Te jotka olette löytäneet sielunkumppanin

No enpä nyt sanoisi kumppaniani sielunkumppaniksi mutta tosi mukava nainen on ja tulemme hyvin toimeen. 5 vuotta yhdessä jo ja tapasimme linja-autossa.
Tää nainen pyysi minulta kännykkää lainaksi ja itse olin pikkasen kännissä ja nainen pyysi myös siideriä ja siinä sitten alettiin juttelee kaikenlaista. Olimme matkalla oulusta hesaan. Nainen piti minua hauskana herrasmiehenä ja ja minäkin vaan tykkäsin naisesta heti. Myöhemmin tää naiseni pyyteli minua kahville luokseen ja siitä sitten seurustelu lähti.

Tapasimme tanssiravintolassa.
Hän tuli hakemaan minua tanssimaan.
Hän oli alusta alkaen kohtelias ja huomaavainen, omistautunut minulle eikä siten vilkuillut muita naisia, vaikka he yrittivät jopa tunkea meidän väliimmekin. Itse en myöskään häiriintynyt niistä muista, koska oli vain tarve tutustua mieheen.

Ilta ei päättynyt sänkyyn.
Jo siitäkin teisin, että kyse oli vihdoinkin täysin erilaisesta yhteydestä vastakkaiseen sukupuoleen.
Nyt olemme olleet naimisissa jo alun 20 vuotta, 4 lasta, omakotitalo ja parisuhteessa menee edelleen superhyvin: ei pettämistä, ei valehtelua, vain sujuvaa ja joustavaa yhteistyötä senkin edestä.

Missä tapasitte?

- Samassa harrastuksessa, treeneissä.

Miten tutustuminen tapahtui?

- Aluksi ihan normaalia treenikaveriin tutustumista, juteltiin ennen harkkoja ja harkkojen jälkeen porukassa. Sitten kaksin ja lopulta hän pyysi meseosoitteen (siihen aikaan mese oli olemassa) jossa alettiin keskustella enemmän.

Mitä kumppanisi toimi tutustumisvaiheessa, entä miten itse toimit?

- Kaveripohjalta lähettiin, joten miten nyt kaverit toimivat. Kun sitten oli aloitteen aika, mies teki aloitteen kertomalla, että oli katsellut minua pitkään ja pakkienkin uhalla kertoi olevansa kiinnostunut minusta.

Mistä tiesit, että tämän ihmisen kanssa on nyt aivan erityinen yhteys?

- Jotenkin vaan kaikki nappasi. En osannut päästää häntä irti, vaikka mukaan tulikin välillä ongelmia. Itse aiheutin niitä kyllä sitten kanssa, eikä hänkään päästänyt irti. Lopulta kun kaikki tasottui huomasimme, että olimme kestäneet ihan helvetinmoisen paskamyrskyn yhdessä ja edelleen haluttiin jatkaa yhdessä.

Me tavattiin koulussa ensimmäisen kerran 80-luvulla. Olin silloin jo ihastunut. Poika sanoi minule että katsellaan myöhemmin kun kysyin treffeille. Siinä meni sitten yli 20 vuotta kun tavattiin uudelleen ravintolassa. Molemmat olleet suhteissa tahoillamme ja eroinneina 5 vuotta ja molemmilla lapset tehtyinä. Pari kuukautta juteltiin yöt ja päivät kaikesta välissä tapahtuneesta. Existä ja eroistakin. Sitten ne olikin käsitelty. 8 vuotta nyt yhteistä eloa takana ja edelleen yöt ja päivät jutellaan aina kun ei nukuta. Se oli vain tarkoitettu näin. En olisi ilman exääni eikä hänkään ilman omaa exäänsä olleet valmiita toisillemme.

Töissä.

Kolmantena työpäivänä, hän tuli käymään osastollani.

Ei mitenkään erityisesti. Varsin pian vaan huomasimme, että jutut menevät yksiin.

Meitä yhdistää edelleen samanlainen maanläheinen huumorintaju ja tapa katsoa asioita. Henkinen kemia "rätisi" ilmassa saman tien, fyysinen samaa tasoa vielä 15 vuoden jälkeenkin :-)