan ja saman tyypin profiilin voi nettideitissä skipata kuvan tai speksien takia. Ja kuvakin on vain hetken otos jonkin tilanteen ilmeestä. Nettideitti kahvitreffeineen on liian keinotekoinen asetelma oikeiden tunteiden ja kiinnostuksen syttymiseen.
Miksi sitten nettitreffeistä on minullekin syntynyt suhteenpoikasia. Siksi, että jokaisella ihmisellä on jokin henkilökohtainen tarve saada kontakti toiseen ihmiseen. Kun olen jälkikäteen arvioinut treffikumppaneitani, niin olen havainnut että olen jokaisella kerralla sopinut täsmälleen siihen profiilin, minkä he olivat luoneet tarvitsemalleen kumppanille. Joillekin se oli satunnainen seksikumppani, joillekin potentiaalinen uusperheen isä, joillekin lapsettomille se turvallinen ja kunnollinen siitoskone.
Siinä mielessä e-kontaktikin on täällä oikeassa, että parisuhteen muodostaminen on naisten temmellyskenttä, jossa miehen tulee olla aktiivinen hurmuri ja naiset tekevät valinnan. Ja nyt tulee se pointti...meidän miesten tulee kehittää itsestämme sellainen hurmuri, joka herättää sellaisen naisen mielenkiinnon, jonka tarveprofiili on samanlainen meidän omamme kanssa. Haaste on siinä, että miten sellaisen nettideitistä löytää ja miten juuri sen henkilön kanssa sattuu kemia sopimaan yksiin ja syntyykö livenä vetovoimaa. Sitä odotellessa lukekaa vaikka Unelmien Pokamiehen viestejä ja opetelkaa deittailemaan.
Kiitos kaikille vastauksista erityisesti Treffi-maestro ja Kullervo Koivisto avasivat asiaa erittäin hyvin miehen näkökulmasta.
E-kontaktin Heli puhuu volyymitoiminnasta varmaan jo viranpuolesta. Massapostitus pitää sivuston virkeänä, mutta ei mielestäni palvele itse palvelun käyttäjiä. Karkeasti nainen per viikko oli ainoa oikea tapa saada mielenkiinto heräämään. Jos viestittelisi useammalle, johtaisi se viestien persoonattomuuteen ja copy-paste tyylisiin viesteihin. Sain eräältä neidiltä selkeän modatun copypaste viestin ja lopetin kirjoittamisen hänelle, todennäköisesti ei olisi johtanut mihinkään.
Toinen syy miksi en lähesty useita naisia yhtä aikaa on toisen kunnioitus, ennen näin toimivat miehet olivat häntäheikin maineessa, vaikka eivät sitä välttämättä edes itse tiedostaneet. Erittäin ikävää tunnetasolla sekä ajanhaaskausta jos nainen tai mies pyörittää useaa yhtä aikaa ja jossakin vaiheessa on peli vihellettävä poikki ulosjäävien osalta. Tämä tapahtuu varmasti vähemmän kohteliaalla tavalla kuten Kullervo asiaa kuvasi. Netti on tuonut pelimiesten toimintamallit valtavirtaan.
Olen samaa mieltä myös siitä, että viestien lyhyydestä tai viestien vasteajoista pystyi päättelemään kirjoittiko toinen useamman kanssa yhtä aikaa koska todellinen keskittyminen keskusteluihin puuttuu.
Joku joka haki toisen tyyppistä miestä antoi rehellistä palautetta ja sanoi että kirjoitan kauniisti. Jotkut ovat ilmoittaneet etteivät siedä huonosti kirjoittavia, mutta juuri minä en kuulu tähän joukkoon. Tämä on hieman hämmentänyt, koska juuri kirjoittaminen ei ole vahvinta aluettani. Toisin sanoen sisältö on ollut ilmeisen hyvää, ehkä juuri siksi että keskityin vain yhteen naiseen kerrallaan. Ehkä liian moni yrittää liikaa miellyttää ja oma aitouteni puskee läpi myös teksteissä. Esim. Eläinten kohdalla ilmoitan sietäväni niitä mutten rakasta. Kuinka moni kertoo totuuden eläimiä omistavalle naiselle? Totuus tulee ilmi kuitenkin, jos tapailu alkaa ja tiivistyy.
Livetilanteet ovat puolellani, keskivertoa lyhyempänä miehenä en ollut edes tiennyt ennen tätä nettideittailua kokeillessa, että naiset preferoivat hyvin vahvasti pidempiä miehiä ja asia on jopa kynnys kysymys. Myös kuva on jakanut jonkin verran kontakteja. Tämä on osaltaan paljastanut, että en ole osan ”miestyyppiä”, lopuille ulkonäkö on riittänyt. Tässäkin olen inhorealistisesti käyttänyt vanhaa kuvaa jossa olen ns. tukka kampaamatta ja huomattavasti nykyistä huonommassa fyysisessä kunnossa.
Treffipaikan suhteen yksi kolmesta treffeistä oli iltaravintolasta ja tämä kontakti etenikin kaikkein pisimmälle. Joten niiltä osin asia on tullut selväksi. Vastustan muutenkin ajatusta massadeittailusta, koska jos joka viikko olisi menossa viettämään iltaa, alkaisi treffailu näytellä jo jonkinlaista taloudellistakin roolia.
Olen lukenut viestiketjuja joissa kiistellään kuka maksaa. Itse olen viimeiset 20 vuotta maksanut aina treffien laskut. Muut saa mielestäni tehdä kuten haluaa ja pihistellä. Itse mieluummin tapaan naisia harvemmin tositarkoituksella kuin usein samalla tuskaillen treffien rahan menoa.
Olen myös pyrkinyt miettimään että sen lisäksi että kohteet ovat olleet jollakin tavalla sellaisia naisia joista olen ollut kiinnostunut jo nuorempana. Pyrin myös miettimään täytänkö sen roolin tai odotuksen, mikä naisella on. Tässä yhden deitin osalta tarina ei jatkunut ja sain viestin millaista miestä hän on hakemassa, huvittavinta on että olen juuri se ”tyyppi”, hän vain ei asiaa ilmeisesti nähnyt. Haettavana olevasta miehestä tunnistin itseni ja myöhempi tarkennus kommentti treffien jälkeen vain vahvisti että olen juuri täsmälleen haetunlainen persoona.
Olen myös lukenut kuinka moni tuskailee sen kanssa, että naiset ei vastaa tai treffeille asti ei ole päässyt tai jos on niin erittäin harvoin. Itse puhkaisin tämän seulan kirjoittamalla vain yhdelle kerrallaan sillä asenteella että vastapuoli voi olla tuleva elämänkumppani. Nettideittailussa luulin olevan se ohituskaista josta saan profiloitua naisen paremmin kuin ravintolasta. Omalta kannalta ihanne olisi että nuo profiilitekstit olisi näkyvissä ilman kuvaa ja nämä minulle sopivat naiset olisi x paikassa josta ensikohtaaminen lähtisi luonnollisella tavalla liikkeelle, minun ei tarvitsisi tietää kuka on kuka vain se että he ovat hakukriteereihini mahtuvia naisia.
Suurin ongelma nettideittailussa viime kädessä kohdallani on että ihmisten melko kevyellä asenteella tapahtuva tapailu ei sovi minulle. En ollut tähän elämään mennessä saanut koskaan ennen naisen puhelinnumeroa, etteikö hän olisi halunnut jatkaa eteenpäin minun kanssa. Nyt puhelinnumero oli väline saada myöhemmin viesti ettei asia jatku.
Ongelma ei ole siinä etteikö kontakteja synny, lähinnä idealistina hakee sitä fiksua naista jonka kanssa voisi jakaa loppuelämän. Ilmeisesti iso osa akateemisista naisista on heittänyt pyyhkeen kehään eikä ole saatavilla ravintoloissa. Netti näyttää taas vääristävän tilannetta kohdallani siinä määrin että on vaikea olla edukseen kanavassa joka tuo vain omat heikkoudet esille.
Olen myös hyvin tehokkaasti pyrkinyt sopimaan välittömästi treffit, koska koen että pidempiaikainen kirjoittelu johtaa jonkilaisen mielikuvan luomiseen vastapuolesta. Tämä mielikuva ei välttämättä vastaa todellisuutta ja on osaltaan laimentamassa tapaamisen jännitettä.
Pakko mainita vielä se, että olen ollut liian laiska ja itse kirjoittanut liian vähän naisille sen ensimmäisen avaavan viestin. Suurin osa kohtaamistani naisista ovat sellaisia, jotka ovat kirjoittaneet ensimmäisen viestin minulle. Osittain profiilitekstin takia varmaan. Omaan kuvaan ei osaa ottaa kantaa, mutta kyllä se varmaan joillakin myös vaikuttaa. Mutta en tiedä onko sillä väliä tai syntyykö suhde helpommin jomman kumman aloitusviestin kautta.
Eläimistä kirjoittaessa saa tosiaan olla erittäin varovainen. Jos naisella on eläin ja itse vähänkin epäröit, niin vastapuolen suhtautuminen on välillä todella tyly. Tämä tuntuu olevan ainakin oman kokemuksen mukaan suurin kyllä tai ei-kysymys nettideittailuissa. Monesti tupakointi ja kännääminenkään ei ole yhtä paha asia.
Miten toimin sitten nykyään omien kokemusten pohjalta? Vähän listausta siitäkin, jos joku jaksaa lukea.
1. Esitä mahdollisimman pian vastapuolelle kysymyksiä, joita hän joutuu edes hieman pohtimaan. Tästä näet, onko kiinnostus aitoa ja oikeaa.
2. Jos vastaukset ovat kaavamaisia ja täysin sellaisia kuin odotat, ei yllätyksetön nainen johda lopulta mihinkään.
3. Livetapaaminen mahdollisimman pian. Venyvä kirjoittelu ei johda kuin turhautumisiin. Jossei livetilanne heti onnistu, niin esimerkiksi Skype tai muut videopikaviestimet ovat hyviä vaihtoehtoja.
4. Yleinen ruokapaikka, jossa kova hälinä on mahdollisimman huono tapaamispaikka. Molempien keskittyminen kärsii ja tämän seurauksena kumpi tahansa voi ajatella itsensä tai vastapuolen mokanneen.
5. Jos nainen kävelee kovasti edelläsi ekoilla treffeillä voit jo saman tien luovuttaa hänen osaltaan.
6. Jos seuraat urheilua penkiltä mainitse se mahdollisimman pian. Tämä taas ei estä suhteen jatkumista - päinvastainen esimerkki eläimiin.
Itsellä on ollut profiilit Suomi24:ssä ja E-kontaktissa. E-kontaktissa ei häirikköjä ole tullut vastaan ja muutenkin siellä naiset tuntuvat olevan enemmän tosissaan liikkeellä. Tarjonta on kuitenkin aika kapea ja aktiivisia profiileja on vähän. Pidän aktiivisena sitä, jos on kirjautunut 2-3 viikon sisällä palveluun. Suomi24:ssä taas on kaikenlaista porukkaa ja eniten ihmekatoamisia. Naiset enemmän liikkeellä kokeilumielessä. Suurin katastrofi oli kuitenkin sivuston uudistus, joka on toimimattomuudellaan kadottanut paljon nettideittailijoita...
Hei, olitpa hienon listan saanut aikaan.
Pakko kysyä, mihin ihmeeseen tämä kohta 5. oikein liittyy? Onko nainen liian itsenäinen ja ajattelematon mielestäsi jos "hiihtää" edellä?
Oli toki mukavaa myös lukea että olet viihtynyt jäsenenämme. Meillä on toki myös jäseniä, jotka etsivät vain ystäviä, mutta muista deittipalveluista meidät erottaa juuri se, että meillä ollaan tosissaan sitä oikeaa etsimässä.
Ystävällisin terveisin,
Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
Kopioitu ylempää:
"Toinen tyhjistä oli jopa kriteerieni ulkopuolella oleva nuorempi nainen ja on hyvin todennäköistä että hän on saanut muutenkin eniten viestejä ja vastaus on jäänyt tulematta luonnollisen karsinnan kautta."
Juuri tämä selittää sen, miksi niin moni mies jää ilman viestejä. Aloittaja ei edes mahtunut lähestymänsä naisen kriteereihin, joten hänen ei kannatakaan purnata vastauksen puutteesta, mutta pommittamalla tällaista naista hän on vienyt näkyvyyttä monelta sellaiselta mieheltä, joka olisi mahtunut ko. naisen kriteereihin.
Silloin kun itselläni oli vielä profiili, ei tullut mieleenikään lähestyä miehiä, joiden kriteereihin en mahdu.
Tarkennus,
Olin kyllä kyseisen naisen kriteereissä, mutta oma haku oli selvästi lähempänä oman ikäisiä, ikäero oli 10 vuotta tähän neitiin. Melko kaunis nainen kuvien perusteella. Perimmäinen syy lienee kokeiluun ollut , että häntä muistuttavaan naiseen on joskus tullut tutustuttua. Itsellä ei ole tarve löytää nuorta. Paremminkin ex-vaimo kehoittti olemaan avoin myös nuorempia kohtaan, kun olen hänen kanssaan aiheesta keskustellut. Jollakin tavalla vain tulee yhdistettyä nuoremmat vähäisempään elämänkokemukseen, vaikka näin ei välttämättä ole.
Olen nyt kolmekymppinen sinkkunainen ja äiti. Lähdin kokeilemaan nettideittailua ensimmäisen kerran kaverien yllyttämänä ja myös siksi, että koin olevani viimein valmis etsimään uutta suhdetta. Se minulla siis oli tavoitteena. Ja nettideittailu tuntui hyvältä vaihtoehdolta löytää helpommin suunnilleen itseni ikäisiä vapaita miehiä, joista sitten vielä löytyisi se yksi minulle sopiva. Näin ajattelin. Noh, ei siinä mitään. Minun kokemukseni nettideittailusta ja livetapaamisista ovat pääsääntöisesti olleet hyviä. Sitä minulle sopivaa ei vaan ole löytynyt, eikä tämä nyt ihan niin helppoa ole ollut kuin mitä aluksi ajattelin. Olen nyt kokeillut nettideittailua pariin otteeseen pitäen välillä reilusti taukoa. Ja ehkä odotukset ovat hieman laskeneet. Eli enemmän rennommalla asenteella, että katsotaan mitä tulee vastaan ja uudet kokemukset ja tuttavuudet ovat vain rikkautta elämään. Toive on kyllä edelleen ja loppujen lopuksi sama, että löytyisi se mies elämään. Olen vain todennut sen itsestäni, että en ole helposti ihastuvaa sorttia. Haluan tutustua ja oppia tuntemaan toista edes jonkun verran ennen sitä ihastumista. Minulle tärkeämpää on persoona kuin ulkoiset ominaisuudet. Toki ulkoiset ominaisuudet saattavat herättää kiinnostusta, mutta ne pelkästään ei johda mihinkään. Minun nettideittailu on edennyt siten, että ensin on jonkin aikaa viestitelty ja molemmat ovat (tietty) halunneet tavata. Sitten on tavattu livenä ja niihin eka treffeihinkin olen varannut aikaa mikä on ollut hyvä koska yhdetkään treffit eivät ole olleet lyhyet. Kerran kävi niin, että mies oli ihan jotain muuta kuin odotin, niin kuvan kuin kertoman perusteella. Silloin olisi tehnyt mieli kiirehtiä pois, mutta kohteliaana ja kilttinä ihmisenä vietin jonkin tovin kahvikupposen äärellä rupatellen. Se jäi yhteen kertaan se, mutta muutoin olen treffannut livenä kaksi tai kolme kertaa ennen kuin on tullut varmuus haluaako jatkaa vai ei. Eikä pelkästään minun puoleltani vaan myös miesten puolelta. Eivät hekään kaikki osaa heti sekunnissa päättää haluaako vielä tavata vai ei. No pisin tuttavuus nettideittailun kautta kesti viisi kuukautta, sitten elämäntilanne vei miehen muille poluille.