Puolitoista vuotta sitten tutustuttiin, heti alussa ihastuttiin toisiimme.
Nainen asuu toisella paikkakunnalla, päivittäin oltu yhteydessä.
Viikonloput minä lähinnä matkustanut hänen luokseen.
Tehty yhteisiä lomia, jne.
Jossain 2-3 kuukauden jälkeen kysyin häneltä, että onko hän yhtä tosissaan minun suhteeni kuin minä hänen. Sain myöntävän vastauksen.
Olen sitten käyttänyt kaiken vapaa-aikani ja paljon rahaa, että olemme voineet olla yhdessä. Mielestäni tähän astinen yhdessäolomme on jo tehnyt suhteesta vakavan.
Nyt kuitenkin kun otin puheeksi yhteisen elämän eteenpäin suunnittelemisen, sain kuulla, että hän on riittävän tyytyväinen nykyiseen käytäntöön, ei halua enempää. Aika sekainen olo mulle siitä tuli, ihan niin kuin olisin täysillä juoksut pää edellä seinää päin.
Nainen asuu toisella paikkakunnalla, päivittäin oltu yhteydessä.
Viikonloput minä lähinnä matkustanut hänen luokseen.
Tehty yhteisiä lomia, jne.
Jossain 2-3 kuukauden jälkeen kysyin häneltä, että onko hän yhtä tosissaan minun suhteeni kuin minä hänen. Sain myöntävän vastauksen.
Olen sitten käyttänyt kaiken vapaa-aikani ja paljon rahaa, että olemme voineet olla yhdessä. Mielestäni tähän astinen yhdessäolomme on jo tehnyt suhteesta vakavan.
Nyt kuitenkin kun otin puheeksi yhteisen elämän eteenpäin suunnittelemisen, sain kuulla, että hän on riittävän tyytyväinen nykyiseen käytäntöön, ei halua enempää. Aika sekainen olo mulle siitä tuli, ihan niin kuin olisin täysillä juoksut pää edellä seinää päin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sun kannattaa nyt tarkentaa, että mitä hän meinaa tuolla ettei halua enempää. Haluaako olla tässä tilanteessa kauemmin ja mitä sinä meinaat elämän eteenpäin suunnittelemisella? Puhukaa tarkemmin. Aika paljon jää tuossa oletusten varaan....
Ei kyllä joo kannata olettaa mitään... Vaan puhua asiat selviksi.
Siis kysymys oli lähinnä siitä, että muuttaisimmeko yhteen asumaan tai edes samalle paikkakunnalle, jotta voisimme tavata päivittäin. Ja ehkä nukkuakin joka yö yhdessä.(ainakin minä olisin pystynyt töiden puolesta muuttamaan)
Eli mulla tuppaa halut ja tunteet toista kohtaan kasvamaan yhdessäolon myötä.
Hän taas tarkoitti, että hän kokee tällaisen "etäsuhteen" hänelle riittäväksi, eikä halua alkaa tekemään mitään vakavampaa tai sitoutua enemmän. Tuntee olevansa vapaampi viettämään aikaa harrastuksissaan ja ystäviensä kanssa.
Siis mitään perhettä(lapsia) ei kummallakaan ole koskaan enää tarkoitus hankkia.
Itse olen kokenut suhteet aina sellaiseksi, että jotain kehitystä eteenpäin pitäisi koko ajan tapahtua. Muuten jäädään paikalleen ja aletaan kuihtumaan.
Varmaan heti monelle tulee mieleen, että nainen haluaa katsella vielä muita tai on muuten epävarma mun suhteen. Itse en usko tuohon. Hän vain loppujen lopuksi ei haluakaan niin tiivistä suhdetta.
Siinä mielessä tunnen olevani pettynyt, että olen puolitoistavuotta elänyt luulossa, että tämä olisi johtanut johonkin pidemmälle ja että hänkin olisi sitä halunnut.
Eikö yhtä lailla hänellä ole lupa olla pettynyt? Hän on ajatellut, että teillä on kaikki niinkuin pitääkin ja tämä on sitä, mitä molemmat haluavat. Nyt yhtäkkiä alatkin haluta enemmän.
Se, että hän on sanonut olevansa yhtä tosissaan kuin sinäkin, ei ole ollut lupaus saman katon alle muuttamisesta; ainakin ymmärsin niin, että siitä ei ole aiemmin ollut edes puhetta. Aikuisiällä, kun ei suunnitteilla ole lapsia, sitoutunutkaan suhde ei edellytä sitä että asutaan yhdessä.
En tiedä löydättekö sellaista kompromissia, että suhteenne jatkuisi kumpaakin tyydyttävänä, mutta minusta on väärin antaa ymmärtää, että nainen olisi tehnyt jotakin väärää. Pettymyksesi ymmärrän mutta toivottavasti siihen ei liity naisen syyllistämistä.
3 5
Jos asia on laajemmaltikin noin kuin kerrot, niin sitten olen alusta saakka ollut hirvittävän väärässä ja tuhlannut molempien elämää ja mahdollisuuksia löytää paremmin omia haluja vastaava kumppani.
Kun minä silloin ajattelin kaikille tuon "tosissaan olemisen" tarkoittavan suunnilleen sitä, että muutetaan yhteen, mennään naimisiin, ollaan loppuelämä yhdessä, jne..
Eli jos olisimme silloin tarkemmin keskustelleet, että mitä tosissaaan oleminen tarkoittaa, niin ei olisi tullut väärinkäsityksiä.
PS korjasin nimimerkkini
Mitähän loogisesti ajatellen se "suhteen eteneminen" oikein tarkoittaa, ja mihin asti suhde voi "edetä" .. mitä sitten, törmääkö se seinään kun se ei enää etene? Miten esim. 40 vuotta yhdessä olleiden suhde etenee? Tai vaikka 10 vuottakin yhdessä olleiden?
No joo, perinteinen seukataan, muutetaan yhteen, kihlaudutaan, naidaan, tehdään lapset. Eikä tokikaan tässä järjestyksessä. Mutta mitä näiden jälkeen? Monet ovat onnellisia vaan niin kauan kun suhteessa voi "edetä". Sitten kun askeleet on otettu niin alkaa tylsistyminen ja lopun odotus. Tällaisia ihmisiä ei tyydytä mikään, sitten lähdetään etenemään toisiin suhteisiin..
Aikuiset ihmiset voivat rakentaa suhteensa sellaiseksi kun haluaa. Jotkut haluaa muuttaa yhteen mutta ei muuta. Toiset eivät edes halua saman katon alle vaan asuvat tyytyväisinä omissa tuvissaan ja luvissaan, ja tapailevat säännöllisesti jomman kumman kämpillä.
Eihän haluttomuus yhteen muuttamiseen tarkoita että sinun täytyisi tuntea olosi petetyksi. Suhde voi elää ja kukoistaa ihan samalla tavalla. Eihän tuo tarkoita että nainen on jotenkin pettänyt odotuksesi. Hänellä on vaan eri käsitys hyvästä suhteesta.
Sinulla on eri näkemys suhteen kulusta kuin naisella, ja siksi olosi on pettynyt. Jos ette pääse kompromissiin asiasta niin sitten sinun pitää tutkailla mielen maisemaasi ja miettiä haluatko sitten itse erota jos nykysuhteesi ei tyydytä halujasi.
Mun mielestäni yksin asumisessa on vähän sama tunnelma, kuin että asunnosta väännettäisiin lämmöt pois, otettaisiin matot pois lattiasta, taulut pois seinistä, pöytäliinat pois pöydiltä, jne.
Naisen läsnäolo saa asunnon tuntumaan kodilta.
Mun mielestäni yksin asumisessa on vähän sama tunnelma, kuin että asunnosta väännettäisiin lämmöt pois, otettaisiin matot pois lattiasta, taulut pois seinistä, pöytäliinat pois pöydiltä, jne.
Naisen läsnäolo saa asunnon tuntumaan kodilta.