Olenko epäonnistunut...

isovanhemmat1

Olen 7 kk ikäisen mummo, kyseessä pojan lapsi. Väsyttää kun pojalla ja vaimolla tuntuu olevan koko ajan jotain ongelmaa. Tuntuu että saa koko ajan miettiä vastauksia pulmiin ja mä kun en ole mikään ammattilainen tolla alalla. Kaataako muut lapset ( melkein 30v) äitinsä päälle vähän väliä kaikenlaisia ongelmia.
Olemme yrittäneet auttaa koko ajan, mutta tuntuu kuin aina tulisi uutta...
Kertokaa ahdistaako koskaan lapsen perheen asiat muita isovanhempia. Milloin tuntuu että tulee ero, milloin mikäkin on väärin. Vaikka kuulemma miniän mukaan hyviäkin hetkiä on.

12

509

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • isovanhemmat1

      Niin vielä sekin, että nyt kun olis pieni loma, niin kammoksuttaa jo lähteä matkalle, kun ei tiedä , mitä taas tapahtuu viikon aikana...Ei oikein uskalla rentoutua mitenkään, kun on koko ajan huoli...

    • Sydäntä riipii

      Kyllä ahdistaa. Olen yrittänyt suggestoida itseäni, etten murehtisi niin paljon. Ei lapseni kyllä kerro kahdenkeskisistä suhdeongelmistaan. Mutta tulivat narratuksi ostamaan huonon talon ja ovat suurissa rahavaikeuksissa. Sitä murehdin ja yritän auttaa. Mieheni ei murehdi yhtään, toteaa vaan että "ovat jo siinä iässä että pitää hoitaa omat asiansa, olisi pitänyt ottaa asioista selvää...". Kai niin, mutta tunteilleen ei mitään voi. Monta yötä olen valvonut.
      Miten keksisimme yhdessä taidon elää niin ettemme murenisi murehtimiseen? Itseä ja omaa jaksamistaan pitäisi ajatella enemmän.

      • isovanhemmat1

        Kiitos vastauksestasi ja todellakin tiedän, miltä tuo Sinunkin ahdistus tuntuu. Miehet on varmaankin sitten rakennettu niin eri tavalla kuin me naiset, etteivät murehdi ja tunne ahdistusta niin helposti. Tuohon viimeiseen kysymykseesi ei taida löytyä vastausta, ainakaan minun ahdistus ei ole koskaan poistunut ennenkuin ahdistuksen aiheuttanut asia poistuu. Jotenkin vaan olen yrittänyt kestää päivän kerrallaan, mutta n kuukausi sitten oli niin ahdistavaa, että yölläkin heräsin monta kertaa tunteeseen aivankuin metallivanne olisi rintakehän päällä. Niin en ole koskaan ennen tuntenut.

        Mutta olen todella pahoillani Sinun ja lapsesi perheen puolesta kertomastasi tapahtumasta.

        Odotin, että tänne olisi tullut myönteisempiä vastauksia, että olen suurinpiirtein ainut, jolla on murehdittavaa, mutta huomaankin, etten olen samassa asemassa murehtimisen suhteen kuin muutkin.

        Lasten tekemät virheet kyllä ahdistaa eniten, kun tuntuu, ettenkö osannutkaan kasvattaa ainutta lastani oikein elämää varten. Tarpeeksi vahvaksi, viisaaksi ja optimistiseksi, jotta kaikki maailman murheet eivät kaatuisi aina täysillä päälle.

        Sinulle sydäntä riipii, ja kaikille muillekin vastanneille paljon voimia ja oikein hyvää joulua kaikesta murehtimisesta huolimatta!


    • isovanhempi2

      Tämä isovanhempana oleminen ei välttämättä ole aina niin heppoa. Me kun kaikki olemme niin erilaisia.
      Itse oeln miettinyt mistä johtuu kun lastenlapset nimittelee muita ja myös isovanhempia.
      Johtuuko se isovanhempien liian vähästä huomiosta?
      Yleensä liian vähästä huomiosta?
      Kavereilta opitusta tavasta?
      Vai kotona opitusta tavasta?
      vai isovanhempien luona opitusta tavasta jota isovanhemmat ei huomaan vai mistä?
      Itse olemme aikoinaan asiaan puuttuneet, jos lapsi nimitteli vanhempia ihmisiä esim. isovanhempia jne.

      Varsinkin pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä mitä tekee, mutta miksihän tekee niin? Mistä näitä pahoja sanoja hän kuulee?

    • lahjamummi

      Ei murehtiminen auta. Tarjoan lapselleni vapaita hetkiä miehensä kanssa. Hoidan pian 1 v täyttävää lapsenlastani 2-3 tuntia aina silloin tällöin. Kun tytär kaipaa piristystä niin saa. Ja joskus on välttämättömiä menoja heilläkin. Kotiäidit eivät nykyään saa kodinhoitajaakaan. Eikä hän antaisi lastaan tuiki tunntemattomille. Ilolla olen mummina ja ennaltaehkäisen murheita.

      Tytär tottui lapsettomana elämään, niinkuin suurin osa nykyvanhemmista, omassa rauhassaan. Päälle 30 v vasta tuli äidiksi. Varmasti totuttelemista siihen, että on sidottu lapseen. Haluankin tarjota hengähdystaukoja. Sainhan niitä minäkin aikoinaan. Oli helpompaa olla äiti silloin kun oli sisaruksista ja isovanhemmista apua. Naapurikin auttoi. Lähellä oli enemmän apua kuin tyttärelläni nyt.

      En anna taloudellista apua, eikä sitä minulta odotetakaan, kun eläkkeeni on pieni ja kuluissani on tarpeeksi. Uskon kyllä, että monestikaan raha ei ole ongelma, vaan oman ajan vähäisyys, kun on pieni lapsi.

    • joulumuori

      "lahjamummi" miten menettelisit jos sinulla olisi vaikka kolme omaa lasta ja heillä jokaisella kolme lasta eli yhdeksän lastenlasta tai vaikka vielä enempi. On perheitä joissa on 10 omaa lasta ja heillä jokaisella esim. 5 lasta.

      • mummuksi

        Niin, tai jos tekisit täyttä työpäivää toisella paikkakunnalla etkä jaksaisi iltaisin hoitaa huusholliasi, vaan viikonloput vierisivät siivotessa, pyykiä pestessä ja asioita hoitaessa sekä vähän kuntoillessakin? Et ehtisi etkä jaksaisi ottaa lapsenlapsiasi hoitoon, mutta ilahtuisit heidän pistäytyessään käymään vanhempiensa kanssa.
        Meitäkin on monta.
        Ei kai liene kovin paha, jos silloin muistaa lapsenlapsiaan pienellä rahasummalla niin kauan kuin palkka vielä juoksee? Eläkkeellä ollessa se ei ole välttämättä mahdollista.
        Rakkautta ja välittämistä voi osoittaa monin eri tavoin, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.


    • Samoilla mennään

      Ethän olisi äiti jos sinua ei lapsen elämä kosketa myös lapsen aikuistuttua.

      Lapsen murheet ja surut ovat aina osa äidinkin taakkaa. Äiti kantaa vastuutaan hautaan saakka.

      Eihän nuorten lapsiperheiden elämä helppoa ole vaikka olisi kouluuntunut ja hyvä työpaikkakin (mikä nyt on hyvä).
      Kyllä heillä on edessä sopeutuminen parisuhteeseen, lasten kasvatukseen, työpaikan vaatimuksiin ja varsinkin toisella puolisolla, joka joutuu ottamaan suuremman roolin kodin asioissa ja lasten hoidossa jos toisella on jatkuvaa matkatyötä ja ylitöitä ja entä sitten vuorotyöläisten elämä.

      Tuskin niistä vaikeuksista omille vanhemmille kerrotaan paljoakaan, sillä yritetään niin kovasti olla itsenäisiä. Mutta on vain niin, että varsinkin äidit aistivat asioita ja kantavat vieläkin raskaampaa taakkaa kun asioista ei puhuta.

      On järkyttävää kohdata lapsensa ajautuneen suuriin vaikeuksiin vaikkapa täysin homeisen asunnon oston vuoksi tai avioeron tulleessa keskeneräisen talon rakennuksen aikana. Jokainen talon rakentanut tietää että kovilla ollaan, on suuri väsymys ja rahnapuute ja ajanpuute, siinä sitä sitten riidellään ja erotaan ja täysin aiheetta, kun olisi voimia jatkaa edes muutama vuosi ja nähdä voimien palautuminen.

      Kyllähän monet vanhemmat menettävät yöunensa lastensa murheiden vuoksi ja suuremmalla syyllä kun lapset eivät edes keskustele tai etääntyvät murheineen.
      Itsekin olen kokenut tuon tilan ja voin sanoa, että esim. lapsen ero ottaa varmasti kovemmalle kuin ehkä oma ero. Ainakin silloin kun mukana on pieniä lapsenlapsia.
      Kyllähän isä meillä ottaa asiat aivan omalla tavallaan, joka vielä lisää taakkaa, hän tavallaan syyttää ja ei missään tapauksessa ole ensimmäisenä auttamassa, usein sanoen että ei häntäkään ole autettu, mikä ei edes pidä paikkaansa, äitinsä kyllä oli hänen tukenaan hyvinkin vahvasti.
      Voimia kaikille vastuunsa kantaville vanhemmille.

      • jhgdfd

        uycdej,.


      • ho88

        Isä on viisas. Ei toisten asioihin pidä liikaa puuttua. Heidän on opittava itse hoitamaan asiansa.


    • ohjaa terapiaan

      Jos lapsilla on koko ajan vaikeuksia parisuhteessaan, heidät kannattaa ohjata parisuhdeterapiaan. Heille on jämäkästi kerrottava, että et ole alan ammattilainen, joten he saavat paremman avun muualta. Kuuntelet kyllä murheita, mutta heidän on itse opittava ratkomaan ne.

    • Grissa

      Omat rajat pitää määrittää. Ei tarvitse venyä joka rientoon.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1766
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1669
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      14
      1468
    4. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1164
    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1153
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      5
      1141
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1106
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1101
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      6
      1089
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1074
    Aihe