En ole pitkään aikaan tainnut antaa autistista kertomusta erinäisistä sattumuksista, mutta voisin näin alkavan pitkän viikonlopun kunniaksi sellaisen kirjoittaa.
Aiemmin viikolla istuin aamutuimaan bussissa, matkalla töihin. Samalla vuorolla kulkee myös viehättävä, joskin tupakoiva (niin aina) vaalea nainen. Tietysti vältän antamasta edes vahingossa aihetta epäillä pelkkään ulkonäköön perustuvaa viehätystä, mutta bussimatkojen kohokohdaksi on tullut nähdä vilaus hänen kasvoistaan, kun hän nousee pois kyydistä. Ja tuona aamuna hän sattui taas samaan bussiin. Luin lehteä ja odotin, että se huomaamaton hetki tulisi. Paria kilometriä ennen määränpäätä bussi kuitenkin pysähtyi ottamaan lisää matkustajia kyytiin, ja kyytiin nousi kaksi Sali-Makea, joista toista luonnehtisin jyystärikarjuksi. Siis ihan oikeasti, kalju kaappi, joka kaiken huipuksi muistutti paitsi olemukseltaan, myös kasvoiltaan Bicky Royal -miestä. Arvannette, minne parivaljakko istui. Suoraan eteeni ja niin, että tyyppien kaljut kallot peittivät naisen, ja bussin uloskäynnin. En nähnyt vilaustakaan naisesta. Jälleen YTM:t veivät pienetkin elämän ilot. Yhtä hyvin olisin voinut olla baarissa, harkitsemassa aloitetta kiinnostavalle naisihmiselle, kun karju olisi iskenyt väliin ja vienyt tytön.
Viikon kruunasi työpaikalla sattunut välikohtaus. Olin toimittamassa yhtä asiaa aivan toisen henkilön kanssa, ja jäänyt käytävälle pitämään pikakokousta akuutista ongelmasta, kun ohitse käveli se pikkujoulujen (niin ikään hyvin kaunis ja viehättävä) nainen, joka haki minut tanssimaan. Seisoskelin sitten paikoillani, tehden vaistomaisesti tilaa tytölle. Koska en halua hänenkään kohdalla olla ahdistelija, olin kuin en erityisemmin olisikaan siinä. Satuin kuitenkin huomaamaan, että tytön kasvot vääntyivät inhoavaan virneeseen hänen ohittaessa porukan. Olimme kaikki keskittyneet muuhun, ja hän ehkä arveli ettei kukaan huomaa. Enkä minäkään olisi huomannut, ellen olisi sattumalta vilkaissut. Näin tasoni on taas mitattu. Toisaalta ihan hyvä, koska minkäänlaiset suhteet, jotka edes muutaman mutkan kautta linkittyvät työpaikkaan, eivät ole sallittuja ainakaan meille miehille, joiden taso ei moiseen riitä.
Miten teillä muilla on viikko mennyt? (Kysymys on relevantti, koska oikein muuta muistettavaa ei tästä viikosta tainnut jäädä, ainakin jos työasiat jätetään pois tylsinä... siis vielä tylsempinä asioina).
Aiemmin viikolla istuin aamutuimaan bussissa, matkalla töihin. Samalla vuorolla kulkee myös viehättävä, joskin tupakoiva (niin aina) vaalea nainen. Tietysti vältän antamasta edes vahingossa aihetta epäillä pelkkään ulkonäköön perustuvaa viehätystä, mutta bussimatkojen kohokohdaksi on tullut nähdä vilaus hänen kasvoistaan, kun hän nousee pois kyydistä. Ja tuona aamuna hän sattui taas samaan bussiin. Luin lehteä ja odotin, että se huomaamaton hetki tulisi. Paria kilometriä ennen määränpäätä bussi kuitenkin pysähtyi ottamaan lisää matkustajia kyytiin, ja kyytiin nousi kaksi Sali-Makea, joista toista luonnehtisin jyystärikarjuksi. Siis ihan oikeasti, kalju kaappi, joka kaiken huipuksi muistutti paitsi olemukseltaan, myös kasvoiltaan Bicky Royal -miestä. Arvannette, minne parivaljakko istui. Suoraan eteeni ja niin, että tyyppien kaljut kallot peittivät naisen, ja bussin uloskäynnin. En nähnyt vilaustakaan naisesta. Jälleen YTM:t veivät pienetkin elämän ilot. Yhtä hyvin olisin voinut olla baarissa, harkitsemassa aloitetta kiinnostavalle naisihmiselle, kun karju olisi iskenyt väliin ja vienyt tytön.
Viikon kruunasi työpaikalla sattunut välikohtaus. Olin toimittamassa yhtä asiaa aivan toisen henkilön kanssa, ja jäänyt käytävälle pitämään pikakokousta akuutista ongelmasta, kun ohitse käveli se pikkujoulujen (niin ikään hyvin kaunis ja viehättävä) nainen, joka haki minut tanssimaan. Seisoskelin sitten paikoillani, tehden vaistomaisesti tilaa tytölle. Koska en halua hänenkään kohdalla olla ahdistelija, olin kuin en erityisemmin olisikaan siinä. Satuin kuitenkin huomaamaan, että tytön kasvot vääntyivät inhoavaan virneeseen hänen ohittaessa porukan. Olimme kaikki keskittyneet muuhun, ja hän ehkä arveli ettei kukaan huomaa. Enkä minäkään olisi huomannut, ellen olisi sattumalta vilkaissut. Näin tasoni on taas mitattu. Toisaalta ihan hyvä, koska minkäänlaiset suhteet, jotka edes muutaman mutkan kautta linkittyvät työpaikkaan, eivät ole sallittuja ainakaan meille miehille, joiden taso ei moiseen riitä.
Miten teillä muilla on viikko mennyt? (Kysymys on relevantti, koska oikein muuta muistettavaa ei tästä viikosta tainnut jäädä, ainakin jos työasiat jätetään pois tylsinä... siis vielä tylsempinä asioina).
Vastaukset 47
Vanhimmat
Olet oikeassa. Ingressi oli autistinen.
Tuletko keskellä yötä taas laskuhumalassa tilittämään palstalle niin kuin pari kertaa aiemmin olet tehnyt?
Keskellä yötä? En kai minä täällä keskellä yötä ole varmaan koskaan tilittänyt mitään. Tänään ajattelin kyllä korkata pullollisen Criminally Bad Elf -olutta ja valvoa myöhään, ehkä jopa 23:een, ja mennä sitten nukkumaan. Tässä iässä pitää pitää huoli riittävästä unesta ja unenlaadustakin, joten kännit pitää rajoittaa harvempiin juhliin ja illanistujaisiin.
Siinä yhden kahden maissa olet parina viikonloppuna täällä avautunut katkerana ja ymmärrän kyllä että haluaisit asian vaieta.
Ymmärrät väärin. Voit olla oikeassa kuitenkin, että olen kuin olenkin joskus baari-illan jälkeen kirjoitellut vielä tänne. Aika harvassa kyllä moiset kerrat ovat, yleensä olen mennyt suoraan nu
Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen havainnut sinulta kaksi tälläistä kitkeränsävyistä avautumista ja en minä täällä koko ajan päivystä.
Ja huomennahan vapaapäivä eli ihan hyvin voit juopotella. Mene vaikka yksin baariin ja tarkkaile tuleeko kukaan kuumottelemaan siitä.
Kitkeryys saattaa olla myös katsojan silmässä. Minä en kyllä yöavautumisia muista ainakaan niin hyvin, että osaisin sanoa niiden tapahtuneen kuluneen syksyn aikana. Linkkejä, olisiko?
Että tuhlaisin vapaapäivän krapulassa potemiseen? Ehei, nyt vasta onkin haettava hyviä yöunia, ja hyvällä säkällä voi tehdäkin jotain hyödyllistä vapaa-ajallaan.
Olet tainnut poistattaa ne, mutta yritetään etsiä.
Pitkä kävelylenkki viileässä syyssäässä lievittää krapulaa kummasti ja saat samalla liikuntaa. Eikö se muka ole hyödyllistä.
Pitkä kävelylenkki ilman krapulaa on vielä paljon mukavampaa.
Minä en ole koskaan poistattanut muita kuin muihin ihmisiin kohdistuneita törkynheitto- ja raiskausuhkailuketjuja. Siitä vaan hakemaan, kun niin hyvin muistat.
Tilitys löytyi!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11825839
Yksi tilitys siis löytynyt. Puhuit kahdesta. Mutta tosiaan tämä, nyt muistan itsekin. Väitän, ettei tilityksen ollut tarkoitus olla katkera. Enkä ollut laskuhumalassa edes, vaan olin tosiaan kaupungilla elokuvissa. Oli eräät filmifestivaalit, jossa näytöksiä oli myöhään, ja itse asiassa olisivat jatkuneet läpi yön. Enkä minä vieläkään tiedä, miten sille bussiin oksentaneelle tytölle kävi :(
Kyllä niitä oli toinenkin, paljon katkerampi, mutta se näyttää mysteerisesti poistuneen.
Minäkin olen kirottu. Jokin paha silmä katsoo minua. Olenkin kertonut useaan otteeseen, kuinka sen yhden ainoan kerran kun nainen tulee oma-aloitteisesti juttelemaan minulle, en tunnista häntä ja lopulta nainen loukkaantuu kun luulen hänen erehtyneen henkilöstä. Olen varma että jokin jumalankirous ylläni sai minut unohtamaan kuka nainen oli.
Jotain vastaavaa on tapahtunut aina, kun olen saanut huomiota naiselta. Jokin korkeampi voima puuttuu peliin ja kertakaikkiaan päättää, että minä en voi saada ketään. Nuorempana työharjoittelijana ihastuin hieman harjoittelijatyttöön, tulimme hyvin toimeen, ja eikös eräs täti siirtänyt tytön sellaiseen paikkaan, etten enää nähnyt vilaustakaan. Toisessa harjoittelupaikassa nuorena oli myös vastavalmistunut minua 3 vuotta nuorempi tyttö kesätöissä, jonka kanssa oli silmäpeliä ja tyttö vastasi minulle yhdellä kauneimmista hymyistä mitä koskaan olen nähnyt. Mutta hänen isänsä oli töissä samassa paikassa ja suorastaan vahti tytärtään.
Kun tytön isällä alkiu kesälomat, ajattelin että ehkä voisin pyytää tyttöä ulos. Eikös tytön isä tullutkin töihin kesälomallaan, ja oli töissä koko kahden viikon kesälomansa, minun käsitykseni mukaan vain vahtimassa tytärtään. En sitten ujona pelkurina kehdannut pyytää ulos. Eräälle ruokatauolla menin 15 minuutiksi pukuhuoneeseen lyhyelle torkulle, ja kun tulin pukuhuoneesa kuulin toimiston avoinaisesta ovesta vanhempien naisten juttelevan: "...Homoko se on, kun ei pyydä ulos...". Pelkäsin naisten puhuvan minusta ja hiivin töihini nolona ja mahdollisiman huomaamatta.
Ravintolassa jopa ytm-veljeni kiilasi minun ja erään naisen väliin tanssilattialla, etten vahingossakaan saanut mahdollisuutta, kun nainen osoitti minulle huomiota. Siihen päälle vielä kaikki saamani paniikkikohtaukset, kun nainen edes katsoo, niin parempi kun ei edes yritä. Täysin toivotonta. Koko universumi ja ihmiskunta on asennoitunut minuun niin, että minä en voi saada rakkautta, vaan yksissä tuumin kaikki pyrkivät tuhoamaan mahdollisuuteni.
Kuvitteletko olevasi niin tärkeä, että universumia kiinnostaa paskaakaan?
Joskus jokin laukaisee sellaisen laumakäytöksen kanaparvessa, joka saa muun kanaparven nokkimaan yhden kanan hengiltä. Onko tuo hierarkian alin kana todella niin tärkeä ja sen arvoinen, että muiden pitää yhdessä tappaa se? Tuskinpa vain.
Silti lauma vain tekee niin, vaikka tuo kana olisi vähiten tärkeä kana koko maailmassa. Lauma ja universumi eivät aina toimi järjen mukaisesti.
Omalla kohdallani Kohtalo näkee oikeastaan ihan turhaan vaivaa, mutta muistan lapsuudesta - ennen kuin markkina-arvoni oli selvillä - tapauksen, josta olen toki täälläkin kertonut. Meille tuli sijaisopettaja, johon rakastuin heti. Hän oli korkeintaan viikon opettajana, ja sitten hän hävisi kuin tuhka tuuleen, seuraavana maanantaina hänen tilallaan oli toinen sijainen, josta en olisi pitänyt vaikkei hän olisikaan näkökulmastani vienytkään rakastani kuin joku häijy noita-akka.
Ihminen on mitätön.
Haipuva kipinä ikuisessa pimeydessä. Huuto tuulessa. Turhuuksien turhuus.
Kuvitelma merkityksestä universumille syntyy ihmisen merkityksen harhasta. Ihminen huutaa: Minä olen tärkeä! Minulla on merkitystä. Ei ole, ei sinulla, ei minulla, ei hänellä.
Millään ei ole mitään väliä tai merkitystä. Siitä huolimatta jatkamme kekojen rakentelua. Toisella on isompi keko kuin toisella. Mutta kaukaa katsoen ne ovat yhtä mitättömiä. Tai oikeastaan näkymättömiä. Turhia.
Siinäpä se, ei ole muuta.
Olipa lapsellista narinaa.
Toisilla meistä ei ole niitä suuria panoseikkailuita varatun ihmisen kanssa hotellissa, vaan ilo revitään niistä pienistä iloista, kuten bussimatkan etäihastuksesta, jonka kauniita kasvoja saa katsoa 5 sekuntin ajan arkiaamuna.
Totta, se on lapsellista verrattuna kaiken kokeneiden ihmisten elämään.
Niin juuri. Ymmärrän kyllä, että nämä tällaiset jutut ovat lopultakin merkityksettömiä arjen kohtaamisia, joita tuskin voisi kohtaamisiksi edes sanoa, jos ne eivät erottuisi niin kovasti arjesta, jonka ilot parhaimmillaankin ovat vain siinä mielessä mukavia, ettei niitä voi sanoa myöskään ikäviksi.
Kappas, kaimani sai minut sotkemaan tämän ja sen toisen ketjun, johon ihan aidosti vastasin noin.
Vaikka joku varattu minua onkin reissullaan käyttänyt dildonaan, näen yhä edelleen noiden 5s (tai jopa 2s) katseiden arvon.
Mutta vähän liiankin itseinhoava sävy tässä oli, ei enää kuulostanut itseironialtakaan. Vähän petyin myös siihen, ettei belgialainen vauvanpotkija mennyt heti naimaan Loordin ihastusta takariville, eikä ihastus tainnut edes flirttailla Bickylle.
Myönnän, tarinat olisivat voineet olla hauskempiakin. Ehkä halusin vähän liikaa kertoa bussi-ihastuksesta, koska Vara-Bickyn olemassaolo oli minusta niin hulvaton ajatus, ja silloin bussissa se olisi naurattanut, ellei minua olisi samaan aikaan harmittanut että Bickyn ja sen kaverin piti tulla juuri minun eteeni istumaan. Tämä bussi-ihastus ei kyllä ollut mikään teinityttö, vaan jonkin verran minua vanhempi, ja tämän maailman bickyillähän naismaku lienee paljon kapeampi.
Mitäs sanot kun kiistämäsi avautuminen löytyi parissa minuutissa? Se katkerampi nillitys näkyy tosin poistuneen.
Ei kuitenkaan tarpeeksi kapea tyydyttämään vaativan, peruskoulun jälkeen syrjäytyneen WT-suomitytön tarpeita.
Mitäs minä siihen sanoisin? Hyvää työtä? En muistanut tuota jo senkään vuoksi, että en ole sitä baari-illan jälkeen kirjoittanut, enkä ole ollut lasku- enkä muussakaan humalassa. Tosin en olisi kyllä muistanut muutenkaan, paitsi nyt se matka leffateatterista kotiin palasi kirkkaasti mieleen.
No hyvä sentään että vähän vanhempana ymmärrät olla tekemättä turhia lähestymisyrityksiä. Itselleni kävi toisin.
Ingressisi oli kiinnostava. Jään odottelemaan jatkoa.
Oletko uusi palstalla?
Kyllä. Entä sinä?
Puolitoista vuotta ja risat hengaillut. Tervetuloa joukkoon tummaan.
Yritin tässä hiljattain varovasti lähestyä yhtä tyttöä omasta tiedekunnasta, olin kuullut parilta kaverilta että hänellä olisi joku mutta tyhmänä ja naiivina hain kuitenkin kontaktia. Myöhemmin hänellä kuitenkin alkoi kellot soida ja otti minut pois kasvokirjasta ja blokkasi myös. En siitä huolimatta usko hänen olevan minulle vihainen tai kantavan kaunaa.
Tänään taas humanistisen tiedekunnan kirjastossa oli aikomus lukea materiaalia graduuni liittyen, mutta huomasin hänet istumassa lukusalissa nimenomaan sen pöydän ääressä jossa olisi ollut vapaata, joten en viitsinyt änkeä siihen ja tehdä häneen oloaan kiusaantuneeksi vaan menin muualle lukemaan.
Kiitos. Toivottavasti sinua ei lynkata palstan naiskirjoittajien toimesta, kun toivotit minut tervetulleeksi.
Minulla on sinun ikäisesi sukulaispoika ja hänkin on sinkku - aina ollut.
Olet kokenut ikäviä asioita.
Hahah, ei minua kukaan tule lynkkaamaan. Omapa on valintansa jos täällä misogynistien mekassa pyörivät. Niin ja eipä kestä, toivottavasti viihdyt täällä.
Tuo nyt niin paha ollut :)
Minusta tuo kuulosti kauhealta. Itse en ole edes uskaltautunut facebookiin.
Yksi ex-työkaveri oli siellä ja hänellä 700 kaveria, joista ei yhtäkään ollut koskaan edes tavannut. Jotain pelituttujaan olivat.
Toivottavasti saat joskus kontaktin positiivisemman tuon naisen kanssa kun kerran vähän hänestä haaveilet.
Itsellä mennyt viikko kohtalaisesti. Yritän edelleen riuhtoa itseäni irti jostain vanhasta jossa roikuin pitkään ja eiköhän se siitä.
Olisi ehkä kiva tavata mukava mies vaikka treffien merkeissä. Ihan vain kaveripohjalta.
Bussin nainen? Tietysti olenn mielikuvituksessani ajautunut hänen kanssaan kiihkeään painiin... ruumiinrakenteeni huomioonottaen ja tarkemmin sanottuna sumopainiin, mutta on vaikea nähdä mitään tapaa päästä edes jutteluetäisyydelle muulla keinolla kuin aivan uskomattomalla yhteensattumalla. Ei, täytyy tyytyä siihen että hän vähän piristää bussimatkojani ja siinä se. Tuo työpaikan nainen taas, no, kyllähän hänellä nyt täytyy olla mies, niin kuin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla (ainakin niillä, jotka saattaisivat joutua palstan ulkopuolella tekemisiin kanssani) aina on.
Toivottavasti pääset treffeillesi, vaikkakin täytyy ihmetellä, mitä ne sellaiset kaveripohjaiset treffit oikein ovat? Joskin... muistelen itsekin olleeni sellaisilla, ja se oli myöskin ainoa kerta, kun ilta päättyi siihen että olin ällikällä lyöty. En saanut pakkeja räkäisten pilkkanaurujen kera. Joten ehkä olet oikeilla jäljillä treffitoiveidesi kanssa!
Ehkä sitten joskus saankin, mistäpä sen tietää. Jos ei natsaa niin sitten hän ei vain ole minua varten.
Ai niin sinulla kaksi naista kiikarissa..en keskittynyt.
Juuri nyt en voi kuvitella minkäänlaista seksuaalista suhdetta kenenkään miehen kanssa koska on vähän..sillai että tutustuminen ensin ja sitten jos siltä tuntuu niin jotain muuta. Ystävä siis hakusessa. Nimenomaan mies.
Ehkä jonain päivänä pääsen, nähtäväksi jää. En vain ole kovin valmis panostamaan että pääsisin. Elän vain pientä elämääni.
Pieni lisäys: Treffeille siis menisin..
Kohtaamiset ja suhteet ovat joskus uskomattoman herkkiä tilanteita. Juttelu voi alkaa pienestä tai sitten ei etene ollenkaan.
Tajusin, että taisit tosiaan mies 86:lle kirjoittaa, hänellähän selvästi on kiikarissa se tyttö. Hitto tätä Suomi24:n viestijärjestelmää. En tiedä, pettääkö muistikuvani, mutta oliko joskus 2005 tienoilla jotenkin selkeämpi systeemi, jossa näki paremmin kenelle vastaus oli osoitettu?
Minulla ei siis kiikarissa ole oikeasti ketään.
Tajusin äskettäin itse toisinpäin, siksi tuo alla oleva viestini niin typerältä kuulostaakin...
Ok. Ei minullakaan joten valtatie on vapaa. Katsellaan mitä ilmenee. Ei kiirettä mihinkään. Elän itseksesi ja kynnys seurusteluun tuntuu nyt vaikealta tavallaan.
Ihminen on erehtyväinen. Moikka. Hyvää illanjatkoa=)
Mitä sinä wannabe-ätmi valitat, kun eräässäkin ketjussa kehuit kauniin naisen suudelleen sinua ruotsinlaivalla
Mistä olette viimeksi löytäneet seuraa. Lyhyt- tai pitempiaikaista?