Mikä siinä uskollisuudessa on niin hienoa teidän mielestänne ja miten se parantaa suhdettanne?
Entä miten se teitä loukkaa jos puoliso käy välillä hakemassa fyysistä nautintoa suhteen ulkopuolelta?
En ole koskaan nähnyt kenenkään esittävän mitään vakuuttavaa pointtia asian puolesta vaan ainoastaan jotain tyyliin, se loukkaa, ei rakasta ym. shittiä.
Minun mielestäni pettämistä kammoksuvien suurin pelko on siinä, että puoliso lähteekin sivusuhteensa kelkaan. Se taas tarkoittaa sitä, että ette itsekkään usko olevanne paras mahdollinen ja riittävän hyvä kumppani puolisollenne ja kun ette sitä edes itse usko niin miksi olette luikerrellut itsellenne liian hyvän ihmisen suosioon, jopa avioon asti.
Olisitte tyytyneet tasoisiinne reppanoihin niin ei tarvitsisi pelätä kilpailua.
Entä miten se teitä loukkaa jos puoliso käy välillä hakemassa fyysistä nautintoa suhteen ulkopuolelta?
En ole koskaan nähnyt kenenkään esittävän mitään vakuuttavaa pointtia asian puolesta vaan ainoastaan jotain tyyliin, se loukkaa, ei rakasta ym. shittiä.
Minun mielestäni pettämistä kammoksuvien suurin pelko on siinä, että puoliso lähteekin sivusuhteensa kelkaan. Se taas tarkoittaa sitä, että ette itsekkään usko olevanne paras mahdollinen ja riittävän hyvä kumppani puolisollenne ja kun ette sitä edes itse usko niin miksi olette luikerrellut itsellenne liian hyvän ihmisen suosioon, jopa avioon asti.
Olisitte tyytyneet tasoisiinne reppanoihin niin ei tarvitsisi pelätä kilpailua.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mikä uskollisuudessa on niin hienoa?
Koska mieheni on uskollinen voin tuntea olevani hänelle hyvin tärkeä ja rakas, koska hän ei kiinnostu muista. Koen olevani ainutlaatuinen nainen uskollisen mieheni rinnalla, hänelle kun eivät muut naiset kelpaa edes petileikkeihin! Saan hänen jakamattoman huomionsa. voin luottaa häneen 100% kun tunnen sisimmässäni että olen hänelle maailman tärkein asia. Ihan niin kuin hän on minulle: maailman tärkein ja rakkain ihminen. Minä olen hänelle uskollinen, koska muut miehet eivät kertakaikkiaan kiinnosta, en edes keskustele muiden miesten kanssa. Minusta tuntuu aivan ihanalta se että olen mieheni luottamuksen ja rakkauden arvoinen, enkä ole mikään arvoton lumppu. Uskollisuudessa ei ole mitään negatiivista, me emme jää mistään paitsi, koska meitä EI KIINNOSTA olla muiden kanssa, haluamme vain toisemme. Luultavasti vain sellaiset jotka rakastavat toisiaan todella paljon pystyvät olemaan uskollisia.
Miten uskollisuus parantaa suhdetta?
Me ollaan onnellisia, hyväntuulisia. Meidän ei tarvitse katkerina miettiä miksi kumppani taas kerran petti jne. Meidän ei tarvitse rajottaa toistemme elämää, koska luottamus toimii. Saamme nauttia jakamattomasta rakkaudesta ja se antaa meille henkisiä voimia pitää suhde hyvässä kunnossa.
Mitä haittaa pettämisestä on?
- Menee luottamus toiseen, eikä sitä voi enää saada takaisin. Parisuhde perustuu luottamukseen.
- Tulee paha mieli jos mies haluaa naida muita (enkö minä riitä? enkä ole tarpeeksi nätti ja haluttava? miksi joku toinen nainen kelpaa miehelleni?)
- Tauteja (jos vaikka kortsu menee rikki)
- Pettäminen osoittaa välinpitämättömyyttä (uskollisuus on toisen huomioonottamista)
- Pettäminen osoittaa itsekkyyttä, halua saada vain itselle nautintoja (uskollisuudessa tarjotaan nautintoja molemminpuolisesti)
"Minun mielestäni pettämistä kammoksuvien suurin pelko on siinä, että puoliso lähteekin sivusuhteensa kelkaan. Se taas tarkoittaa sitä, että ette itsekkään usko olevanne paras mahdollinen ja riittävän hyvä kumppani puolisollenne ja kun ette sitä edes itse usko niin miksi olette luikerrellut itsellenne liian hyvän ihmisen suosioon, jopa avioon asti."
Olet täysin väärässä! Minulle ei ole merkitystä sillä olisiko toinen nainen pelkkä pano vai rakkaussuhde, kumpikin tuntus ihan yhtä pahalta. En haluaisi olla niin itsekkään miehen kanssa joka käyttää jotain panopuuta itsekkäiden tarpeidensa tyydyttämiseen. Sekin loukkaisi jos mieheni kiihottus jostain toisesta naisesta! En itsekään kiihotu muista miehistä. Sillä ei ole merkitystä rakastuuko mies toiseen naiseen vai ei, koska pettämisen jälkeen en enää häntä rakastaisi ja saisi mennä matkoihinsa. Onneksi näin ei tule käymään, emme halua toisiamme menettää. Nyt tietty sanot että mitä rakkautta se tuollainen on että yksi virhe ja jätetään ja kaikki tekevät virheitä. Mutta meidän rakkaus perustuukin juuri siihen että ollaan luottamuksen arvoisia toisillemme. Se on rakkautemme lähtökohta, toisen huomiominen. Jos perusta rikotaan ei jää jäjelle enää mitään. Se on ominaisuus joka tekee miehestäni niin ainutlaatuisen ettei kukaan toinen voi olla niin hyvä. Jos hän ei enää olisi luottamukseni arvoinen, ei hän olisi muita parempi, ja olisi ihan sama kenen kanssa olisin, mieluiten olisin yksin, sillä en haluaisi että sydäntäni rikottaisiin toistamiseen.
Et edes keskustele muitten miesten kanssa?? Teillä on todella tiukat säännöt. Onkohan kaikki kotona siellä ullakon puolella?
ei meillä ole tuollaista SÄÄNTÖÄ, ei vain kiinnosta muut miehet kuin oma kulta! :)
Mutta eikös tuota arkielämässä hankaluutta jos ei voi puhua miehille? Ja onhan se muutenkin melko outoa käytöstä, sanoisin peräti varmuuden maksimointia.
et edes puhu toisille miehille... hmm... ja kauankos sitä ollaankaan oltu yhdessä? kaks viikkoo?? kuukausi?? joo.. palataan asiaan kun takana on yhteistä taivalta 20 vuotta... saattaa alkaa muidenkin mielipiteet ja näkökannat kiinnostaa.... tsemppiä vaan ;D
"Sekin loukkaisi jos mieheni kiihottus jostain toisesta naisesta!"
Kuule, jos mies ei kiihotu seksikkäästä naisesta, niin miehessä on oikeasti vikaa. JA sellainen mies ei kiihottuisi sinustakaan. Jos miehesi väittää sinulle, että ei voisi kiihottua toisesta naisesta, niin miehesi valehtelee.
Minä olen mieheni mielestä ainoa seksikäs nainen maailmassa :). Ja mieheni on mun mielestä ainoa seksikäs mies maailmassa. Eikä me koskaan valehdella toisillemme.
Olet miehellesi yhtä ainutlaatuinen kuin paskakärpänen koiranpaskassa.
...hiukan epäilyttävältä.Taitaa tosiaan olla järki jäässä ja ukko vieraissa...mahdollisesti kun olet noin hyväuskoinen.
..."eikä me ikinä valehdella toisillemme".Kuin olet noin hyväuskoinen?Missä elät?????????????????
Oletan että olet nuori ja kokematon,niin tulkitsin kirjoituksestasi."ei kiihotu muista naisista" et tunne miestäsi? eihän miehen tarvi KATSOA kuin yläosatonta naista niin jopa "jököttää" eikös se pikkuveitikan asento kerro kiihottumisesta?Vanha viisaus sanoo "miehet kiihottuu näkemästään ja naiset kuulemastaan :))
että silleensä. Eli mitä "lipevämmin mies kuiskii sitä enemmän nainen "kostuu" ja "mitä enemmän mies näkee sen enemmän "pikkuveitikka" jököttää..
päättele siitä..Luottamus on toki eri asia,mutta biologia on biologiaa ja muuhun en ota kantaa
hyvää jatkoa :))
ei miehelläni seiso jos näkee alastoman naisen! ei seiso vaikka olisin ihan alasti, paitsi joskus harvoin jolloin rakastelemme ja se tuskin johtuu siitä että olen alasti! ehkä kaikki miehet ei oo noin herkkiä kuin sun miehes.
psykiatrille...että näitä riittää... ja sanoo muita vielä reppanoiksi. :D Yritä jaksaa, kyllä sun asiat vielä joskus on kunnossa.
Sehän osoittaa kunnioitusta kumppania kohtaan. Jos itse petät niin et kunnioita ja sama toisin päin. Silloin on kyllä parempi erota kuin jatkaa yhdessä. Koska pettämisen jälkeen ei "meitä" enää ole on vain kaksi enemmän tai vähemmän pahoin voivaa ihmistä.
Selvennä hiukan tuota kunnioitusjuttuasi.
Millä tavoin pettämättömyys osoittaa kunnioitusta ja pettäminen sen puutetta?
Eihän se petetty ole edes tietoinen, että häntä petetään, miten hän siis voisi tuntea olevansa ei kunnioitettu?
Jos tolkutat hänelle, ettet petä ja hän hölmöyttään uskoo vaikka kuitenkin petät niin missä se kunnioitus näkyy ja tuntuu?
Jos taas vannot ja vakuutat, ettet petä, etkä petäkkään mutta hän ei usko sitä (eikä kannatakkaan uskoa) niin missä se kunnioitus kohtaa kunnioitetun?
Nähdäkseni tämä mainitsemasi kunnioitus näkyy vain ja ainoastaan epämääräisenä sanana harhaisessa mielessä ja pelkästään siksi, että sana kunnioitus sinällään sisältää positiivisen arvolatauksen.
On siis parempi petellä kaikessa hiljaisuudessa ja numeroa siitä tekemättä, koska siitä saa konkreettista iloa ainakin kaksi henkilöä ja jättää epämääräiset kunnioitusasiat sivuseikaksi ja filosofisen pohdinnan aiheeksi.
kuullut sanoja. Rehellisyys, selkäranka, moraali...kyllä jos parisuhteeseen ryhtyy niin on syytä miettiä näitäkin asioita. Jos ei kykene uskollisuuteen niin on parempi elää vapaana sillä silloin ei ole vastuussa kuin itselleen, pari suhteessa vastuu ja kunnioitus ulottuu myös toiseen ihmiseen ei vain itseen. Vai pelottaako kohdata oma itsensä??
Mikä ihme ihmisille on tullu, kun nykyään uskollisuus koetaan lähinnä viaksi?
Kaiken perustana on sovitut säännöt. Mitä saa tehdä muiden kanssa, mitä ei. Jos sinä et kunnioita toista ihmistä, et myöskään noudata sovittuja sääntöjä. Jos taas kunnioitat, olet uskollinen. Lähtökohtana ei ole se, tunteeko toinen olevansa kunnioitettu vaan se, kunnioitatko sinä. Jos pari ei usko uskollisuuteesi, eikö silloin kannata vaihtaa kumppania? Ei se minun mielestäni ole tervettä parisuhteessa, että epäillään vaikka aihetta ei olisi. ON myös paljon ihmisiä, kypsiä ihmisiä, jotka luottavat toisen sanaan.
Parisuhde perustuu nimenomaan luottamukseen ja toisen kunnioitukseen (siis hyvä, kestävä parisuhde). Jos toista kunnioittaa, niin silloin myös välittää, se on automaattista, eikö? Ei parisuhteen ideana ole se, tunteeko hän olevansa kunnioitettu vaan kunnioitatko sinä. Ymmärrätkö? Koska jos sinä kunnioitat häntä, hän tuntee olevansa kunnioitettu ja välitetty (siis tasapainoinen, aikuinen ihminen).
Hyvin yksinkertaista; kun on löytänyt oikean kumppanin, jonka kanssa viihtyy ja joka täyttää sekä henkiset että fyysiset tarpeeni (kuten myös minä hänen) ei tee edes mieli mennä muiden kanssa. Muut tuntuvat valjuilta kaikesta ulkoisesta komeudestaan/kauneudestaan huolimatta. Meillä on jotain ainutlaatuista juuri siksi, että henkinen yhteys on niin vahva... Siihen ei yhden illan tai edes usean viikon hoito pysty.
Voi kuinka suloista kujerrusta, vahinko, että se on "suora lainaus" romanttisesta roskakirjallisuudesta. Oikea elämä on hiukan raadollisempaa.
"Happamia", sano kettu pihlajanmarjoista...
Jos sinä oletkin jo kyynistynyt ja tyytynyt suhteeseesi, jossa pettäminen on osa luonnonjärjestystä, niin älä luule että se on kaikille normaali tila!
Ei meidän elämä ole aina ruusuilla tanssimista tai yhtä "kujerrusta", mutta molemmat tiedetään, ettei se muiden kanssa ole yhtään helpompaa. Päinvastoin. On opittu tuntemaan toisemme karvoineen kaikkineen ja ehkä juuri siksi olemme toisillemme ne kiinnostavimmat. Kauniita ihmisiä pyröii ympäillä pilvin pimein, viehättäviä, mukavia, älykkäitä... Mutta jos oikeaa yhdistelmää ei löydy, niin ei jaksa nähdä vaivaa edes kokeillakseen.
Miksi vonkuisin Micran rattiin, jos autotallissa odottaa huippuluokan Mersu?
PS. Romanttista roskakirjallisuutta luin viimeksi teininä ja siitä on reilusti aikaa... Joten sorry. Älä anna nimimerkin hämätä ja luule, että täällä on ihan eilisen teeren tyttö. Elämän raadollisuus on tullut todettua useaan otteeseen, mutta silti en ole muuttunut katkeraksi, nalkuttavaksi ämmäksi (toivottavasti et sinäkään?). Kun se mitä pelkäämme, tuntuu kuitenkin toteutuvan, niin pelkään mieluummin ihmisten osoittautuvan luottamukseni arvoiseksi, tulevani onnelliseksi ja kuolevani suupielet hymyyn kaartuneina...
Jos poikaystäväni pettäisi minua, jättäisin hänet heti. HÄN ei ole MINULLE liian hyvä, vaan MINÄ olen hänelle. Etsin siis ihmisen, joka on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseni erinomaisuuteni.
Ei ole tyhmää perustella pettämisen vääryyttä sillä, että se loukkaa. Samalla tavalla voisi sanoa tapetun omaisille; ette voi sanoa, että läheisenne tappo oli väärin koska se loukkasi teitä. Jos parisuhteessa on sovittu tietyt säännöt, mitä saa tehdä ja mitä ei (siis uskollisuus asioissa) ja jos toinen pettää sovitut asiat, TOTTAKAI se on silloin väärin idiootti.
Olen perustellut tätä erään käytännön esimerkin valossa toisaalla jo niin pitkästi, että en jaksa tehdä samaa uudelleen täällä. Jos sinua ihan oikeasti kiinnostaa, tämä ketju kannattaa lukea vaikka kokonaan:
http://www.city.fi/keskustelut/viesti.php?seskey=&offset=0&groupid=1&topicid=6096
Omat kommenttini alkavat tältä sivulta:
http://www.city.fi/keskustelut/viesti.php?seskey=&offset=100&groupid=1&topicid=6096
Tuolla Cityssä kirjoitan (kun ehdin/jaksan) nimimerkillä EveryWoman.
Hauskoja lukuhetkiä (lukemista on PALJON)!!
Sinä todellakin osasit laittaa sanoiksi kaikki ajatukseni! Minulla ajatus juoksee nopeammin, kuin kirjoitan. Mietin paljon asioita, mutta läheskään kaikkea en ehdi/jaksa kirjoittaa (enkä usein muistakkaan). Kaikkein helpointa on, jos voisi puhumalla selvittää oman kantansa.
On muuten hämmästyttävää, kun tuntuu, että ihmiset sekoittavat itsekkyyden moraaliin aivan kuin hakeakseen oikeutusta omalle itsekkyydelleen (sellainen kuva tuli siltä "eräältä" kirjoittajalta, siis että hän olisi sekoittanut ne kaksi asiaa).
Varsin moni pettäjä nimenomaan sekoittaa kaksi asiaa: moniavioisuuden ja valehtelun. Sillä, että ollaan moniavioisia, yritetään oikeuttaa valehtelu puolisolle!
*kyseenalaistaa pettämisen hyväksyjien ÄO:n*
kannattaisin periaatetta, jonka mukaan toimisi ja tekisi vain siten, että oman toiminnan voisi yleistää yleiseksi laiksi. Esim: itsekkyys moraalina ei ainakaan yhteiskunnassa (tai yhteiskunnan kannalta) toimisi. Ihminen kuitenkin on itsekäs, mutta samalla pyrkii itsesäilymiseen ja sen takia yhteiskunta on muodostunut; antamaan ihmiselle tietyn vapauden, mutta silti turvaamaan ihmisen säilyvyyden. Kun taas ajattelee itsekkäästi, se pitää suoda myös muille (yleinen laki) ja yhteiskuntajärjestelmä romuttuu. Eli tällä tavalla voimme perustella, että tietynlainen moraali on parempaa ja kestävämpää (järkevämpää) ,kuin esimerkiksi itsekäs moraali.
Itsekäs moraali ei voi toteutua, koska silloin ihmiset tuhoaisivat toisensa itsekkyytensä ja oman hengissäsäilymisen takia. Seurauksena: lajin häviäminen.
uskollisuus on kerta niin "paha" asia ja uskottomuus täysin hyväksyttävää ja hienoa, miksi pettäjät eivät mene juuri tällä hetkellä (tai miksei vaikka myöhemminkin) sanomaan kumppanillensa, että minä petän ja se on täysin hyväksyttävää? Siksi, koska pettäjät itsekkin tietävät jossain sisimmässään tekevänsä väärin. Siksi heillä ei ole kanttia mennä kertomaan kumppanillensa pettämisestä. Pettäjät yrittävät vain nytten selitellä itsellensä pettämisen oikeutuksia ja vähättelemään asiaa, jottei heillä itsellään olisi huono olo toisen pahan olon takia (tai oman). Ihminen ei halua ajatella olevansa huono ihminen, joten sillä on taipumus kääntää huonot asiat hyviksi ja hyväksytyiksi - oman psyykkeensä takia. Ette te todistele toimintaanne muille, vaan itsellenne.
Eiköhän tämä vastannut kysymykseesi.
Nimenomaan.
Aukottomasti moraalitonta uskottomuudessa on vain siihen liittyvä valehtelu - ei se vieraissa sängyissä hyppiminen sellaisenaan. Siksi uskottomien tapa "oikeuttaa" toimintansa on hullunkurinen. Sanotaan: "Eihän ihminen pysty olemaan vain yhden kanssa" ja sen sellaista.
Pointti on siinä, että jos tietää olevansa ihminen, joka tarvitsee useita seksikumppaneita, siitä pitää KERTOA omalle kumppanille sen sijaan että valehtelee olevansa seksuaalisissa tekemisissä vain hänen kanssaan. Jos ei kerro, on uskoton, mutta jos kertoo ja nai muidenkin kanssa, kysymys ei enää ole uskottomuudesta vaan moniavioisuudesta, joka ainakaan minun moraalijärjestelmässäni ei ole tuomittavaa.
Ja valehtelun/rehellisyyden hyvistä ja huonoista puolista luulisi jokaisella olevan jonkinlaista kokemusta. Vai onko niin, että ne, jotka uskovat ettei valehtelu jätä parisuhteeseen minkäänlaisia jälkiä jos kumppani ei saa sitä selville, eivät ole kerta kaikkiaan ikinä kokeilleet elää rehellisessä suhteessa (eli eivät tiedä paremmasta)? Jälkiä nimittäin jää vaikka valehtelu ei koskaan tietoisella tasolla paljastuisi. Ne jäljet huomaa jo siitä, ettei ole onnellinen suhteessaan! Nämä asiat eivät loppujen lopuksi ole kovin monimutkaisia.
Koittakaa pärjäillä.