Ajattelin kertoa oman tarinani laihdutuksesta.
Ihmiset täällä selittelee ahmimisesta, sokerihimosta yms, ja kuinka ne pilaa laihdutuksen. Oma mielipiteeni asiaan on se, että jos oikeasti haluaa laihtua, siihen kykenee kuka tahansa ja se tarvii päättäväisyyttä. PÄÄTÄT vaan yksinkertaisesti, että nyt loppuu se ylimääräinen syöminen, ja silloin se loppuu.
Sama asia, kun lopetat tupakoinnin, tai minkä tahansa muun riippuvuuden. Ei sitä enää sen jälkeen sorruta. Ja tupakoinnin olen itse myös lopettanut kerta heitolla, enkä sortunut kertaakaan, enkä käyttänyt mitään nikotini valmisteita. Poltin 6 vuotta ja nyt ollut vuoden polttamatta. Pelkällä päättäväisyydellä.
Sama asia laihdutuksessa.
Itse lihoin raskaana ollessa huimia summia ja loppujen lopuksi kiloja olikin jo lähemmäs 98kg, ja pitkä siis olen n.170, eli reippaasti tuli ylimääräistä.
Raskauden jälkeen paino tippui 87 pelkällä imettämisellä, mutta siihen jäi, eikä mihinkään enään liikkunut. Joskus aikaisemmin olen painanut 65kg, ja siihen halusinkin.
Huonot ruokalut ja epäliikunnallisuus ei auttanut asiaa ollenkaan. Päivät meni niin, ettei muka ehtinyt syömään ja illalla kun lapset menivät nukkumaan ahtasin kaiken mahdollisen suuhun minkä irti kaapeista sain. Vettä en juonut kun harvoin, liikuin todella vähän.
No sitten polvet menivät, ja tajusin, että nyt on alettava tekemään jotain. Muutin ruokailurytmin, niin, että syön 5 krt päivässä kunnoll aja terveellisesti. En leipää, riisiä, makaronia,perunaa yms. Kuituja ja proteiinia. Kerran viikossa herkku päivä, jolloin voi syödä vähän enemmän. Laitoin ihan rutiinin seinälle muistuttamaan minua. Kuvat otin ihan alussa ja ottanut joka viikko. Liikuntaa lisäsin niin, että liikun 2h päivässä vähintään, kerran viikossa lepo päivä. Ja nyt 3 viikkoa takana ja -6kg. Silloin laihtuu kun päättä että laihtuu. valoisa mieli ja pitää sen tavotteen mielessä ja muistaa tehdä niitä välitavotteita ja palkita itsensä kun niihin pääsee. Ja se liikunnan harrastaminen luo niin paljoo hyvää energiaa, etten ymmärrä edes niitä jojo laihduttajia, miksi lopettaa yhtäkkiä liikkuminen?
Eli siis päättäväisyyttä kehiin ja pitää itsensä kurissa. Selkeät tavoitteet ja palkinnot!! :)
Ihmiset täällä selittelee ahmimisesta, sokerihimosta yms, ja kuinka ne pilaa laihdutuksen. Oma mielipiteeni asiaan on se, että jos oikeasti haluaa laihtua, siihen kykenee kuka tahansa ja se tarvii päättäväisyyttä. PÄÄTÄT vaan yksinkertaisesti, että nyt loppuu se ylimääräinen syöminen, ja silloin se loppuu.
Sama asia, kun lopetat tupakoinnin, tai minkä tahansa muun riippuvuuden. Ei sitä enää sen jälkeen sorruta. Ja tupakoinnin olen itse myös lopettanut kerta heitolla, enkä sortunut kertaakaan, enkä käyttänyt mitään nikotini valmisteita. Poltin 6 vuotta ja nyt ollut vuoden polttamatta. Pelkällä päättäväisyydellä.
Sama asia laihdutuksessa.
Itse lihoin raskaana ollessa huimia summia ja loppujen lopuksi kiloja olikin jo lähemmäs 98kg, ja pitkä siis olen n.170, eli reippaasti tuli ylimääräistä.
Raskauden jälkeen paino tippui 87 pelkällä imettämisellä, mutta siihen jäi, eikä mihinkään enään liikkunut. Joskus aikaisemmin olen painanut 65kg, ja siihen halusinkin.
Huonot ruokalut ja epäliikunnallisuus ei auttanut asiaa ollenkaan. Päivät meni niin, ettei muka ehtinyt syömään ja illalla kun lapset menivät nukkumaan ahtasin kaiken mahdollisen suuhun minkä irti kaapeista sain. Vettä en juonut kun harvoin, liikuin todella vähän.
No sitten polvet menivät, ja tajusin, että nyt on alettava tekemään jotain. Muutin ruokailurytmin, niin, että syön 5 krt päivässä kunnoll aja terveellisesti. En leipää, riisiä, makaronia,perunaa yms. Kuituja ja proteiinia. Kerran viikossa herkku päivä, jolloin voi syödä vähän enemmän. Laitoin ihan rutiinin seinälle muistuttamaan minua. Kuvat otin ihan alussa ja ottanut joka viikko. Liikuntaa lisäsin niin, että liikun 2h päivässä vähintään, kerran viikossa lepo päivä. Ja nyt 3 viikkoa takana ja -6kg. Silloin laihtuu kun päättä että laihtuu. valoisa mieli ja pitää sen tavotteen mielessä ja muistaa tehdä niitä välitavotteita ja palkita itsensä kun niihin pääsee. Ja se liikunnan harrastaminen luo niin paljoo hyvää energiaa, etten ymmärrä edes niitä jojo laihduttajia, miksi lopettaa yhtäkkiä liikkuminen?
Eli siis päättäväisyyttä kehiin ja pitää itsensä kurissa. Selkeät tavoitteet ja palkinnot!! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turha paukutella henkseleitä vielä kolmen viikon jälkeen. Voit päästä tavoitteeseesi ja melko nopeastikin, mutta tapojen toimivuus punnitaan vasta, kun laihduttamisen aloittamisesta on kulunut vähintään viisi vuotta. Olennaista ei ole, kuinka nopeasti paino putoaa, vaan se, kuinka pitkään pudotetut kilot pysyvät poissa. Fakta on kuitenkin, että vain 5 % reilusti painoaan pudottaneista pysyy uudessa painossaan.
Ruokailurytmin korjaaminen on yksi eniten laihtumiseen vaikuttavista muutoksista, toinen on kasvisten lisääminen. Liikunta vaikuttaa vähemmän, enemmän se vaikuttaa mielialaan.
Hyviä ohjeita järkevään laihdutukseen:
http://www.kki.likes.fi/pages/UserFiles/File/Materiaalit/Tartu_tilaisuuteen.pdf
Kirjotin omasta mielesät kauheen kannustavan tekstin, j aheti pongasit siitä jotai negatiivista. Toki on se suurin tavote, että paino pysyy siinä mihinkä sen saa, siitähän vasta se työ alkaakin, mutta nyt olikin kyse vaan siitä laihtumisesta. Ja siinähän nimenomaan pitää tehä elämänmuutos. Ei se saakkaan olla mitään kuuriluontoista. Ja puhuinki siitä, että liikunta lisää mielihyvää, etten ite ainakaan sitä halua lopettaa. Ja sitten kun se paino on siellä missä pitääkin, niin toki mun puolesta voi 3kg haitarilla hailuu puoleen jos toiseen, mutta jos jatkaa niiden terveellisten elämäntapojen kanssa elämistä, niin uskoisin, että paino pysyy siellä mittä pitääkin :) Ei ollu ttarkotus piikitellä tai mitään.
Niin ja sekin vielä, että en nyt tietrenkää tavoitteessani ole, mutt akyllä olen ylpeä itsestäni että olen saanut pudotettua nuinkin paljon, mutta oonki treenannu ja kovaa, työtä siihen vaaditaan, ei ne läskit itelläs lähde :)