Työpaikalta papin eteen

Oi miten ihanaa!

Eli tuon 10v kuitenkin seurustelitte vai olitteko kuin puurokippoa kiertelevät elikot, jäi vähän epäselväksi? "kaikenlaista sattui ja tapahtui", antoi ymmärtää ettette kuitenkaan olleet kokoaikaa yhdessä eli taisi olla vähän muitakin pyörittelyjä...

Eli toinen teistä oli tukevasti varattu, kun rakkaus roihahti?

Meillä oli kymmenen vuoden aikana ystävyyttä, ihastumista, vihastumista, salasuhdetta, suhteita toisiin ihmisiin ja vaikka mitä. Koko ajan kuitenkin meillä oli keskinäinen kiinnostus toisiimme, myös silloin, kun mieheni meni naimisiin toisen naisen kanssa. Melko pian tämä nainen jäi kuitenkin kiinni pettämisestä ja vielä toisen naisen kanssa. Minä itse erosin miehestäni hänen alkoholiongelmastaan aiheutuneiden vaikeuksien vuoksi. Ja kun olimme molemmat tahoillamme toipuneet eroistamme, aloitimme oikean suhteen. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa eroihimme liittyen ja nyt siksi, että suhteemme toimisi ja saamme rakennettua sille vankan pohjan. Tämä Joulu on ollut ensimmäinen oikeasti yhteinen. Toivotamme kaikille työpaikallaan toisensa löytäneille ihanaa Joulua ja rohkeutta tulevaan vuoteen.

Toivon teille oikein paljon onnea!

Meille ei sitä suotu. Joo, mies oli naimisissa kun tutustuttiin. Minä 10 v nuorempi ja mahoton rasavilli miesten suhteen mutta kun sen ukon kohtasin niin se oli sitten siinä. Vuosi kierreltiin sitten mies erosi (olis kyllä eronnut muutenkin, oli vaimokin sitä mieltä, siinä hätäkässä tuli ilmi vaimonsa salasuhdekin) ja alettiin ihan avoimesti pitää yhteyttä.

Työpaikalla heräsi kauhia kateuden puuska. Ei oltu esimies-alaissuhteessa mitenkään päin mutta että johtavassa asemassa oleva alkas taviksen kans... Minä olin vaan rahan perään ja mies nuoren jalkovälin. Mut me ei niistä välitetty.

Joku aika miehen erojuttujen jälkeen muutettiin yhteen. Vuosi siitä mentiin naimisiin. Kaksi vuotta oli ihanaa, aivan taivaallista. Kaikkine arjen ongelmineen me vaan selvittiin kaikesta.

Sitten miehen ex-vaimo erosi uudesta miehestään ja alkoi meitä ahdistella. Syytti minua heidän erosta ja sai heidän ainoan lapsenkin uskomaan käsittämättömiä pskapuheita. Enhän minä olisi mistään tästä heilahtanut jollei mies olisi aikansa taisteltuaan luovuttanut. Jätti minut yksin jos ex tai tytär alkoi ahdistella.
Sillon miehen raidat tuli esiin eli millanen se oli tosipaikan tullen.

Alkoi olla paha olo siinä suhteessa samoin työpaikalla. Jotenkin keräsin itteni ettei meidän liitto näkynyt töissä mutta kotiin en enää halunnut mennä. Yritin puhua ja toivoa että löydettäisi jonkinlainen yhteinen sävel mutta mies oli muuttunut. Se oli jotenkin lannistunut. ja kun ei siitä mitään tullut katsoin parhaaksi lähteä omille teilleni. Erottiin.

Parasta kuitenkin, että ero ei vaikuttanut työpaikan tilanteeseen mitenkään. Tietenkin me tunnetaan toisemme läpikotasin mutta mua ei haittaa mies työpaikalla. Ei edes se ja tästä hämmästyin itsekin että eräs nainen on kovin kiinnostunut miehestä. Mies vaan ei lämpene ja on edelleen jotenkin vedoton. Alkaa kai tulla vanhaksi. Sillä on asiat päällisin puolin ihan ok ja oon sanonut että en tosiaan välitä jos se vaikka menis vielä jonkun muun kanssa naimisiinkin asti. Kun en minäkään selibaatissa elä, vaik en enää ikinä mitään suhdetta pistä pystyyn. En.

Että elämä tuo ja elämä vie, mutta tärkeintä on osata nauttia siitä ja huonoina aikoina arvostaa niitä hyviä aikoja.