mies on nukkunut ruususen unta n.22.00 edespäin ja haluu kuitenkin minutkin lapsien kanssa leikkimään ja käyttämään lapsia kerholla(ilmaisella puurolla) ja muita velvollisuuksia täyttämään.
onhan tässä kohta yö vierinyt matikan läksyjä tehden ja täällä.
onhan tässä kohta yö vierinyt matikan läksyjä tehden ja täällä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No jopa on mammalla menoja, mutta sellaistahen se on. Ootko juttuseuraa vailla? Matikassa en ehkä pysty jeesaamaan. ;o)
Eihän tämä ole, kuin pitkää matikkaa.
No mutta menee, jo velvollisuuksien puolelle lopetella.
Juttuseuraa kai sitä niinkin voi sanoa. enemmän ajan viihdettä kun toi ukkoseni, ei nyt katsellutkaan mun kanssa The Walking Dead:iä todella ikävää odotella.
Enkä saa edes katsoa etukäteen, vaikka voisin katsoa uudestaan hänen kanssaan.
Ehkä hänen pitää saada nauttia yhessä jännityksestä.
Mutta tärkeempäähän sun tietysti olis kertoo nuokin asiat sille ruususelle aamulla...
hän tietää huomisesta ja odottaa kuin kuuta taivaalta että hän saa rauhaisen hetken yksinään miettien ja katsoen seinää" mitä hän tekisikään?".
silläin hän viimeksi sanoi tehneen, kun ei tiennyt mitä tekee..tuskin nyt ihan noin tai sitten mulla on sama juttu. katsoa tyhjää ruutua ja jakaa ajatuksia, johon kukaan ei jaksa kiinnittää huomioo. muuta kun jos ei puskan perässä havitellen.
Eli onko miehesi työtön vai miten hän ei keksi tekemistä? Ja miten hän sitten odottaa, että sinä viet muksut vaikka minne ja opiskelet vielä?
Onko hän masentunut vai mikä on tarina?
Itsellänikin on ollut joskus väsymystä, varsinkin kun muksut oli pieniä ja kun töissä oli kiireitä. Ei sitä vaan aina tule puhuneeksi oloistaan, varsinkin kun toinen jaksaa ahertaa, niin vielä lisätä painolastia...
Hänkin opiskelee ja meillä on pienet lapset.6v 4v 3v ja 6kk
Mies on kympin oppilas ja minä se vaan sinnitelen että läpi pääsisin.
Lukivaikeus on mulla erityisen vaikea, joten miten voin edes pärjätä.
Mies on saanut kaikki lahjat luojalta ja itse olen luoman häiriö.
Jos perhettä ajatellaan elättää tulevaisuudessa, sitä on pakko sinnitellä .
Minä olen kyllä kateelisena kun mies suurinpiirtein 2 tunnin päästä, väittää lukeneensa koe alueen.
Tiedän että olen väärän alan hankkimassa mutta nykyään ei arvosteta taiteilijoita.
Ja en ole tarpeeksi hyvä että erottuisin edes joukosta.
Aijai, elä lähe tuolle linjalle. Joillekin vaan asian perillemeno on hitaampaa, mutta sisältö saattaapi mennä sitten tarkempaan ja saatat tietää asioista paremmin kuin miehesi. Siis tärkeintähän ei ole tietää miten suoritus tehdään vaan miksi se tehdään. Ja sinnikkyydestä sinua ei voi moittia, ja ei kyllä miestäsikään, kun on monta muksua ja vielä molemmat opiskelee. Itse olen ollut opiskeluista pois jo monta vuotta, mitä nyt viime keväänä otin uuden työn, johon piti kouluttautua käytännössä. Mutta nenä pystyyn ja anna mennä vielä kun on voimia...mutta muista ne muksut on tärkeimmät.
Ei ne lapset kärsi, mies hoitaa kun olen koulussa, eikä tämä ole kuin iltakoulua.
ehkä hän paapoo niitä liiaksi kun pelottelee äidillä.
Minä komennan ja hän totee lapsille että äiti tulee kohta, jos ei uskota.
Ei nyt ihan oikein kasvatus toimi kun miehelle nää yhteiset pelisääntöjen pitäminen on vaikeita, lapsien kasvatuksessa.
Jep, olen tietoisesti tietoinen siitä, jos saan tiedon päähäni pystyn tehokkaammin käyttää tietoo hyödyksi kuin hän mutta hän sitten voittaa siinä tiedon keruussa minut täysin.
jep sinnikyyttä on että kehuttu on, että kuinka minä jaksan monia tunteja hääriä tehtävien parissa. itse taas ihmettelen miksei joku ei jaksaisi. minulla on huono tapa etten pysty jättään kesken asijoita jonka aloitan.
miksi ihmeessä otit uuden työ?
Parempi paikka kaikenkaikkiaan. Palkka, työn läheisyys ja sitten ajattelin kokeilla muuta. Ennen asentelin kaikenlaista ja nyt pönötän monitorien edessä. Sopii paremmin mulle. Ja uudet haasteet on kivoja, vanhoihin kaavoihin kangistuminen pelotti. Ja edellisessä hommassa ei päässyt enää mihinkään uuteen asemaan. Tässä työssä kaikelle on edellytykset.
Mukava kuulla. Voin sanoa että olen ylpeänä sinusta ja muista olla ylpeä itsestäsi. silloin kun tuntee onnistuvansa, tuntee, että pystyy mihin vain.
Olen niin ollut matsoileva kun jotain olen saavuttanut että moni kärsii mun ylpeydestä ja osa kateudesta vihreitä vaikka taitoni meneekin, vähän kummallisuuksiin niin kuin sitkeyteen. vaikka sanonta sanookin että "ylpeys käy lankeemuksen edelle" eipä ei ole syytä pelästyä, aiheesta sitä iloitaan.
Joo, ja sama vika mullakin, että otan jonkun homman ja vaikka hakkaan päätäni seinään ennemminkuin annan periksi. Nyt on suhde siinä päänhakkaamisvaiheessa ja silti en näe, että olisin lähellekkään antamassa periksi. Mutta tämä ei olekaan varmaan se huono juttu, mutta se että kuvittelee joskus itsetään liikoja, niin ei sovi tämän tavan kanssa yksiin...
Meillä on ollut myös parisuhteessa aukkoja ja meillä ratkasuna oli edetä heikomman mukaan, jolloin ollaan päästy tähän tasapainoon, vaikka väliin se vaakakippo meinannut nurin mennä.
Minä se tiesin missä hiertää mutta mies piti sekopäänä kun on vaikeaa asettua toisen tossuihin.
Itse olin päättäväinen ja kuitenkin epäileväinen ukon takia ja kun motivaatio löytyi, siis kummaltakin löytyi jolloin yhteinen harmonia pystyttiin rakentaa.
mutta se vaatii uhrauksia molemmin puolin.
käytiin pariterapiassa ja aukeni pikku hiljaa asioita
Me ollaan hampaita purtu,itketty, naurettu, masenuksessakin käyty ja kuoleman porttejakin koputeltu. tässä ollaan voittajina ja niin toisissamme ettei tilaa väliin anneta.
suhteet paranee sillä että on enemmän aikaa( sitä yhteistä) jolloin kukaan ei kaada muuria.
itse alussa oli hukassa kun yhteinen harmonia ei meinnannut syntyä, että olo oli auttaako tää vai ei.. mutta kyllä palas kun alkoi luottaa toiseen.
Luottamushan se tärkein onkin. Mutta lueppas siinä opiskelun ohella Keijo Leppäsen kirja naisten miehiä. Se on kaksiosainen kirja. Mutta siinä Keijo kirjoitti minusta osuvasti, että avioliiton tärkeimmät kaksi piirrettä on rakastaminen ja kunnioitus. Niillä pärjää aika paljon ja molempia tarvitaan ilman toista ei tule toista. Muutenkin se kirja valoittaa varsinkin naisille hieman tätä miehen ajukopan sisältöä aika hyvin. Keijo on miettinyt asiaa ihan historiasta asti tähän päivään. Ei ole ihan niin ymmällään, kun miettii miten meidän nykyisin 30-40 vuotiaiden miesten kasvatus on mennyt...suosittelen. On sellainen rento kirjoitustyylikin. Heittää vähän vitsiäkin...
Luen, jos löydän mutta en ihan tähän hetkeen kun nukkuun mentävä. Toivotaan, että kirja löytyy kirjastosta
Eiköhän. Meehän nukkuun, minä jouvunkin nyt ihan töihinkin. ;o)