Ensimmäinen pitkä suhde

Turha sinun tosiaan on itseään pitää varalla jos tyttöä nyt sattuu huvittamaan palata takaisin. Jatkat elämää normaalisti ja katsot mitä tapahtuu.

Ensimmäinen suhde ei yleensä kestä juuri sen takia, kun toinen haluaa nähdä ja kokea maailmaa, muita ihmisiä. Se on ihan ymmärrettävää.

Ja tyttöä voi itseä hävettää, kun jättää sinut ja sen takia on vähäpuheinen. Eli kokee, että mitä vähemmän draamaa sen parempi.

Jumimies tuo kuullostaa niin tutulta! Mies ystäväni jäti minut juuri ihastuttuaan pikkujouluissa toiseen. Olimme yhdessä melkein 10 vuotta, aloimme seurustella kun olin 16.. ostimme omakotitlon noin 3 vuotta sitten ja oli kaikkia tulevaisuuden suunnitelmia. Sitten hän vain muuttui, ei puhunut mitään ja puhelinta kantoi mukana joka paikkaan.ennen mentiin yhtä aikaa nukkumaan,niin hän jäikin aina viellä "katsomaan telkkaria". Minäkin olisin halunnut viellä yrittää ja korajata suhteen ,mutta oli jo kuulemma liian myöhäistä. hänkään ei saanut mieltä painavista asioista puhutta ajoissa. (Oli siis kuulemma pidempään jo miettinyt että onko tämä sitä mitä hän haluaa ja pikkujoulu ihastus oli se sysäys mikä sai tekemään päätöksen) Hänkään ei kuulemma viellä tiedä mitä tulee tapahtumaan ja jne... Sama tunteiden vuoristorata on täälläkin! Välillä ajattelee että menkööt sitten ja välillä toivoo että tää olis vaan pahaa unta ja kaikki olis pian niin kuin ennenkin.

Todella ikävää miten huonosti tyttoystäväsi on käyttäytynyt. Hän on heittänyt sioille tosi kalliin lahjan: sinun luottamuksesi.

Parasta että annat tyton mennä, Vierailtuaan toisten miesten luona - se mitä teillä oli- on täysin rikottu.

Vain nuole haavasi ja hyväksy tosiasia. Loydät aivan varmasti juuri sinulle sopivan puolison. MUTTA älä kiirehdi sen kanssa. Anna ajan kulua aivan rauhassa.

Kiitos vastauksista. Eipä tässä tosiaan mitään kiirettä ole uuteen suhteeseen, enkä epäile ettenkö löytäisi seuraa. Vaikeinta tulee olemaan ennemminkin löytää joku jonka kanssa voi olla yhtä luonnollisesti.

@ Setä Toivo, juu on tässä sen verta itsekunnioitusta kuitenkin etten varalle aio jäädä. Ja pitäähän tuo paikkansa maailman näkemisestäkin, itsellänikin oli suhteen aikana vastaavia ajatuksia, joten on tämä mahdollisuus molemmille.

@ lonely girl, kuulostaa tosiaan aika samalta! Itsellä tuntuu auttavan nämä perusjutut että näkee kavereita ja keskittyy kuntoiluun ja muihin omiin juttuihin (itsellä opiskelut). Toisaalta tässä on tullut jo aika seesteinenkin olo, että näin tämä nyt menee ja että pitää keskittyä elämään.. onpahan varaa viedä asioita pidemmälle jos jossain juhlissa mielenkiintoisen ihmisen tapaa.

...Niin ja minua auttaa se että täytyy käydä töissä,ei voi jäädä vain sänkyyn makamaan. Luultavasti tulen lisämään myös ratsastus tuntien määrää. Ja onhan minulla perhe,kaverit ja koira. Kyllä koirakin ihmeesti vaistoaa että nyt ei ole kaikki hyvin. Mutta kai se elämä voittaa viellä joku päivä.

Olen kokenut itsekin saman. Näin jälkeenpäin asiasta voin olla iloinen, sillä se on parasta mitä elämässäni oli tapahtunut. Löysin uuden ihanan naisen, jonka kanssa olen edelleen naimisissa ja meillä menee hyvin. Lyhyenä ohjeena vain, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan mene eteenpäin. Tunteita putkahtelee pintaan, mutta niistä selviää, kun ajattelee mitä mahdollisuuksia voi olla edessä. Nyt on mahdollista palata omiin harrastuksiin, tavata ystäviä ja sukulaisia ja asettaa itselleen uusia tavoitteita. Jonain päivänä se oikea tulee varmasti vastaan. Kirjoituksestasi päätellen Exää ei kannata missään nimessä ottaa takaisin. Hän on korttinsa näyttänyt eikä mikään muu kuin tuen tarve tuo häntä takaisin. Hoida asia hänen kanssaan finaaliin asiallisesti ja mahdollisimman nopeasti. Never give up!

Voimia.. :( Itse olen tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa, paitsi että olemme seurustelleet vasta 2v6kk, asumme kuitenkin jo yhdessä ja kyseessä on ensimmäinen parisuhteeni.
Jouluaattona aloin kuuntelemaan ihmeellistä värinää joka tuli vähän välein se kuului kaapista ihmettelin että mitä ihme toi on.. no otin jakkaran ja kurkotin sinne oli ylimmissä kaapeissa mihin en yletä, no pengoin ja pengoin kunnes löysin samsungin mustan puhelimen siitä oli loppumassa akku ja siksi värisi.. Siellä oli viestejä ja puheluita, seksipalveluista mieheni oli myös kysynyt hieronnan ja seksin hintaa.. maailmani romahti. Ja tuon yksin kestäisin mutta suhteemme alku oli aika vaikea, miestä selvästi kiinnostivat toiset ja teki salaa deittiprofiilinkin, no annoin anteeksi koska aina lupasi kuut ja tähdet taivaalta.. Olin juuri alkamassa uskomaan että se rakastaa vain mua, mutta ei rakasta nyt tiedän sen ja yritän pyristellä pois vaikka mieheni vannoo taas tekevänsä kaiken toisin ja rakastaa vain minua.. mukana on ollut myös väkivaltaa miehen taholta ja valehtelee kaiken jopa perheelleen, miten voisin jatkaa enään tässä suhteessa? Oikeesti mulla hullulla on ikävä sitä? Tää on niin sekavaa, on vaikeaa irtaantua toisesta jota rakastaa mutta ei vaan ole vaihtoehtoja ja juuri nyt mietin samaa kuin säkin pari kuukautta sitten.. miten tästä vaan voi nousta? yritän etsiä asuntoa jo, mutten edes ole katkassut suhdetta koska pelkään että teen virheen?! minkä virheen.. se olisi virhe jos jäisin.. antakaa te järkevät ihmiset mulle neuvoja.. olen kai hieman sokea vielä tälle kaikelle ja puuttuuhan multa kokemusta tietenkin ikää vasta 19v.

Voimia JumiMies! Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja tunnistan itseni monesta kohtaa kirjoituksestasi. Oma 10 vuotta kestänyt suhde päättyi vuoden alussa ja nyt on sellaista ajatusten vuoristorataa menty viikonverran. Ollaan yhdessä koettu elämän ilot ja surut, sekä kasvettu yhdessä, kun nuorena kuitenkin tavattiin.

Eron syy ei ole selvillä, mutta ollaan kuitenkin voitu keskustella asiasta ja on tullut ilmi ettei ainakaan kolmatta osapuolta liittyisi tähän vyyhtiin. Lähinnä selityksenä on ettei hän tiedä mitä haluaa ja miksi näin tekee.

Itselläkin päättyi pitkä, se ensimmäinen suhde, 25- vuotiaana. Olihan se kova paikka, mutta täälläkin ollaan selvitty ja sinäkin selviät siitä. Katsele, mene, tee ja tunnustele mitä maailmalla olisi sinulle tarjota. Se on iso leikkikenttä ja vain sun mielikuvituksesi on rajana!

Sen kuitenkin sanon, että älä jää neidille varalle. Mene sinä itse elämässäsi nyt eteenpäin. Jos teidät olisi tarkoitettu yhteen niin mitään tälläistä ei olisi edes tapahtunut. Sulle on luvasssa jotain muuta, parempaa. Vaikeita aikoja sinulle varmaan tulee, koska niitä tulee kaikille. Silloin on kyllä ensiarvoisen tärkeää pysyä päätöksensä takana. Satutat itseäsi ja pitkität eroprosessia/toipumista entisesstään. Itsellä toisinaan ikävä exää, mutta tämä yleensä liittyy satunnaiseen yksinäisyydentunteeseen, kun vieressä ei nyt olekaan ketään kenen kainaloon käpertyä.

Itselläni oli hyvin samanlainen tilanne ja vieläpä hyvin samanlaisilla taustoilla, joskin suhteeni oli omaasi pidempi ja se päättyi lopulta vaimon pettämiseen.

Tunnistan itsestäni paljon samoja ajatuksia, mm. tuon valtavan harmituksen siitä, että toinen osapuoli hoiti asiat "likaisesti", vaikka itse koko suhteen ajan on ollut reilu ja toivonut toiselle vain hyvää. Olen itse saanut paljon voimia siitä, että hoidin omalta osaltani kaiken hyvin asiallisesti, ilman mitään haukkumisia tai muuta kuraa - vaikka ajatusten tasolla kyllä monesti on tehnyt mieli sanoa suoraan päin naamaa. Tuntuu jälkikäteen hyvältä onnitella itseään siitä, että selvisin kuitenkin, voin olla ylpeä itsestäni. Se auttaa omalla tavallaan näkemään myös tulevaisuuden valoisampana.

Hieman edelliseen kappaleeseen liittyen, itseäni on myös auttanut päätös siitä, etten koskaan ota exää takaisin. En vaikka mikä olisi. Se on helpottanut näkemään tilanteen lopullisuuden ja sitä kautta ikään kuin auttanut avaamaan uuden kappaleen elämäni kirjassa. Lisäksi väkisin toisinaan tulevien kielteisten tunteiden ja ajatusten käsitteleminen on helpompaa, kun aina muistaa tehneensä päätöksensä. Siis nimen omaan oman ajattelutapansa valinnan.

Vaikutat kirjoituksessasi fiksulta ja rehdiltä nuorelta mieheltä. Nyt sinulla on hyvää aikaa miettiä, mitä haluat itse elämältäsi, kun ei tarvitse mukauttaa tulevaisuuttaan toisen ihmisen kuvioihin sopivaksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja kyllä elämässä hyvät asiat aina tulevatkin hyvien ihmisten luo!