Tyttäreni on pian 3-vuotias ja luonteeltaan nykyisin kovin uhmakas. Tiedän sen kuuluvan ikään täysin luonnollisena osana, mutta alan olla väsynyt siihen, etten saa häneen enää mitään otetta. Pääasiassa lapsi on kiltti ja herttainen, mutta joskus uhmakkuus menee yli äyräiden. Kieltoni ja kehoitukseni ovat hänestä huvittavia. Häntä enemmänkin huvittaa, kun pyydän/käsken häntä tekemään jotakin.
Kaikenlaiset siirtymätilanteet ovat vaikeita. Pukeminen on eniten työn takana. Uhmakkuus ja raivoaminen on pahinta eritoten aamuisin, kun pitää käydä aamupisulla, pukea ja lähteä päiväkotiin melko reippaaseen tahtiin. Aluksi joudun taistelemaan hänen kanssaan siitä, että hän nousee sängystä ylös, toinen taistelu on kylppärissä aamutoimien tekeminen, kolmas pukeminen. Kun autoon asti päästään, uhmakkuus yleensä pikkuhiljaa unohtuu. Mutta myöhästyn alvariinsa töistä aamujen sujumattomuuden takia. Aikaa menee suunnattomasti siihen, että yritän saada hänet toimimaan. Useimmiten hän sitten alkaa huutaa aivan vietävästi, niin hysteerisenä, että joudun joskus muistuttamaan häntä hengittämisestä. Raivarit ovat sanoinkuvaamattomia. Jos yritän pukea häntä, hän huutaa, että hän haluaa pukea itse. Jos yritän viedä häntä potalle, hän huutaa, että hän menee itse. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ja koko rumba jatkuu ja jatkuu, kunnes väkisin puen ja väkisin kannan autoon huudoista välittämättä. Päiväkodin pihalla sama show pyörähtää usein käyntiin uudestaan; hän haluaa itse kävellä autosta sisään, mutta ei kuitenkaan tee niin. Kantaa ei saa ja koskea ei saa. Olen aika neuvoton näissä tilanteissa. Raivokasta huutoa, mutta ei päätä eikä häntää koko touhussa. En tiedä, mitä tekisin. En saa häneen otetta, eivätkä kehoitukseni ole vakavasti otettavia. Yritän säilyttää malttini aina ja puhua mahdollisimman rauhallisesti. Houkutella iloisemmilla jutuilla. Joskus auttoi se, että laskin kolmeen ja hän tiesi, että kun sanon kolme, mittani on täyttymässä. Nyt sekään ei enää auta. Olen yrittänyt olla johdonmukainen ja pitää pääni. Jos jotain sanon, pidän sen. Ehkä tämä ei ole toteutunut, koska hän ei usko mitään. Hän selvästi koettelee hermojani kaikissa asioissa.
Haluaisin sujuvuutta aamuihin ja jonkinlaisia keinoja, joilla saada arjen siirtymätilanteet sujumaan ripeästi ja mukavasti. Inhottavaa aloittaa päivä itkulla lähes joka kerta. Kaikille jää paha mieli.
Te muut uhmaikäisten vanhemmat; miten te hoidatte nämä raivokohtaukset ja siirtymätilanteet? Vai onko tähän nyt vain sopeuduttava? Tämä on raskasta käydä läpi päivittäin.
Aamuraivarit
10
282
Vastaukset
- dsfvdszgfv
Sopeuduttava. Yksinkertaisesti.
Ei uhmaa voi mitenkään sivuuttaa. Se on käytävä läpi,niinkin raskasta kuin se onkin.
Meillä erittäin uhmakas 3 v. tyttö. Kyllä siinä pinna kiristyy joka aamu,kunk aikki on eieieieiei. Mutta ei auta. Joskus aamut sujuu helpommin joskus taas ei millään. Ja niin kliseiseltä kun on kuulostanut muiden kertomukset "viety lapsi yöpuvussa päiväkotiin." Niin jouduinpa kerran itsekin tähän turvautumaan. Tosin onneksi olimme suurimmalta osin saaneet vaatteet ylle.
Ihan samalta kuulostaa meidänkin arki kuin teidän. Pitkääpinnaa se vaatii ja monta kertaa 10 laskemiseen. Mutta tälläistä se näiden uhmiksien kanssa on. Ei voi mitään. - Kolmen tytön äippä
"Tiedän sen kuuluvan ikään täysin luonnollisena osana, mutta alan olla väsynyt siihen, etten saa häneen enää mitään otetta."
Muistan kyllä lukeneeni, että ensimmäinen uhma helpottaa, kun lapsi on noin 3-vuotias. Koska tuossa iässä ollaan jo verbaalisesti taitavia, ei myöskään senkään vuoksi tarvitse tuoda aina omaa tahtoa esiin ainoastaan kiukulla ja huudolla.
Ehkä teilläkin, avaaja on ihan ajan kysymys, kun tytöstä tulee kiltimpi ja rauhallisempi ja alkaa viihtyä pidempään omissa leikeissään. Muistan että meillä oli 3-vuotiaana kaikilla nukkekotikausi, eikä tyttöjä meinannut saada pois nukkekotileikeistään illalla nukkumaan. Tuossa iässä alkaa kaikki pikkulelut kiinnostaa valtavasti. Toivottavasti joulupukki tuo jotain pientä, söpöä ja kivaa.- Muutakin kuin söpö
Anteeksi, mutta aika ahdistavan stereotyyppinen käsitys tytöistä... "Toivottavasti joulupukki tuo jotain pientä, söpöä ja kivaa". No voihan se tuodakin. Mutta toivottavasti se tyo sen lisäksi jotain raisua, hurjaa ja kivaa. Ihan niin kuin pojille ilmeisesti tuo...
- Kolmen tytön äippä
Muutakin kuin söpö kirjoitti:
Anteeksi, mutta aika ahdistavan stereotyyppinen käsitys tytöistä... "Toivottavasti joulupukki tuo jotain pientä, söpöä ja kivaa". No voihan se tuodakin. Mutta toivottavasti se tyo sen lisäksi jotain raisua, hurjaa ja kivaa. Ihan niin kuin pojille ilmeisesti tuo...
Ehkä "stereotyyppistä", mutta kokemuksesta tiedän, että suurin osa 3-vuotiaista pikkutytöistä tykkää näperrellä söpöjen pikkutavaroiden kanssa.
Ei se toki estä sitä, etteikö pukki voisi tuoda tytölle koko joukon "tekniikka"legojakin. Jotkut taas leimautuvat pehmoleluihin tai pikkuautoihin, mutta niillä leikkiminen ei ole yhtä kehittävää kädentaidoille. - täälläkin kolme
Kolmen tytön äippä kirjoitti:
Ehkä "stereotyyppistä", mutta kokemuksesta tiedän, että suurin osa 3-vuotiaista pikkutytöistä tykkää näperrellä söpöjen pikkutavaroiden kanssa.
Ei se toki estä sitä, etteikö pukki voisi tuoda tytölle koko joukon "tekniikka"legojakin. Jotkut taas leimautuvat pehmoleluihin tai pikkuautoihin, mutta niillä leikkiminen ei ole yhtä kehittävää kädentaidoille.tyttöä ja yksikään ei ole tykännyt näperrellä söpöjen pikkutavaroiden kanssa..Että erilaisia nämä lapset ovat.
- Kolmen tytön äippä
täälläkin kolme kirjoitti:
tyttöä ja yksikään ei ole tykännyt näperrellä söpöjen pikkutavaroiden kanssa..Että erilaisia nämä lapset ovat.
Onhan niitä esim. poikamaisia tyttöjäkin ja hyvä niin. Voi myös olla, että vanhemmat eivät tykkää keräillä niitä pikkuthilpehöörejä lattialta ja eivätkä siksi edes hanki niitä lapsilleen. Imurissahan ne ovat kuitenkin. :D
Muistelkaapa aikaa kun oli Teeny Weeny Families ja Polly Pocketit. No, jälkimmäisiä lienee vieläkin? - Muutakin kuin söpö
Kolmen tytön äippä kirjoitti:
Onhan niitä esim. poikamaisia tyttöjäkin ja hyvä niin. Voi myös olla, että vanhemmat eivät tykkää keräillä niitä pikkuthilpehöörejä lattialta ja eivätkä siksi edes hanki niitä lapsilleen. Imurissahan ne ovat kuitenkin. :D
Muistelkaapa aikaa kun oli Teeny Weeny Families ja Polly Pocketit. No, jälkimmäisiä lienee vieläkin?Onhan se perinteisesti "tyttöjen hommaa" tuo pienillä ja söpöillä asioilla näpertely. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon siitä on kuitenkin ympäristön ohjailua ja seurausta esim. siitä, mistä vanhemmat, sukulaiset tai esim. päiväkodin henkilökunta lasta kehuvat. Juurihan tästä oli julkaistu tutkimuskin, jossa selvisi, että päiväkodeissa tyttöjä kehuttiin, jos he käyttäytyivät nätisti ja rauhallisesti ja toruttiin, jos he olivat riehakkaita ja kovaäänisiä. Pojille taas sallittiin paljon enemmän näitä jälkimmäisiä ja se katsottiin normaaliksi käytökseksi. Harva vanhempi myöskään ostaa tytölle niitä poikamaisia leluja ja päinvastoin. En tarkoita, etteikö lapsi saisi tehdä niitä tyttömäisiä tai poikamaisia asioita, jos itse niin haluaa. Tarkoitan vain, että olisi hyvä tarjota mallia myös muusta ja rohkaista tyttöä kokeilemaan muutakin kuin niitä perinteisiä tyttöjen juttuja. Sitä ei itse ehkä huomaakaan, miten selviin sukupuolirooleihin ja käytökseen lapsiaan kasvattaa. Yritän itse antaa lapsille mallin, jossa ei ole erikseen tyttöjen ja poikien juttuja, vaan erilaisia mielenkiinnon kohteita, joihin kuka tahansa voi tarttua. Ihan pienestä asti.
- Kolmen tytön äippä
Muutakin kuin söpö kirjoitti:
Onhan se perinteisesti "tyttöjen hommaa" tuo pienillä ja söpöillä asioilla näpertely. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon siitä on kuitenkin ympäristön ohjailua ja seurausta esim. siitä, mistä vanhemmat, sukulaiset tai esim. päiväkodin henkilökunta lasta kehuvat. Juurihan tästä oli julkaistu tutkimuskin, jossa selvisi, että päiväkodeissa tyttöjä kehuttiin, jos he käyttäytyivät nätisti ja rauhallisesti ja toruttiin, jos he olivat riehakkaita ja kovaäänisiä. Pojille taas sallittiin paljon enemmän näitä jälkimmäisiä ja se katsottiin normaaliksi käytökseksi. Harva vanhempi myöskään ostaa tytölle niitä poikamaisia leluja ja päinvastoin. En tarkoita, etteikö lapsi saisi tehdä niitä tyttömäisiä tai poikamaisia asioita, jos itse niin haluaa. Tarkoitan vain, että olisi hyvä tarjota mallia myös muusta ja rohkaista tyttöä kokeilemaan muutakin kuin niitä perinteisiä tyttöjen juttuja. Sitä ei itse ehkä huomaakaan, miten selviin sukupuolirooleihin ja käytökseen lapsiaan kasvattaa. Yritän itse antaa lapsille mallin, jossa ei ole erikseen tyttöjen ja poikien juttuja, vaan erilaisia mielenkiinnon kohteita, joihin kuka tahansa voi tarttua. Ihan pienestä asti.
Meillä näillä kolmella tytöllä on ollut pelikonsolit (tasoloikkapeleineen), radio-ohjattavat autot, potkulauta, rattikelkka ja legosarjoja siinä, missä perinteisiä tyttöjen juttujakin. Silti juuri tuossa maagisessa KOLMEN vuoden iässä kaikki pienenpieni piiperrys on ottanut valtaansa kaikki kolme.
Sen mitä olen katsellut muita 3-vuotiaita tyttöjä, niin omani eivät suinkaan ole poikkeustapauksia. Tuommoisen pikkukrääsän kanssa 3-vuotias viihtyy hyvä tovin. Toki voi olla myös poikalapsia, jotka viihtyvät tuossa isässä näperrellen esim. Kinderleluilla, mutta en ole tosiaan huomannut, että pojille samalla lailla markkinoitaisiin tuollaisia PollyPocket tyyppisiä juttuja. Tuskin poikien hienomotoriikka on valtaisasti tuossa iässä tytöistä jäljessä (lukemisessahan he ovatkin 1½ vuotta 9-luokalla tyttöjä jäljessä ;)). Heitä ei vain jostain systä kannusteta tuollaiseen.
- .,.,.,
Ihan mielettömän hienoa, että olet johdonmukainen ja pidät kiinni sovituista (tai sinun päättämistäsi) asioista! Se luo lapselle turvaa. Hyvä sinä! :) On varmasti ihan tosi turhauttavaa ja raivostuttavaa välillä.
Niinkuin tuossa jo sanottiinkin, niin kuuluu ikään. Joillain ei tule uhma niin voimakkaana kuin toisilla. Sulla on hyvät eväät jo siihen, että tilanne ajan myötä helpottuu. Johdonmukaisuus, rauhallisuus ja se, että rakastat lasta, vaikka hän käyttäytyisikin hölmösti.
Meillä siirtymätilanteet olivat myös hankalia. Ehkä siihen vaikutti juuri kiire, valmiiksi jo vähän ikävä äitiä, en tiedä. Meillä auttoi se, että katsottiin lapsen kanssa illalla vaatteet yhdessä valmiiksi, puhuttiin jo illalla, että onpa mukava sitten aamulla lähteä taas leikkimään, saat laittaa tuon valitsemasi nätin paidan jne. Lopulta otettiin käyttöön myös palkkiosysteemi. Eli lapsi sai tarroja hienosti menneestä aamusta ja tietystä määrästä tarroja saa palkkion. Ei mitään suklaapatukoita tai tivolireissuja vaan lukuhetken yhdessä hänen valitsemassaan paikassa, leikkipuistoreissun eväiden kera, kukkien istutusta syksyllä yhdessä. Näitä toki tehdään muutenkin, mutta ideana on se, että hehkutetaan lapselle tätä palkkiota. Aamut ovat menneet niin hienosti, että hän on sen saanut nyt itse päättää.
Kolmevuotias on myös vielä pieni, eli tarvitsee ihan tuhottomasti kannustusta ja muistuttelua siitä, että miten sovittiin asian menevän ja kuinka hienosti nyt onnistuttiin!
Tsemppiä! - Ööööps
Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä! Tosin meillä tyttö reilu 5v. Siirtymätilanteet yleensä todella vaikeita etenkin aamuisin. Selkeästi "ärsyttää" tahallaan "ei kiinnosta", ei huvita" -asenteella. Sitten ollaankin jo "tyhmä äiti", "tyhmä talo, muutan pois" asetelmassa, kun perustelen, taas, että töistä ei voi myöhästyä. plaa, plaa, plaa. Tyttö on todella tempperamenttinen ja suuttuu lähes aina jos ei saa tahtoaa läpi. Välillä on ollut todella vähissä ne kerrat, joissa on päässyt vahvistamaan myönteistä käytöstä ja esim. kehumaan miten reipas tyttö on.
Tyttö on aina ollut äärettömän taitava lukemaan tunnelmia ja ihmisiä. Jo pienestä pitäen muistan erään hoitajan sanoneen että tyttö tietää tasan tarkkaan ,mistä narusta vetää että saa aikuisen hermostumaan... Yhteisiä peli-tai askarteluhetkiä alkaa joskus helpostikkin sabotoimaan, sotkemalla tahallaan, piirtämällä pöytään kuin pikkulapsi ja oikein odottaa reaktiotani. Tässä vain pari esimerkkiä. Muuten todella fiksu, taitava ja osaava lapsi. Ihanan rakastettava ja halaa ja suukottelee ja saa kyllä hellyyttä ja välittämistä ja huomiota.
Päiväkodissa ovat huolissaan tytön päiväunille rauhoittumisesta ja siirtymätilanteiden vaikeudesta. Joskus menee todella hyvin (on hyviä päiviä) toisinaan taas vaatteiden kanssa ollut kuulema ongelmia ja nyt viimeisin oli päiväunilta herätettyä saanut kamalan itkuraivarin ja paiskannut ihan tuolin menemään. Tytöllä on joku "ahdistus" tai "tuska" jota ei osaa purkaa.
Huoh.. Onpa hurja ongelmalapsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3861512- 1051288
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1161210Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1641139- 44987
- 63906
Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32816Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0810Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91804Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni167691