Osaako miehet olla ystäviä?

tätä olen muuten itsekkin ihmetellyt.Jos miesten kanssa tutustuu huolella niin se aina jotenkin muuttuu tuollaiseksi ehdotteluksi ja muuttuu ystävyydestä joksikin aivan muuksi :/ miksihän ihmeessä asia on näin?

Kyllä minulla on joskus ollut ihan asiallisia kavereita miehistä, mutta ystävyys on lopahtanut, kun mies on löytänyt tyttöystävän, yhteydenpito katkennut. On myös ollut niitä, jotka ovat kai loukkaantuneet, kun en ole sänkyyn halunnut. Jos ei toinen siinä mielessä sytytä... Nuo siis sinkkumiesten kohdalla. Varattuja on ollut joitakin, jotka ovat sanoneet, et tahtoisivat samojen lakanoiden väliin. Että se niistä miespuolisista kavereista. On mulla yksi miespuolinen ystävä, mutta hänkin on kai jollain tapaa hiukan ihastunut, mutta olemme kuitenkin hyviä kavereita. Koska olen itse niin monta kertaa kuullut ja nähnyt kuinka varatut miehet ovat joko ehdotelleet tai jopa pettäneet, niin en ikinä tule luottamaan kehenkään mieheen. Surullista mutta totta.

Hienosti yleistetty, osuit aivan oikeaan. Kaikki me miehet ollaan lipeviä pettureita ja pyritään kiemurtelemaan kaikkien naisten housuihin. Näethän sen varmaan heti kun käyt mielessäsi läpi kaikki tuntemasi miehet. Kaikki samanlaisia, eikö vain.

En tiedä missä vaiheessa suhde muuttuisi sukupuoliseksi, olen todella huono tekemään tarvittavaa aloitetta koska se menee "liiaksi henkilökohtaiselle tasolle". En ole niitä jotka harrastavat yhdenillanjuttuja, toisille seksi voi olla "harrastus". Toisaalta jos ei tee aloitetta ei saa puolisoa, ja jos tekee aloitteen voi menettää kaverin.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/mista_tiedan_etta_miesta_ei_kiinnosta

Mutta on monia naisia joista en hetkeäkään mieti että heilläkin on lisääntymiselimet, eli sikäli periaatteessa pitäisi onnistua kun opettajat olivat ja työkaverit yms. ovat naisia.

Ystävyys saattaa muutoinkin lopahtaa kun löytyy joku vielä parempi kaveri tai puoliso, se ei ole sukupuolesta kiinni.

Osa osaa ja osa ei. Aivan sama kun naiset miehille ystävinä.

Itselleni (=naimisissa oleva mies) on käynyt kaksi kertaa peräjälkeen lyhyen ajan sisään niin, ettei se nainen ole kyennyt ystävyyteen, vaan on teeskennellyt ystävää saadakseen minulta huomiota, olkapäätä, apua, itsetunnon pönkitystä, palveluksia jne. Molemmissa tapauksissa vihjailevat jutut ym. ovat lähteneet naisen puolelta. Toinen näistä oli naimisissa ja toinen sinkku. Molemmissa tapauksissa yhteneväistä oli se, että yhteyttä pidettiin, kun minulta haluttiin jotain. Takaisin päin ei tullut koskaan mitään pyyteettömästi tai ollenkaan. Jos itse tarvitsin jelppiä tai aikaa, oli aina kiire jonnekin tms. Ns. normaaleissa asioissa sai itse olla se, joka sitä yhteyttä otti. Toinen tapaus haki minusta selvästi sitä, mitä avioliitostaan puuttui (mikä oli vissiin aika paljon) ja toinen sitä, mitä ei ollut ollenkaan. Joka tapauksessa, en koskaan toimittanut näille naisille mitään oikeaa ystävän virkaa, vaan korviketta. Molemmat hehkuttivat kovasti, miten tärkeä ja erityinen ystävä heille olin. Puheissa se oli noin, muttei käytännössä, vaan totesin sen oikean ystävyyden olevan yksipuolista.

Mites sitten bi-henkisten naisten ja miesten, onnistuuko ystävyys heidän kanssa.
Tuli vaan mieleen että ihastusta saa olla ilmassa mutta eihän sen tarvitse johtaa mihinkään jos asiaa ei oteta puheeksi vakavassa mielessä ainakaan ja halutaan säilyttää platoninen ystävyys.

naisen kanssa.
Ihan varmasti osaa,itselläni on useita naisystäviä,puhumme avoimesti asioistamme,

keskustelemme aratkin asiat halki poikki,eikä niitä sitten levitellä kylillä.

Kokeileppa heittää tarinoita tännepäin,vastaan,kuuntelen,ymmärrän,

mietin ja harkitsen,enkä ala ehdottelemaan sopimattomia.

nettikuuntelia

Miehet osaavat olla ystäviä siinä kuin naisetkin. On varmaan miehiä, joille naiset eivät ole ihmisiä muiden joukossa, mutta ainakaan minä en erottele ihmisiä sukupuolen mukaan, paitsi tietysti siinä mielessä, että puolisoksi halusin naisen. Eikä ihastumisen tai muun kiinnostuksen tarvitse estää ystävyyttä.

Ainakin minun mielestäni puolisolla ja ystävillä on paljon yhteistä. Puolisoni pitää olla ystävä ja sen lisäksi vielä nainen. Ystävät voivat olla kumpaa sukupuolta vain. Jos sattuu olemaan kiinnostunut ystävästään muutenkin kuin ystävänä, se ei saa vaikuttaa siihen, miten toimii.

Paras ystäväni on nainen, eikä se ole koskaan ollut ongelma minun vaimolleni, eikä ystäväni miehelle. On hyvinkin mahdollista, että yksi syy, että ystävyytemme on kestänyt toistakymmentä vuotta, on jonkinlainen ihastuminen. Kumpikaan ei vain tee mitään suhteen muuttamiseksi, koska sekä arvomaailma että järki estää sen.

Minulla on kaksi hyvaa ystavaa oma mies ( joka on aina tarkein).
Toinen ystavistani on mies ja toinen nainen.
Molempien kanssa pystyn puhumaan kaikesta mista haluan ja he voivat kertoa minulle kaiken.
Ilmeisesti olen syntynyt onnillisten tahtien alla,sittenkin.

Vaikea olla pelkkä läheinen ystävä jos nainen on seksuaalisesti kiinnostava. Kyllä biologia on vahva, ja tuntemukset ja vaistot ohittaa järjen. Olen muutaman oman ystävyyden rikkonut just patouttamalla seksuaalisia jännityksiä ja sitten päästämällä ne ilmoille. Toisaalta on minulla ainakin yksi läheinen ystävä jonka kanssa välit eivät menneet poikki seksin takia. En tietenkään sano että mahdoton, ja joillekin helpompi kuin toisille. Erityisen vaikea voi olla jos molemmat ovat sinkkuna yhtä aikaa.

Hmm. Koko pienen ikäni olen ollut ystävä poikien, jätkien ja miesten kanssa. Lapsena tietysti osattiin olla kenen tahansa kavereita, teininä meni vähän hankalammaksi, mutta siitäkin huolimatta kaksi hyvää ystävää oli jätkiä (ja nämä ystävyyssuhteet on kestänyt näihin päiviin asti, eli kymmenisen vuotta..) ja niitä kaveripoikia olikin sitten monta. Ja nykyisin noiden kahden jo mainitun miehen lisäksi kavereista löytyy miehiä ja hyvin homma on pelannut. Niin ja hyvässä parisuhteessakin elän, että kyllä ainakin itseni kohdalla on ystävyyssuhteet toimineet kummankin sukupuolen kohdalla.

Viehättävänä naisena voin kertoa, omien kokemuksieni kohdalla ei ainakaan ikinä ole toiminut ystävyys miesten kanssa. Ihastuvat aina ennen pitkää ja alkavat käyttäytyä todella omituisesti. Olenkin tehnyt selvän valinnan, en edes yritä enää ystävystyä miesten kanssa kun siitä seuraa vaan pahaa miltä kummallekin osapuolelle.

Toisaalta tämä on vaikuttanut myös käsitykseeni oman mieheni naispuolisista kavereista. Ja senkin oikeus tuli todistettua ja ystävyys lopahti siihen. Että tällai. Elikkä johtopäätökseni on, että ystäviä voidaan olla, mikäli nainen miehen mielstä ja mies naisen mielestä i ole millään lailla seksuaalisesti kiinnostava...muutoin homma ei toimi.

Olen hyvä ystävä parhaan kaverini vaimon kanssa, puhutaan ongelmistamme ja ollaan baarissakin joskus käyty yhdessä. Myös yhden entisen minua 30 vuotta vanhemman rouvan kanssa ollaan ystäviä, tosin yhteyden pito jäänyt vähemmälle, kun ei enää törmäillä (ehkä paremminkin oltiin ystäviä). Jos olisin parisuhteessa voisin kuvitella olevani ystävä lähes kelle tahansa naiselle, jonka kanssa olen tekemisissä jostain syystä. Ainiin ja yhden nuoruuden rakkauden kanssa ollaan kans ystäviä. Ja onhan mulla myös yksi tyttö jonka kanssa nukuttiin yhdessä epäsäännöllisesti vuosien ajan, kun kummallakin oli vaikeaa (seksiä ei siis harrastettu), nykyään nähdään kesäisin, kun hän asuu ulkomailla.

Näin yksinäisenä sinkkuna, jos ystävystyisi naisen kaa, joka nyt ei olisi täysi turnoff fyysisesti, niin kyllä varmaan väkisinkin alkaisi romanttisia tunteita kehittyä.

Kun lukee näitä juttuja, tulee mieleen että nainen sais olla vaan naisen kaveri ja mies miehen. Elämä ois itellä ainakin tosi vaikeeta jos ei olis mies kavereita.
Se on paljon omasta asenteesta kiinni mihin miehen ja naisen välinen ystävyys johtaa... Kun molemmat tekee asian selväksi että pysytään ainoastaan kaverilinjalla silloin ei pitäs tulla mitään väärinkäsityksiä.