Miksi te pettäjät luulette että
1. kaikki ihmiset pettää sopivan tilaisuuden tullen?
2. pettäminen ei satuta kumppania jos hän ei saa tietää? (luuletteko tosiaan ettei saa tietää? missä omatuntonne on?)
3. rakastatte kumppanianne? (ette edes tiedä mitä rakkaus on! siihen ei toisen loukkaaminen kuulu, rakastatte vain itseänne ja haluatte saada vain omat tarpeenne tyydytettyä)
4. uskolliset on uskollisia vain pari ensimmäistä vuotta, mutta eivät enää 20 vuoden yhdessäolon jälkeen?
5. uskolliset ovat uskollisia vain "sääntöjen" noudattamisen takia, eivät sen vuoksi etteivät yksinkertaisesti kiinnostu muista kuin omasta kumppanistaan?
6. ne jotka luottavat kumppaniinsa 100% tulevat pettymään 20 vuoden päästä katkerasti?
7. pettäminen pitäisi antaa anteeksi koska jokainen tekee virheitä (näinkö suuria?), eikä petetty joka ei anna anteeksi ole koskaan rakastanut pettäjäänsä? (mitä hyödyttäisi jatkaa yhteiselämää sellaisen kanssa johon ei voi luottaa 100%? Ei luottamus koskaan palaudu!)
1. kaikki ihmiset pettää sopivan tilaisuuden tullen?
2. pettäminen ei satuta kumppania jos hän ei saa tietää? (luuletteko tosiaan ettei saa tietää? missä omatuntonne on?)
3. rakastatte kumppanianne? (ette edes tiedä mitä rakkaus on! siihen ei toisen loukkaaminen kuulu, rakastatte vain itseänne ja haluatte saada vain omat tarpeenne tyydytettyä)
4. uskolliset on uskollisia vain pari ensimmäistä vuotta, mutta eivät enää 20 vuoden yhdessäolon jälkeen?
5. uskolliset ovat uskollisia vain "sääntöjen" noudattamisen takia, eivät sen vuoksi etteivät yksinkertaisesti kiinnostu muista kuin omasta kumppanistaan?
6. ne jotka luottavat kumppaniinsa 100% tulevat pettymään 20 vuoden päästä katkerasti?
7. pettäminen pitäisi antaa anteeksi koska jokainen tekee virheitä (näinkö suuria?), eikä petetty joka ei anna anteeksi ole koskaan rakastanut pettäjäänsä? (mitä hyödyttäisi jatkaa yhteiselämää sellaisen kanssa johon ei voi luottaa 100%? Ei luottamus koskaan palaudu!)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tässä mun näkökantoja, ehkä olen kyynistynyt elämän varrella, mut näin mä näitä asioita oon oppinu ajattelelmaan kokemusten ja läheisten/tuttujen elämää sivusta seuranneena:
1. Ikävää, mutta totta. enemmän kuin usein olen näin nähnyt käyvän. tai ainakin olisi käynyt jos olisi ollut tilaisuus/olisi saanut "vastakaikua". nekin tunnolliset isät/äidit, juuri seurustelemaan alkaneet tai kauan yhdessä ja onnellisilta vaikuttaneet ihmiset ovat osoittautuneet todelliselta luonnoltaan kuitenkin vain viettiensä viemiksi. ehdotuksia on tullut itsellekin täysin odottamattomilta tahoilta.
2. totta. en mä sure omaa kuolemaanikaan ennen kuin tiedän sen olevan ajankohtaista. ja mikäli kyse on yhdestä erehdyksestä poissa kotikaupungista ja yhteisten ystävien seurasta niin tuskin saisinkaan tietää.
3. rakkaus on paljon monitahoisempaa ja suurempaa kuin yksi pano tai seksuaalivietin aikaansaama himo. mutta totta tuokin: rakastan viimekädessä vain ja ainoastaan itseäni ja kyllä, ne omat tarpeet on lähinnä. koska minä olen se, kenen kanssa minun on aina elettävä hautaan asti. ellen rakasta itseäni, miten voisin koskaan rakastaa ketään muuta?
4. Jälleen ikävää, mutta totta. liian monta kertaa olen tämänkin nähnyt käyvän toteen. sorry, tällasta tää elämä vaan on.
5. tämäkin on täysin totta. useamman kuin kymmenien ihmisten olen tähänastisen elämäni aikana kuullut sanovan että panna tekee mieli, mut ei omaa kun se on niin tuttu ja tylsä. sen sijaan jokainen uusi tuttavuus saa vipinää punttiin/helmoihin. mut vieraisiin ei juurikaan silti mennä, kun halutaan säilyttää "kasvot"
6. ei ehkä ne, jotka ei kaikkea saa tietää... mut sanoisinko et 80% pettyy varmasti, tavalla tai toisella. onko kyseessä fyysinen vai henkinen pettäminen, onkin sitten jo toinen juttu.
7. no, tähän en voi todeta muuta kuin sen, mikä on oman elämäni ohjenuora vaikken ns. uskovainen olekaan. silti elämänohjeejani on raamatun sanat: älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. eli tarkoitan tällä sitä että viimeiseen asti en halua tuomita ihmistä itseään, vaikka teko olisi miten tuomittava tahansa. me ollaan vaan ihmisiä, kuitenkin. erehtyminen on inhimillistä. ja jos kaikkia ihmisiä aina alkaisin vihata ja tuomitsisin, jotka ovat mielestäni tehneet jotain omasta mielestäni väärin, olisi elämä todella raskasta. ei sellaisen vihan kanssa voi elää sairastumatta itse. luottamus voi olla vaikeaa saavuttaa, muttei mahdotonta. ja lämpimästi suosittelen kaikille edes yrittämään antaa anteeksi. se keventää omaa sydäntä. voiko suhdetta silti jatkaa, se on sitten jo pidempi prosessi johon vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin luottamus vetskarin kiinni pysymiseen.
Näin siis mä ajattelen, ja ajatuksia on varmasti yhtä monta kuin maailmassa ihmisiä. kyynistynyt? voin olla. mut silti yritän olla tuomitsematta ketään, jokaisella on omat taustansa ja omat syynsä ja joku vaan yksinkertaisesti inhimillisesti erehtyy...