tyhjäolo?Paljon olisi kerrottavaa,koettavaa,mutta ei saa ulos itsestään.
Minulla tietty,kun kaksi yhtälöä ja yhdet aivot,joskus ajatukset kulkevat "klönttipäissä",molekyylit eivät ole kerenneet hajautua.
Se vähäinen vapaa-aika,jonka pystyn nirhasemaan tosta omaishoitajuuden velvoitteesta,on jo kalenterinsivut täyttävä tyhjäaukko.
Verrkkojen jäänalle ujutus oli tämänpäivän lukujärjestyksen teema,mutta en jaksa sitä tänään.
Siis teemalla turha tehdä sitä tänään,minkä voi huomennakin jättää tekemättä
Tuleeko teille koskaan
39
187
Vastaukset
Toi plussa joka näkyy kyhäelmäni jäljessä,ei ole minulta lähtöisin,niin epätoivoinen sentään en ole
Voi sentään!
Jos rupeaisit kirjoittamaan tänne palstalle, olisi siitäkin, toivon mukaan, jotain iloa.
Kirjoittaminen on minulle ollut aina jonkinlainen henkireikä ja sen ovat kanssakirjoittajatkin noteeranneet.
Mitäs tänne tulet kun olet luvannut poissa olla, tulee kuin pyssyn suusta. Olen palstan haukutuin mutta täällä vaan keikun. Tule mukaan!Voi Ruune,ilman sinua palsta olisi,kuin pilvinen päivä ilman aitanpolulla käyskentelevää emäntää,joten myös sinulle zin,zin ja kuplivaa lasiin.
Vaikka olitkin epäoikeudenmukainen sefu,olet kasvanut ihmisenä,kiitos siitä.
En sinun lihittelijäsikaartiin ole koskaan kuulunut,mutta pois pylly tyynyltä,sanoi kasvattiisäni,kun hän halusi kuitata,että asia sovittu
Se onkin jännää puuhaa rituliini tuo verkkojen ujutus jään alle. Sitä minäkin seurasin 66 vuotta sitten kun isäni kaverina jäällä olin verkkoja kokemassa ja laskemassa. Avannosta työnnettiin pitkän kepin avulla verkko toiseen avantoon ja niin edelleen koko verkkojata.
Paljain käsin hän ne kalat verkoista päästeli ja sitten hakkasi käsiään selkään ennenkuin rukkasiin työnsi. Itsetehtyyn suksikelkkaan pantiin kalat kotiin vietäviksi.
Verkkojen laskua voit siirtää, mutta kokemista ei kannata. Ainakin merivesissä asustavat kilkit söivät kalat jos ei pian koettu verkkoja.
Kyllä sinunkin kuuluu palstalla näkyä. Totta kai tulee jokaiselle taukojakin eri syistä.Kiitos sinulle katleijanen1.Meitä elämä kuljettaa,KatriHelena laulaa,minne tuuli kuljettaa.
Näin se se elämänpursi meitä vie,joskus tyrskyjä päin,joskus suvantoon.
Kaikki elämänvaiheet vain meidän on elettävä.
Katleijanen sinä isäsi kaverina talvikalastuksessa koit jotain joka kantaa muisteluissa tähän päivään,kiitos katjaleijanen
- Ramoona*
Minäkin olen ollut lapsena seuraamassa kotilahdella verkkokalastusta jään alta, muistelen että pitkiä riukuja tarvittiin. Lankomies sitä harrastaa mökillään Päijänteellä, uppoavat ja uppoamattomat köydet hänen selostuksissaan esiintyvät myös. Meidän huushollista ei kumpikaan malta edes pilkillä istua, ja eihän täällä etelärannikolla kunnon jääpeitettä tule joka vuosi lainkaan. Mateiden kolkkaamisen jään läpi muistan myös lapsuudestani, kun jää oli kirkasta.
Sama pää on itsekullakin kesät ja talvet, kunnon lepuutus ja tuuletus on välillä tarpeen. Uskon, että Sinulla Rituliini kaunis luonto hoitaa tuota tehtävää, ja kohtahan ollaan talvipäivänseisauksessa, aletaan kulkea kohti valoisampaa kautta.
Meillä On Erkki Tantun kuvittamia sananparsikirjoja. Yhdessä kuvassa varsinaissuomalainen ukko mustekynä kädessä koettaa saada asiaansa mustetahraiselle paperille, otsa on kurtuilla, piippu röyhyää suussa, pöydällä on mustepullo ja paperimyttyjä : "Järkki olis kyll, mutta ei saa juaksema." Voihan järkikin olla jäässä ja potta päässä, eikös sitä niin lapsena lällätelty.
Mukavaa joulunalusaikaa sinne ja kirjoittelemisiin !Minut on riisuttu aseista,huomasin peukutuksista,kaikki suosionosoitukset meni soronnoon.
Jo vain se talvikalastus on aivan oma kestävyttä vaativa laji.
Sinä Ramoona kerroit aivan kirjaimmellisesti kuinka kaikki ne verkot ujutetaan sinne jäänalle.
Kiitos Ramoona* kannustuksesta,sinä tiedät mitä on elämä,kun määränpää tuntematon,kuin omaishoitajilla yleensä
Tuossa omaishoitajavaiheessasi on luonnollista olla "takki tyhjänä" joskus. Muistaessani omaa aikaani samassa osassa, (dementoitunut anoppini) antoi luonto sen rauhan, jota tarvitsin.
Puolen tunnin irrottautuminen vaeltamiseen ja maiseman sisäistämiseen antoi voimia jaksaa. Samalla sisäistä monologia Luojani kanssa kävin, hieman kysellen:)
Lukeminen, musiikkiin eläytyminen,-- kaikki mikä ruokkii henkistä kestävyyttä , on hyvä silloin kun on sen tarve.
Minulle on hiljaisuus aina antanut eheyttä, saada vetäytyä omiin ajatuksiinsa, silloin kun ympäristö on vaatinut paljoon osallistumista.
Kaivattu palstalla olet sinäkin Rituliini, ajatuksissani olet ollut useinkin!Kiitos sini-sirkku,se ylimääräinen aika menee tiehoitopuheenjohtajan haukkumisia kuunnellessa,sekin koiranvirka tuli otettua.
En ole tittelinkipeä,mutta olen sitä virkaa hoitanu kymmeniä vuosia
:D Monessa olet mukana, tsemppiä vaan kaiken pitämisessä kasassa! Kirjoittele kun siltä tuntuu,...minäpä siirryn haukkaamaan jotakin pientä,...moikka
Sinä sini-sirkku annoit sanoille merkityksen,siis puit ajatelmani sanamuotoon,kun omaishoitajalla on takki tyhjä.
Olet siitä ihana mukana kulkija,joskus voin taivaltaa kanssasi ja sitten putoan täysin kelkasta.
Olet yksi palstan kantavia voimia Ruunen kanssa.Tiedän nyt tulee valtavasti miikkoja,mutta hälläväliä,totuudenpuhuja ei tullessakaan pala.
Se aman eteenpäin,kuin mummo lumessa alkaa hyytyä,toivon älkää enää lyötyä lyö.
Omaishoitajuus vie jo mehutrituliini_38 kirjoitti:
Sinä sini-sirkku annoit sanoille merkityksen,siis puit ajatelmani sanamuotoon,kun omaishoitajalla on takki tyhjä.
Olet siitä ihana mukana kulkija,joskus voin taivaltaa kanssasi ja sitten putoan täysin kelkasta.
Olet yksi palstan kantavia voimia Ruunen kanssa.Tiedän nyt tulee valtavasti miikkoja,mutta hälläväliä,totuudenpuhuja ei tullessakaan pala.
Se aman eteenpäin,kuin mummo lumessa alkaa hyytyä,toivon älkää enää lyötyä lyö.
Omaishoitajuus vie jo mehutKiva kun Rituliini tänne olet piipahtanut,ihme on miten voimasi on riittänyt,siitä hyvä että satuit vähän rauhallisempaan aikaan ketjulle..
Välillä on parikin päivää etten ole,kuin lukemassa käynyt ja kahvipirtissä.
Tuntuuko kaamos-aika ihmiset ärtyisiksi pannut vai vanhuuden ja kuoleman pelko...
Kun ajattelee kaikkea sitä,mikä olisi jäänyt tapahtumatta ilman sinua,olen iloinen,että olet olemassa. trv Heta
- Tepposet
Matkaväsymyksestä palautuminen on "tyhjää aikaa".
Ei jaksa eikä edes viitsi yrittää mitään.
Muulloin vain satunnaiset,yksinäiset heräämiset hiljaisessa makuuhuoneessa ovat turhan tuntuisia mutta nopeasti ohimeneviä hetkiä.
Normalisoitumista helpottaa tietoisuus niiden määräaikaisuudesta.Olen joskus ajatellut sanontaa "luppoaika",kaiketi se tarkoittaa kiireetöntä jopa vetelehtimiseen tarkoitettua aikaa.
Minua moinen yllellisyys ei koskaan ole tavoittanut,joten en voi ottaa kantaa,enkä edes kertoa eriäviä mielipiteitäni.
Tepposen matkaväsymyksen ymmärrän,jos vielä on aikaerojen palautumisesta kyse.
Minulla toi haasteellinen elämä jatkaa samaa rataa,joskin keskiviikkona luovutin palan poskestani patagologisille tutkimusprojektille.
Olen terve,niinkauan,kuin syöpäsairaaksi taas todetaan.- Tepposet
rituliini_38 kirjoitti:
Olen joskus ajatellut sanontaa "luppoaika",kaiketi se tarkoittaa kiireetöntä jopa vetelehtimiseen tarkoitettua aikaa.
Minua moinen yllellisyys ei koskaan ole tavoittanut,joten en voi ottaa kantaa,enkä edes kertoa eriäviä mielipiteitäni.
Tepposen matkaväsymyksen ymmärrän,jos vielä on aikaerojen palautumisesta kyse.
Minulla toi haasteellinen elämä jatkaa samaa rataa,joskin keskiviikkona luovutin palan poskestani patagologisille tutkimusprojektille.
Olen terve,niinkauan,kuin syöpäsairaaksi taas todetaan.Minusta "luppoaika" ei ole tyhjää aikaa vaan ansaittua aikaa käyttää se oman harkinnan mukaan vaikka "ei mihinkään"!
"Taas todetaan" sanavalinta kertoo, että jotain on ollut ja kontrollit jatkuvat.
Fatalistinen asenne on ainoa oikea. Kun asialle ei voi mitään niin turha sitä on murehtia.
Ymmärrän sen, että se voi vaikuttaa pitemmän tähtäyksen suunnitelmiin.
Vaimoni kohdalla ei ole tuon kaltaista pohtimista. Verisyöpä on teoriassakin parantamaton. Se tappaa varmasti. Kyse on vain aikataulusta.
Onneksi sen oireet ovat pysyneet kurissa 11-vuotta arkielämää haittaamatta. Tepposet kirjoitti:
Minusta "luppoaika" ei ole tyhjää aikaa vaan ansaittua aikaa käyttää se oman harkinnan mukaan vaikka "ei mihinkään"!
"Taas todetaan" sanavalinta kertoo, että jotain on ollut ja kontrollit jatkuvat.
Fatalistinen asenne on ainoa oikea. Kun asialle ei voi mitään niin turha sitä on murehtia.
Ymmärrän sen, että se voi vaikuttaa pitemmän tähtäyksen suunnitelmiin.
Vaimoni kohdalla ei ole tuon kaltaista pohtimista. Verisyöpä on teoriassakin parantamaton. Se tappaa varmasti. Kyse on vain aikataulusta.
Onneksi sen oireet ovat pysyneet kurissa 11-vuotta arkielämää haittaamatta.Kiitos Tepposet hyvästä ja avartavasta selonteosta "luppoaika",minulle tuli noita mietelmiä,kuin tyhjästä,liekö minussa Havukkaahoa,kun ajatukset karkaavat,kaiketi,niinkuin:kauas pilvet karkaavat ja sillei
Pakko tässä mielentilassa on luovuus ottaa kyytipojaksi,muuten ei pärjää.Ukko puhuu omiaan ja minä vain myötäilen,pakonsanelemana
Jossakin blogissa mainitsi sen kirjoittaja tuosta lyötynä olemisesta, mutta hyvä lääke hänellä mielestäni oli siihen.
Kun kirjoittaja tajusi pelkän ilkeilyn olevan lähtökohtana, hellitti sen vaikutus hänellä. Kyllä yleensä erotamme aiheellisen huomautuksen, mutta häirintään on suhtauduttava asettumalla sen yli.
Miksi pahoittaa mielensä epäolennaisuuksiin, kun eivät kaikki voi olla laajakatseisia?
Mitä tulee palstaa kannattaviin voimiin, näkisin meidän kaikkien olevan kuin soutajia, jotka omalta osaltaan saavat paatin seilaamaan:D
Mitäpä ne pienet karille hipaisut merkitsevät, paatissa on vahva soutajajoukko, kuka kivalla huumorillaan, kuka empaattisuudellaan tukee tarvittaessa, kunhan ei liikaa ilkeää mönjää tartu painolastiksi:D palstahenkeä jarruttamaan.
Silloin alkaa soida niin jumalat kuin p****leetkin korvissa mikä sekin on koettu:DKyllä sitä sattuu muillakin kuin muistihäiriöisillä. Olen ollut tämän päivän kuin pempulle ammuttu karhu. Tavarat hävöksissä, kun löydän, taas uusi kränä edessä. Kiroillut pitkän pussillisen.
Näillä sembaloilla ei puhettakaan taivaaseen pääsystä - tai ne senssit jo ennestäänkin tukossa. Onhan se yhtä juutasta kun ei itsenäisyytäkään saa enää kupillisella parilla juhlistaa, siitäkin jo aivokurkiainen huomauttelee. Taannehtivasti.capt.cöpenick kirjoitti:
Kyllä sitä sattuu muillakin kuin muistihäiriöisillä. Olen ollut tämän päivän kuin pempulle ammuttu karhu. Tavarat hävöksissä, kun löydän, taas uusi kränä edessä. Kiroillut pitkän pussillisen.
Näillä sembaloilla ei puhettakaan taivaaseen pääsystä - tai ne senssit jo ennestäänkin tukossa. Onhan se yhtä juutasta kun ei itsenäisyytäkään saa enää kupillisella parilla juhlistaa, siitäkin jo aivokurkiainen huomauttelee. Taannehtivasti.Omat meillä kiemuramme.Ei se elämä etene tietyn kaavan mukaan.Olen yrittänyt tehdä niinsanottua lukujärjestystystä,jonka mukaan etenemme ja minä päivitän etenimisen.Ei se niin mene,aina tulee mutkia matkaan.
Elän täysin toisen elämää,en omaani.Olen kuin robotti,vailla ykseyttä.Elän vain tämän päivän,huominen tuo omat kiemuransacapt.cöpenick kirjoitti:
Kyllä sitä sattuu muillakin kuin muistihäiriöisillä. Olen ollut tämän päivän kuin pempulle ammuttu karhu. Tavarat hävöksissä, kun löydän, taas uusi kränä edessä. Kiroillut pitkän pussillisen.
Näillä sembaloilla ei puhettakaan taivaaseen pääsystä - tai ne senssit jo ennestäänkin tukossa. Onhan se yhtä juutasta kun ei itsenäisyytäkään saa enää kupillisella parilla juhlistaa, siitäkin jo aivokurkiainen huomauttelee. Taannehtivasti.Aivokurkiainen,jopa oli mojova ilmaisu.päänsärylle luultavasti.
Sinulta tulee niin hervotonta läppää,että yksikseni täällä tuvassa naureskelin,kiitos kapu.
Päivä lähtee hyvin käyntiin,kun herkistelyn sijasta naurullekin on mahdollisuus.
Katleijan kuvaus oivallisesta nukkumapaikasta oli mielenkiintoinen ja kuinka hyvin noi lapsuuden onnenhetket muistaakaan.
Late taas Saimaan rannalla "ruikutti"vietti mieliinpainuvia elämänhetkiä.
Kaikesta kyllä näkee kuinka tärkeää ja kesään kuuluvaa tuo tuhansien järvien olemassaolo on meille jäyhille suomalaisille.
Fiiulin Joutassa oleva järvi on varmaankin Suontee,sen muikkuja saa Kanganiemen torilta ostaa ja hyviä ovat
Kiitos teille kaikille kannustuksesta ja kesäisistä muistoista,kyllä me tämän pienen osan lopputalvea kestämme.Kyllä se kesäkin sieltä taas tulee ja hyvä,kun se on edessäpäin
- lähiöstä
Oi kun eläisi järven rannalla, se kun oli unelmani nuorena. Sais kalastaa ja soudella järvenselkää, mutta nyt asun lähiössä palvelujen lähellä, eikä ukostakaan olisi enää soutajaksi.
Ei me saatu aikaiseksi kesäpaikkaa, oltiin kotitalossa kesälomat kunnes se myytiin.
Jäi kyllä ihania muistoja ahvenen onkimisesta, ja saatiin mustaa viinimarjaa, kun ei veljen vaimo huolinut. Puolet mökin arvosta kelpasi kyllä.- S.L.
Minäkin tykkään järvestä, laitankin tähän kesän kaihoa:
Eeva-Liisa Manner
"Kirkkaat aamut kohoavat
Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet ilosta,
koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas.
Se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua."
" S.L. kirjoitti:
Minäkin tykkään järvestä, laitankin tähän kesän kaihoa:
Eeva-Liisa Manner
"Kirkkaat aamut kohoavat
Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet ilosta,
koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas.
Se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua."
"Tuo runo kuvaa mökkijärveämme hyvin, siksi sen laitoin tänne.
Tämä pimeä aika saa ikävöimään kesää.- ai sinäkö
liisa.sal kirjoitti:
Tuo runo kuvaa mökkijärveämme hyvin, siksi sen laitoin tänne.
Tämä pimeä aika saa ikävöimään kesää.siinähän on nikkinä S.L ?
Ei kuulosta hyvältä tuo että rannoilta on kahvinruskea vesi.
Kyllä runoilija saa sanoillaan aistimaan järvimaiseman. Tuo aamusumukin on niin kaunis ja utuinen näky.
Silmiin nousee Pihlajajärvi, ja vastapäätä oleva saari keskisuomessa. Päijänne on niin suuri, enkä sen rannoilla ole aamuisin viipyillyt.
Joestakin nousee sumu, joka kietoo maiseman puineen ja pensaineen pehmeään hämyyn. Silloin jäin katsomaan maisemaa korkeammalta, vintin ikkunasta haaveillen maalaavani tuon.
Ihmettelin värien katoamista, oli kuin lempeään usvaan kaikki olisi kietoutunut, pehmentäen ääriviivat lähes unettavasti:)
Hienoja hetkiä pystyy luonto kauneudessaan välittämään.Muistoissa monta tunnelmakuvaa. S-s viestistä putkahti tämä muisto.
Pikkuveljeni ja minä olimme isän jahdissa mukana kun hän oli eräästä saaresta lastaamassa halkoja viedäkseen ne turkulaisille.
Isä teki kovan työn kärrätessään lankonkia pitkin ne halot laivaan. Se lastattiin tosi täyteen, niin että vesi melkein reelinkiin viisti.
Yövyimme siinä saaren rannalla. Kesäilta oli valoisa, mutta minä halusin kajuutan sijaan mennä nukkumaan ruumaan, jahdin keulaan. Siihen paikkaan johon menin aina kun jahti joutui kovaan merenkäyntiin. Ruumassa oli hämärää, minulla oli vaivainen olkipatja allani ja kajuutalta tuoksuva viltti pääläni.
Kuuntelin yön ääniä alli tai joku muu vesilintu ruohikon reunalla äänteli, viimeiset tiirat etsivät karilta yöpuuta rupatellen keskenään.
Uni tuli kuunnellessani veden liplatusta jahdin kylkeen ja keinutti hiljaa minut uneen.Minä asuin yli kolmekymmentä vuotta rivitalossa, Vantaanjoen rannalla, meitä oli 8 perhettä jotka suurinpiirtein itse rakensimme tuon talon. Siellä meistä monesta tuli hyviä ystäviä. parhain oli kotoisin Anttolasta Saimaan rannalta, toinen Sysmästä
Päijänteen rannalta, molemmissa paikoissa tuli käytyä. Saimaanrannalle mentiin retkelle ystävien kanssa, oli eväät mukana, löydettiin hieno paikka josta näky Saimaalle oli unohtumaton. siellä kesä kauneimmillaan ja liikenne järvellä monipuolinen. oli ennenäkemätön sekin, kun pieni höyrylaiva veti montakymmentä metriä pitkää tukkilauttaa perässään. Siellä aika seisahtui ja olo tuntui menneen huomaamati ohi. Mökillä vielä saunottiin ja pulahdettiin Saimaaseen.
Siellä Sysmässä olimme parkkeranneet itsemme telttaan talossa oli paljon vieraita juhannusaattona, valvottuahan siellä tuli myöhään, kun teltalle mentiin alkoi aamu jo sarastaa, siinä kuitenkin vielä valvottiin ja meitä odotti auringon nousu suoraan järvestä, sekin sellainen näky jota ei usein satu, tällaiselle maakravulle.
Nyt on tullut mieleen, olisi pitänyt olla taivaanrannaan maalari.
Toisaalta hyvin on säilynyt muistoissa ne ihanat näköalat.
Nythän meillä on aikaa muistella menneitä. Late Vaan.- fiiuliin*
LateVaan kirjoitti:
Minä asuin yli kolmekymmentä vuotta rivitalossa, Vantaanjoen rannalla, meitä oli 8 perhettä jotka suurinpiirtein itse rakensimme tuon talon. Siellä meistä monesta tuli hyviä ystäviä. parhain oli kotoisin Anttolasta Saimaan rannalta, toinen Sysmästä
Päijänteen rannalta, molemmissa paikoissa tuli käytyä. Saimaanrannalle mentiin retkelle ystävien kanssa, oli eväät mukana, löydettiin hieno paikka josta näky Saimaalle oli unohtumaton. siellä kesä kauneimmillaan ja liikenne järvellä monipuolinen. oli ennenäkemätön sekin, kun pieni höyrylaiva veti montakymmentä metriä pitkää tukkilauttaa perässään. Siellä aika seisahtui ja olo tuntui menneen huomaamati ohi. Mökillä vielä saunottiin ja pulahdettiin Saimaaseen.
Siellä Sysmässä olimme parkkeranneet itsemme telttaan talossa oli paljon vieraita juhannusaattona, valvottuahan siellä tuli myöhään, kun teltalle mentiin alkoi aamu jo sarastaa, siinä kuitenkin vielä valvottiin ja meitä odotti auringon nousu suoraan järvestä, sekin sellainen näky jota ei usein satu, tällaiselle maakravulle.
Nyt on tullut mieleen, olisi pitänyt olla taivaanrannaan maalari.
Toisaalta hyvin on säilynyt muistoissa ne ihanat näköalat.
Nythän meillä on aikaa muistella menneitä. Late Vaan.Latelle sanon, kyllä muistan ihanan järven Joutsan keskustassa vuonna1944
Olin siellä evakossa sen yhden kesän ja minä ihastuin siihen järveen ja sen maisemiin.
Me nuoret emme osanneet niin kauhistua vaikka olikin sota-aika, vaan kiertelimme niillä rannoilla ja pidimme hauskaa.
Siellä sain kohdata "eka rakkautenikin", liekö ollut rakkautta kun itsekin olin vielä 13-14vuotias.
Ei taida Joutsan keskusta vaan enää olla edes samoilla kohdin.
Minullakin tuli muistoja mieleen saarielämästä lasten kanssa ollessani koko kesän:)
Vieraita saattoi joku viikonloppu tulla niin monta, että nukuin veneessä mieluimmin yksin.
uuri tuo liplatus veneen kylkeen ja keinunta oli aivan ihanaa, ja aamuhan vasta ihana oli, kun muut nukkuivat vielä ja sain istua veneessä kuuntelemassa tiirojen ääniä.
Koirahan se herätti hypättyään veneeseen, ja kajuutan oven edessä pyrki ruokaemäntänsä luo.
Kyllä Lippajärvenkin rannalla kokee kauneuselämyksiä, tyyneellä varsinkin, kun liikenne on jo hiljentynyt. Veneen annoin pois naapureille, se olikin vain USA Army kumivene, en viitsi yksin kantaa sitä alas rantaan ja pumpata.
Mielipaikallani rannalla on vanha ylösalasin käännetty jolla, jossa on hyvä istua tasapohjalla ja antaa katseen levätä.- merihuisku75
Onhan ihanaa odottaa taas kevättä,kun meillä rappusilta on vain 3 metriä rantaan ..
Ihanan kirkas vesi,jotkut minua varttuneemmat sanovat sen olevan lähdepohjainen Särkijärvi.
Yritetään nukkua paljon, niin tulee se kesäkin,jos Luoja elonpäiviä suo.....- Ramoona*
Kirkasvetinen järvi on oikea aarre, niin moniin vesistöihin on soiden ojitus jättänyt jälkensä. Anttolan Late mainitsi, se on todellinen Saimaan helmi, viimekin kesänä ajettiin kantatie 62:n kautta ja Puumalassa hypättiin tervahöyryn kyytiin. Ollaan liikkuvaisempaa lajia, omaa kesämökkiä ei omisteta, omakotitalo sitoo turpeeseen ihan tarpeeksi. Sukulaisten ja ystävien mökit Rautalammin reitillä , Päijänteellä ja Höytiäisen rannalla ovat käyntipaikkoja. Monet vuodet kuljettu asuntoautolla, jossa koiran kanssa nukutaan mökkivieraina eikä useita päiviä viivytä. Täällä saaristossa purjehditaan veneellä ja yövytään siinä milloin missäkin luonnonsatamassa, rannikkokaupunkien ja paikkakuntien satamissa, retkipaikoilla ja joskus ystävien laitureissa.
Veneessä onkin hyvä nukkua, on raitista ilmaa ja aaltojen tuutulaulua, kesäkuumalla se pysyy viileänä, veden lämpötilan mukaisena, eli harvoin yli 20 asteen. Lasten pieninä ollessa heillä oli riippumatot nukkumapaikkoina, ja jo ihan pieninä vauvoina olivat hyviä matkalaisia. Nauratti tuo Sinsirkun "pako" paatille, sait lisäarvona upean rauhaisen aamun. Katleijan isän jahdin tuoksun voin suorastaan tuntea nenässäni.
Ei ihme, että niin monet kauniit muistot liittyvät vesistöihin. Vesi heijastaa rantoja ja taivasta, pilviä, auringon kiloa, kuuta ja tähtiä...myös omaa mieltämme. Veden pinta ei ole koskaan samanlainen, sen luontaisten asukkien elämää seuratessa aika pysähtyy. Tajuammekohan me suomalaiset , mikä kansallisaarre meillä on myös jokamiehenoikeuksissa, vesillä ja rannoilla saa virkistäytyä ja jopa kalastaa tietyin ehdoin. - Hyvää huomenta!
Metihuiskun kauniin viestin luin illalla ennen sänkyyn menoani, ja se antoi kauniita unia, järvimaisemassa veneessä kellumista.
:) - iin, samoin!
Hyvää huomenta! kirjoitti:
Metihuiskun kauniin viestin luin illalla ennen sänkyyn menoani, ja se antoi kauniita unia, järvimaisemassa veneessä kellumista.
:)harvoin löytyy miellyttäviä viestejä täältä, vain yhden käden sormlla laskettaessa, joten ne kannattaa mainita.
- äläviitsi..
iin, samoin! kirjoitti:
harvoin löytyy miellyttäviä viestejä täältä, vain yhden käden sormlla laskettaessa, joten ne kannattaa mainita.
Tämä ketju täynnä kivoja viestejä monilta, ei riitä sormet.
Taitaa olla että viestien kirjoittajia kohtaan jotain hampaankolossa, silloin ei mikään eikä kukaan kelpaa. Mutta pysyttele vain arvostamassasi seurassa, ei kukaan kaipaile. mMinustele ja plussaile vaan, jospa olosi siitä helpottuisi. - juuu ja
äläviitsi.. kirjoitti:
Tämä ketju täynnä kivoja viestejä monilta, ei riitä sormet.
Taitaa olla että viestien kirjoittajia kohtaan jotain hampaankolossa, silloin ei mikään eikä kukaan kelpaa. Mutta pysyttele vain arvostamassasi seurassa, ei kukaan kaipaile. mMinustele ja plussaile vaan, jospa olosi siitä helpottuisi.Kaikki tietävät, kuka tuon "äläviitsi"n kirjoitti, et ole piilossa.
- Että jaksavat!
juuu ja kirjoitti:
Kaikki tietävät, kuka tuon "äläviitsi"n kirjoitti, et ole piilossa.
Entiset koulukiusaajat ovat ottaneet uuden uhrin . Ja
"seurailijat" ja "mahdollistajat" pelkäävät ja nuolevat heitä.
Niinhän se koulussakin aina menee. - Niin.
Että jaksavat! kirjoitti:
Entiset koulukiusaajat ovat ottaneet uuden uhrin . Ja
"seurailijat" ja "mahdollistajat" pelkäävät ja nuolevat heitä.
Niinhän se koulussakin aina menee.Monet kilteimmistä ovat "räväkän" joukon saaneet kimppuunsa.
- TÄÄLLÄ netissä
Kiusaaja saa sovinnon aikaan sovittuaan itsensä kanssa,
että lopettaa kiusaamisensa ja ryöpytyksensä,
siis LOPETTAA pahat viestinsä.
Kirjoittaa vain asiallisisa, etiketin, nettiketin mukaisia viestejä. SE RIITTÄÄ.
Muuta ei tarvita, vihanpitoa ei uhrilla ole, sen hän on ilmoittanut jo moneen kertaan.:)
Kesällä2012 yllättäen aloititte kiusaamisen.:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin262656Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee242032Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1081531- 761289
Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71198Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1381166- 641016
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I10934Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70881- 102867