Fyysiseen kipuun tottuu mutta miksi sanat voi satuttaa näin. Nousevien kyynelten polte silmissä, tahattomat henkäykset, kuvottava tunne rinnassa, kesken työpäivän vessassa kakomassa... itken vasta muutaman päivän päästä kotona yksin.
Millä kokoan taas itseni.
Se oli ystävä jolle vuosien varrella sain kerrottua asioistani joita en halunnut aiemmin syvällisesti edes miettiä. Hänellä oli kyky ohjata ajatuksiani kauniilla hienovaraisilla kysymyksillä. Kävin läpi kipeitä haudattuja kokemuksia ja tunteita itsekseni, ensimmäisen kerran luotin johonkin täydellisesti. Pieninä palasina nämä asiat aikojen saatossa tulivat vain esille, kokonaisuudesta koskaan kuitenkaan puhumatta. Hän oli ihminen jonka olisin halunnut rinnalleni, tätä hänelle kertomatta sillä tiedän miten ripustautuminen voi toista ahdistaa ja olihan hänellä myös oma elämänsä.
Sitten tuli tämä. Miksi, miksi yhden ainoan ihmisen mielipide voi romahduttaa näin. Syytökset olivat tosia, mutta niin kylmästi ja julmasti ilmaistuja. Tiedän olevani paska ja pelkuri ja muutoksen aikaan saan vain minä... (hän ei ilmaissut asiaa näin) Nämä asiat tiedostaen en ole asioistani halunnut edes puhua, koska se on turhaa. Mutta kun on oppinut elämään kipujen ja pelkojensa kanssa, uskaltamatta koskaan antaa liikaa tilaa ajatuksilleen ja tunteille, saatika uskoa että joku oikeasti välittää miltä sinusta tuntuu, tulee tällaiseksi harhaiseksi reppanaksi.
En jää rypemään tähän, enkä aio katkeroitu, avauduin vain avaruuteen. Te jotka olette elämässänne kokeneet paljon pahaa, kykenette ehkä edes hieman ymmärtä epätoivoisesta soperruksestani, olisiko antaa jokin jo hyväksi koettu selviytymiskeino.
Millä kokoan taas itseni.
Se oli ystävä jolle vuosien varrella sain kerrottua asioistani joita en halunnut aiemmin syvällisesti edes miettiä. Hänellä oli kyky ohjata ajatuksiani kauniilla hienovaraisilla kysymyksillä. Kävin läpi kipeitä haudattuja kokemuksia ja tunteita itsekseni, ensimmäisen kerran luotin johonkin täydellisesti. Pieninä palasina nämä asiat aikojen saatossa tulivat vain esille, kokonaisuudesta koskaan kuitenkaan puhumatta. Hän oli ihminen jonka olisin halunnut rinnalleni, tätä hänelle kertomatta sillä tiedän miten ripustautuminen voi toista ahdistaa ja olihan hänellä myös oma elämänsä.
Sitten tuli tämä. Miksi, miksi yhden ainoan ihmisen mielipide voi romahduttaa näin. Syytökset olivat tosia, mutta niin kylmästi ja julmasti ilmaistuja. Tiedän olevani paska ja pelkuri ja muutoksen aikaan saan vain minä... (hän ei ilmaissut asiaa näin) Nämä asiat tiedostaen en ole asioistani halunnut edes puhua, koska se on turhaa. Mutta kun on oppinut elämään kipujen ja pelkojensa kanssa, uskaltamatta koskaan antaa liikaa tilaa ajatuksilleen ja tunteille, saatika uskoa että joku oikeasti välittää miltä sinusta tuntuu, tulee tällaiseksi harhaiseksi reppanaksi.
En jää rypemään tähän, enkä aio katkeroitu, avauduin vain avaruuteen. Te jotka olette elämässänne kokeneet paljon pahaa, kykenette ehkä edes hieman ymmärtä epätoivoisesta soperruksestani, olisiko antaa jokin jo hyväksi koettu selviytymiskeino.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin... ihmiset sanovat kaikenlaista...oliko hän alkoholisti? alkoholi tekee pirulliseksi ja siltä voi tulla aikamoista sontaa kuten vainoharhaisia väitteitä jopa....eräs mies väitti katkaisuhoidossa alkoholisminsa olevan vaimonsa syy ja väitti vaimonsa kavaltaneen häneltä rahaa.