Neuvokaa nyt hyvät ihmiset, kun tilanne on seuraava...
Olemme eläneet onnellisesti neljä vuotta. Kaikki on hyvin, mutta nyt on tullut ilmi, että mies ei voi olla oma itsensä. Ei voi sanoa omia mielipiteitään kun pelkää, että räjähdän siihen paikkaan. Hänen mielestään valitan jatkuvasti. Enkä muutenkaan ole ollut ns.lähellä pitkään aikaan. Olenkohan ollut täysin sokea??? Haluaisin korjata tilanteen, mutta miten? Mielestäni en ole jatkuvasti valittanut...
Ääh...en tiiä...
Olemme eläneet onnellisesti neljä vuotta. Kaikki on hyvin, mutta nyt on tullut ilmi, että mies ei voi olla oma itsensä. Ei voi sanoa omia mielipiteitään kun pelkää, että räjähdän siihen paikkaan. Hänen mielestään valitan jatkuvasti. Enkä muutenkaan ole ollut ns.lähellä pitkään aikaan. Olenkohan ollut täysin sokea??? Haluaisin korjata tilanteen, mutta miten? Mielestäni en ole jatkuvasti valittanut...
Ääh...en tiiä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi olla, että olet jotenkin ahdistava. Itse olen ollut 45 vuotta avioliitossa, eikä minulla koskaan ole ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Ollessani työelämässä vaimoni ei päässyt kontrolloimaan minua, koska saatoin pitää työpaikallani kamoja mitä en halunnut vaimoni tiedoksi. Nyt eläkkeellä ollessani ei ole sitäkään. Autossa olen voimut pitää jotakin, mutta kohta auto pitää myydä, kun ajolupaa ei uusita. Ottaa vähän "pattiin".
Mitä kamoja?
Huorien osoitteita ja salajuopotteluun tarkoitettuja viinapulloja.
En usko että olet aivan kamala, tosin en tunne sinua, mutta omassa suhteessani tuli joskus samanlainen tilanne ilmi. Eli aivan sama juttu, mies sanoi ettei uskalla sanoa minulle mistään omaa eriävää mielipidettään, ilman etten suutu jne, samat systeemit ku sulla.
Rauhoituksen sana: olemme edelleen yhdessä.. =)
Elikkäs, vika on luultavasti siinä, että sinä olet teistä se suhteen dominoiva osapuoli ja mies sellainen kiltti ja taipuu usein tahtosi mukaan (?). Helposti sitä tottuu siihen asetelmaan että sitten itse ottaakin sellaisen aseman, ettei enää oikein osaa arvostaakkaan sitä toista, vaan helposti pärähtelee mistä milloinkin. Se on niin helppoa, kun toisesta ei ole oikein vastusta sanomaan mistään mitään...
Ja toinen on tietysti muutenkin arki, sitä koittaa sanoa kymmenen kertaa että voisitko viedä ne sukkasi suoraan pyykkiin, etkä jättäisi niitä sinne sohvan kulmalle missä ne riisuit. Mitään muutosta ei kuitenkaan tapahdu, tulet väsyneenä töistä kotiin ja siellä ne taas nököttävät samassa paikassa, väkisinkin sitä joku kerta poksahtaa ja aloittaa sen päiväisen motkotuksen. Tuntuu ettei se mene päähän, vaikka olis kauniistikin pyytänyt ja monta kertaa.
Kun tämä samoinen tilanne sitten tuli suhteessamme ilmi, aloin itse seuraamaan omaa käytöstäni näissä kyseisissä tilanteissa, huomasin että mieheni oli hyvinkin pitkälti oikeassa suhteeni.. Puhuimme asioista ja kumpikin kertoi mistä mikäkin käytös milloinkin johtui ja koitti OMALTA osaltaan parantaa tilannetta. Suhteessa on kuitenkin aina kaksi ihmistä, tuskin kaikki on yksinomaan sinusta kiinni. Tuollaiset asiat johtuvat näkökulmien erilaisuudesta, eikä niitä voi tietää, ellei niistä puhu. Miehesi täytyy alkaa uskaltaa kertoa sinulle ajatuksiaan ja sinun pyrkiä suhtautumaan niihin rauhallisemmin, mitä ne sitten ikinä ovatkaan ;)
Kyllä se siitä, ihan varmasti, jos yritystä on =o)
Juu.. ollaan mekin keskusteltu asioista todella paljon ja välillä otettu ihan kunnolla yhteenkin. Kyllä... olen suhteessa se dominoiva ospuoli (myönnän), mutta olen kyllä todella paljon tsempannut sen suhteen, että osaan ottaa myös mieheni mielipiteet huomioon.
Uskon kyllä vahvasti, että tämä on vain tällainen ohimenevä kausi suhteessamme. Rakastan ja Jumaloin miestäni suuresti ja joka päivä sen aion myös jatkossakin näyttää :)
Kiitoksia vastauksestasi... se toi valoa taas tähänkin päivään :)
Kiva jos siitä oli apua.
Itsekin pinnistelen edelleen noiden tilanteiden kanssa, ei se tosiaan aina ole helppoa ja joskus sitä yrityksistä huolimatta kuitenkin räjähtää, mutta kukas sitä nyt olis täydellinen? ;O)
Sellaista se parisuhde on.. jatkuvaa työtä.
Hyvää jatkoa sinulle (teille)!! =)
Että olette edes kyenneet tunnistamaan itsessänne virheellisen käyttäytymiskaavan.
Eksäni ei sitä kyennyt tekemään.
Tuollaisella käytöksellä on tapana kasvaa, laajentua, pahentua jos siihen ei puututa. Jonkunlainen "valtapeli" siinä on kyseessä. Tasapaino kai siinäkin olisi hyvä olla olemassa.
Moi,
Ei vika olwe sinussa vaan miehessäsi. Lampaita lasketaan unissa mutta sinulla lammas aviomiehenäsi.
Kukaan nainen ei kykenisi estämään minua esittämään mielipiteitä vaikka kuinka raivoaisi.
Miehesi on pelkkä nahjus kun yrittää mielistellä sinua ja myötäillä tunnetilojasi.
Minä laittaisin sinut seisomaan nurkkaan ja sitten ottaisin käsittelyyn makuuhuoneeseen kuin kivikauden mies konsanaan.
Kyllä ne naisenkin halut syttyvät uudelleen kun miehestä löytyy vähintäinkín tasavertainen kumppani.
Mieluiten tahtipuikkoa (lue nupputulppaani) määrätietoisesti heiluttava sellainen. Ja tarvittaessa keiväkin kovempi mielipiteissään.
Moi taas,
P-le kun olkimajassani on illanhämy jo niin pitkällä että kyrvänpaksuiset sormeni lipsahtelevat tuon tuosta väärään kirjaimeen.
Anteeksi!
Varmasti näppärä naputella näppistä noin somilla sormilla. :-)))
Mulla kun on ihan sormen paksuiset nämä sormet, niin nämä ei meinaa osua oikeaan kirjaimeen.
Kunpa olisikin solakat, kuin kyrvät, nämä nakit.