Miehen kanssa on alettu kasvaa erilleen. Se näkyy arjessa hellyyden puuttumisena. Emme hali emme pussaa ja seksiäkin oli viimeksi kolme viikkoa sitten ja sekin yritys lopahti. Juhliin kun mennään mies menee edeltä ja koko aikana ei noteeraa minua mitenkään. Minä olen kotikissa mies juoksee viikonloput ravintoloissa. Jos menen mukaan saan istua yksikseni. Kotona jutellaan säästä ja tv ohjelmista. Sen syvällisemmäksi ei keskustelut mene. Mitä tässä voisi tehdä? Tilanne on jotenkin lukossa.
suhde kuivuu kokoon
Autiomaa00
16556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on lukossa niinkauan, kun et saa suutasi auki.
Olen yrittänyt puhua. Siis ylipäätään mistä vaan, mutta mies ei edes päin katso. Menee joko tupakalle tai tuijottaa telkkaria sanattomana.
Tuollaiseksi meni meilläkin. Sen verran mies vastasi puhumisyrityksiin, että kertoi kaiken olevan meillä erittäin hyvin ja juuri kuten pitää. Sitten yks kerta törmäsi baarireissulla nuoruudenaikaiseen heilaansa, jonka kanssa heti tajusi, että suhteessahan pitää puhua ja läheisyyttä pitää olla - ovat nyt sitten tiemmä onnellisesti yhdessä. Jonkun verran olen ollut katkera siitä, että mun kanssa ei sit viitsinyt edes yrittää.
Meilläkin mies kyllä puhuu tunteistaan ja haluistaan naispuolisen ystävänsä kanssa. Minun kanssa niitä ei sitten varmaan ole kun ei mistään sellaisista koskaan puhu.
Täytyy sanoa, että mä olin kyllä lopulta hyvinkin helpottunut siitä, että suhteemme loppui, vaikka sitten noin ikävästi. Siitä on jo useampia vuosia aikaa. Olen nyt uudessa suhteessa, jossa jutteleminen, huomavaisuus ja läheisyys kuuluvat jokaiseen päivään ihan luonnollisesti.
Toki ollaan puhumatta ja omissa oloissamme / menoissamme pitkiäkiä aikoja, mutta joka päivä myös jutellaan ja halataan. Seksiäkin on useampi kerta viikossa ja yhteisiä menoja myös. Näin jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten suostuin niin pitkään olemaan edellisessä suhteessani lähinnä pelkän huonekalun asemassa.
Ehkä pelkään sitten yksin jäämistä kun tässä suhteessa minulle on tehty hyvin selväksi että minussa ei ole mitään rakastettavaa.
Minäkin koen tämän saman paraillaan ja tutkin siksi parisuhdettani ja itseäni. Raskasta. Yhtä asiaa en ymmärrä. Mainitsit tuon baariin menon yhdessä. Sitä mekin tehdään, mutta oma mies vaihtaa myös toiseen seuraan lähes aina ja jättää minut huomioimatta ja yksin. Minusta se ei ole kohteliasta, miehen mielestä hän saa niin tehdä, sanoo minua mustasukkaiseksi, kun asiasta mainitsen ja parjaa, että en salli hänen juttelevan tuttavien kanssa, mssä muualla hän voi kavereittensa kanssa muka jutella. Minun ajatus on, että jos yhdessä mennään ja pariskunta ollaan, mutta jos aina vaihdetaan toiseen seurueeseen ja jätetään toinen tunneiksi, niin se ei ainakaan arvostusta osoita vai olenko väärässä?
Olemme varmaan riippuvuushäiriöisiä kun pyydämme huomiota. Meillä on vielä niin että jos mennään vaikka johonkin paikkaan missä on vain miehen tuttuja niin mies ei esittele minua ja jättää minut yksin. Viimeksi miehen kaveri istui kanssani iltaa ja esitteli sitten minut muille. Yksillä syntymäpäivillä mieheni huomio oli kokonaan yhdessä naisvieraassa ja kehui tämän ulkonäköä ja samalla totesi minun olevan "ruma".
Miksi olet sen kanssa? Aivan käsittämätöntä?
Meillä on vähän samankaltanen tilanne.. Alussa kyllä puhuttiin ja oltiin lähekkäin vaikka kuinka paljon, nykyisin hyvin harvoin. Oon koittanut miettiä, mistä tilanne johtuu, ja päätynytkin johonkin, tosin sitten tiedä mikä se totuus on..
Mieheni on hitaampi suuttumaan kuin minä, mutta onkin sitten pitkävihaisempi. Eli jos meillä on ollut sanomista oikeesti jostain tärkeestä, niin siinä vaiheessa kun minä oon valmis jatkamaan eteenpäin ilman että kärhämä näkyisi missään, mies saattaa olla kylmänä päiväkausia.
Ja vaikka minä sitten yritän olla jonkun aikaa oikein kivasti, lannistun jossain vaiheessa kun mies ei osoita mitään lämpenemisen merkkejä sanoilla tai kosketuksilla. Jolloin jossain vaiheessa räjähdän vielä enemmän koska koen sen epäoikeudenmukaiseksi. Tilanne ei tavallaan pääse enää hyväksi, kun tämä kierre on päällä, vaikka välissä perusarkea onkin..
Meillä on koko suhde ollut tätä yksin jättämistä. Edes häissämme mies ei viihtynyt kanssani. Kävi sentään häävalssin tanssimassa ja sitten taas hävisi omien kavereidensa seuraan. Jatkoillakaan ei edes samaan pöytään mahduttu ja TAAS miehen kaveri huolehti että pääsin kotiin ja soitti vielä varmistaakseen että olen ok. Mies on minusta jatkuvasti vihainen. Joka hetki on valmis räjähtämään riidaksi miehen puolelta. Minä taas vaan hymyilen ja koitan olla ärsyttämättä ja janoan niitä hellyyden rippeitä joita ei näy eikä kuulu.
Samanlainen tilanne mullakin. Ei saa puhua mitään henkilökohtaisia asioita. Mies katsoo tv.tä koko ajan. Nykyään nukkuukin sohvalla. Kavereiden kanssa soittelee päivittäin mutta mun kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Viikonloput ryypiskelee kavereiden kanssa. Mun pää meinaa haljeta kun yritän keksiä mitä asioille voisi tehdä. En haluaisi luovuttaa mutta huomaan koko ajan että mietin jatkuvasti että maailmassa täyttyy olla sellaisiakin miehiä jotka ymmärtää parisuhteen tärkeyden.
Kuulostaa siltä että mies on sanoutunut irti suhteesta jo tunnetasolla. Fyysisen tason ero on vain ajan kysymys ja tässä odottaa sinun tekevän aloitteen.
Usko tai älä, kyllä ne tunnepuolen asiat jonkun kanssa jaetaan jos ei sinun. Mielestäni todella raukkamaista käytöstä.
Kyllä se on vaan puhuttava asiat halki ja saatava jonkinlainen lopputulos aikaan, et sinä voi tehdä asian parantamiseksi mitään jos toinen ei tule yhtään vastaan.
Teillä on vaan ensimmäinen kriisi suhteessa. Ihan normia. Et kai sinä nyt ensimmäisenä eroa ajattele, sillä asenteella elät elämäsi hyppimällä suhteesta toiseen.
Tällaisiin tilanteisiin auttaa aina etäisyyden otto. Ota sinäkin etäisyyttä mieheen ja tee asioita jotka sinusta tuntuu hyvältä. Kun mies näkee että olet itsenäinen ja et riipu hänessä, niin alkaa se vastareaktio, hän kiinnostuu ja alkaa ajatella asioista eri tavoin.
Riippumalla, roikkumalla ja kyselemällä "miks sä et enää hali ja pusi mua" nainen vaan ahdistaa miehen kauemmas.
Elämässähän me kaikki ollaan lopulta yksin, kuolinvuoteellakin yksin makaat eikä siinä mies voi sua auttaa. Kannattaa hyväksyä että parisuhde on suhde jossa molemmat on erillisiä ihmisiä. Anna tilaa kasvaa ja kehittyä, etsiä omaa itseä ja tuuletella tunteita. Ei se ole niin vaarallista tai kriittistä.
Nyt on sinulle täydellinen hetki tehdä juuri niitä juttuja mitä haluat. Olet liikaa kotona. Se on ongelmasi. Ja roikut liikaa miehessäsi. Miksei sulla ole kaveria jonka kanssa lähteä viikonloppuna ulos, miksi menet aina miehen kanssa.
Ei tämä ole ensimmäinen kriisi. Meidän suhde on kimppu kriisejä. Ja miehellä ei ole mitään kriisiä. Siitä on ihan ok elää ilman mitään vaikka toisin väittääkin. Illat istuu facebookissa ja tuijottaa telkkaria eikä puhu eikä vastaa. Miksi taas en mene ulos. No kun en jaksa. Haluan nukkumaan kymmeneltä. Minä haluan nukkua yöni en riekkua kylillä. Mies haluaa mukaan minut väkisin kun en koskaan kuulemma lähde ja sitten kun olen paikalla jään vieraiden miesten iskettäväksi. Jo viisi ihmistä ravintolassa on miestäni hetken katsottuaan kysynyt. Todellako olet tuon kanssa. Miksi et eroa? Mene nyt sitten kuuntelemaan tuollaista. Kerran kuudessa viikossa me käydään parisuhde keskustelu että ei meillä niin usein asiasta puhuta.
Ongelmia teillä joka tapauksessa on. Ongelma voi olla myös se ettei kestä olla yksin ja siksi on suhteessa joka ei toimi. Riippuvuudelta kuulostaa.